keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ravintola Grön ja joululounas.

Joulu alkaa olemaan lusittu, mutta vielä pieni jouluiluun liittyvä juttu tänne blogiin. Kävin nimitäin ennen joulua Ravintola Grönin joululounaalla. Grön on ollut ravintolalistallani jo pitkään, ja kun bongasin Grönin tarjoavan joululounasta, sain aikataulut ja ruokaseuraa sovittua, oli vihdoinkin hyvä hetki bookata pöytä. Joulutunnelmaa ei tuossa kyseisessä päivässä kyllä ollut, vaikka kello oli vain hetkisen puolenpäivän yli, oli pirun hämärää ja satoi vaakasuuntaan niitä kuuluisia märkiä rättejä. Hyytävästä säästä olikin ihana astua pieneen ja lämpöiseltä tuntuvaan Gröniin, saada mänty-omenaglögi käteen ja hyristä tyytyväisenä.

Pikkuinen, simppelisti sisutettu, vuoden 2017 ravintolaksi valittu Grön, oli viimeistä paikkaa myöden täynnä, selkeästi yksi duuniporukka oli valloittanut yli puolet paristakymmenestä asiakaspaikasta. Keittiö on avotilan perällä ja kokit kokkavat annokset siis miltei ruokailijoiden silmien edessä. Ravintolasalin yhden seinän täyttävät kaikenkokoiset säilytysrasiat villiyrtteineen, toisella seinällä on suurikokoinen kasviaiheinen naivistishenkinen maalaus. Tilassa oli varsin hämyisä ja tunnelmallinen fiilis, kynttilät pöydillä, kattovalot himmeänä. Jonkun mielestä olisi ollut jopa ehkä liian pimeää. Valokuvista tulikin sitten aikamoista suttua kuten näkyy.


Grönin joululounas oli kolmen ruokalaijin esitys, jossa pääpaino oli ravintolan nimeä mukaillen kasviskunnan tuotteilla. Menun sai joko aivan kasviksena tai liha - kalalla. Aidot maut maistuivat ja annoskoko oli todella hyvä, ehkä jopa itselleni hitusen liian suuri, sillä paikalta piti melkein lyllertäen poistua. :D Alkuun otimme siis kuumat omenamehupohjaiset glögit, jotka tuotiin mummolan eripari kaffekupeissa. Alkoholillisessa versiossa olisi laitettu calvadosta sekaan, mutta holittomasti mentiin näin alkuun. Ruokien kanssa otimme lasilliset henkilökunnan suosittelemaa biodynaamista valkkaria joka oli kivan sävykäs niin väriltään kuin maultaan. 3 ruokalaijin lounas, lasi viiniä ja glögi teki pari euroa alle 60.

Alkuun saimme myös juureen leivotut jättimäiset, Juha Miedon kämmenen kokoiset leipäviipaleet. Ne saapuivat vielä lämpiminä, kirnuvoin, seljankukkasuolan ja paahdettujen auringonkukansiementen kanssa. Leipien kanssa piti hiukan taistella, ja veistää ne itse paremmin suuhun ja käteen sopiviksi paloiksi. Mutta maku ja sitkeys oli buenoa. Tutkimme menuta tarkemmin ja selvitimme vielä jo aikaisemmin ravintolaan ilmoitetut ruokarajoitteemme. Sen verran häslää taisi isompi pöytäseurue tuoda, että noissa ruokarajoitteissa vähän oli ongelmia, mutta vege sai kasviksensa ja liha lihansa lopulta. Petyin kyllä jälkkäriin, sillä manteliallergian takia omasta annoksestani puuttui yksi komponentti kokonaan, mantelikakkupalalle ei ollut korvaavaa.

Alkuruoka, punajuurta sipsinä, ja varrenjauhepölynä sekä tartarpihvi (sipsikeon alla) oli herkullinen ja tummasävytteinen annos. Kasvis söi lihan tilalla härkäpapuja tyytyväisenä. Karmiva nälkä sai jo tässä vaiheessa hyvin kyytiä. Annoskoko oli ruhtinaallinen alkuruoaksi, pääruoka oli sitten miltei samaa luokka.



