torstai 27. joulukuuta 2012

Paketista paljastunutta: Ruokakirja

Tatta daa! Tällainen tuli meidän ruokakirjasta! Kirjan kooksi valittiin 18x18cm ja paperiksi kiilto- ja mattapaperin välimalli. Jii tykästyi kiiltopaperiin (kuvat näyttävät paremmilta), Papu taas nyt valmiin teoksen nähtyään olisi valinnut kirjaan mattasivut. Kannet ovat suora tuloste kovalle pinnalle, joten kirjassa ei ole rasittavia kansiläppiä. Kansikuvaa emme osanneet päättää, joten kansi jäi nyt ehkä vähän tylsästi valkoiseksi. Kaiken kaikkiaan kirjan laatu on todella hyvä, teksti ja kuvat toistuvat hienosti. Kirjaan tulee automaagisesti pari Blurbin pientä logoa, joista pääsee eroon maksamalla hitusen extraa, emme maksaneet koska ne eivät häiritse yhtään... ehkä jopa toimii pienenä virikkeenä jotta joku lahjan saaja pistää oman kirjan pystyyn.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tunnelmallista Joulua!

Tällä hetkellä Jii käyttää kamerana Nikonin syystalvella julkaistua D600:aa. Kamera on ollut siis pari kuukautta hyppysissä ja pitihän sitä videotoimintoakin päästä viimein kokeilemaan.

Nauttikaahan Joulusta ja mussuttakaa paljon herkkuja!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Pipariksi meni sitten tämäkin...



Joku vähän innostui tulevasta reissusta... Tammikuun lopussa kutsuu Lontoo, ja uijui mitä jännää siellä tapahtuukaan :)

torstai 20. joulukuuta 2012

Tehtiin ite: Ruokakirja

Jii oli saanut jostain 50 dollarin alennuskupongin Blurb -tee-se-itse kuvakirjakauppaan. Päätimme siis hyödyntää ison alen ja tehdä kirjan. Matkoista olemme aikoneet tehdä kuvakirjaa jos toistakin, mutta kirjan teko on aina on jäänyt ajatustasolle. Nyt joulun lähestyessä ajattelimme muistaa itseämme ja ehkä jotakuta läheistä ruokakirjalla. Kirjan sivuille kokosimme vuodenaikojen mukaan yhteensä 20 reseptiä kuvineen kuluneen vuoden kokkailuista. Tätä emme olisi ikinä saaneet aikaiseksi jollemme olisi innostuneet pitämään tätä Hernari -blogia :)

Olemme itse kovin tyytyväisiä ruudulla nähtynä kirjaan ja kuviin. Blurbin omaa ohjelmaa oli helppoa käyttää ja se oli vieläpä yllättävän monipuolinen. Blurbissa voi myös, jos on käsi tietokoneiden kanssa, tehdä helpolla websivustolla kirjoja. Sitten taas jos on superpro tietsikkataituri, tukee Blurb myös Adobe InDesign templaatteja.




Toimitus saapui ovelle viikossa. Mutta paketithan kuuluu avata vasta aattona, joten malttakaahan siihen asti. ;)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Grotesk 8.12.12

Huolestuttavaa, kävimme jo toisen kerran vuoden aikana Groteskissa :D Tällä kertaa pöytä oli varattuna tekosyynä pikkujoulut veljen & Co:n kanssa. Me herneet nautimme ensin cavalasilliset Groteskin coolissa baarissa ja odottelimme loppuporukkaa saapuvaksi. Tuo baari on oikeasti yksi näteimmistä jos baaria nätiksi kehtaa kutsua. Katse kannattaa kohdistaa kattoon. Ehdoton talvipaikka.


Ruokapuoli on Groteskissa muuttunut lihaisampaan suuntaan. Uuden menun lisäksi sen huomasi ravintolasaliin tuodusta valtavasta lasikaapista, jossa roikkui muutamat ruhot ja kylkipalat. Onneksi ei tarvinnut istua lihat näkökentässä. Lihakaapin tietty olisi voinut sijoittaa jonnekkin takasalin puolelle tai vaikka ihan kellariin. Salin siistiin sisustukseen ei oikein moinen lihateurastamo-fiilis mätsää...

