keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Puuroviikko käyntiin!

Yhteistyössä Indiedaysin ja Elovenan kanssa

Terveellinen puuro on noussut  hitiksi rytinällä ja samalla kauppojen puurovalikoimat ovat kasvaneet monella hyllymetrillä. Maailmalla myös kohistaan puurosta muiden superfoodien ohessa, ihan Koreassakin asti. Puurosta saa niin aamiaisen, pikaisen lounaan kuin väli- ja iltapalan, nopeasti ja helposti. Puuro on tuttu juttu meille suomalaisille, kaurapuuro voisilmällä, ja that's it vuosikymmenten ja satojen ajan ollut se aamun aloitus.

Jos kuitenkin tuntuu siltä, ettei pelkkä puuro riitä pitämään nälkää lounaaseen asti, niin olet varmasti unohtanut ne tärkeät lisukkeet. Jotain proteiinipitoista, kuten jugurttia sekä hedelmiä tai marjoja tarvitaan kyytipojiksi. Tämä yhdistelmä toimii ainakin omien kokeilujen jälkeen parhaiten ja pitää pitkään kylläisenä. Niinpä vakkaripuuroannoksena meillä syödään kaurapuuroa turkkilaisella jugurtilla sekä pakkasesta löytyvillä viime kesän marjoilla tai sitten teelusikallisella marjajauhetta. Silloin tällöin myös viikonloppuisin keitetään puuroa, ja riisipuuro on herkkua muulloinkin kuin jouluna. Ihan joka-aamuinen aamiainen ei puuro kuitenkaan ole. Sitä kaipaa vaihtelua ja pari puuropäivän jälkeen on jonkun muun vuoro taas hetkeksi. Puuro on nykyään myös helppo välipala, nimittäin annospussit esimerkiksi kuivatuilla marjoilla ovat todella käteviä. Kannattaa jemmata työpaikalle muutama, jos päivät yllättäen venyvätkin.



Viikon päästä katsotaan miten olemme tuunailleet puuroja Elovenan hiutaleista, olemme nimittäin mukana Elovenan puuroviikko-haasteessa. Helppoja ja nopeita reseptejä kehitellään yhtä monta kuin on viikonpäiviä. Tässä alkajaisiksi resepti herkulliseen Paratiisipuuroon. Ja ensiviikolla siis luvassa lisää puurotuunauksia ja reseptejä!

Paratiisipuuro (2:lle)

2 dl Elovena Iso Kaura -hiutaleita
0,5 l vettä
ripaus suolaa
2 dl vaniljajugurttia
1 dl kuivattuja hedelmiä
2 tl kuivatuista marjoista tehtyä karpalo -marjajauhetta (esim Berryfect tai Biokia)

Keitä puuro pakkauksen ohjeen mukaan ja annostele lautasille. Kaada puurokulhoon 1 dl vaniljajugurttia ja kourallinen kuivattuja hedelmiä. Ripottele päälle vielä teelusikallinen marjajauhetta.


Lisää reseptejä löytyy Elovenan kampanjasivuilta, jossa voit myös osallistua kilpailuun!


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Ravintola Faro 16.1.15

Oli synkkä ja myrskyinen perjantai-ilta kun reippailimme Ruoholahden katuja pitkin kohti ravintola Faroa. Reippailun vastatuulessa tosin jaksoi hyvin kun meillä oli pieni haisu siitä että nyt voisi olla hyvää ruokaa määränpäässä. Ja näinhän se oli :)


