lauantai 7. lokakuuta 2017

Ite tein: Kaura-omenapaistos

Kaura-omenapaistos on syksyn parhaita jälkkäreitä!



Omenapaistos 2-3:lle

5-6 omenaa
kanelia
25g voita sualtettuna
1dl ruokakermaa / kermaa
1dl (fariini)sokeria
2dl kaurahiutaleita


Pilko omenat lohkoiksi ja asettele pieneen voideltuun uunivuokaan tai piirakkavuokaan, ripottele kanelia päälle. Sekoita muut ainekset kulhossa ja kaada omenalohkojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa, noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä ja omenalohkot ovat sopivan kypsiä. Kyytipojaksi jädeä, vaniljavaahtoa ja tuoreita puolukoita.




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ite tein: Kesäkurpitsapasta, arjen vihreä pikapelastaja

Tää on näitä arjen pelastajareseptejä, niitä joita tekee siitä mitä kaapista löytyy, mittaamatta aineksia tai kellottamatta aikoja. Eli määrät reseptissä sinnepäin :D Mutta tämä pasta on mun ihan lemppareita, kunhan tähän vielä vaan lisäisi ne kanttarellit, mutta tänä vuonna on sienestysonni ollut heikkoa. Joten vinkkaanpa klikkaamaan tätä vuoden vanhaan kesäkurpitsakanttarellipasta- reseptiäni jos sieniä on löytynyt. :) Julienne-höylä on muuten veikeä, sillä kesäkurpitsa todellakin muuttui spegettinaruiksi. Mitäs muuta sillä voisi höyläillä?



Kesäkurpitsapasta 2:lle

n 300g spagettia
1 kesäkurpitsa
suolaa
pippuria
n. 1-2rkl oliiviöljyä
tuoreita yrttejä: basilika, rukola, lehtipersilja..
n. 3 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä
(paistettuja kanttarellejä)

Siipaloi kesäkupritsa spagettimuotoon Julienne-leikkurilla. Tai käytä juustohöylää ja tee leveämpiä soiroja. Keitä pasta miltei kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Lisää veteen kesäkurpitsa siivut ja anna olla minuutti kiehuvassa vedessä. Valuta pasta ja kesäkurpitsa, siirrä tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon pahdettuja kurpitsansiemeniä, tuoreita yrttejä, ja laadukasta oliiviöljyä. Rouskaise suolaa ja pippuria. Tarjoa heti ja halutessasi lisää annoksiin parmesaanijuustoraastetta.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Levain, Bakery-Eatery Helsingin Punavuoressa.

Tuore, rapeakuorinen, sisältä pehmuinen ja sitkoinen. Sellaista leipää ja muita herkkuja tuli maistettua läpi leipomo-ravintola Levainissa pienellä bloggari-illallisella. Sana herkullista hapanjuurileipää tarjoavasta Levainista on kiirinyt, ja paikasta on hetkessä tullut suosittu niin Punavuorelaisten kuin muidenkin laatuleipomuksia arvostavien keskuudessa. Tämä oli kuitenkin ihan eka kerta itselleni Levainissa, ja kyllä, tykästyin kovin. Tänne todellakin tulen uudestaan, vaikka hoodit ovat kaukana niistä missä yleensä liikun. Paikasta tuli itselleni kovin köpisfiboja, ja sitä kansainvälistä fiilistä mitä välillä kaipaa. Paikassa on pari pientä ruokahuonetta, toisessa iso communal tabel, johon eri porukat käyvät vieretysten istumaan, ja johon yksinkin on helppo mennä nauttimaan se ihana Pasteis de Nata ja kaffe.