Tällä kertaa pöytäseurueessa nautittiin naisvoimin päivän kalaa ja äijämäisesti punaista lihaa. Kalana oli kuha. Hyvä oli, kalan alta löytyi perunapyrettä ja kukkakaalia. Ilman lisuketta olisi tämän annoksen mainioisti syönyt, mutta tuotapa ei tajunnut kysyä. Lisukevaihtoehtoina oli mm. perinteistä ranskalais-ketsuppimeininkiä ja vihersalaattia, mutta meidän pöydässä päädyttiin jakamaan lisukekulhot joista löytyi haricot papuja ja parmankinkkua sekä kippo grillattua parsakaalia ja parmesaanijuustoa.


Miesväki päätyi härän entrecôtehen ja supisuomalaiseen marmorifileeseen. Molemmat lihat olivat täydellisiä kypsyydeltään, ja maultaan ja rakenteeltaankin erittäin hyviä. Lihaa tosiaankin riitti myös miesmäisempään nälkään, onneksi jätettiin alkuruoka pois tällä kertaa. :)


Juomana tällä kertaa oli 2009 vuoden Russiz Superiore Collio Cabernet Franc -punaviini, joka oli kaikkien mieleen. Muiden seuralaisten onneksi neiti Papukin on alkanut tykkäämään punaviineistä. :)


Jälkkäreinä nautittiin Crema Catalanaa ja suolakaramellijäätelöä. Kyseessähän on siis Crème Brûléen sukulainen, paahtovanukasserkku espanjasta. Vanukas itsessään karamellikuoren ja jäätelön kera oli todella hyvä, mutta jätskin kyljessä olleet tuoreet greippisiivut olisi voinut jättää pois, ne vain vesittivät hienon jälkkärin.


Grotesk tarjosi taas hyvät ja laadukkaat pöperöt ja pöytäseureemme oli oikein tyytyväinen.

Tähdet: 4

perjantai 14. joulukuuta 2012

Tehtiin ite: Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä kuuluu niin jouluun kuin juhannukseen. Ja on aina yhtä hyvää, olkoon sitten kaamos tai yötön yö. Voin ja graavikalan kanssa parasta.

Tämä ohje napattiin suoraan Glorian ruoka & viinistä, ja onnistui paremmin kuin hyvin.


2 leipää

1 l piimää
75g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita vuokien voiteluun

Siirappivesi:
1 ½ dl vettä
½ dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi kattilassa tai kulhossa mikrossa. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen. Taikinaa ei vaivata. Voitele kaksi kahden litran leipävuokaa voilla ja jaa taikina vuokiin. Anna kohota leivinliinalla peitettynä 1,5 tuntia.

Paista leipiä 175 asteessa uunin keskitasolla noin 2 tuntia. Kun leivät ovat kypsyneet 1,5 tuntia, valele ne siirappivedellä ja jatka paistamista 15minuuttia, valele leivät sitten vielä toisen kerran ja jatka paistamista 15 minuuttia. Ihan koko siirappivesimäärää ei tässä keittiössä imeytetty leipiin. Anna leipien jäähtyä vuoissaan. Säilytä jääkaapissa ja herkuttele parin päivän päästä.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Ravintola Torni 30.11.12

Oli SE pikkujouluperjantai, lunta parikytsenttiä, tuulta parikytmetriä ja pikkujoulukansaa parikyt potenssiin parikyt pörräämässä Helsingin keskustassa. Ilman pöytävarausta liikkeelle lähteminen oli aika riskaabelia, mutta pieni 2-hengen pöytä Ravintola Tornista onnistui, kiitos ystävällisen henkilökunnan. Neiti ja ystävätär viettivät omaa superriehakasta pikkujoulua maistellen Tornin makuja ja katsellen lumituiskua Ateljee-baarin ikkunoista.


Ravintola Torni sijaitsee aivan Helsingin ytimessä, Sokos Hotel Tornin yhteydessä. Rakennus on tyyliltään funkkista, harmi tosin, että ravintolasali ei oiken hengi samaa hönkäystä, kuinka kivan tuosta voisi saadakkaan hieman suuremmalla kunniotuksella funkkista kohtaan. Mustaa nahkaa ja kromia...