Veden ääressä oleva ravintola Faro uusiutui kokonaan viime keväänä (kävimme Farossa toissakesänä), nyt paikka on sisustettu tyyliikkästi mattamustalla, harmailla (mukavilla!) nojatuoleilla ja ainakin iltaisin pöydillä palaa useampikin tuikku ja tunnelma on hämyinen ja lämmin. Olimme viimeksi Farossa syksyllä kun osallistuimme Alsacelaisen Pierre-Sparr -viinitilan isännöimään viini-iltaan. Viininmaisteluiden lisäksi söimme tällöin 4 ruokalajin menun Faron keittiöväen kokkaamana. Silloin ruoka oli hyvää ja laadukasta, Fine dining -tyyppistä pikkuannosta, joskin joissain ruoissa oli omaan makuumme hiukan liikaa elementtejä. Saimme kuulla illan aikana, että normaalisti Faro on enemmän kallellaan bistroon ja suorasukaisempaan ruokapuoleen, joka varmasti onkin hyvä ratkaisu. Siispä otimme uteliaina vastaan kutsun Farolta tulla maistamaan ravintolan talvista bistromenuta. Menu kuulosti jo paperilla loistavalta ja omaan (ja uskomme että monen muunkin) suuhun sopivilta.


Alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja on juuri sopivasti iltamenuussa, ja niissä on mielestämme monipuolisuutta, jokaiselle jotakin. Listalta löytyy esimerkiksi rennosti fisut ja ranet jotka sopivat hyvin mutustettavaksi perjantaiolusilla, tai kokonainen kana jaettavaksi kahdelle. Alkupaloissa Jii päätyi kurpitsakeittoon ja neiti pintagrillattuun härkään. Annoskoko oli reilu, mutta sopi vielä alkupalaksi. Neidin lautasella oli lihan lisäksi sinapinsiemeniä, vuonankaalia, papuja, retiisilastuja ja avocadotahnapisaroita. Vahvoja makuja mutta sointuivat hyvin yhteen ja jätti freesin jälkimaun. Keitto kaadettin pöydässä pikkukattilasta lautaselle, jonka pohjalle oli aseteltu kurpitsapyrenokare, pähkinöitä ja pieniä vihreitä korsia. Keitto oli samettinen, maukas ja pehmeä. Vasta kotona äkkäsimme, että menun mukaan keiton kanssa olisi kuulunut tarjoilla valkosipulibriossi, mutta se uupui eikä sitä tullut huomattua paikanpäällä. Napostelimme nimittäin tyytyväisinä huisin hyvää talon focacciaa, jota kerrankin oli tuotu runsas korillinen eteemme. Alkupalojen kanssa skoolasimme talon oma tuomalla italialaisella kuohuvalla, Colonnara Brut Spumantella, joka oli raikas ja makuisa (Saa myös ravintola Blue Peteristä). Sinisimpukkafaneille tiedoksi, alkupalana löytyy myös padallinen sinisimpukoita, viereisestä pöydästä pöhähti mahtavat tuoksut kun padat kannettiin pöytään!



Pääruokavaihtoehdoista eteemme päätyi punajuuririsotto, jossa oli juuri sopivan hennosti vuohenjustoa. Hyvä talviklassikko, ja annos oli iiiiso. Neiti tilasi siikaa, joka oli käväissyt välimeren fiiliksissä. Kaverina lautasella pötkötti nimittäin katkarapu ja parin mustekalan palaa, tomaattia ja tomaattista äyriäiskastiketta. Annos oli runsas makumaailmaltaan ja toi tuoksuineen selkeästi mieleen välimeren. Voihan sen perinteisen suomikalan näinkin tarjota. Itse siika tosin olisi kaivannut hippusen suolaa lisää. Annokset olivat todella reilunkokoiset jos on aikomus tilata alku-, pää- ja jälkiruoka saattaa lisuke olla turha, tai sen voi hyvin jakaa vierustoverin kassa. Me otimme omat lisukkeet. Puikulaperunamuusi kala-annokselle oli iso ja olisi rittänyt hyvin kahdelle, raikas dijon-sydänsalaatti toimii myös hyvin jaettuna ilona. Mauiltansa kummatkin olivat loistavat. Salaatissa oli dijonsinappinen majoneesikastike, vähän kuin caesarkastike, kera sinapinsiemenin. Vastaavaa tekisi mieli kokeilla kotikyökissä. Kalalle suositeltiin Uusi-Seelantilaista, Yealands Estate Land Made, Marlbourgh -valkkaria. Oli oikein nautitittava ja mukava valkkari. Raikas, kuiva ja herukkainen. Jii pelasi varman päälle ja lasi punaista amaronea sopii aina suuhun. (Sartori Amarone, Veneto) Viinit tuotiin laseissa kaadettuina pöytään, joten vielä kun viini kaadettaisiin pöydässä asiakkaiden nähden, tulisi papukaijamerkkiä rintaan. Tämä toivomus pätee meiltä kaikkille.