Pääruokana oli annos, joka sisälsi pääraaka-aineena maa-artisokkaa. Paahdettujen maa-artisokkapalojen lisäksi maa-artisokkaa puristettiin sifonilla myös ilmavan pyreen muotoon, ja tämä maistui aivan jouluiselta imelletyltä perunalaatikolta! Maa-artisokkakeon päällä oli myös ihan sellaisenaan herkkusieniviipaleita ja niiden päällä siemennäkkäri juustoraastekuorella, sekä sivussa pieni keko mätiä ja herneitä. Bechamelkastike, joka velloi lautasella, oli taivaallisen makuinen. Annos oli koottu aineksista, joita ei itse ihan heti yhdistäisi toisiinsa, ja varsin erikoiselta settiltähän tuo kuulostaa. Muodot, värit, rakenteet ja kaikki nämä eri aineksien sirkus tekivät sen, että tulihan se suomalainen buffetjoulupöytä vähän mieleen, siinähän sitä on, vähän kaikkea koottuna samalle lautaselle :D  Hyvin tämän nautti ja ehdoton joulufiilis kyllä tuli tuosta maa-artisokkapyreen makeasta mausta.

Jälkkäri oli perinteikäs talviajan jälkiruoka, uuniomppuja ja pehmeää jäätelömoussea lämpimällä kinuskilla, takuuvarma herkku. Itseltäni tosiaan puuttui se mantelikakunpala. Kepeästi sai pari tuntia kulumaan, ja parasta kun ei ollut kiirettä vilkuilla kelloa vaan iltapäivä oli aivan vapaata. Odotukset olivat itselläni korkealla ravintola suhteen, ja niitä melko hyvin täyttyikin. Iltaserviisille sitten seuraavan kerran, mutta tämä joululounasidea oli oikein kiva muuten vain iltaisin aukiolevalta finedine-raflalta.




perjantai 22. joulukuuta 2017

Ite tein: Uuniriisipuuro

Joulunajan suosikkejani on aina ollut pehmeä riisipuuro. Riisipuuron keitto vain vaatii aikaa lieden äärellä, juuri silloin kun on viisi kuusi muuta joulupuuhaa tehtävänä. Mutta sitten tajusin, että puuronhan voi myös laittaa uunissa ja vapauttaa kädet muihin hommiin. Liedellä voittanutta riisipuuroa ei mikään kyllä voita, mutta varsin kelvollinen tulos tulee tästä hyvien lisukkeiden kera. Tuo kuori, joka muodostuu puuron pinnalle, jäi kyllä syömättä...



Alkuperäinen idea tuli napattua Liemessä Jenniltä.

Uuniriisipuuro 1,5 litran uunivuokaan tehtynä (neljälle-kuudelle)

2dl puuroriisiä
1 litra punaista maitoa
suolaa
voita vuoan voiteluun


Voitele vuoka voilla. Sekoita sitten kaikki aineet vuoassa. Paista uuniriisipuuroa uunin alatasolla 175 asteessa noin 1,5 tuntia. Sekoita puuroa alkuvaiheessa muutamia kertoja. Tarjoa perinteisten lisukkeiden tai uusien muokkausten kanssa.



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla.

(Yhteistyössä Visit South Coast Finland)

Jouluista tunnelmaa rantäsateesta huolimatta! Olin viime viikonloppuna jo itselleni melkein vuosittaiseksi perinteeksi tulleella LUMON (Länsi-Uudenmaan Matkailun) bloggariretkellä, ja tämä reissu tehtiin joulutunnelmissa Lohjalle. Kohokohtana oli tietysti kadonneen joulufiiliksen metsästys (ainakin itselleni) Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla.





