Kesäretki pizzalle, Waldemar, Fiskars

Fiskars on mukava päiväretkikohde, ja nyt entistä mukavammaksi sen on tehnyt uusi kesäravintola, pizzoja paistava Pizza bar Waldemar. Tämän kesäisen retken lasinpuhalluskurssin ja arkkitehtien minitalot -näyttelyn lisäksi tarkoitus tosiaan oli nauttia lounas nimen omaan Waldemarissa. Ja olihan se pizza herkullinen! Ihan ansaitusti kehuja ja hypeä on saanut tämä paikka läpysköistään. Kyllä tämä menee aivan kärkeen omalla pizzalistallani. Lasinpuhallus oli myös jännä kokemus, ja koska designesineeni jäi vielä sinne polttoon, on Fiskarsiin tehtävä vielä toinenkin reissu tänä kesänä, ja tiedän kyllä missä silloinkin aion syödä :P

Omaksi pitsaksi valikoin Potatiskorv -nimisen pitsan, joka oli tomaattikastikkeella, uusilla perunoilla ja tuoremakkaralla höystetty pitsa, mozzarellaa ja juustoraastetta, sekä pinnalla vielä rucolaa. Waldemar avasi ovet klo 12 ja hetkessä terassi tuli täyteen, ja sisäpöydätkin täyttyivät, eli kyllä suosio ja sana pitsoista oli kiirinyt. Odotteluaika oli jopa yllättävän lyhyt ruuhkaan nähden, eikä pitsoissa näkynyt mitään hutaisun tai kiireen jälkeä, vaan upeudet näyttivät ihan valokuvamalleilta saapuessaan höyryävinä pöytään.

Potatiskorvissa ihastutti kyllä kaikki! Pohja oli super. Maistuva, ohut ja rapea, no entäs se tomskukastike, IHANA. Sillä yleensä tomaattipohjaiset pitsat alkavat tökkimään minun makuuni mutta nyt pohja oli raikas ja kepeä, ja sitä viimeistäkin tomaattikastikeenpeittämään palasta mutustin onnellisena. Uudet perunat pitsan päällä, aivan parasta uuspottulaatua, makkarasta hyvä suolaisuus ja lihapitoisuus. Seurassa syötiin vegeillen, tuorebasilikavuorella (kyllä, päällä oli lähes Järvikylän ruukun kokoinen määrä basilikaa, just hyvä!) peiteltyä Capresea ja Fava Beania jossa fermentoitua härkäpapua (basilikaa vain maltillisesti kuten kuvasta näkyy ;). Nämä pitsat saivat myös ylistystä. Oikeastaan se pohja ja tomskukastike, niihin panostamalla se voitto tulee ja tyytyväiset asiakkaat :P Waldemarin pitsamenuta on ollut suunnittelemassa Sasu Laukkonen, terkut, voisin tulla pitsakurssillesi seuraavaksi kun yhdellä private huippu kurssilla onkin jo tullut oltua ;)

Sikke's - loistoilta TV-kokkien ravintolassa.

Sikke Sumarin ja Pipsa Hurmerinnan luotsaama Sikke's rafla on vasta muutaman kuukauden ikäinen ja itseasiassa nyt heinäkuun kesälomilla, mutta muutama sananen tänne bloginkin puolelle Sikkelästä.

Aivan kesäkuun viimeisinä päivinä tuli nimittäin fiiisteltyä alkavaa kesää täällä Tehtaankadun ja Perämiehenkadun kulmalla parhaassa ystäväseurassa. Paikka kyllä osasi vakuuttaa meidät, joten kun lomat loppuu ihan justiinsa, niin näkisin, että oikein piankin vosin olla bookkaamassa iltaa tänne, vaikka hyviä rafloja ja uusia-vanhoja paikkoja riittää rutkasti listattuna. Tässä alla tuon kesäkuisen illan kulkua.

Aloitimme illan paikan nimikkodrinkeillä, Sikke ja Pipsa heidän nimensä tietysti olivat. Pöytään tuotiin myös leipäkori, mutta leivissä paikka ei loista itseään kuuhun (Sikken aamusämpylät Naminamastessa nautittuna vähintään kuuhun ja takas), vaan itse ruoissa se juttu on.

Oma alkuruokani oli viehättävän kaunis valko-vihreä ilmestys lautasella. Tämä oli se somessakin kehuttu mozzarella, suolasitruunalla ja sokeriherneellä. Ja oli muuten oikein ihana suussakin koettuna. Toki tuo pikku zucchinin kukkakin tuli syötyä. Pöytäseurueessa myhäiltiin myös hyväksyttävästi, sillä edessä toisilla oli tartar-annos, jonka varmsti otan sitten ensikerralla...annoskateushan se iski :P

Pääruokana kaikki päädyimme pastaan, joka oli aika lailla kuin italialaisen mamman tekemää.  Canneloneja joissa parmankinkkua, ricottajuustoa ja pinaattia, maukas tomaattipohja. Tätä voisi kutsua siksi comfortfoodiksi. Sikke'sin ravintolan yhtenä konseptina on pastasunnuntait. Tämä pasta annos ainakin vakuuttaa minut, pastasunnuntaita voisin todellakin mennä viettämään joku myrsykyisä syyssuunnuntai!