Jälkkärit osottautivat sopivan kokoisiksi kun alla on alku- ja pääruoka ja pari lusikallista lisuketta. Se kenelle jälkiruoka on the juttu, voi jälkisannos olla liian mini. Creme brylee omenaliemessä oli justiinsa sitä mitä pitääkin, nams ja samoin suklaafondat justiinsa perfekt. Fondantissa oli pähkinät ripoteltuina sivuille joten luulisi onnistuvan pähkinäallergikoille myös. Kokonaisuuteen olemme erittäin tyytyväisiä ja suosittelemme Faroa vilpittömästi. Ruoissa on vielä pieni Fine dining -touch, ja annokset ovat näyttävästi ja huolella aseteltuja. Maut rehtejä ja tuoreita, palvelu ystävällistä. Ravintolaan voi helposti myös piipahtaa lasilliselle pieneen baari-puoleen joka on heti ulko-oven tuntumassa, eikä voi olla huomaamatta hauskoja jättiläis samppanjapullonkorkkeja tuoleina :)




Tähdet: 4 1/2

perjantai 16. tammikuuta 2015

Tehtiin ite: Key Lime Pie

Pala kesää talven keskelle (tai siis loskan). Yksi elokuisten synttärikakkukemujen herkku on jäänyt postaamatta, Key Lime Pie. Kakun limet eivät kuitenkaan olleet Floridalaisia, eli nimi vähän huijaa. Mutta siitä viis, kakku on iloisen keltainen, mukavan kirpsakka mutta silti täyteläinen ja makea herkku. Ja tietysti helppo ja yksinkertainen kuten tapana on. Key Lime Piestä täytyy tehdä uusinta piakkoin! Sitrushedelmäkausi on hyvä aloittaa tästä, jaffoja odotellessa...



Key Lime Pie, ohje alunperin Pirkasta

Pohja:
200g digestivekeksejä
75g voisulaa

Täyte:
4 munankeltuaista
1 tlk kondensoitua maitoa (n. 400g)
1,25dl limenmehua,  noin 3 luomulimeä
2tl raastettua luomulimen kuorta

tarjoiluun: Vispikermaa ja nokare turkkilaista jugurttia vatkattuna vaahdoksi.

Murskaa esim. tehosekoittimessa digestivekeksit tasaisiksi muruiksi ja sekoita voisula joukkoon. Pingota leivinpaperi 24cm halkaisijalta olevaan irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Painele keksimössö vuoan pohjalle ja myös reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa noin 8 minuuttia. Vatkaa keltuaisten rakenne rikki ja kaada joukkoon kondensoitu maito ja limenmehu, sekoita tasaiseksi. Kaada pohjan päälle ja laita piiras takaisin uuniin, alatasolle 10-15 minuutiksi. Keskeltä täyte voi olla vielä hyllyväistä, mutta jätä kakku vielä jähmettymään jääkaappin mielellään seuraavaan päivään. Koristele ja nauti kakku seuraavana päivänä.


maanantai 12. tammikuuta 2015

Tehtiin ite: Charsiew-possu Gaijinin tapaan

Aasialaisia makuja jälleen kotikyökin puolella. Valmistimme sunnuntaina helpon ja herkullisen Charsiew-possun Tomi Björkin ja Matti Wikbergin Gaijin-kirjan mukaan. Lihana meillä oli porsaan kassler ja lisukkeksi paahdoimme pannulla kiinankaalia, sieniä, porkkanoita ja chiliä soijaliemessä. Paksoita ei löytynyt tähän hätään isoimmistakaan markeiteista, muuten ilman muuta olisimme sitä kokeilleet, kuten reseptin lisukeohjeessa oli tehty.

Gaijin-kirja on muutenkin täynnä kuolattavia kuvia ja herkullisen kuuloisia reseptejä modernista aasialaisesta ruoasta. Kirjasta löytyy myös drinkkejä joita ehdottomasti pitää kokeilla. Suosittelemme!