Mutta nälkähän tässä jo tulee, joten itse murkinaan. Menimme suoraan pääruokaan. Otimme kummatkin ylikypsää härnäkylkeä -annoksen. Liha oli mureaa ja pehmeää, hieman suolaa olisi kaivannut. Lihan lisäksi lautaselta löytyi kasviksia ja pieni perunapyre töräys. Pyrettä olisi mielellään syönyt enemmänkin kuin ruokalusikallisen, varsinkin kun lihaa oli reilusti. Kasvikset ja hillosipulit maistuivat. Viinilistalta punaista, nyt jo unohtunutta, mutta oikein helppoa ja pehmeää Valpolicellaa.


Jälkkäriksi valikoitui kanelibaba, nimi kuulosti vaihtoehdoista hauskimmalta. Baban lisäksi annoksessa oli myös aprikoosisorbettia ja vaniljalla maustettua cremefraichea. Näitä kyllä tarvittiin leivoksen kostukkeeksi. Annos oli värikäs ja todella nätisti aseteltu lautaselle, melkein illan beauty queen ;)



Ravintola Torni on perusvarma ja laadukas mutta persoonaton. Ruoka on hyvää ja taidokasta, mutta sitä toivoisi jotain wowia, neiti ainakin sisustaisi paikasta sellaisen, että funkkis näkyisi ja kuuluisi, silloin jopa sama ruoka voisi maistua ihan uudelta.

Tähdet: 3

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Ravintola Suola 4.12.12

Kävimme eilen Ravintola Suolassa maistamassa sen uusitun ruokalistan New York vaikutteisia herkkuja. Suola sijoittuu Helsingin kartalla Annankadun ja Iso Roban kulman tietämille, Punavuoreen. Suolan tiloissa on ennen toiminut Lostari, se tieto varmasti auttaa hahmottamaan sijaintia :). Suolaa voisi kuvailla baariksi + mutkattomaksi ravintolaksi. Tänne on varmasti helppo poiketa kun huikoo ja pikkasen janottaa, kun kaipaa lasia viiniä ja vähän voisi jotain myös mutustaa. Salissa oli kiva ja siisti tunnelma. Ikkunateippaukset muistuttivat New Yorkin kaduista.


Ravintoloitsija Tio Tikka kertoi meille ja muille makusteluvieraille uudesta menuusta kera mojovien maistiaisten. Ruokalista painottuu nyt liha- ja vegepulliin New Yorkin spiritillä. Lihapullabaari -idea saa meiltä kyllä peukkua ja sopinee hyvin paikan konseptiin. Pullia tarjoillaan focaccia leivän välissä, yhden pullan versio on nimeltään Slideri ja kolmen pullan kerrosvoikkua kutsutaan Heroksi. Saimme maistaa listan jokaista Slideriä ja U.S.A-Heron miniversion. Suosikkimme olivat Tokyo-Slideri, joka sisälsi lohta, vesikrassikreemiä, purjoa, sokerihernettä ja soijavinegretteä ja U.S.A-Hero, joka koostui revitystä porsaankyljestä, talon coleslawista ja aiolista. Lohi oli mukavan raikas, ja porsaankylki mehukas ja maukas. Kasvisversioista punajuuritäytteinen slideri oli myös jees. Lihaisammat sliderit, kuten Classic sekä ankanmaksa, olivat mielestämme liian tiiviitä ja kuivia, varsinkin kun leipäkin oli paksua ja tuhtia. Ehdottomasti enemmän soosia ja härpäkkeitä  niiden väliin tai vaikka joku kiva dippiastia kylkeen.


Suolassa on tarjolla näiden Slidereiden ja Herojen lisäksi lihapullapääruokia, mutta skippasimme pääruoat, kaikkea ei vain jaksa maistaa... Muuten, iloinen huomio kaikille kasvisihmisille, taisiko olla neljä vegeannosta kaikenkaikkiaan valittavana listalta. Ruokien ohella saimme maistaa muutamaa Suolan (/ravintolaperheen) maahatuomista viineistä, kelpasivat hyvin meidän makuun jokainen. Mutta lihapullahamppareiden kylkeen kannattaa mielestämme valita olut.