Lohjan joulumarkkinat olivat itselleni aivan uusi juttu, ja Lohja muutenkin melko tuntematon paikka. Markkinat pidetään vuosittain joulukuussa yhtenä viikonloppuna. Väkeä markkinoille riittää kauempaakin, joten kaupungin parkkispaikoilla tarvitaan luultavasti kärsivällisyyttä. Markkinat yllättivät minut todella positiivisesti. Kysessä todellakin on menneen ajan joulumarkkinat, joissa myyntikojujen ulkonäköön, myyjien asuihin, ja myös tuotteisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Tunnelmaa on! Lakumyyntikojuja eikä pölypusseja löydy. Markkinat pidetään Lohjan Pyhän Laurin kirkon ympäristössä, ja alue on yllättävän laaja, kojuja on about sata! Täällä saa helposti kulumaan parikin tuntia, kunhan on muistanut vetäistä aamulla villapöksyt jalkaan, hyytävään ilmaan ei voi varautua liiaksi!

Myös Lohjan museolla: vanhalla pappilalla, navetta- ja aittarakennuksilla oli jouluista tunnelmaa ja museoon oli markkinoiden ajan vapaa pääsy. Kirkossa oli myös ohjemaa, joten sinne oli hyvä mennä hetkeksi lämmittelemään kohmeista oloa ja kuuntelemaan joululaulukonserttia.




Markkinoilta ostin kotiinviemiseksi Lohjansaaren omenoita, hunajaa ja leivonnaistuotteita. Omenaa tuli myös syötyä omenahyveen muodossa, ja pehmeä riisipuuro meni kevyestä lounaasta Puurola pop-up ravintolateltassa. Markkinoiden ravintolapuolta ollaan kuulemma kehittämässä, ja nämä pop-up tyyppiset ravintolat saattavat saada jatkoa ensivuoden markkinoilla. Kunhan ravintolatelttoihin laitetaan vielä lämpölamput hohkaamaan ja pidetään kiinni tuosta menneen ajan hengestä, niin hyvältä kuulostaa.




Markkinoiden lisäksi bloggarijoukolla pääsimme tutustumaan Cafe Lauriin, joka on varsin kotoisa ja lämminhenkinen kahvila Lohjan keskustassa. Ja kun lohjalla oltiin, kävimme tietysti myös 100 metriä maan alla, Tytyrin elämyskaivoksessa. Knoppitietona se, että Kone testaa pivenpiirtäjiin menevät hissinsä tuolla, parhaimmillaan 350 metriä syvässä hissikuiluissa, wow!


lauantai 2. joulukuuta 2017

Ite tein: Mustikka-kookos-banaanileipä

Itselläni ei ole joulfiilistä sitten vielä yhtään, en tänäkään vuonna sitä mitenkään riemuiten odota.
Joulufiiliksen hakua kuitenkin on luvassa, sillä muutamalla joulutorilla olen suunnitellut piipahtavani. Ehkä höryävä glögimuki ja palelevat varpaat yhdistelmä auttaa, saa nähdä.

Eli jotain muuta kuin tähtitorttuja kehiin.

Banaanileipää siis. Suolainen ja samalla makea, aamiaispöytään tai iltapäiväteelle. Banana bread hakusanalla tulee tsiljoona hakutulosta, (ja ehkä nyt myös yksi lisää :D), mutta kyllähän suosiolla jotain perääkin on. Helppo, leipurin halutessaan super terveellinen, mehevä ja maukas leivän ja kakun välimuoto. Kuivakaappia kannattanee tutkia hiukan syvemmältäkin, voi tehdä leipään sopivia mainioita löytöjä. Ja lisää makeutta saa muutamasta ruokalusikallisesta juoksevaa hunajaa. Varoituksena kuitenkin, ei korvaa korvapuustihimoa, eikä riitä sokerihiirelle. ;)




Mustikka-kookos-banaanileipä

2dl kookosjauhoja
1dl kaurahiutaleita
0,5dl tattarihutaleita
4 kananmunaa
4 kypsää banaania
2rkl rypsiölyjä
1tl psylliumia
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl kanelia

0,5dl mustikoita
(kookoslastuja)

Muussaa ronskisti haarukalla 3 ja puoli banaania. Sekoita isossa kulhossa kuivat aineet, lisää munat ja banaanimössö ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon mustikat varovasti taikinaan käännellen.