Charsiew-possu on helppo ruoka joka valmistuu itsekseen, ensin marinoitumassa marinaadissaan ja sitten uunissa pötköttelemällä. Marinadi tosiaan tämänkin possun tekee, aivan herkku melkein kuin karkkia söis :) Lopuksi grillivastusten alla glaseeraaminen antaa vielä viimeisen maun lihalle.

Charsiew-possu

1kg porsaan kassleria
1,5dl valmista hoisintahnaa pullosta
1,5dl hunajaa
3rkl soijaa
2rkl valkoviiniä
1tl mustapippuria
2tl kanelia
ripaus suolaa

Leikkaa kassler pitkittäin keskeltä kahteen osaan (meillä oli 800g possupala ja valmistimme sen kokonaisena ja teimme marinadin hieman vähemmistä määristä). Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään ja pyörittele liha marinadissa. Anna marinoitua noin 3 tuntia. Lämmitä uuni 140 asteeseen. Laita liha uunivuokaan ja kaada marinadi päälle ja laita uuniin noin kolmeksi tunniksi. Ota liha pois uunista, leikkaa siivuiksi ja asettele takaisin vuokaan ja peittele marinaadilla. Glaseeraa grillivastusten alla uunissa muutama minuutti. Nosta tarjolle ripottele halutessasi mukaan hiukan paahdettuja seesaminsiemeniä.

Paahdettua paksoita:

4 paksoi kaalia (korvasimme kiinankaalilla, porkkanasiivuilla ja sienillä)
pala inkivääriä pilkottuna
1 punainen chili pilkottuna
loraus öljyä
1rkl sokeria
2rkl soijaa
4rkl vettä

Paahda öljyssä kuumalla pannulla kasvikset. Lisää sokeri ja soija ja lopuksi vesi. Sekoittele hetken aikaa ja tarjoile heti possun seurana.



keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Muilla mailla: Ranska, Osa 2, samppanjatiloilla

Moni varmasti kilisteli tämän vuoden käyntiin kuohuvaisten kuninkaalla, samppanjalla. Näin jälkimainingeissa onkin hyvä aika kursia syksyn Champagnen matkamme paras anti, ja kertoa hieman eri samppanjatiloista missä vierailimme. Maistoimme muutamassa päivässä enemmän samppanjoita kuin koko ikänä on tullut maisteltua. Erottelimme vivahteita, tuoksuja ja värejä samppanjatilojen isäntien ja emäntien opastuksella, huisia ja avartavaa!


Kävimme kolmella hyvin erilaisella tilakierroksella. Jokaisesta näimme ja opimme vielä edellistä enemmän ja pääsimme vielä syvemmin kiinni kuplajuoman maailmaan.  Eipä tässä vielä mitään asiantuntijoita olla, mutta samppista osaamme arvostaa ihan uudella tavalla, nyt kun on käynyt paikan päälla kuulemassa ja näkemässä kuinka tarkasti homma toimii. Läheskään kaikille samppanjatiloille ei yleisö pääse ja suosittelemme etukäteisvaraamista vaikkapa sähköpostitse. Ymmärtäähän sen hyvin, pienemmillä tiloilla ei ole rahkeita pitää milloin vain tunnin esitelmää tilasta ja ottaa vastaan pullon tai kaksi ostavia turreja, ja taas isoillakin taloilla on omat kapasiteettinsa.



Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Pommeryn samppanjatalon. Tälle vierailukohteelle oli annettu arvosanaksi paljon tähtiä, ja kerrottiin kuinka poikkeava paikka Pommery on verrattuna muihin taloihin. Pramea ympäristö hätkähdyttikin. Pihamaa oli kuin satumetsä sinisine kuusineen ja talotkin näyttivät satulinnoilta. Pommeryyn olimme varanneet englanninkielisen kierroksen viileissä samppisluolastoissa. Champagnen alue on hyvin kalkkipitoista, ja siihen kaivetut luolastot tarjoavat täydelliset olosuhteet shampanjoiden kypsytykseen. +11, kosteus, home ja pimeys ja avot! Pian (tai ei nyt niin pian) valmistuu kuplajuomaa.