Jälkkärinä oli suklaapallo tikussa. Tämä oli aivan loistava ja yyberihyvä nami! Pallossa oli tumma ohut suklaakuorrute, päällä pieniä keksimuruja ja suolaa (tai suolaisia keksimuruja :) ), sisällä paahdettua valkosuklaata moussemaisena olemuksena. Pehmeä pallo pysyi ihmeen hyvin tikussa, joten koostumuksessakin oli onnistuttu. Suklaapallo ei myöskään ollut lainkaan niin makea kuin valkosuklaa yleensä on. Tämä on erittäin kokeilemisen arvoinen herkku! 3e hinta kappaleelta käy kyllä kalliksi, koska näitä on pakko saada toinen ja ehkä vielä kolmaskin... :)


Kiitokset Suolalle ja Tiolle maistatuksesta, eiköhän jokin ilta meitä nähdä Suolassa, suklaatikkukin kun jäi hampaankoloon :)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Salutorget 29.11.12

Ravintola Salutorget tarjosi varman Chef's Menun pienelle pikkujoulupoppoolle. Ravintola sijaitsee aivan Kauppatorin laidalla, Pohjoiseplanadilla. Salutorgetin paikalla on ennen toiminut Helsingin rahatoimisto. Vessoihin kuljettiinkin vanhan ja jyhkeän pankkiholvin oven kautta, ja ainakin naisten puoli oli aika pähee. Rakennus on suojeltu, joten mitään pysyvää muutosta ei salin pintoihin ole saanut tehdä. Sali on arvokkaan näköinen. Huomiota herättävin juttu oli suuret lasiseinäkkeet, joita oli kiinitetty kivipyväiden väliin, jakamaan salista tilat henkilökunnalle. Lasiseiniin oli printattuna kirkkaanvihreää puulehvästöä, hieman outo, ympäristöönsä kuulumaton elementti. Toisessa päästä ravintolaa löytyy kiva baari muhkeine sohvineen. Päivisin auki oleva kahvilasali näytti myöskin pistäytymisen arvoiselta.

Aluksi nautittiin glögiä, perinteisesti kuumana Tsaikka-laseista, sekä kuohuviiniglögin muodossa. Kuohuviinin ja glögin kaataminen samaan lasiin olikin uusi juttu. Tätä voisi hyvin tarjota myös omille pikkujouluvieraille alkumaljana!


Chef's Menun alkuruokavaihtoehtoina oli hummerikeittoa tai graavisiikaa ja maa-artisokkapyrettä. Päätimme jättää iloisesti akvaariossaan polskuttelevat hummerit rauhaan ja valitsimme siian. Ja olipa hyvä valinta. Tämä annos oli herkku ja siksi aivan liian pieni. Raikas ja puhdas.

Pääruokana pöydässämme nautittiin ankkaa ja nieriää. Ankka ei kuulemma ollut huippu, suola puuttui. Nieriä oli himpun kuiva. Lisukkeet hyvät ja perinteiset. Neidin riesling, Riesling Reserve, Dopff au Moulin, oli varmaankin kaadettu aikaa sitten avatusta pullosta, happokkuus oli niin haihtunut.


Jälkkärinä mustaherukka creme bryleetä, maistui, mutta pöytäseurueessa oltiin sitä mieltä, että se perinteinen brylee voittaa kuus nolla.

Kuvat ovat tällä kertaa tätä laatua, kamera-arsenaali kun ei mahtunut hippalaukkuun :)

Tähdet: 3 ½

tiistai 27. marraskuuta 2012

LN-Sushi Art 23.11.12

Sushittelimme perjantaina Tapiolassa, melkin siinä  Kilimin vieressä josta jokin aika sitten kirjoittelimme. Sushit olivat jätte jätte hyviä, tuoreita ja maistuvia. Ja kuten Kilimkin, ravintola sijaitsee sen verran syrjässä, että paikka pitää tietää etukäteen, tänne ei todellakaan eksy. Ulkoapäin ravintola saattaa vaikuttaa vähän epämääräisen epäilyttävältä räjähtäneeltä ostarilta, mutta sisältä löytyykin viehättävä pieni ravintolasali ja todella ystävällinen englantia puhuva henkilökunta. Pöytävarausta suosittelemme, perjantai-iltana ei paikkaan olisi mahtunut ilman varausta. Rohkeasti vain sisään!


