Yksi Lontoon matkamme odotetuimmista jutuista oli pastantekokurssille osallistuminen. Neiti Papu bongasi viime syksynä Gloria koti lehden Lontoo-artikkelista pienen jutun Jamie Oliverin uusista Recipeasesta, jotka ovat sekoitus kahvilaa, takeaway-, ja keittiövälinemyymälää. Sivulauseessa mainittiin kokkailukurssit ja pian olikin jo pastakurssi varattuna. Yllätys säilyi jouluun asti Jiille, lahja oli erittäin mieluinen :)
Unbeatable filled pasta -kurssi pidettiin Notting Hillin Recipeasessa. Vitsailimme jospa itse Jamie opettaisi meille pastaniksinsä, mutta eipä herra taida kiireiltään näihin taviskursseihin ehtiä. Kurssi oli "bring a friend", eli kaikki olivat saapuneet kaverinsa kanssa kurssille ja keittopiste jaettiin oman kamun kanssa. Meitä oli yhteensä 20 pastaoppilasta keski-ikä siinä 25. Kokkikurssi alkoi viinilasillisilla ja käsienpesulla. Sitten olikin aika valita neliönmuotoisesta opetuskeittiöstä oma nurkka, johon pastantekoainekset ja työvälineet oli valmiiksi aseteltuna, jauhot jopa mitattuina kulhossa. Kokkiope kertoi meille alustuksena mitä tänään olisi tarkoitus tehdä, selosti työvaiheet ja teki samalla esimerkkitaikinan silmiemme edessä. Helpolta näytti. Sitten tulikin oma vuoro tehdä taikina. Ekaa kertaa pastataikinan teossa oli tietenkin vähän semmoinen olo, että tekeekö tätä nyt oikein ja pitääkö tämän näyttää tältä. Lopputulos maistui pastalta, ulkonäkö oli sinnepäin, joten ihan hyvin onnistui!
Pastalevyihin teimme täytteen sillävälin kun taikinapallot olivat viileässä vetäytymässä. Täyteestä tuli maukas; pinattia, ricottaa, parmesaania. Jännin vaihe oli tietenkin pastakoneen käyttäminen. Niin se taikina vaan oheni kierros kierrokselta pastakoneen välissä ja pysyi katkeamatta kasassa vaikka pikkasen jännitti. Jauhot pöllysi, oli kyllä mukava tietää, että sotkuja ei tarvitsisi siivota itse :D
Täytimme pastalevyt siis pinaattiricottatäytteellä ja leikkasimme niitä tortellinien ja raviolien muotoon. Niitä keittelimme muutaman minuutti kiehuvassa, reilulla kädellä suolatussa vedessä ja lopuksi annoimme vielä jälkikylpyä pannulla jossa oli voita, sitruunanmehua ja pari pientä salvianoksaa. Ja sitten olikin aika maistaa tekeleitämme. Pastaa se oli, ja vielä hyvää, kumma kyllä :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun valmistimme pastaa itse pastakoneella. Voisimme ehdottomasti kokeilla pastan tekoa uudelleen, mutta nykyinen minikeittiömme ei oikein sovellu pastanauhojen veivaamiseen... Kurssi oli todella kiva kokemus, ja tässäpä oivaa tekemistä Lontoossa jos ruoanlaitto kiinnostaa. Kursseja näyttää olevan todella paljon, aina lihan oikenlaisesta paistamisesta intialaiseen ruokaan. joten niin alottelijalle kuin vähän kokenemmallekkin kokkaajalle luulisi löytyvän kiinnostava kurssi. Hinta oli varsin kohtuullinen; meidän kussi oli hiukan alle 40 euroa per pastantekijä ja viinilasillinenkin kuului kurssinhintaan. Todella kiva ja erilainen matkakokemus!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Oliver. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Oliver. Näytä kaikki tekstit
lauantai 23. helmikuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Barbecoa 27.1.13
Pari seuraavaa ravintolakokemuksista a'la Jii, Lontoon työ-/kurssimatkalla sattui nimittäin pari niin yyberiä ravintolaa, että ne ansaitsevat ihan omat juttunsa :) Ensimmäisenä Barbecoa.
