perjantai 31. elokuuta 2012

Tehtiin ite: PekoniMuna

Arkiaamuisin ei ole aikaa nauttia aamiaisesta, aamiainen vaan vedetään nassuun siinä missä meikitkin (tosin Jiillä ei ole tapana meikkailla :D). Viikonloppuisin onkin kiva viettää pitkää aamua, ja tehdä vaikka tätä Jiin nimeämää PekoniMuna -aamiaista.

Pekonia me syömme kyllä harvoin, mutta johonkin arkiruokaan ostetun paketin jämät pääsivät tässä hyvin aamiaiskäyttöön, tosin ei perinteisesti paistamalla ja käryttämällä liedellä, vaan uunissa.


PekoniMuniin tarvitset 1-2 pekonisiivua ja yhden munan per syöjä sekä uuninkestäviä annosvuokia tai muffinssipellin. Annosvuoka vuorataan raa'oilla pekonisiivuilla ja muna rikotaan keskelle. Annosvuokia pidetään uunissa n. 20 minuuttia 200asteessa , tai kunnes näyttää omasta mielestä hyvätä. Jos haluat, lisää pippuria, mutta älä suolaa, ainakaan ennekuin olet maistanut... Annoksen voi nauttia kupeista tai kipata lautaselle.


Eikä siinä vielä kaikki! PekoniMunista tulee vähemmän rasvaisia tiskattavia astioita, eikä kovaa pekonin paistokäryä tule, joten Papukin hyväksyy jo melkein PekoniMunat, kunhan ihan joka viikko ei näitä syödä. PekoniMunia on myös kiva tarjota aamupalaksi yökyläilijöille tai kotibrunssilla. Nopeaa, helppoa ja hyvää ja ihan nätin näköistäkin, jos pekonista näin voi sanoa :). 


Vinkki: Pohjalle ei välttämättä tarvitse laittaa pekonia, jolloin voit käyttää yhden pekonisiivun ja kierrättää sitä pelkästään reunoilla, näin pekonista saa rapsakan (munan alla pekonit jäävät pehmeimmiksi).

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Pure Bistro 14.8.12

Jii vietti lomaviikon kunniaksi lounasta pitkän kaavan mukaan hiljattain avatussa Pure Bistrossa aivan Kauppatorin liepeillä. Pure on Luomon Jouni Toivasen ja Mika Mattilan yksinkertaista ja puhdasta (purea siis) ruokaa tarjoileva ravintola. Luomo sijaitsee muuten nykyään yhteydessä Pureen, eli Krunikasta sitä ei enää löydä.

Ravintolasali oli pelkistetty, puiset mustat pöydät ja tuolit, valaisimina perus koulupöytälamppuja. Trendiätrendiä. Sisäpihan terassin ollessa täynnä lounastajia oli tyytyminen sisätilaan, mutta onneksi sali täyttyi pian muistakin. Tyhjässä salissa on aina vähän outoa syödä...


Alkuun pöytään kiikutettiin paperipussissa kahta eri leipää sekä miellyttävän raikasta tomaattiporkkanamehua, oikein pullossa.


Alkuruoaksi tarjottiin kahta vaihtoehtoa joista Jii päätyi savusiikasalaattiin. Oivallinen valinta siian ystävälle. Salaatti oli raikas ja rapsakka, savusiika oli tapansa mukaan hyvin mieto ja siianmäti kruunasi salaatin.


Pääruoaksi pöytään tuotiin karitsankylkirullaa, höystettynä varsisipulilla ja peruna/sipuli/valkosipuli paistoksella. Tämä myös uppsi kuin häkä. Rasvaa pääruoasta kyllä löytyi, sillä kylkipalan liha-läski suhde oli reippaasti kallellaan jälkimmäiseen.


Lounaan kruunasi jälkkäri, pannacotta marjoilla + capuccino. Paras. Pannacotta. Ikinä. Himppunen miinus siitä, ettei normikahvia ravintolassa tueta lainkaan vaan vaihtoehtoina olivat Americano tai Capuccino. Capuccino kyllä oli loistava...


Lounasmenun kyytipoikana  Jii nautti Uusi-Seelantilaista Villa Maria Pinot Noir (2010) -punkkua. Varsin hyvä valinta lounaan kylkeen ravintolalta. Väri oli kaunis, maku raikas ja viini sopivan mieto, jotta sopi myös salaatille.