Menu on järkyttävän pitkä sushimaailman turisteille, tulee pää ihan kipiäksi makeista, sashimeista, nigireistä ja futoista. Siispä helpointa on valita jokin lajitelma, niitäkin oli melkein liikaa, mutta selvittiin! Jii tykästyi tuliseen tonnikala makiin, neidin suosikit olivat lohi, jättikatkarapu ja kana nigirit. Mutta kaikki lautasella ollut tuli syötyä hyväksyvien hymähdysten kera, hyvältä maistui! Kyytipoikana Sapporo-olut oli pehmeä, huomattavasti makeampi kuin normi-suomi-lagerit, mutta yhtä kaikki erinomaista juotavaa.


Paikkana LN-Sushi Art oli todellakin yllätävän kiva. Kaikki toimi Japanilaisella tehokkuudella, paikka oli todella siisti, ruoka tuli hyvinkin nopeasti ruuhkaan nähden ja laskua olisi varmasti saanut odottaa hamaan loppuun jos sitä ei olisi pyytänyt, eli ts. ystävällisempää tarjoilua ei varmasti pääkaupunkiseudulta löydy.



Tulipahan taas mieleen, että miksi suhsilla ei käydä useammin, hyvää oli!

Tähdet: 4

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tehtiin ite: Pannacotta

Pannacotta on liian helppo ja herkullinen jälkkäri, siksipä sitä ei tule koskaan tehtyä :D
Kermapurkista niskaote ja kaato kattilaan! Pannacottaa voi maustaa ja varioida monella tapaa. Meillä laitettiin ruususnmarjasosetta ja valkosuklaata. Pieni ruusunmarjakirpsakkuus sopi hyvin!



Ruusunmarjapannacotta 3:lle herkkusuulle:
Laita 2 kpl liivatelehtiä likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada kattilaan 2dl kermaa ja 1dl kevytmaitoa, lämmitä hiukan ennenkuin lisäät 1dl sokeria ja 1tl vanilijasokeria (vanilijatanko sattui unohtumaan sinne kaupan kassan liukuhihnalle...). Kun seos on höyryävän kuumaa, on aika lisätä liiasta vedestä puristetut liivatelehdet vispilällä sekoittaen. Kaada seos annoslaseihin ja laita n. 3tunniksi jääkaappiin jähmettymään. Lisää hieman ennen tarjoilua ruusunmarjasose ja raastettu valkosuklaa. Ruusunmarjasoseen voi myös sekoittaa noin tunnin hyytymisen jälkeen pannacottaan, sillälailla ilmavasti, jotta jää mukavia sattumia.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tehtiin ite: Perunasalaatti

Wienissä söimme wienerleikkeiden kanssa täydellistä perunasalaattia ja pitihän sitä kokeilla myös itse valmistaa. Aika lähelle päästiin. Perunasalaatin kanssa mutustimme vuonankaalia ja Itävallan Grazista ostettu kurpitsansiemenöljy sopi hienosti salaattidressinkinä. Öljyssä on ihana paahteinen pähkinäinen tuoksu ja maku.  Nyt vaan kaipaisimme lisää käyttökohteita tälle öljylle... salaatteihin toki, sopisiko johonkin muuhun?




Kastike: Sekoita 1dl rypsiöljyä, 1/4dl valkoviinietikkaa, 2 tl sinappia, 2tl sokeri,a 1tl suolaa ja ripaus valkopippuria kastikkeeksi.
Keitä kuorineen 10-12 kiinteää perunaa. Kuori ja viipaloi perunat kuumina ja sekoita kastikeliemeen. Jäähdytä salaatti kylmäksi jääkaapissa. Ripottele vielä ennen ennen tarjoilua pientä punasipulisilppua perunasalaatin päälle. Jos Kurpitsasiemenöljyä löytyy kaapista niin siitä tippoja päälle. Tarjoa salaatti lihan kaverina, joku leike on ainakin tosi jees, tietävät Itävaltalaiset :)


lauantai 17. marraskuuta 2012

Ravintolapäivä 17.11.12

Utuinen päivä meren rannalla, Nokkalan venesatamassa, Espoossa. Tarjolla oli Fish & chipsit, limeä, sitruunaa ja tartarkastiketta, sanomalehdellä tarjoiltuna tietenkin. Törky hyvää oli. Paras ravintolapäivä aistimus tähän mennessä!