Voitele leipävuoka voilla ja jauhoita kookosjouhoilla. Kaada taikina vuokaan ja asettele sen päälle puolikas banaani koristeeksi kuten haluat, ripottele halutesasi myös kookoslastuja. Paista leipää 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, riippuen uunin tehosta. Anna leivän hiukan jäähtyä, kumoa se ulos vuoasta ja nauti vielä hivenen lämpimänä, suolaisen voin kanssa ja hyvän teejuoman kera. Sunnuntain lazy-jazz jos soi vielä taustalla niin bueno.




lauantai 18. marraskuuta 2017

Ite tein: Tuorepuuro

Minulla kesti aika kauan ennekuin pääsin tuorepuuromaailmaan sisälle, se suurin trendiaalto on jo pyhkäissyt ohitseni, taas :D. Mutta minulla on ollut aina vankka mielipide, että puuro pitää syödä lämpimänä ja lempenä aamunaloituksena. Kesällä ei sitä lämmintä niin kaipaa ja niin purkittelin aina välillä iltaisin jääkaappiin tuorepuurot. Puuro maistui tuoreilla marjoilla, hunajalla ja siemenillä virkistävältä vaihtelulta omiin aamupalarutiineihin. Ja nyt kun syksyyn on siirretty, on tuorepuuroaamujakin mahtunut joka viikkoon.



Pääliset, se on se The thing. Marjakausi on ohi, nyt mennän itsetehdyllä omppuvaniljahillolla, omppupaloilla ja kauden hedelmillä. Granaattiompun siemeniä ja persimonia pistin täällä viikolla. Välillä kuivattuja hedelmiä hätävarakaapista. Pohjamassa syntyy lähes aina helpoista, aina kaapissa olevista tuotteista: turkkilaisesta jugurtista, kaurahiutaleista ja siemenistä. Vähän maitoa notkeuttamaan. Usein banaania muussattuna tai omeneraastetta, sitten massa lasipurkkiin ja jääkaappiin yöksi.. Kyllä, tästä tuli pysyvä aamiasvariaatio itselleni.


Basic-tuorepuuro (1 iso annos)

1 kannellinen lasipurkki tai iso pakastusrasia
1dl luonnonjugurttia
1dl maitoa, hedelmämehua
1dl kaurahiutaleita
(kanelia)
1 rkl siemeniä
1 pieni omena raastettina tai puolikas banaani mössönä

Sekoita ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Nauti puuro hillon, marjojen tai hedelmien ja siemenien kanssa.



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Päivä Porvoota ja tutustumista Itä-Uusimaan käsityöyrittäjiin.

Yhteistyössä East-Helsinki

Porvoo oli aavemaisen hiljainen sateisena lokakuuaamuna, mutta kaunis ja mahdottoman viehättävä. Vanhankaupungin kaduilla on tyhjää, muutamat paikalliset ulkoiluttavat koiriaan, ja pian katukuvaan ilmestyy muutama hassu turisti kahisevine sadevarusteineen ja goretexkenkineen, joku kantaa mukanaan järkkäriä.

Itse olin Porvoossa East-Helsingin kutsumana toimittajareissulla tutustumassa Itä-Uusimaa hankkeeseen ja siihen mitä kaikkea Helsingistä itään on tarjota ruoasta, kotimaisesta designista ja käsityöstä kiinnostuneelle matkaajalle. Päivän aikana pääsin kurkistamaan mielenkiintoisiin pajoihin, yrittäjien kiehtoviin tarinoihin ja tuotteisiin. Kävimme Vaja Finlandin keramiikkatehtaassa Porvoossa, Tallan puukenkätehtassa Myrskylässä ja Lapinjärvellä kodintekstiileihin keskittyvässä Ullakon puodissa ja työhuoneella. Päivän aikana pidimme virkistäytymistauot missäs muuallakaan kuin Porvossa, josta löytyy vaikka miten monta kivaa ravintolaa ja kaffilaa tällä hetkellä.