Lounas Puressa oli erittäin miellyttävä kokemus. Hintatasoltaan about 50 euroa juomineen on  hintava työlounaaksi, mutta näin lomalaisena maistuu tuohonkin hintaan :)

Tähdet 4 ja puoli

torstai 23. elokuuta 2012

Casa Largo 12.8.12

Ateneumissa on tällä hetkellä Helene Schjerfbeckin näyttely, ehkäpä kuumin suomalaistaiteilijanimi. Ainakin jos huutokauppamiljoonissa laskee. Se miten tämä liittyy yhtikäs sapuskaan on se, että Ateneum on mennyt kimppaan parinkin ravintolan kanssa, jotka kukin ovat kehitelleet jonkun Schjerfbeckin teoksen pohjalta taidemenun. Lisähoukuttimena menun syöjälle tarjotaan ilmainen sisäänpääsy Ateneumiin, joten ei kuin ruokkimaan vatsaa ja silmiä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.


Neiti Papu ystävänsä kanssa valikoi lähimmän ravintolan Ateneumista, Casa Largon, joka sijaitsee Sokoksen talossa. Ravintola on espanjalaistyylinen, modernisti sisustettu, varsin kivan oloinen ravintola. Sen kummemmin muita päämenuun ruokia katsomatta otimme Taidemenun viineineen, jonka inspiraationa oli ollut Scherfbeckin maalama teos nimeltään Espanjalainen... Espanjalaista, ylläriylläri, siis luvassa.

Menuusen kuului alku- ja pääruoka (sekä pääsylippu museoon) ja lisähintaan oli jälkkäriäkin mietittynä. Jälkkäri jäi nauttimatta sillä näissäkin oli jo hyvin pureksittavaa ja pitihän taiteelle jättää tilaa :)

Alkuruoaksi oli juustolautanen. Meistä kumpikaan ei ole juustojen sydänystävä ja homejuustopalat jäivätkin lautaselle. Muut juustot olivat ihan syötävää hillon kanssa, mutta aika erikoinen "makea" alkuruoka... juustoja kun on tottunut saamaan välijälkkärinä tai sitten pelkästään tapaksina / pikkupurtavana viinin kanssa.


Pääruoan sai valita, joko kalaa tai lihaa. Meidän lautasilta löytyi grillattua karitsan paahtopaistia, savojinkaalia ja perunamunakasta. Lasilautaset olivat hassut superrrpitkulat. Annos näytti hiukan hajanaiselta nuin pitkällä alustalla, ja muutenkaan lasilautaisia ruokalautasina ei oiken osaa ymmärtää...


Itse karitsassa oli hyvä grillin maku, mutta liha oli osittain liian pureksittavaa ja sitkeää. Kaalilisuke ja munakas olivat kelpoja, mietoja pehmeitä makuja.

Tämän jälkeen kipitimme Ateneumin taiteen pariin. Schjerfbeckin näyttely on näkemisen arvoinen, hyvä kattaus Helenen elämästä ja kehityksestä. Näyttely on vielä noin pari kuukautta avoinna. Suosittelen! Taidemenu tosin kannattaa kokeilla jostain toisesta ravintolasta, jos ei erityisemmin välitä juustoista.

Tähdet: 3

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tehtiin ite: Kanttarellisalaatti

Mökkiviikonloppu suosi sienestäjää. Kanttarelleja löytyi vakkaripaikasta niin, että niistä syntyi parikin erilaista ruokaa. Ensimmäisenä kuitenkin piti kokeilla reseptiä, joka oli kytenyt neidin päässä jo keskikesästä. Sitä jopa melkein jo odotti elokuuta ja pääsyä kanttarellimetsään.

Onneksi odottelu ei mennyt ihan metsään, nimittäin kantsuista syntynyt lisukesalaatti oli oikein herkullinen! Lisuke käy mainiosti perunoiden kanssa kevyeksi lounaaksi ja sopii tätä myös hyvin laittaa leivän päälle.


Aineksia ei mittailtu desimitalla tai grammapuntarilla, mutta suurpiirteinen ohjeistus löytyy alta, maistelemallahan sitä parhaiten tietää sopivan suhteen itselleen.