Siinä sitten olikin se ravintolapäivä, harmillisesti lauantain aikataulu ei antanut myöden ravintoloiden suurempaan kiertelyyn. Ensi kerralla sitten!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Uuden sadon viini 16.11.12

Torstaina lennätettiin uutta viiniä ympäri palloa, yksi pullo päätyi meille perjantai-illaksi. Beaujolais Nouveauta oli tänä vuonna vain yhtä lajia Alkon pullohyllyssä (Louis Teten Beaujolais Nouveau Villages 2012) , mennyt viinivuosi kun on ollut säiden puolesta haasteellinen viljelijöille.

Viini on mehumainen, hempeä viini, pieni hapokkuus "potkaisu" lopussa. Kannattaa nauttia salaatin, leipien taikka muun pikkupurtavan kanssa tai ihan vain seurustelujuomana. Neiti tykkää, Jiille liian mehua.






maanantai 12. marraskuuta 2012

Tehtiin ite: Omenatoffeepavlova

Syymenu päätettiin omenaiseen helppoon ja nopeaan jälkkäriin. Vielä ei kohdisteta katsetta odottavaan tiskivuoreen, vaan nautitaan kynttilän valossa omenatoffeepavlovaa.


Omenatoffeepavlovat:
Valmista marengit edellispäivänä tai käytä kaupan valmismarenkeja. Aloita lämpimän omppuliemen valmistus. Paista kuoritut ja lohkotut omenat (1-2 omppua per ruokailija. meillä oli tässä sopassa yhteensä 3 omppua, ja määrä oli just passeli kahdelle) n. 1rkl voissa, lisää noin puolitoista desiä vettä nesteeksi ja keittele. mausta omppuja kanelilla ja fariinisokerilla. Sokeria meni ainakin pari ruokalusikallista. Kun omput ovat pehmenneet on aika koota annokset. Laita annoskulhon pohjalle marenkia, päälle toffee- tai kinuskijäätelöä, nosta kuumat omput kulhoon ja kaada päälle vielä kuumaa omppunestettä. Nauti heti.





lauantai 10. marraskuuta 2012

Tehtiin ite: Peuranpaisti

Syysmenun päätähtenä oli peuranpaisti. Peura osasi tulla rimpauttamaan ovikelloamme sovittuna päivänä, sillä tilasimme tämän kaverin  Jiin Delicardilla. Vähän se oli vielä jäinen sisältä, pinnoilta jo sulanut. Ja kotoisin muuten Uudesta-Seelannista. Vähän oudoksumme lihan raahaamista toiselta puolen palloa. Kotimaista sitä suosii jos itse saa valita tuotteen alkuperän.


Peuran paisti (800g):
Ota liha huoneelämpöön n 2-3 tuntia ennen paistamista. Anna verkon olla paistin päällä (jos semmoinen sattuu olemaan). Hiero pintaan pippuria, suolaa ja yrttejä (meillä oli timjamia). Ruskista peura nopeasti voissa ja yrteissä joka puolelta. Työnnä paistimittari keskelle lihaa ja laita paisti pienessä vuoassa leivinpaperin päällä uuniin 120 asteeseen. Kun mittari näyttää 56 astetta on aika ottaa peura pois uunista ja kääriä se folioon vetäytymään noin 15-30minuutiksi.


Vuokaan valuneesta nesteestä saa tehtyä kastikkeen. Pilko yksi sipuli kattilaan ja paistele sitä timjamivoissa. Kaada paistoneste, pari desiä lihalintä, desi punaviiniä joukkoon ja keitä kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Siivilöi sipulit talteen ja lisää itse kastikkeeseen  n. 50g voita juuri ennen tarjoilua. Kuumenna mutta älä kiuhuta kastiketta.

Leikkaa liha annosviipaleiksi lautasille, päälle marinoituneet sipulit ja kastike. Kyytipoikana meillä oli huippishyvää pottusalaattia, ohje seuraa perästä. Yllätyimme lihasta. Maukasta ja sopivan mehukasta, kypsyyskin onnistui mielestämme täydellisesti. Peura osottautui siis hyväksi Delicard valinnaksi.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Tehtiin ite: Tattikeitto

Syysmenuun alkuun nautittiin tattikeittoa. Resepti on peräisin Jiin iskältä, sienispesialistilta ;). Ja olipa kyllä makoisa keitto myös itse kokattuna. Keiton kanssa tehtiin pieniä rouskuvia ja rapsakoita pizzaleipäsiä.