BW-restaurantsin toinen omistaja, Matti Wikberg, kertoi meille ruokailun lomassa Levainin tarinaa, ja pääsommelier Jouni Olkkonen maistatti viinejä Levainin viinilistalta. Kyllä, viinilistalta! Levain ei ole siis vain leipomo vaan myös ravintola lounasannoksineen päiväsaikaan ja illallisannoksineen illalla. Listat ovat kohta päivittymässä, iltalista kehittyy ja sieltä tulee löytymään pienempiä jaettaviä annoksia, joka on tuttu konsepti BW:n muista ravintoloista. Viinejä löytyy niin laseittain kuin pulloittain. Jos vielä listalta löytyy Lambrusco-viini (tällä hetkellä vain pulloittain, kesällä oli myös laseittain) niin sitä kannattaa kokeilla. Itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus, kuohuava ja poreileva, sopivan kevyt mutta makua sisältävä punaviini sopi suuhuni ja maistuisi hyvin kesällä ja näin alkusyksyllä. Ei liian makea eikä kuulema yhtään sellainen, joka saattaa olla muistikuvissa Lambruscoista, näin kuulin ja uskon kyllä :D Toinen yllärisuosikkini juomista olikin olut, Stadin panimon American Red Ale, tämä ehdottomasti menee oman korvan taakse ja jatkoon.



Ja sitten itse iltaan. Alkuun nautimme raikkaat kurkku-gin-seljankukka cocktailit (kyllä, cocktailejakin saa Levainista!), ja maistoimme minimuodossa Levainin Egg sandwichin Ferin makkaralla tehtynä briossisämpylään, sekä grillatun kinkkujuusto-leivän, Monte Rosson. Egg sandwich oli näistä suosikkini, ja uskon että lihaton versio, jossa pinattia, on myös huippuhyvä ja se vielä on maistettava!



Seuraavat lankut pöytään! Levainin leikkele- ja juustotarjotin sekä mahtava leipä ja tapakset -lankku. Näistä riittää jaettavaksi ja maisteltavaksi. Huippuja ja herkullisia makuja löytyi tapas tahnoista, joilla kuorrutteli leivän jos toisenkin. Leipää oli kolmea erilaista ja lisksi vielä ihania ohuenohuita näkkäreitä. Niin ja leipää Levainissa leivotaan pitkin päivää, eli työpäivän päätteeksi on mahdollista saada vielä lämmin ja oikeasti tuore leipä kotiinviemisiksi.



Jälkkäriksi saimme palat vegaanista juustokakkua, joka on yksi suosittu tuote herkkutiskillä. Ja yllätyin super positiivisesti, sillä nyt oli yksi parhaimmista maistamistani juustokakuista! Juustokakut eivät ole lemppareitani, mutta tämä ei ollut liian makea, ja koostumus ja suutuntuma hyvä. Tiskiltä löytyy myös (ainakin) toinen makea jota suosittelen kaikkien maistavan, nimittäin Pasteis de Nata, portugalilainen yksinkertainen, ja vähän tylsännäköinen piiras. Mutta oioi, tämä on aivan huippuhyvä! Pasteis de Natasta on tullut Levainin yksi hittituotteista, ja en ihmettele.


Jos kelejä vielä tälle syksylle riittää niin Levain on ottanut kivasti haltuun edustansa. Kesällä afterviinit ja tapassetti, tai viikonloppuaamiainen tuossa olisi just parhautta, nyt ehkä se viltti on hyvä olla mukana. Nuo värikkäät ulkokalusteet ovat tuttuja omalta sisustushaavelistalta. Ja edellen on. :)


Pst! Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä on juttu Levainista ja sen leipureista.

Illan tarjosi Levain / BW-restaurants

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ite tein: Punajuuriohratto

Syyskuu on käänyt kalenterissa. Ruokaisat kylmät salaatit väistyvät ja uuni lämpiää padoille ja laatikoille. Mökillä viljelylaatikossa oli kokeilussa punajuurta, mutta satoa ei taida tulla edes yhteen mini red welvet-kuppikakkuun. Punajuuret on siis haettava torilta tai Rismasta, mutta tämä punajuurilaattikko on tehtävä joka syksy! Tästä ohjeesta tulee isollekkin jengille syystalkoopöperöä tai pakkaseen pahan päivän varelle. Alkuperäinen ohje on Sydänmerkin, josta löydän aina vähän väliä just jeppis arkimurkinavinkkejä.