Kanttarellilisuke/salaatti 2henkilölle:
noin 10cm pätkä kurkkua
noin 10cm pätkä sipulinvartta
pari oksaa tilliä
1rkl väkiviinaetikka
3rkl vettä
ripaus sokeria
ripaus pippuria
noin kaksi kourallista pieniä kanttarelleja (koska pienet on söpömpiä kuin isot)
noin 3rkl raejuustoa


Paista sienet pannulla niin, että neste irtoaa ja lopulta haihtuu. Nosta sienet lautaselle jäähtymään ja rouskauta ripaus pippuria. Pilko kurkku, sipulinvarsi ja tilli pieneksi ja laita pieneen kulhoon vesi-etikka sokeriseokseen maustumaan. Maista, että etikkavesi ei ole liian tujua. Etikkavettä ei tule kovin paljon, ainesten ei kuulu vedellä krooliuintia. Anna kasvisten muhia sen aikaa, että sienet ovat jäähtyneet. Lisää sienet ja raejuusto joukkoon ja sekoita. Laita hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.


lauantai 18. elokuuta 2012

Saaristomatkan ruokapaikat

Saaristossa ajellessa osui monia kivoja taukokahviloita ja ruokapaikkoja eteemme.

Heti matkan alkupäässä, aikaisin aamusella pysähdyimme Sattmarkin kahvituvalle. Mango-mansikkakermakakkua ja tuoreita munkkeja. Vanhassa hirsirakennuksessa oli myös pieni valokuvanäyttely. WC oli mallia puucee, mutta kelpaa hädässä. ;)



Nauvossa riittää valinnanavaraa ruokapaikkojen suhteen, satamassa taisi olla ainakin neljä-viisi ravintolaa. Muutenkin elämä oli varsin vilkasta Nauvossa. Pörrääjää niin veneellä kuin autolla riitti. Nälkä kurisi vatsoissamme ja siirryimme Hotelli Stranbon kanssa samassa rakennuksessa toimivaan ravintola Fyrenin brunssipöytään. Namnam! Pitkä tarjoilupöytä oli täynnä vaikka mitä:  kylmiä kaloja, erilaisia salaatteja, raputerriinniä, paahtopaistia... Lämpiminä pöydästä löytyi munakasta, erilaisia täyslihamakkaroita, ja tietysti uusia pottuja... Jälkkäriksi herkullista ahvenanmaan pannukakkua ja tuoreita marjoja. Kaikki oli muuten oiken maittavaa, paitsi yllättäen saaristolaisleipä. Se oli kuivaa kuin korppu!


Pieniä ruokakauppoja löytyy isommilta saarilta. Juotavaa ja syötävää kannattaa tankata, sillä joskus joku lautta voi mennä nenän edestä tai muuten vaan odotusaika on pitkä. Rannassa on hyvin aikaa napostella jotain pientä. Yleensä jokin kahvilakin löytyy isommista lauttarannoista.. Lisäksi siellä täällä näkyi jordgubbar- ja nya potatis-kylttejä, yhden tienviitan perässä kun käännyttiin, niin kipsa olikin kiinni. höh.

Mistä saa parhaat munkkirinkilät? Kustavin savipajan kahvilasta saa ainakin toiseksi parhaat rinkulat jollei ne parhaat. Jos Kustaviin käy tie, niin munkkistoppi on must!


Kustavista ajoimme Naantaliin, jossa kävimme Ravintola Uudessa Killassa syömässä. Kanasalaattia ja Toastskagenia. Killasta löytyi pieni herkkunurkka, jossa oli myynnissä kaikenlaista ruokatuotetta ja -säilykettä mukaan ostettavaksi. Vessa oli supermoderni lasiliukuovineen ja paikka muutenkin on aika fiini kauluspaitaravintola.


Skagenin kyljessä tulleet maalaisranskikset olivat rapsakat ja maistuvat. Itse leivän katkaraputäyteessä ei oltu säästelty ja annoskoot olivat muutenkin tosi isot, jopa liian. Salaatissa oli jättimäiset kolme kanafilettä, huh! Vaikka ravintolan terassi oli täpötäysi illalla, ja salissakin muutama pöydällinen väkeä, saimme annokset melko nopeasti. Tarjoilu oli ystävällistä pienistä laskumokailuista huolimatta.


tiistai 14. elokuuta 2012

Omalla maalla: Turun saaristossa

Kesälomalla teimme parin päivän automatkan Turun saaristoon, ja ajelimme rengasreitin myötäpäivään - Paraisilta Kustaviin ja siitä vielä Naantaliin. Sää oli kuin morsian, maisemat samoin. 