Saavuin Lontooseen jo sunnuntaina, jotta olisi hieman aikaa fiilistellä kaupunkia ennen viikon työsessioita. Lento Lontooseen laskeutui jo aamulla ysin maissa, joten ennen hotellihuoneeseen tutustumista oli aikaa tallustella kaupungilla ja käydä syömässä. Ensimmäinen murkinavaihtoehto Hawksmoor oli syystä tai toisesta ovet säpessä vaikkakin ihan aukeamisaikaan kolkuttelin ovea. Tietystikkään ei voi lähteä ilman varasuunnitelmaa, ja Jamie Oliverin Barbecoa olikin tsekattu varmaksi kakkosvalinnaksi. Barbecoa oli melko tyhjillään ja yritinkin jo valita pöytää itse, mutta henkilökunta vaati minut istumaan talon parhaaseen (ainakin näköalaltaan, joka oli suoraan parhaasta kulmasta St. Paulin katedraalille) pöytään... Liekkö luulivat ravintola-arvostelijaksi tai Michelin-dudeksi kun olin yksin liikkeellä ja kamera kädessä ;)
Pääruoaksi Barbecoa Burger oli parasta purilaista mitä on aikoihin syönyt. Pihvi oli paksu, kunnon jauhelihasta tehty (Barbecoa onkin tunnettu mielettömistä liharuoista), luuydin (johon tarkemmin tutustutaan ja maistellaan seuraavassa ruokapostauksessa) oli todella erikoinen, joskin hyvä lisä burgeriin. Ranet ja suolakurkut vielä kruunasivat annoksen. Ruokien kanssa nautin toki brittiläiseen tapaan punaviiniä ;) Kyseessä oli jännän värinen The Crater Rim 'Canterbury' Pinot Noir, joka pompsahtikin (taas kerran) Jiin viinilistan kärkipäähän.
Tähdet: 4,5
Saavuin Lontooseen jo sunnuntaina, jotta olisi hieman aikaa fiilistellä kaupunkia ennen viikon työsessioita. Lento Lontooseen laskeutui jo aamulla ysin maissa, joten ennen hotellihuoneeseen tutustumista oli aikaa tallustella kaupungilla ja käydä syömässä. Ensimmäinen murkinavaihtoehto Hawksmoor oli syystä tai toisesta ovet säpessä vaikkakin ihan aukeamisaikaan kolkuttelin ovea. Tietystikkään ei voi lähteä ilman varasuunnitelmaa, ja Jamie Oliverin Barbecoa olikin tsekattu varmaksi kakkosvalinnaksi. Barbecoa oli melko tyhjillään ja yritinkin jo valita pöytää itse, mutta henkilökunta vaati minut istumaan talon parhaaseen (ainakin näköalaltaan, joka oli suoraan parhaasta kulmasta St. Paulin katedraalille) pöytään... Liekkö luulivat ravintola-arvostelijaksi tai Michelin-dudeksi kun olin yksin liikkeellä ja kamera kädessä ;)
Oli miten oli, listaa silmäiltyäni päädyin tilaamaan alkuruokaa, pääruokaa ja lasillisen viiniä. Alkuruoaksi valikoitui vasikan kateenkorvaa, juuriselleripyreellä ja frisee-salaatilla. Kateenkorvaa olen muistaakseni aikaisemmin syönyt vain kerran (Demossa) ja tämä kyllä löi sen laudalta. Annos oli kokonaisuutena loistava, raikas höystettynä mielenkiintoisella root beer-soosilla...
Pääruoaksi Barbecoa Burger oli parasta purilaista mitä on aikoihin syönyt. Pihvi oli paksu, kunnon jauhelihasta tehty (Barbecoa onkin tunnettu mielettömistä liharuoista), luuydin (johon tarkemmin tutustutaan ja maistellaan seuraavassa ruokapostauksessa) oli todella erikoinen, joskin hyvä lisä burgeriin. Ranet ja suolakurkut vielä kruunasivat annoksen. Ruokien kanssa nautin toki brittiläiseen tapaan punaviiniä ;) Kyseessä oli jännän värinen The Crater Rim 'Canterbury' Pinot Noir, joka pompsahtikin (taas kerran) Jiin viinilistan kärkipäähän.
Jälkkäriksi Capuccino ja erittäin hyvä mieli. Jii suosittelee ehdottomasti Lontoon matkalaisille, jotka pyörivät St. Paulin lähistöllä. Hintatasoltaan vähän ylempää keskitasoa, eli vajaa 50 GBP edestä matkakassa otti osumaa.
Tähdet: 4,5
Tunnisteet:
barbecoa,
Jamie Oliver,
Lontoo,
ruoka
Sijainti:
20 New Change, City of London, EC4M, UK
maanantai 12. joulukuuta 2011
Fifteen 3.12.11
Ensimmäiseksi illallispaikaksi Damissa valitsimme Fifteenin, parin raitsikkapysäkin päästä rautatieasemalta. Pähkinänkuoreen kiteytettynä Fifteen on TV-kokki Jamie Oliverin perustama koulu ja ravintola, joka kouluttaa ja työllistää paikallisen maan työttömiä ja syrjäytyneitä nuoria. Ravintolassa työskenteli illalla monipäinen joukko youngstereita, keski-ikä 20vee, sanoisin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, kerrottiin ravintolan ideasta, menun ja ruokien siällöistä sekä vastailtiin kysymyksiimme täydellisellä englannilla, kuten hollantilaiset yleensäkin.