Punajuuri-jauheliha-ohratto (2 pientä vuokaa, tai 1 iso)

800 g punajuurta
2 keskikokoista sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
400 g jauhelihaa, (vege voi korvata tämän kuten haluaa)
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 5-10 oksaa lehtiä tuoretta timjamia

6 dl vettä
4 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa


Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Tässä jos missä on siitä suuresta kodinkonehärpäkkeestä raastinosineen hyötyä, joten kaiva se kellarivarastosta! Sipulit saa toki myös syötettyä samalla laitteella pieneksi. Paista jauheliha ja sipuli kevyesti paistinpannulla, mausta. Voitele iso vuoka, tai kaksi pienempää, ja kaada ainekset vuokaan, sekoita mausteet tasaisesti joukkoon. Sekoita nesteet ja kananmunat keskenään kulhossa ja kaada vuokaan. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin tunti, tai kunnes punajuuri on kypsynyt.


lauantai 19. elokuuta 2017

Ite tein: Halloumi-meloni-pitaleivät

Mökillä on erittäin sallittua oikoa ruoanlaitossa. Nälkä iskee nopeasti ulkona touhutessa, ja silloin onkin hyvä olla kaapissa jotain puolivalmista. Esimerkiksi puolivalmiit sämpylät ja patongit on helppo nakata uuniin sinä aamuna kun leivän kannikat ja korput eivät houkuttele. Pita-leipäpaketti on kätsy mökkivara, siitä saa nopeasti lämpimät iltapalaleivät kyhättyä (kovin valokuvauksellisia eivät kyllä ulkonäöltään ole :D). Täytteeksi raikasta tzatziki-kastiketta, paistettua halloumia, makeaa melonia. Älä unohda tuoretta tilliä, sopii ihanasti.




Halloumi-meloni-pitaleivät (3kpl)

3kpl puolivalmiita pitaleipiä (tai jos rahkeet riittää leipomaan itse leivät niin huippis)
1 pkt halloumia
pieni cantaloupe-meloni
salaatinlehtiä, esim jääsalaatti
tilliä
pippuria


Tzatziki:

puolikas kurkku
2dl turkkilaista jugurttia
1-2 valkosipulin kynttä
1/2tl suolaa
1tl sokeria
pippuria

Tzatziki: Raasta kurkku ja valuta siitä suurimmat nesteet pois, käytä siivilää apuna. Pilko valkosipuli aivan pieneksi, yhdistä kaikki aineet soosiksi ja jätä jääkaappiin maustumaan. Pilko meloni ohuiksi siivuiksi ja revi salaatinlehdet valmiiksi. Paista halloumi viipaleina pannulla, niin että pintaan tulee hyvä väri. Lämmitä samalla uunissa pitaleivät ja halkaise ne miltei kahtia. Kokoa ainekset leivän väliin ja nauti leipä lämpimänä.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Daddy Greens Pizza Bar, Helsinki 30.7.17

Pizza Pizza Pizza...The Pizzagame is on! Kerronpa siis minäkin yhdestä kivasta laatuläpysköjä tarjoavasta aivan uudesta pizzeriasta, nimittäin Daddy Greensin Pizza barista. Pizzeria aloitti kylläkin jo viime vuonna toimintansa pop-up ravintolana, ja nyt siis heinäkuussa on avannut ovensa liiketilassa Töölössä, Manskun päässä, Humalistonkadulla. Viime kesänä maistoinkin jo pizzamiesten, Eeron ja Davidin, napolilais-NYC-tyyppistä pizzaa. Silloin lyhtytolppamainoksen perässä löysin tien Sompasaaren pop up-pizzeriaan, jossa pizzaa paistettiin paikalle roudatulla puulämmitteisellä pizzauunilla sompiksen hiekkakasojen keskellä. Ja hyvältä maistui tuolloin pizza vähän erikoisemmassakin sijainnissa, ja niin maistui nytkin, posliinilautaselta pöydän ääressä nautittuna.