Aamu alkoi Cafe Postresista, joka on super ihana paikka leipomuksineen. Jos jotain voi kehua maailman ääriin, niin Postresin saaristolaisleipää. Täy-del-li-nen! Cafe Postresin tarina alkaa Helsinkiläisestä Postres Michelin-tähtiravintolasta, joka tuli jälkkäreistään tunnetuksi. Ravintola Postresin Tarte Tatin on nyt uudelleen herätetty henkiin Porvoossa, ja sitä tahmakkaa ja makeaa herkkua oli pöydässä myös tuona aamuna. Kahvilassa on tavoitteena, että kaikki raaka-aineet tulevat niin läheltä ja luonnonmukaisina kuin mahdollista, ja alusta asti itse tehtynä. Cafe Postresissa saa viikonloppuisin myös brunssia, ja viime kesältä brunssijuttuni löytyy täältä. Kahvila sijaitsee aivan vanhan Porvoon ytimessä, 1700-luvun mintunvihreässä talossa, jonka toisessa päässä sijaitsee samojen omistajien ruokaravintola Meat District jonka koko ruokasalin takaseinän peittävä lasiovinen lihakaappi on vaikuttava näky. Ei ehkä vegeilijöille tai heikkohermoisimmille!





Päivän lounas nautittiin Brasserie l'Amourissa, ennekuin lähdimme pikkubussilla syvemmälle maaseutuilemaan. Rafla oli oikein pätevä, ja lounasaikaan vilskettä riitti. Tilasin päivän lounaslistalta kurpitsariston lohella, jota ryhditti rapsakat kasvikset. Saa peukun!

Muut päivän kohteet olivat mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaamisia itselle osittain tuttujen tuotteiden takaa. Vaja Finlandin astioita olen hypistellyt joskus jossain, ja nettimaailmassa myös törmännyt. Mutta nyt pääsin käymään itse keramiikkatehtaalla, ja näkemään omin silmin sen pitkän prosessin jonka kahvikuppi käy läpi ennen kuin siitä sitä kahvia saa nauttia. Arabian lopettaessa astioiden valmistusta Suomessa, on Vaja Finland on saanut hankittua Arabian vanhoja keramiikkakoneita itselleen, ja tällätavoin Vajan jatkaa teollista kotimaista keramiikkaperinnettä Suomessa. Vaja tekee astiastonsa lisäksi pienempiä eriä taidekeramiikkaa ja tilaustuotteita. mm. nämä isot kukkopillit, jotka kuvassa kuoriutuvat kipsimuoteistaan.





Toinen upea tarina ja itselleni suuri oivallus tapahtui Tallan puukenkätehtaassa Myrskylässä. Siis puukengäthän ovat tosi nättejä, ja niin kävi, että nyt minulla on omat puukenkäkorkkarit. Näihin hullaannuin täysin! Perinteinen puukenkämalli 50-luvulta lähtien on ollut umpikärkinen hollannikas joka varmasti monella tulee mieleen sanasta puukenkä. Mukavaa modernisointia ja tuotteen kehitystä.



Tätä lokakuun päivää kuvastaa hyvin quote: Do what you love, love what you do.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ite tein: Tyrnimarjakinuski-raakakakku

Raakakakut ovat pieni mörkö minulle pähkinäallergian takia. Tähän asti olen joutunut skippaamaan miltei aina kahviloiden raakalaiset. Mutta kävin kesällä Greenstreetin järkkäämässä raakakakkuworkshopissa (olin saanut lahjaksi lahjakortin kurssille), ja siellä opin itse valmistamaan pähkinättömän raakakakun! Ja hitsit että se kakku olikin hyvää! Resepti jäi takataskuun ja nyt syksyn tullen halusin leipoa uudestaan tuota raakakakkua. Kakussa "pääosassa" on kookos ja avocado ja ne  eivät siis aiheuta allegisia oireita minulle, jei!