Tattikeitto neljälle:
Tatit kiehumaan n. litraan vettä, lisää kattilaan yksi pilkottu sipuli ja hieman purjoa. Lisää myös 1/2 kuutiota kanalientä, 1 tl sinappia ja 1 rkl soijaa. Tätä settiä keitellään 1-2 tuntia oman nälän mukaan (mitä pidempään sen parempaa).
Jos haluat hieman sulavampaa syömistä, niin surauta sauvasekoittimella (ainakin osittain) soosiksi. Osittain siksi, että ainakin meidän mielestä on mukavampaa syödä kun on tattipalasia, niistä kun tulee hyvä, voimakas sienen maku.
Lisätään soosittamisen jälkeen n. 1 dl kuohukermaa. Keitellään tovin verran ja varotaan ettei polteta pohjaan. Tässä vaiheessa on hyvä tsekata suola ja sakeus. Jos ei maistu, niin nakataan suolaa keittoon, jos on liian lirua niin heitetään sakeuttamiseksi jauhoja hitusen. Tarjoillaan omatekoisten leipästen kera tai esim. paahdetun vaalean valkosipulileivän kanssa.

Pikkupizzaleivät:
Liuota 15g hiivaa 1,5dl kädenlämpöistä vettä. Lisää 3dl jauhoja, 1tl suolaa ja 2rkl öljyä. Vaivaa taikina tasaiseksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Kauli sitten taikina tasaiseksi ja ota pienellä muotilla siitä ympyröisiä. Levitä pikkupitsat leivinpaperin päälle uunipellille ja pirsokttele oliiviöljyä, oreganoa ja suolaa niiden päälle. Paista 250 asteessa 5-9min. Tarjoa kuumina.


lauantai 3. marraskuuta 2012

Kattaus: Syksy

Kalenterin sivu vaihtui juuri marraskuuhun ja kellotkin siirrettiin viikko sitten talviaikaan. Me elämme kuitenkin vielä syksyssä. Eli syyskattaus, bitte schön!




Astioina oli ruskeat savikupit (alkukeitolle) ja iso savilautanen (alkuleiville). Voita sivellään kettuveitsellä :) Teema-pääruokalautaset olivat valmiina "aluslautasina" ruskean voipaperin alla. Laseina siniset Kartiot ja perus viinilasit mallia Ikea. Lantern-kynttilälyhty löysi myös tiensä pöytään. Mitään uutta ei kattausta varten ole hankittu (noh tuo kasvi), vaan kaikki kama löytyi omasta takaa.















Päivän menu piirrettynä ja kehystettynä. Alkuun sieniä, pääruokana peuraa, jälkkärinä omenaa. Calluna virkatussa Ikea-korissa.

Kuten tapana on ollut, ruokapuoli tulee julkaisuun kohtapuoleen...

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sunn 19.10.12

Mistä varata pöytä neljälle 10 tunnin varoitusajalla perjantai-illalle? Täyteen varattuna oli tietenkin vähän joka ravintola Helsingin keskustassa mihin olisimme halunneet viedä kehäkolmosen ulkopuolelta tulevat yllärivieraamme. Onneksi mieleen tuli Ravintola Sunn, Senaatintorin laidalla. Pöytä kello seitsemäksi, kiitos! Ja mikä parasta, sapuska oli pitkästä aikaa oikein herkkua!


Sunn on erityisen kuuluisa brunssipaikkana, mutta kyllä sieltä saa erittäin mainiot illallispöperötkin. Se miksi Sunnin helposti unohtaa on jännä juttu. Johtuuko se siitä, että Kiseleffin talo on monen mielestä pilattu remontillaan kylmäksi ja kolkoksi? Kävijäkatoa on enemmän ja vähemmän havaittavissa tuolla suunnalla... Ravintola Sunn sijaitsee Kiseleffin talon vieressä Sunnin talon toisessa kerroksessa. Sunn oli kauppias joka rakennutti talon - tästä siis nimi talolle ja ravintolalle. Perjantai-iltana ruokasalissa meidän seurueen lisäksi oli neljä muuta pöytää varattuna, paikkoja olisi ollut vielä vaikka jalkapallojoukkueelle. Tämä on sääli, sillä ruoka todellakin oli nautittavaa, menkää tänne ihmiset!