Pieneen pizzeriaan on melko huomaataton sisäänkäynti, mutta pizzan tuoksun perässä oli helppo suunnistaa. Olipa muuten hiton houkutteleva tuoksu. Sisätilat ovat nähneet tarkoituksella moukaria ja spraymaalia, ja pöydät ja tuolit ovat kirppishenkisesti eriparia. Seinillä on myös galleriamaisesti maalauksia roikkumassa, ja galleriamaisesti niitä on varmasti myös mahdollista ostaa (?).

Napakka pitsalista kuulosti aivan liian herkulliselta, ja päätimme kamun kanssa jakaa puoliksi kaksi erilaista läpyskää. Täyteyhdistelmissä löytyi mukavasti pirsistävän erilaisia comboja. Valikoitui valkoinen pizza perunoilla, kevätsipulilla ja (järkyttävän)hyvällä mozzarellalla, sekä "perus" tomaattipohjainen josta löytyi mausteista makkaraa, lehtikaalia ja jonkinmoista villiyrttiä. Näillä kaikilla pizzoilla oli hauskat ja vissiin vähän hankalat nimet kun nyt ei muistu enää mieleen. Oma suosikkini usein on valkoinen pizza, ja näistäkin se veti pitemmän korren. Taikina oli sitkeää ja pehmukkaa, sopivan niukalti hiiltynyttä. Jonoa ei ollut suuremmalti sunnuntai-iltana, ja kaikki nälkäiset löysivät pöydänkulman. Pitsat saatiin eteen puolisen tunnin odottelun jälkeen. Sen kärsi hyvin, sillä odotus palkittaan huippuhyvillä laatupizzoilla! Suositus, peukku, ja onnet tälle Töölön tulokkaalle. Tän kesän paras pizza ja varmasti tulee käytyä uudelleen!





torstai 27. heinäkuuta 2017

Kesä! *life is hard but not today.*

Kesäloma ja ei mitään tekemistä? Taitaa kyllä olla, mutta tässä pari vinkkiä lisää. Joihin liittyy vesi! Nimittäin jos vielä et ole kokeillut melontaa, niin suositukset Siuntionjoelle, hyvästä aloittelijoille sopivasta melontareitistä, jossa kivasti vaihtelevia maisemia.

Jos taas kesähesailtana kaipaa omaa rauhaa ja Zen-hetkeä, sen voi hyvin löytää karun kauniista Merihaan Kulttuurisaunasta, ja sen pehmeistä pellettilöylyistä.

Ja muuten vaan maauimalat, ne on parhaita paikkoja, aikaisin aamulla on vielä tilaa kaakeleiden välissä, voi lipua ja tuntea auringon, sadepisarat ja tuulen, tai vetää rataa kyyneleet silmissä, riippuen päivän olotilasta. Uima-allas on muuten hyvä paikka itkeä, vaikka olet keskellä ihmisiä, olet yksin, ja jos joku erehtyy kysymään onks kaikki okei, niin joo, tää on ihan normaalia ja jatkunut jo pidemmän aikaa. Oisko silmätulehdus...


*life is hard but not today.*



Sauna-1-IPA / Kulttuurisauna


5/5! Tjusträsk

Viimevuoden puolella olin bloggarimatkalla pitkin ja poikin Läntistä-Uuttamaata, ja silloin kävimme tutustumassa SE-Actioniin, joka järjestää monenmoista aktiviteettia seudulla, ja juurikin kajakki- ja kanoottivuokrausta. Silloin, lumisena marraskuunpäivänä, päätin että tänä kesänä noihin maisemiin, kanootti alle ja maailmanparasta mustaherukkajäätelöä syömään Sjundbyn linnalle.


Tilasin kaveriporukallemme kajakit, ja näin painajaisia joessa uiskentelivista kyykäärmeistä. Vähän taisi siis jäskättää ensimmäinen kajakointi. :D Mutta turhaksi se osoittautui! Eskimoita ei nähty eikä tehty. SE-actionin Susse ja kajakit odottivat meitä Siuntion Pappilassa joenvarressa kajakit valmiina. Täydellinen kesäaamu, oli tuuletonta, auringonpaistetta ja fiilis 6/5!