Workshopissa tehtiin puolukka-kinuski kakku, mutta itselläni oli mielessä syksyn kirpsakat tyrnimarjat, joista tuli aivan loistokumppani makealle kinuskimaulle. Omaan makuun tämä makuyhdistelmä toimi jopa paremmin kuin puolukka-kinuski. Oranssia väriä oli myös ihana saada leivontaan näin syksyllä ja miksei tulevaan halloweeniinkin sopivaksi. Muutoin seurasin melko orjallisesti workshopissa saatua ohjetta ja ihmettelin luomukaupan hyllyjen välissä pitkän tovin kummallisten purnukoiden ja pakettien tuoteselosteita. Purkeista tulee käytettyä tähän yhteen kakkuun vain muutamat lusikalliset, mutta suunnitelmanani ei ole haudata näitä kuivakaapin perukoille vaan käyttää seuraaviin leipomuksiin! Bananabreadia siis teossa ensi viikonloppuna..




Tyrnimarjakinuski-raakakakku (alkuperäinen resepti Greenstreetin)

Pohja

1 dl kookosjauhoja
1 dl kookospalmusokeria
2 rkl kookosöljyä

Kinuskitäyte

2 dl kookoskermaa
1,5 dl kookospalmusokeria
1 rkl tocoa
1 tl pikakahvijauhetta
2 tl lesitiiniä
0,5 tl vaniljaa
0,25-0,5 tl suolaa
puolikas isosta avocadosta
1 tl psylliumia

Tyrnimarjatäyte

2 dl kookoskermaa
puolikas isosta avocadosta
80g hunajaa
2 rkl tocoa
2 tl lesitiiniä
0,5 tl vaniljaa
0,25 tl suolaa
2 dl sulia tyrnimarjoja (valuta ylimääräiset nesteet pois)
1,25 dl kookosöljyä
2 tl psylliumia

Pohja

Pingota irtopohjakakkuvuoan pohjalle leivinpaperi, ja ota pakaste tyrnimarjat sulamaan. Mittaa kulhoon jauho ja sokeri. Lisää huoneenlämpöinen kirkasnesteinen kookosöljy (lämpimässä vesihauteessa kiinteä kokosöljy muuttuu nopeasti kirkkaaksi nesteeksi). Sekoita aineksista murumainen seos lusikalla. Saattaa tuntua että nestettä on niukalti, mutta pohja kyllä pysyy mielestäni tarpeeksi kasassa kun sen vain taputtelee todella tiiviisti irtopohjavuokaan metallisen lastan tai lusikan avulla. Reunat hankalimmat.


Kinuskitäyte

Mittaa kaikki ainekset psylliumia ja kookosöljyä lukuunottamatta tehosekoittimeen. Sauvasekoittimella ja sauvasekoitinkulholla pärjää myös todella hyvin. Kookoskermana käytin tölkkikookosmaidosta paksun päälliskerman, ja jätin pohjalle kirkkaan nesteen. Yhdestä tölkistä tulee juuri 2dl. Kun massa on tasainen, kaada ohuena nauhana samalla massaa sekoittaen kirkas huoneenlämpöinen kookosöljy ja psylliumjauhe joukkoon. Levitä massa kakkupohjan päälle ja nosta kakku jääkaappiin siksi aikaa kun tyrnimarjatäyte valmistuu.


Tyrnimarjatäyte

Tyrnimarjatäyte valmistetaan samalla tavalla kuin kinuskitäyte, kaikki ainekset kulhoon paitsi kookosöljy ja psyllium jotka sekoitetaan lopuksi ohuena nauhana joukkoon. Levitä täyte kakkupohjan päälle. Nosta kakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai pakkaseen jähmettymään.

