lauantai 9. maaliskuuta 2019

Ventuno: Moderni italialainen dinneri

Pitkästä aikaa jotain ravintolakokemusta tännekkin, kuin vain instailuja. Syksyllä Helsinki sai uuden tulokkaan Tomi Björkin ja Matti Wikbergin ravintolamaailmaan, modernia italialaista ruokaa tarjoavan Ventunon. Isommalla seurueella lähdimme kokeilemaan tätä tuoretta tulokasta. Ventuno sijaitsee aivan Designmuseon kulmalla, arvotalossa, joka pitkään olikin huputettuna remppakaapuihin, olikin aikaa ja rahaa vievä ravintolaprojekti, mitä muista lukeneeni Ventunosta. Ventuno ei ole pelkästään ravintola vaan Ventunossa on myös modernisti / trendikkäästi kahvilasiipi, jonne täytyykin poiketa joku kerta museokäynnin yhteydessä pressolle ja misulle.


Pöytäseurueemme oli sen verran iso, että nautimme yhteisesti Ventuno Degustazionen - menun. Hinta 62 euroa per nuppi kuulosti kohtuulliselta kun silmäili 9 ruokalajia sisältävää menukorttia. Viinipaketti - 2 valkoista, yksi punainen ja jälkkäriviini oli 49euroa. Annokset tulivat tuttuun "Björk" -tapaan jaettavilla isoilla tarjottimilla tai vadeilla pöytiin, joista sitten lusikoitiin omaan pikkulautaseen. Pientä taiteilemista tämä vaatii, sillä lasimäärä valloittaa jo mukavasti pöytäpintaa, välillä siis koettiin sitä ahdasta ja hieman sekavaa italailaista ruokalutunnelmaa... oliko tämä sun lasi, siirrän tätä tänne, otatko tuosta...

Neljä pientä, sorminkin syötävää alkupala-annosta, olivat: Huippu ihana arancino - veriappelsiini-risottopallo, voi miksi näitä oli vain yksi ja miksi niin pieni!?, olisi edes ollut normaalin lihapullan kokoinen pallero. Toisena sipukan kuoresta tarjottu freessi simpukka, mustekala, katkarapuhässäkkä, osui omaan äyriäismakuhermoon, näitäkin olisi mennyt kaksi hujauksessa. Törky hyvä. Seuraavat mausteinen makkara näkkärillä ja jopa margherita - pikku pizza, jäivät näiden kahden ensimmäisen varjoon.


Seurava jaettava oli härkä carpaccio ja pikkelöityjä sieniä. Härkä oli yllättävän paksuina siivuina, josta mainittava, että oma lihaviipaleeni oli ainakin melko jänteikäs. Tämä oli jotenkin "mauton" floppi alun herkkujen jälkeen. Seuraavana ihana fenkolirisotto pelasti taas iltaa nousuun ja pääruoan, leivitetyn vasikanleikkeen ja rosmariiniperunoiden jälkeen oli kylläinen olo, mutta jotain vielä hyvin mahtuisi.


Jälkkäri oli raikas klassikko, sitruunapiirakka vadelmasorbetilla joka oli varma päätös tälle italialaiselle makumatkalle.

Siinä skoolatessa alkuproseccolla, ja suurella porukalla kuulumisia vaihtaessa ei tullut niin mieleen, mutta näin illalisen jälkeen, jäi pohtimaan, että minkäänlaista pientäkään keittiön terveistä tai leipää ei tarjottu aterioinnin alkuun. Jokin aika sitä sai odotella alkupaloja tulevaksi. Tämä ehkä vähän hämmästyttävä juttu, sillä oma leipomokin olisi, Levain nimittäin. Ventunon ruokasaliin näkyy myös mahtava puu-uuni jossa pizzetta-pikkupizzat valmistuvat, siinä saisi ätsysti myös lämpimät leipäset tai edes leipätikut. Myöskään tuossa Degustazione menussa ei ollut pasta-annosta, mikä oli ollut kiva maistaa täällä. Se jäi siis ensi kertaan.

Ventuno jätti siis jotain maisteltavaa vielä hanpaankoloon. Osa menun annoksista oli juuri niitä upeita ja huolellisia makuja mitä toivoikin osassa oli vähän floppia. Pöytävarausta isommalle joukolle mietittäessä kannattaa kiinnittää huomiota pöytävarauksen aikarajoitteeseen, meitä ei ulos oltu ajamassa ja suoriuduimme 2,5 tunnissa kiireettä, mutta muistutettiin kyllä jo illan alussa että ollaan sitten "nopeita" kaikki. Muuten palvelu oli ystävällistä ja osaavaa nuoren salihenkilökunnan puolelta.