Meloimme noin 6 km matkan jokea pitkin ja Tjusträskin ylittäen Sjundbyn linnalle, jossa tutustuimme vielä linnan historiaan opastetulla kierroksella. Linna on auki vain tiettyinä ajankohtina ja oppaan seurassa, joten aukiolot kannattaa selvittää ensin ennekuin lähtee matkaan. Reissun on tietysti myös yhdistettävä lisää kulinaristisia kokemuksia, Kirkkonummen paras ravintola, Bistro O Mat.






Ja mikä se Kulttuurisauna sitten on? Se on yleinen sauna, Helsingissä, Merihaassa. Kulttuurisauna on muutama vuosi sitten rakennettu, suomalaisen ja japanilaisen arkkitehdin yhteisprojekti, jossa on pyritty miettimään ekologisuutta. Itse rakennus on moderni ja jopa karu, omat visualistin silmät kiittävät rouheutta, betonipintaa, ja simppeliyttä, joku taas voisi sanoa että näyttääpä keskeneräiseltä. Naulatkin vaatekoukkuina! Saunassa on omat osastot miehille ja naisille, yhteinen vilvoittelualue sisällä sekä ulkona, niin etupihalla ilta-auringossa kuin atriumpihalla jonka keskellä kasvaa iso koivu. Uimarappuja pitkin pääsee puhaltamaan mereen.




Paikassa on valokuvauskielto, joten itse on mentävä katsomaan. Ryhmiä ei tänne oteta, ja ymmärrän kyllä miksi. Muutama turisti pyöri samaan aikaan, mutta onneksi muuten oli varsin rauhallista. Saunajuomaa ja pientä syötävää (mm. kananmunia ja salmiakkia!) saa ostaa. Vallilan Panimo on tehnyt oman sauna oluen Kulttuurisaunalle, Sauna - ykkösolut IPAn, joka olikin juuri sopiva palautusjuoma löylyjen jälkeen. Ja tänne haluan marraskuussa, kun on pimeää ja räntää vihmoo vai olisiko se ensilumen aika.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ite tein: Galette punaisilla marjoilla ja vuohenjuustolla

Jotain suolaista jotain makeaa, siitä se ajatus sitten lähti. Galette-piirakka punaisilla marjoilla ja vuohenjuustolla. Rustiikkinen ruispohja. Marjoina käytin puolet vadelmia ja puolet punaherukoita, joiden kirpsakkuutta pehmentää vuohenjuusto. Suhde voi tietysti olla toisenlainen jos kirpeydestä ei niin välitä. Karviaisten uskoisin sopivan myös mainoisti.

Tämän ranskalaisperäisen Galette piirakan tekoon ei siis tarvita piirasvuokaa, hieman näpräämistä vain. Reunoja kääntäessä kannattaa käyttää alla olevaa leivinpaperia hyödyksi ja tuupata reunoja ja samalla nostella leivenpaperia, niin taikina ei murru.



Pohja:
100g voita
1,5dl ruisjauhoja
2,5dl vehnäjauhoja
2rkl muscovadosokeria
hyppysellinen suolaa
2dl ranskankermaa

Täyte:
400g punaisia marjoja (tässä vadelmia ja punaherukoita)
1-2rkl perunajauhoja (jos marjat pakasteita, käytä 2-3rkl)
100g vuohenjuustoa kiekkoina tai pieninä paloina
noin 5 timjaminoksaa lehdet nypittyinä
muutama timjaminoksa koristeena

1 kananmuna


Paloittele kylmä voi pieniksi kuutioiksi taikinakulhoon, lisää keskenään sekoitetut jauhot, sokeri ja suola, ja nypi taikina käsin tasaiseksi murumaiseksi seokseksi. Lisää sitten ranskankerma joukkoon ja vaivaa takina palloksi. Taputtele taikina leivinpaperin päälle ja painele se ohueksi pizzapohjan kokoiseksi lätyksi. Kasaa tasaisesti pohjan päälle täytteet, niin että reunoille jää noin 3 cm tyhjää, ja taita sitten reunat piirakan keskustaa kohti. Ulkonäön ei tarvitse olla niin justiinsa galetessa, joka mielletään muutenkin rustiikiksi piiraaksi. Voitele reunat vielä kananmunalla ja paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Piiraassa on mukava makean ja suolaisen liitto, ja on mainio ja näyttävä vaikka brunssipöydälle.