Irroita kakku varovasti irtopohjavuoasta ja leivinpaperista irti (tässä apukädet ja apulastat ovat hyviä!) ja nosta tarjoilulautaselle. Koristele esimerkiksi kookoshiutaleilla tai -lastuilla ja tyrnimarjoilla.



Olisi mukava kuulla jos sinulla on vinkkejä pähkinättömiin raakakakkuhin, niitä mielelläni lukisin, kommenttiboxi on avoinna :)

lauantai 7. lokakuuta 2017

Ite tein: Kaura-omenapaistos

Kaura-omenapaistos on syksyn parhaita jälkkäreitä!



Omenapaistos 2-3:lle

5-6 omenaa
kanelia
25g voita sualtettuna
1dl ruokakermaa / kermaa
1dl (fariini)sokeria
2dl kaurahiutaleita


Pilko omenat lohkoiksi ja asettele pieneen voideltuun uunivuokaan tai piirakkavuokaan, ripottele kanelia päälle. Sekoita muut ainekset kulhossa ja kaada omenalohkojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa, noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä ja omenalohkot ovat sopivan kypsiä. Kyytipojaksi jädeä, vaniljavaahtoa ja tuoreita puolukoita.




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ite tein: Kesäkurpitsapasta, arjen vihreä pikapelastaja

Tää on näitä arjen pelastajareseptejä, niitä joita tekee siitä mitä kaapista löytyy, mittaamatta aineksia tai kellottamatta aikoja. Eli määrät reseptissä sinnepäin :D Mutta tämä pasta on mun ihan lemppareita, kunhan tähän vielä vaan lisäisi ne kanttarellit, mutta tänä vuonna on sienestysonni ollut heikkoa. Joten vinkkaanpa klikkaamaan tätä vuoden vanhaan kesäkurpitsakanttarellipasta- reseptiäni jos sieniä on löytynyt. :) Julienne-höylä on muuten veikeä, sillä kesäkurpitsa todellakin muuttui spegettinaruiksi. Mitäs muuta sillä voisi höyläillä?



Kesäkurpitsapasta 2:lle

n 300g spagettia
1 kesäkurpitsa
suolaa
pippuria
n. 1-2rkl oliiviöljyä
tuoreita yrttejä: basilika, rukola, lehtipersilja..
n. 3 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä
(paistettuja kanttarellejä)

Siipaloi kesäkupritsa spagettimuotoon Julienne-leikkurilla. Tai käytä juustohöylää ja tee leveämpiä soiroja. Keitä pasta miltei kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Lisää veteen kesäkurpitsa siivut ja anna olla minuutti kiehuvassa vedessä. Valuta pasta ja kesäkurpitsa, siirrä tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon pahdettuja kurpitsansiemeniä, tuoreita yrttejä, ja laadukasta oliiviöljyä. Rouskaise suolaa ja pippuria. Tarjoa heti ja halutessasi lisää annoksiin parmesaanijuustoraastetta.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Levain, Bakery-Eatery Helsingin Punavuoressa.

Tuore, rapeakuorinen, sisältä pehmuinen ja sitkoinen. Sellaista leipää ja muita herkkuja tuli maistettua läpi leipomo-ravintola Levainissa pienellä bloggari-illallisella. Sana herkullista hapanjuurileipää tarjoavasta Levainista on kiirinyt, ja paikasta on hetkessä tullut suosittu niin Punavuorelaisten kuin muidenkin laatuleipomuksia arvostavien keskuudessa. Tämä oli kuitenkin ihan eka kerta itselleni Levainissa, ja kyllä, tykästyin kovin. Tänne todellakin tulen uudestaan, vaikka hoodit ovat kaukana niistä missä yleensä liikun. Paikasta tuli itselleni kovin köpisfiboja, ja sitä kansainvälistä fiilistä mitä välillä kaipaa. Paikassa on pari pientä ruokahuonetta, toisessa iso communal tabel, johon eri porukat käyvät vieretysten istumaan, ja johon yksinkin on helppo mennä nauttimaan se ihana Pasteis de Nata ja kaffe.