Olo oli näiden ruokien jälkeen kuin täysinäisellä ilmapallolla, mutta jälkkäri, sitruunatorttu sisilialaisista sitruunoista, poltettua marenkia ja päärynähilloketta, kuulosti maistettavan arvoiselta, ja hintakin 7,50 oli edukas. Otimme yhden annoksen, kahdella lusikalla (vaikka tarjoilija mainitsikin, että torttu on sitten aika pieni...). Hoksasimme edellisistä ruokalajeista, että pieni tässä ravintolassa tarkoittaa jotain muuta kuin pientä. Sitruunatorttu oli samalla makea ja hapan, ihanan voimakas, mutta tarvitsi ehdottomasti pehmeän marengin kaverikseen. Hilloke oli turha eikä sopinut annoseen. Yksi kokonainen torttuannos olisi ollut liikaa makeutta yksin syötäväksi. Jaettuna tämä oli hyvä päätös kivalle illalle.
Alkujuomiksi otimme loman kunniaksi lasit kuohuvaa, joita nautimme keittiön tervehdyksen (marinoituja pikkusipuleita ja retiisejä + jokin nami dippi) ja leipien kanssa. Pöytään saapui myös nopeasti alkapalaksi tilaamamme iso antipastilautanen kukkurallaan loistavia makuja. Tässä vaiheessa meidän kahden hengen pöytä oli aivan täynnä astioita, ja ehkäpä nuoren henkilökunnan kokemattomuus ja tilannetajun puuten tuli tällöin esiin, yhdistimme siis itsenäisesti puolityhjiä lautasia toisiinsa, ja parit lautaset pinoihin, jotta saimme tilaa kyynärpäille.
Alkupalat täyttivät vatsamme vaikka kuinka yritimmekin h i t a a s t i napostella niitä, ja mietimme ottavamme vain pienet pastat pääruoaksi. Tarjoilija kertoi kuitenkin pienen annoskoon olevan ihan pieni, joten päätimme ottaa pääruokaversiot. Neidille, naudanlihalasagne (kuvaassa) ja Jiille papardelle-jänis-pasta (ja lasi punaista). Ja voi vide minkä kokoinen olikaan pääruoka. Lasagne vielä meni, mutta Jiin annos oli niin suuri, että alkupaloja ei olis tarvittu lainkaan sen selättämiseen. Lasagne oli taivaallisen hyvää, ihan mahtava! Jiin jänis maistui riistalta, kuten pitääkin, mutta neilikan ja inkiväärin (jouluinen maku, oliko ne niitä?) käyttö oli liian runsasta, ja annoksen huvetessa alkoi sapuska maistumaan yhä tunkkaisemmalta. Ja tätä siis olisi jäänyt dogibägiin asti.
Olo oli näiden ruokien jälkeen kuin täysinäisellä ilmapallolla, mutta jälkkäri, sitruunatorttu sisilialaisista sitruunoista, poltettua marenkia ja päärynähilloketta, kuulosti maistettavan arvoiselta, ja hintakin 7,50 oli edukas. Otimme yhden annoksen, kahdella lusikalla (vaikka tarjoilija mainitsikin, että torttu on sitten aika pieni...). Hoksasimme edellisistä ruokalajeista, että pieni tässä ravintolassa tarkoittaa jotain muuta kuin pientä. Sitruunatorttu oli samalla makea ja hapan, ihanan voimakas, mutta tarvitsi ehdottomasti pehmeän marengin kaverikseen. Hilloke oli turha eikä sopinut annoseen. Yksi kokonainen torttuannos olisi ollut liikaa makeutta yksin syötäväksi. Jaettuna tämä oli hyvä päätös kivalle illalle.
Meille jäi todella postiivinen kuva Fifteenistä, oli kiva seurata ravintolan toimintaa, nuorta henkilökuntaa ja sen tehäväjakoja. Toivottavasti tämä toimii monelle nuorelle hyvänä ponnahduslautana. Ruoka oli hyvää, annokset kauniita, reilun kokisia ja oikein kohtuu hintaisia tasoonsa nähden. Miljöö on hieman hallimainen, mutta kun väkeä saapuu pöytiin ja puheensorina yltyy ei siihen kiinnitä enää huomiota. Suosittelemme pöytävarausta, jonka voi helposti tehdä netissä jopa tuntia aikaisemmin jos tilaa vain löytyy.
Tähdet: 4
Tunnisteet:
Amsterdam,
Fifteen,
italialainen,
Jamie Oliver
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