perjantai 7. heinäkuuta 2017

Ite tein: Nyhtökaurapizza


Nyhtökaurailu on ollut vähän tauolla, mutta palautan tässä itselleni mieleen, ja toivottavasti myös inspiraationa muille, tämän herkullisen pizzareseptin jonka on napattu Kodin-jotain -lehdestä. Ja tämän päivän kauppasekoilu on paljon helpompaa taas itselleni tämän listan kanssa :)

Pizzaboomi on Helsingissä melkoinen. Via Tribunaali Torikortteleissa on se minne jonotetaan tunteja napolilaistyyppisen pitsan takia. Minäkin jonotin, taisi olla avajaisviikolla, jonotusaika oli perjantai-iltana 2,5 tuntia, pizza saa kuitenkin "vain" 4/5 multa. Mutta pizzahypeä kotiin tällä nyhtispizzalla.


Uunipellillinen nyhtökaurapizzaa

pohja:
2dl vettä
25g hiivaa
1tl suolaa
1/4tl sokeria
1rkl öljyä
n 5dl vehnäjauhoja


1/2dl purkkia maustettua tomaattikastiketta (400g)
1pkt maustettua nyhtökauraan (250g)
3rk oliiviöljyä
2-3 palloa buffalamozzarella
250g kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
1 ruukku rucolaa
2rkl oliiviöljyä
1/2 punasipulia

(1/2dl kurpitsan- tai pinjansiemeniä)
valmista tai itse tehtyä valkosipulimajoneesikastiketta. (ei kannata skipata)


Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola, sokeri ja öljy, alusta jauhot taikinaan. Vaivaa taikina tasaiseksi. Laita leivinliinan alle kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina jauhoitetulle pöydälle ja vaivaa ilmat pois, ja kauli leivinpaperin päällä uunipellille sopivan kokoiseksi, ohueksi pizzalevyksi. Levitä pohjalle tomaattikastike, leikkaa mozzarella viipaleiksi ja levitä päälle, sekoita nyhtökauraan oliiviöljy ja levitä pizzalle. Viipaloi punasipulit ja halkaise kirsikkatomaatit ja ripottele pizzalle. Paista  250 asteessa, noin 12 minuuttia. Sekoita rucola ja öljy, ja ripottele ne valmiin pizzan päälle. Viimeistele kurpitsan- tai pinjansiemenillä ja valkosipulimajoneesilla.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ite tein: Ricotta pancake

Kaikilla taitaa olla takataskussa sen ainoan ja oikean pannukakun ohje, mummin, äidin tai tädin resepti, mulla ainakin on! Sen pannukakkukuningattaren kruunu ei hevillä vaihdu. Mutta aina voi kokeilla jotain uutta, pistin yksi sateinen ilta Tomi Björckin uusimmasta ruokakirjasta (Björck & Australia - kirja saatu kustantajalta) ricottapannarin kokeiluun. Miksi muuten just sateinen sää saa pannukakkunälän heräämään?



Tämä pannari on sellainen kolmen ruokalajin aterian päätöspannari, ei välipalapannari tai hernekeiton jälkeinen pannari, jolle kasataan kermavaahto- ja hillokeko päälle. Tämän kanssa ollaan vähän hienostuneemmin, tomusokeria, tuoreita marjoja ja vaikka sorbettia päälle. Pääsee tuo ricotan maku sitten hyvin esille. Tekisin uudelleen (ja teen, oli hyvää!) niin, että valmistaisin nämä suoraan pieniin mataliin annosvuokiin, jokaiselle ruokailijalle oma minipannukakku.