Pommeryssä teimme pitkän opastetun kierroksen noin 25 hengen ryhmässä.  Luolastot olivat megakokoiset, ties miten monta sataa pölyistä pulloriviä kohdattiin hämärissä holveissa ja käytävillä. Välillä oli suurempia kallioon hakattuja "huoneita" joissa oli esillä kaikenlaista taidetta ja valoteoksia. Kierros oli ensimmäisenä kierroksena aika ihmetys joka päättyi lopulta lasilliseen samppanjaa joka kuului kierroksen parinkympin hintaan (muista varata liput jo kotoa käsin!). Ulos mennessä piti vielä piipahtaa paikan myymälässä jossa oli tarjolla kaikenlaista kokinessusta avaimenperiin Pommeryn logolla. Toki pullojakin oli myynnissä. Pommeryn ollessa iso ja kuuluisa talo, jäi kierroksesta hieman turistifiilis, (opas puhui kovin väsyneesti ja hoputtamalla, kiireellä ryhmä sisään luolastoon ja toinen ryhmä ulos ja välillä luolastoissa ryhmät kohtasivat ja olisi pitänyt kulkea aivan oppaan kintereillä jotta olisi kuulut kaiken opastuksen) ja sen tähden ei meiltä viittä tähteä saa. Ensimmäiseksi kierrokseksi kuitenkin hyvä aloitus, jonka jälkeen on mukava siirtyä tutustumaan pienemmille tiloille.





Yövyimme matkallamme samppanjatila Guy Charbautilla, pienessä Mareuil-sur-Ay -kylässä, aivan Marne joen kyljessä. Tunsimme päässeemme todellisen samppanjan ytimeen täällä kauniissa ranskalaisessa pikkukylässä, viinipeltojen välissä, tätähän fiilistä sitä lähdettiinkin hakemaan! Sampanjatalon nykyinen isäntä, Guyn lapsenlapsi Xavier ja hänen perheensä, esittelivät meille taloaan niin hyvin kuin englantia taisivat (yllättävän hyvin!) ja kävimme tietysti myös tutustumassa Charbautien kellareihin ja tuotantotiloihin. Määrät ja volyymit on hiukkasen pienemmät kuin Pommeryllä ;) Maistelimme miltei kaikki Charbautien samppanjat läpi illallisen aikana, ja tokihan sitä ostettiin muutama pullo (halvimmillaan noin 15 euroa!) sekä oikeaoppisesti tulppaanin muotoiset ja Charbautin tilan leimoilla varustetut lasit pysyvämmäksi muistoksi matkalta. Majoitustilat olivat oikein söötit ja hyvät ja navetassa tarjoiltu päivällinen ja aamiaiset runsaat ja herkulliset. Suosittelemme Champagneen matkaaville.








Viimeisen, aivan uskomattoman tilavierailun koimme vastapäätä Charbautteja, samppanjatila Philipponnatilla. Philopponnaattia saa myös meiltä Suomesta ja ainakin samppanjatietäjät tuntevat Philipponnatin ylpeyden, Clos des Goisses-samppanjan, jota pääsimmekin maistamaan. Oli tuuri että samalle kierrokselle meidän kanssamme tuli kiinalainen juoma-alalla työskentelevä jamppa, joten varmasti saimme tämän takia vielä spesiaalimpaa kohtelua ja huomiota, niin että vietimme huomaamatta lähes kolme mielenkiintoisesta tuntia tilalla! Kiersimme tuotantotilat, näimme sammiot, tynnyrit ja altaat ja saimme tarkan opastuksen miten juuri Philipponnatilla samppanja valmistetaan. kellarit olivat taas vaikuttava kokemus, mutta entäpä sitten dégustation eli maistelu! Paikalle saapui talon isäntäkin joka ilostui kun kerroimme olevan Suomesta. Hän oli juuri pari viikkoa sitten oli ollut Helsingissä ja kehui muuten A21-drinkkibaaria :) Tässähän vaiheessa olimme jo päässeet maistamaan koko Philipponnatin 7 päisen repertuaarin, ja sitten olikin aika ottaa esille piilopullo, koska olihan täällä tänään suomalaisia vieraita. Tiukkaa tavaraa eli rypäleiden puristusjäämistä tislattua viunaa, eli sitä jota grappaksi kutsutaan italiassa. Muille tämä ei oikein maistu kun suomalaisille vieraille, kuulemma ;)