Aloitimme illan proseccolasillisilla silmäillen ytimekästä menuta. Jii piti menun ulkonäöstä, joka oli kuin luentolehtiö, neiti taas ei tykännyt paperiden kääntelystä ja vääntelystä :D. Alkupalaksi nappasimme karitsan uunikyljystä punajuurien kanssa ja valkosipuliscampeja portobello sienellä. Karitsa oli mureaa, punajuuret ja puolukkahillo sopivat myös hyvin suuhun. Scampiannosta kehuttiin vuolaasti toisella puolen pöytää sekä kehiteltiin kovin jo omia portobellosienireseptejä. Leipäkorista löytyi paria päivän leipää, jotka olivat yksiä parhaita ravintolaleipiä, eipä näitä ole turhaan kehuttu.


Pääruoan kanssa nautimme pullollisen punaista italialaista, Capiten de Rorari Amarone della Valpolicellaa. Viini osottautui hyväksi valinnaksi. Tällä hetkellä Sunnin listalla on viisi pääruokavaihtoehtoa, joista meistä jokainen valitsi eri annoksen, eli hyvin tuli testattua niin hirvenlihapullat, sisäfilepihvi, lohi kuin karitsanmaksa -annokset. Kaikkien ruoat onnistuivat melkeinpä täydellisesti, moitittavaa ei kukaan löytänyt. Annosten kylkeen tilasimme lisukkeet, mutta mielestämme pääruokalautanen oli yksistään jo niin hyvä, että ilman tätäkin pärjää. Eritysimaininta kuitenkin juuriselleripyreelle, jossa oli taivaallisen pehmeä koostumus ja hienostunut maku. Tuota olisi lapioinut useammankin kipon. 



Annoskoko on juuri sopiva, mutta alkupala oli ehkä kuitenkin liikaa, joten jälkkärissä jouduttiin himmailemaan. Mieli olisi tehnyt huippupääruokien jälkeen testata useampaakin makeaa, mutta nyt otettiin listan kevyin - mehustettuja marjoja ja hattaraa. Viimeisestä hattaransyönnistä olikin aikaa itse kullakin sitten enemmän tai vähemmän, onneksi hattara ei ollut kuten Lintsin ällömakea versio. Jälkkäri oli loistava lopetus tälle illalle kaffien kera. Hintatasokin oli varsin kohtuullinen rehdistä ruoasta.



Sunn hyppäsi meidän ravintolalistalla kärkipaikoille. Sunnille iso peukku!

Tähdet: 4 ja puoli

lauantai 27. lokakuuta 2012

Tehtiin ite: Suklaakakku

Leipurihiiri iski jälleen! Koska mustikkakakku sai hyvän vastaanoton neidin synttäreillä, päätimme kokeilla Jiin synttärikakkuna myös täytekakkua. Tämä suklaakakku upposi vieraisiin. Täytteessä ja kuorutteessa oleva tuorejuusto ei tee makua liian tunkkaiseksi, vaikka kakku muuten tuhti onkin.

Ohje napattiin The Kotiruoka-kirjasta, ja taikinan määrä taas muutettiin 16cm kakkuvuoalle sopivaksi (2/3 miinus muutama iso ruokalusikka).




Sokerikakku normivuokaan Kotiruoka-kirja mukaan:
4 munaa
1dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja (tekee taikinasta pehmeämmän, mutta pelkkää vehnäjauhokin voi toki käyttää)
1, 5dl sokeria
0,5dl kaakojauhetta
1tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vaahtoon siivilän läpi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa, alatasolla noin 35minuuttia.

Suklaatäyte ja -kuorrute:
150g tummaa suklaata
2dl vispikermaa
200g tuorejuustoa
0,5dl sokeria
1tl vanilijasokeria

Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota kerma. Sekoita sokerit tuorejuustoon ja lisää vähän jäähtynyt suklaa hyvin vatkaten. Lisää kermavaahto varovasti. Käytä täytteenä (aprikkosihillon kanssa!) ja kakun kuorrutteena.