Ricotta pancake

3 kananmunaa
0,5dl sokeria
1 vaniljatangon siemenet
2,5dl maitoa
1dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1dl ricottajuustoa
1,5dl maitorahkaa
voita vuokaan

Halkaise vaniljatanko ja raaputa varovasti siemenet pois kuoren sisältä. Sekoita ricottajuusto ja maitorahka tasaiseksi pienessä kulhossa. Vatkaa munat, sokeri ja vaniljan siemenet sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Lisää maito. Lisää jauhot ja suola siivilän läpi. Lisää maitorahka ricottajuustoseos, ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuu uunivuokaan tai laakeisiin annosvuokiin. Paista uunissa 180 asteessa noin 10 minuuttia. Tarjoa heti esimerkiksi marjojen ja jäätelön kanssa.





torstai 15. kesäkuuta 2017

Vesillä ja muilla mailla: Bon Vivant ja Tukholmafiilistelyä


Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa

Kesäkuuni alkoi minimatkalla Tukholmaan risteillen Silja Linen kyydissä. Pienikin breikki normaaliin arkeen oli varsin pirstävä ruiske kevätkauden loppuun, kesä, sieltä se tulee! Sain risteilylle kutsun Tallink Siljan väeltä, ja pyynnön käydä ruokailemassa laivaravintola Bon Vivantin uuden kesämenun ja vinkkailla matkavinkkejä kaikille Tukholmaan nyt kesällä suuntaaville. Itselleni matkoilla on aina kiva etsiä ja löytää uutta, makustella, maistella, nähdä ja aistia. Tällä kertaa tuota aistimista tuli tehtyä kiireettömästi Vasastanin kaupunginosassa.




Matka alkoi perjantai-iltana, laivana oli Silja Symphony ja matkaseuralasina satapäin lenkkareita ja metreittäin kineesioteippiä eli siis täpinöissään olevia maratoonareita. Tämä olikin se maratooniristeily! Maratoonareilla taisi olla omat pöperöt, joten Bon Vivantin ravintolassa sai varsin rauhassa nauttia yli pari tuntia merimaisemista ja ruotsalaiskokki Tommy Myllymäen suunnittelemasta Menu Nordicista. Menu Nordic on viiden ruokalajin (ja sen keittiöntervehdyksen) kokoinen ateriakokonaisuus johon on viinit mätsättynä. Ruoat ja 5 lasillista viiniä on hinnaltaan 108 euroa. Ravintola ei ole kovin suuri, ja pöytävaraus kannattaakin tehdä jo matkaa varatessa. Ikkunapöytäpaikkaa tietty suosittelen.

Ruokailoittelut aloitti keittiöntervehdys, pikkuinen mutta mehevä skagenleipä. Ensimäinen alkuruoka oli kylmä tomaattikeitto fetalla, joka oli piilotettu ohuen kyssäkaaliviipaleen alle. Aivan uudenlaisia makucomboja itselle. Viininä helposti lähestyttävää, Sauvignon Blancia. Toisena alkuruokana vasikan tartar kera rakuunakstikkeen, retiisien ja herneiden. Suolaa rapsaisin lisää, mutta mielummin näin kuin jo valmiiksi heitettynä suolakylpyihin. Tartarille tuotiin rose-viini, Rose de Carsin, joka osasi todella yllättää. Viini on yksi Suomi 100-juhlavuoden viineistä, jotka tulevat Chateau Carsinin tilalta Ranskasta. Joka on siis suomalaisomistuksessa oleva perhetila. Viini sellaisenaa ei isunut suuhun, joten en nappaisi tätä kilistelyyn puistoviiniksi jollei ole jotain lihaisaa syötävää mukana. Mutta tartarannos ja tämä rose oli hyvä ja osuva paritus Menu Nordicissa.



Ensimmäinen pääruoka, kuha ja inkivääri oli ihana ja herkkä annos. Illan paras, koska jälkkärithän kategorioidaan eri listaan :) Inkivääri oli jännittävä lisä, ja sitä oli vain se pieni vivahdus, onneksi. Varhaiskaalipeti riittää, ei mitään uusiaperunoita tähän kaivata. kalan pehmeys ja kasvisten rapsakkuus ja rouskuvuus ja herkullinen voi-kastike vielä kruununa.  Saman tilan toinen Suomi 100-viini, L’Etiquette Grise 2015, oli paritettu kuhaan.