BW-restaurantsin toinen omistaja, Matti Wikberg, kertoi meille ruokailun lomassa Levainin tarinaa, ja pääsommelier Jouni Olkkonen maistatti viinejä Levainin viinilistalta. Kyllä, viinilistalta! Levain ei ole siis vain leipomo vaan myös ravintola lounasannoksineen päiväsaikaan ja illallisannoksineen illalla. Listat ovat kohta päivittymässä, iltalista kehittyy ja sieltä tulee löytymään pienempiä jaettaviä annoksia, joka on tuttu konsepti BW:n muista ravintoloista. Viinejä löytyy niin laseittain kuin pulloittain. Jos vielä listalta löytyy Lambrusco-viini (tällä hetkellä vain pulloittain, kesällä oli myös laseittain) niin sitä kannattaa kokeilla. Itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus, kuohuava ja poreileva, sopivan kevyt mutta makua sisältävä punaviini sopi suuhuni ja maistuisi hyvin kesällä ja näin alkusyksyllä. Ei liian makea eikä kuulema yhtään sellainen, joka saattaa olla muistikuvissa Lambruscoista, näin kuulin ja uskon kyllä :D Toinen yllärisuosikkini juomista olikin olut, Stadin panimon American Red Ale, tämä ehdottomasti menee oman korvan taakse ja jatkoon.



Ja sitten itse iltaan. Alkuun nautimme raikkaat kurkku-gin-seljankukka cocktailit (kyllä, cocktailejakin saa Levainista!), ja maistoimme minimuodossa Levainin Egg sandwichin Ferin makkaralla tehtynä briossisämpylään, sekä grillatun kinkkujuusto-leivän, Monte Rosson. Egg sandwich oli näistä suosikkini, ja uskon että lihaton versio, jossa pinattia, on myös huippuhyvä ja se vielä on maistettava!



Seuraavat lankut pöytään! Levainin leikkele- ja juustotarjotin sekä mahtava leipä ja tapakset -lankku. Näistä riittää jaettavaksi ja maisteltavaksi. Huippuja ja herkullisia makuja löytyi tapas tahnoista, joilla kuorrutteli leivän jos toisenkin. Leipää oli kolmea erilaista ja lisksi vielä ihania ohuenohuita näkkäreitä. Niin ja leipää Levainissa leivotaan pitkin päivää, eli työpäivän päätteeksi on mahdollista saada vielä lämmin ja oikeasti tuore leipä kotiinviemisiksi.



Jälkkäriksi saimme palat vegaanista juustokakkua, joka on yksi suosittu tuote herkkutiskillä. Ja yllätyin super positiivisesti, sillä nyt oli yksi parhaimmista maistamistani juustokakuista! Juustokakut eivät ole lemppareitani, mutta tämä ei ollut liian makea, ja koostumus ja suutuntuma hyvä. Tiskiltä löytyy myös (ainakin) toinen makea jota suosittelen kaikkien maistavan, nimittäin Pasteis de Nata, portugalilainen yksinkertainen, ja vähän tylsännäköinen piiras. Mutta oioi, tämä on aivan huippuhyvä! Pasteis de Natasta on tullut Levainin yksi hittituotteista, ja en ihmettele.


Jos kelejä vielä tälle syksylle riittää niin Levain on ottanut kivasti haltuun edustansa. Kesällä afterviinit ja tapassetti, tai viikonloppuaamiainen tuossa olisi just parhautta, nyt ehkä se viltti on hyvä olla mukana. Nuo värikkäät ulkokalusteet ovat tuttuja omalta sisustushaavelistalta. Ja edellen on. :)


Pst! Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä on juttu Levainista ja sen leipureista.

Illan tarjosi Levain / BW-restaurants