Kiina-jamppa pyysi vielä isäntää näyttämään kuinka samppanjapullo avataan sapelilla, ja nätistihän se avautui. Kaikien yllätykseksi/pettymykseksi pullo olikin ns. reksiviittapullo jonka isäntä oli epähuomiossa napannut, sisältö ei siksi kuohunnut. Siististä leikkauspinnasta näimme miten paksua tuo pullolasi oikeastaan onkaan, näinhän sen on oltava jotta pullo kestää paineet.














Kävimme vielä kävelemässä Philipponnatin omistamalla läheisellä Clos des Goisses pelloilla. Tämä noin 5 hehtaarin pelto on todella jyrkässä etelärinteessä Marne-joelle päin. Rypäleet nauttivat auringosta ja tuottavat suuremman alkoholipitoisuuden kuin alueen muut pellot. Maistelimme luvan kanssa makeita rypäleitä suoraan puskista!

Saimme kuulla mahtavan määrän samppanjatietoa matkallamme, tässä lyhyesti pääpiirteittäin samppanjasta:

Samppanjaksi saa kutsua vain Ranskassa, Champagnessa, tietyillä alueilla viljellystä rypäleistä ja valmistetusta juomasta. Alueen erikoiset olosuhteet, kalkkipitoinen maa ja ilmasto tekevät viinistä erityisen ja muista poikkeavan. Samppanjaa valmistetaan kolmesta rypäleestä erilaisin sekoituksin: Chardonnaystä sekä punaisista Pinot Noirista ja Pinot Meunierista. Samppanjan teko on pitkäpinnaista ja pirun tarkkaa puuhaa. Ihan ensin rypäleet poimitaan, painetaan varovasti mehut irti ja valmistetaan rypälemehusta viiniksi metalli tai tammitynnyreissä. Sitten eri viineistä maistellaan ja tehdään halutunlainen sekoitus. Sekoitukset pullotetaan, lisätään sokeri ja hiiva, ja suljetaan metallisella kruunukorkilla. Hiiva ja sokeri saa aikaan kuplat juomaan. Pullot viedään viileisiin kellareihin kypsymään vähintään reiluksi vuodeksi, yleisesti noin 3-7 vuodeksi. Pulloja pitää tanssittaa eli pyöritellä jotta hiivan sakka ei jähmety pulloon. vähitellen pulloa kääneellään niin, että pullon melkein pystyasennossa. Kääntämien tapahtuu nykyään aika paljon koneella, mutta spessummat pullot käännetään vielä käsin. Kääntäminen on jäätävän tarkkaa puuhaa. Kuus-seitsemänkymppiset sedät, jotka maistelevat ja pyörittelevät pulloja ovat kultaakin arvokkaampia tiloille. Huh! Sitten on aika jäähdyttää pullon kaulaan valunut hiivasakka ja avata pullo ja piuf, hiivakalikka singahtaa paineella ulos pullosta.  Pullo täytetään tilkalla viinisokerilientä. On aika laittaa oikea korkki, labelit ja nimilaput paikalle ja aikaisintaan muutaman kuukauden päästä samppis on valmis juotavaksi. Tämän jälkeen tosin kuin punaviini, ei samppanja enää säilytyksessä pahemmin parane. Kannattaa juoda siis pois vaan pullot nurkista :) Vakiosamppanjaa suositellaan säilytettävän max. 3 vuotta kotioloissa.

Ehdottomasti yksi mahtavimmista reissuista! Suosittelemme samppanjamatkaa ja erityisesti pientilavierailuja. Syksy oli hyvä aika matkustaa, sää oli erinomainen ja turistiruuhkia ei ollut.