Lihapääruoka maistui metsältä ja todellakin siltä "nordicilta". Pihvi oli härän sisäfileestä, mukana sieniä, tummaa paistoliemikastiketta, polentaa ja grillattua sipulia. Punaviini oli myös Chateau Carsinin tilalta, Cuvee Noire, sopiva kumppani metsän mauille. Olo alkoi olla tämän ruoan jälkeen sellainen että nyt jos läväytetään suklaakakku eteen, niin en tiedä miten siitä selviäisin, mutta pienen tauon jälkeen raikas raparperi ja mascarponejäätelö oli justiinsa sellainen lopetus kun ateria tarvitsikin. Touta olisi kyllä mennyt toinenkin annos :) Viininystäville vinkkinä, että jos tykästyt johonkin ruokaviinisi, niin kaikkia näitä Bon Vivantissa tarjottavia viinejä pystyy ostamaan, mutta ne eivät löydy Taxfree-myymälästä vaan Bon Vivantin viinibaarin puolelta.



Mennään sitten muuhun matkaalla koettuun. Aika maissa on päiväristelyllä melkoisen lyhyt sitten loppupeleissä, joten yksi kaupunginosa ja museonähtävä on riittävä määrä koettavaa stokispäivälle. Semmoinen yleisfiilistely, kiireetön hengailu ja people watching kahviloissa, lounaspaikoissa, puistoissa ja kaduilla on justiina sopivaa toimintaa. Etukäteen kannattaa tutkia miten museot avaavat ovensa ja pikkuputiikitkin saattavat avata vasta klo 11. Lauantai-aamu oli Vasastanissa (ota metro Odenplan asemalle) varsin rauhallinen ja päivä piti tietysti aloittaa kunnon kahvilla ja fika-pullilla. Vasastanin alueella on monia brunssailukahviloita, ja nyt nokka näytti kohti Cafe Pascalia. Ihana tunnelma, interiööri ja todella herkullisen näköiset ja makuiset tarjottavat. Isompia brunssilautasia, täytettyjä leipiä, pientä ja suurta makeaa ja huippuhyvää kahvia, (jota voi myös ostaa papuina mukaan) Suositus Pascalille! Tyylikkäitä stockholmalaisia oli varsin kiva seurata kahvikupin takaa. :D






Vasastanissa sijaitsee näkemisen arvoinen Sven Harry's konstmuseum. Museorakennus nimittäin on kuin kultainen iso boksi ihan toiselta aikakaudelta kuin ympäröivät 1900-luvun alukuoliskon kivikerrostalot. Messinkikuoren alla itse museon lisäksi on asuntoja sekä ravintola, joka kylläkin oli nyt rempan alla. Tänä kesänä näytteillä on Anders Zornin maalauksia ja grafiikkaa. Vasastanista löytyy kauniita puistoja, kuten Tegnerlunden ja Observatonelunden, joissa voi nautia vaikka ne torimyyjältä napatut ruotsalaiset mansikat. Lounaspaikkoja alueelta oli hiukan hankala löytää, mutta brunssipaikoista Sthlm brunch club näytti todella kivalta, mutta myös todella suositulta.




Jokatapauksessa isoin vinkkini Tukholmaan risteilyaluksella saapuville on kiireetöntä hengailua ja leppoisaa ajanviettoa, kahvilassa tai parissa fikailua ja hetkestä ja ympäristöstä nauttimista. Olipa myös kaunis aamu palata Helsinkiin, kannella on kiva kurkkia myös näin Helsingin päässä, vaikka antaahan se Tukholman saaristo ristelymatkan parhaimmat maisemat. Koska paluupäivänä oli puoltustusvoimain lippujuhlapäivä, muutama hävittäjäkin pyöri sopivasti ympärillä. :)




Laivamatka ja ateriat laivalla saatu yhteistyönä Tallink Silja Oyltä