Mietimme myös josko joku kerta rengasreitin voisi ajella pyörillä, mutta mielestämme tuo rengastie ei ole mikään superkiva pyöräilijoiden kannalta. Erillisiä pyöräteitä ei ole ihan kaikkialla, autotiet aika kapeita, ja liikennettä näin kesällä on paljon aina karavaanareista motoristeihin. Autoletkat tosin häviävät kun päästään mantereelta ja Nauvosta eteenpäin. Ja sieltä syrjästä sitten se paratiisikin löytyi. Houtskarin saari ja pikkukylänen nimeltään Hyppeis.


Meillä oli majapaikkana Hyppeis Värdshus. Todella ihastuttava pikkuinen hotelli ja ravintola, joka oli kunnostettu vanhaan kyläkouluun. Vaikka kalusteet olivat Ikeaa, niin kaikki oli saatu näyttämään tosi nätiltä. Yövyimme vinokattoisessa heleän vaaleanpunaisessa ullakkohuoneessa. :) Illallinen jäi kokematta ravintolassa, sillä saarella oli illalla parin tunnin sähkökatko. Ytimekäs menu olisi kuulostanut kokeilemisen arvoiselta. Aamiainen oli tosi basic; leipää fyllinkeineen ja pikapuuroa. Jugurttia ja mysliä jäimme kaipaamaan.



Kuinkahan moni sukupolvi on tässä ravintolasaliksi muutetussa luokkahuoneessa availlut aapisia? :)

Erillisessä postauksessa matkan muista tankkauspisteistä. Pari kivaa sattui kohdalle! Tässä vielä muutama satunnainen kuva reittimme varrelta.

Paraisten kirkko


Nauvon satama ja mantereen sadepilvet


 Korppon sää/näköalatorni (paljon parempia maisemia näkyi Borgbergin tornilta Hyppeisin ja Järvisin kylien välissä)


Houtskarin idyllinen puukirkko


Kivimon lossi


Iniöstä Kustaviin. Täyteen lastattiin, ja silti jäi useita rannalle (seuraavaan lauttaan oli kai pari tuntia odottelua)  :)


 Kustavin savipajassa kulhoa ja kuppia riittää

torstai 9. elokuuta 2012

Rocca 24.7.12

Ravintola Rocca, Linnankadulla on varmaankin yksi Turun tunnetuimmista ravintoloista. Taustajoukoissa häärii ainakin Mitä tänään syötäisiin - Aki Wahlman, taitaakohan ihan keittiössä asti pyöriä? Linnankatu muutenkin on The Katu. Kauniissa miljöössä ihan Aurajoen vieressä, Roccan lisäksi sijaitsee pari design/sisustusputiikkia ja toinen suosittu ravintola, Mami. Tois puol jokke nököttää Pinella, jossa vuosi sitten tuli käytyä miniburgereilla.



Neiti Papu seuralaisineen päätyi syömään Roccan terassille, vaikka olikin hivenen vilpoinen ilta. Näin heti alkuun tekee mieli sanoa palvelusta sananen. Tarjoilijat nimittäin vaihtuivat koko ajan, meitäkin ohjaili 4 eri kaveria. Tästä löytynee myös syy pääruokien kanssa tilattujen viinilasillisten unohtamiseen, ja muutenkin hitaanlaiseen palveluun. Syöjiä terassialla oli meidän lisäksi muutama ja sisällä oli tyhjää, joten hankala sanoa mistä muusta hitaus kiikasti. Tarjoilija kuitenkin korjasi hyviin tapoihin kuuluvasti "omaan piikkiinsä" viiniunohtelut ja oli aidosti pahoillaan.

Aloitimme laisillisilla Proseccoa ja pöytiin tuotiin odottelun jälkeen myös focacciaa ja tummaa leipää, kuvasta huomaa, että focaccia teki kauppansa :)


Ruoaksi valikoitui kummallekkin Roccan siika-annos, jossa paistettujen reilun kokoisten siikafileiden kanssa tarjottiin paistettuja varhaispottuja, pinaattia ja tuo vaahto päällä oli tähtianissimpukkavaahtoa.


Oikein maistuva oli annos, ja reippaan kokoinenkin. Kala oli hyvin paistettu ja lautasen pohjalle sulanut vaahto-voi seos oli hyvä kostuke perunoille. Itse vaahto nyt ei maistunut juuri miltään, hauskan näköinen se oli kuitenkin, kuin saippuavaahtoa :)


Vaikka palvelussa oli hiukkasen toivomisen varaa, niin oli ruoka sen verta hyvä, että Rocca rokkasi yleisarviosanaansa ylöspäin. Terassi on kiva, ja sisältä uudistettu ja modernisoitu ravintolasali vaikutti tunnelmalliselta paikalta kun pimeys taas valloittaa tämän pallonpuoliskon. Vessat kaipaavat kuitenkin vähintään pientä pintaremonttia ( ei kuitenkaan pliis Teuvoa...), jotta olisivat ravintolan tasoon nähden samassa kastissa.

Tähdet: 4

lauantai 4. elokuuta 2012

Pub Niska 25.7.12

Turun Aurajoenrantaan avattu ravintola Pub Niska houkutteli kyltillään maistamaan peltileipää. Vasta alle kuukauden auki ollut Niska taitaa olla kolmas Strömsöstäkin tutun kokki Michael Björklundin Niska-ravintola. Ensimmäinen sijaitsee Ahvenanmaalla, Maarianhaminassa, toinen Taalintehtaalla täällä mantereen puolella. Nimensä ravintolaketju on saanut Algoth Niskasta, joka oli kuuluisa viinan salakuljettaja, jota virkavalta jahtasi tuloksetta. Tästä juontaa myös ravintolan sisustus; penkit ja pöydät ovat laudoista tehtyjä laatikoita. Purjeita ja myrskylyhtyjä katossa. Puulaatikkosisustaminen riitelee vanhan arvokivitalon arkkitehtuurin kanssa, mutta menköön tämän kerran, ja yritetään keskittäytyä siihen peltileipään :) Laatikoiden päälle olisi kyllä toivonut istuintyynyjä pehmusteeksi.


Niskan peltileipämenu löytyi isolta liitutaululta suomeksi och på svenska. Näitä peltileipiä, eli siis pitsoja meikäläisittäin, oli listalla viisi vaihtoehtoa hintahaarukalla 10-13 euroa ja lisäksi oli mahdollista syödä salaattia kana- tai lämminsavulohitäytteillä. Salaatit muuten tuotiin pöytiin hauskoissa puulaatikossa. Laatikkoteema siis jatkuu...

Peltileipämenu kuulosti taululla älyherkulliselta, joten vähän meni arpomiseksi, mutta lampaanliha, punasipuli, bearnaisekastike, rucola -peltileipään oli päätyminen. Myös vuohenjuusto, ilmakuivattu kinkku, punasipuli, balsamico, rucola -combo vaikutti hyvältä kuten myös kylmäsavulohi, tomaatti, punasipuli, piparjuurikastike, rucola. Lääh ja nam. 

Peltileipien ja juominkien (suht perussetti vähän joka laija, alkoholilla ja ilman) tilaus ja maksu suoritettiin heti kassalle, ja ei kun laatikon päälle istumaan ja odottelemaan musta kivi "vuoronumeroläpyskä" mukana.


Oma peltileipäni oli maukas, ainekset sopivat hyvin yhteen. Pohja oli sopivan ohut ja rapea. Pitsan koko oli hivenen normi pitseriapitsaa pienempi, sellainen jonka nälissään jaksaa hyvin eikä tule ähky. Pub Niskan ja samalla Strömsö Michaelin pääajatuksena on ollut käyttää mahdollisimman paljon lähiruokatuotteita. Lihat ja juustot tulevat Ahvenanmaalta pieniltä tiloilta, tomaattisoossi taas taitaa olla Michaelin salainen resepti :) Makoisaa oli.


Mitään suurempaa motkottamista ei tämä paikka saa, menisin heti uudestaan (vuohenjuusto-kinkku... vai sittenkin lohi...?), jos vain Turku olisi vähän lähempänä. Ehkäpä seuraava Niska avataan josssain Espoon ja Helsingin rantaviivalla :) Pointseja Pub Niskalle ja lycka till!

Tähdet: 4 ja puoli

torstai 2. elokuuta 2012

Turun neuvot ja reseptit

Turussa riittää mielenkiintoisia ravintoloita niin paljon, että yks neuvooantava on kyllä paikallansa... :) Ne ravintelit mitä tällä pikavisiitillä Suomen Turusta valikoitui, saavat peukkua, näistä omat postailut tulossa!


Turun kirjastosta löytyi lärpäke, jossa mainostettiin reseptinvaihtopäivää. Lostava idea! Voisikohan joku kehittää moisen lempparireseptien vaihtotapahtuman tänne päin Suomea kans. We are in!