Jälkkärinä ricottamunkit raparperihillokkella ja kermavaahdolla oli kyllä aivan herkku! Vaikka munkki illallisen jälkiruokana ei tulisi itselle ensimmäisenä eikä toisenakaan mieleen, oli tästä somessa kiirineet munkki-kehut sen verran vakuuttavat, että päädyin nämä tilaamaan. Omnom! Hitusen raikkaampi vaihtoehto oli kaunis pavlova, mutta munkki on must.

Kaikki annokset olivat sopivan kokoisia, huollitellun ja kauniin näköisiä ja rehdin makuisia. Pipsa piipahteli salin puolella tuomassa annoksia, Sikkekin ilmestyi loppuillasta ja napakasti kääräisi hihojaan ja uusi pöytäseurue saatiin istutettua nopsasti paikalleen edellisten lähtiessä. Salissa pyöri myös tuttua henkilökuntaa Naminamasteesta, jossa viime syksynä kävin lataamassa voimaa. Täpö täyteen bookattu oli tämäkin ilta, varauksen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Tädet: 4 ja puoli

Menu Nordic virolaisittain, valofestarit Tallinnassa ja mystinen Rummu.

Yhteistyössä Tallik

Olin viimeviikolla mukana Tallinkin järjestämällä ruokamatkalla Tallinnassa. Pääpointtina oli maistattaa toimittaja- ja bloggarijoukolla Silja linen ja Tallinkin laivojen loppuvuoden Menu Nordic. Menu Nordic on siis se vaihtuva menu laivan fine dining-ravintolassa, Sijalla esimerkiksi Bon Vivant-ravintolassa. Loppuvuoden Menu Nordic on hitusen enemmän Baltic kuin Nordic, sillä sen on suunnitellut virolainen keittiömestari Peeter Pihel. Menu sisältää virolaisia makuja ja raaka-aineet tulevat suoraan Viron metsistä, mailta ja vesistä. Viro viettää tänä vuonna 100-vuotsijuhliaan, joten tässä menussa onkin tarkoitus tutustuttaa ihmiset virolaiseen ruokakulttuuriin modernilla twistillä. Menu on kyllä selkeästi eri tyyppinen kuin aikasemmat maistamani Menu Nordicit, joissa on maistunut skandinaavisemmat maut suomalaisten ja ruotsalaisten kokkien suunnittelemina.

Uudessa Menu Nordicissa on 5 ruokalajia jossa on possua, siikaa, turskaa, viiriäistä ja vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kasvis ja vegaaniruokalijoille on oma kolmen ruokalajin menu. Menu tarjoillaan aina viinipaketin kanssa ja menun hinta laivoilla on 118 euroa, kantsikortilla saa hitusen alennusta. Menua tarjoillaan 9.1.2019 asti

Ensimmäinen alkupala; puna- ja keltajuurta sekä 6kk suolattua porsaankylkeä ohuena siivuna, ja toinen alkupala mustajuurta ja graavattua siikaa ja viiriäisen munia, olivat hienostuneen finedine-ulkonäön omaavat, mutta puhtaat ja reilut makumaailmaltaan. Pikkelöintitekniikkaa ja savustusta maistui, punajuuret kypsytetään erikoisemmin heinälaatikossa. Ehkä tällaista makua ja raaka-ainetta vähän osasinkin odottaa. Tummaa virolaista vuokaleipää voilla meni parikin viipaletta annoksien välissä.

Pääruoista ensimmäinen; turskanposki, jokirapukastike ja peipsiläinen sipuli oli sitten aivan loistava annos, ja suosikkini koko menusta. Toinen lautanen olisi mennyt helposti ja tuo kastike oli juuri sopivan suolainen ja lempeän voimakas. Yleensä olen saanut liian ärtsyjä rapukastikkeita. Seuraava päruoka oli myös maukas annos viiriäistä ( annoksessa myös viiriäisen sydäntä!) ja juureksia. Viiräinen on Virossa yleinen raaka-aine, ja löytyy monen ravintolan listalta muodossa tai toisessa.

Jälkiruoka oli aikamoinen ylläri, eteen tuotiin kaunis ja herkkä annos punaherukkamannavaahtoa!  Virossa vispipuuro on klassikko. Virolaiseen perinnekeittiöön kuuluu myös tattari, puurona ja lihan lisukkeena tavallisimmin ja tässä menussa jälkkärissä, jossa oli käytetty tattarimannaa. Foodielle Menu Nordic on sopivaa ja laadukasta aistien kutkuttelua laivamatkalle. Menu oli myös juuri sopivan täyttävä, ähkyltä välttyi. Jos on pihvinälkä, valitsisin toisen ravintolan.

Virolainen sommelier, Mati Timmerman on tehnyt juomaparitukset, ja omat suosikit olivat alkuruoan kanssa tarjottu itävaltalainen Pfaffl Weissburgunder valkoinen, ja jälkkärin kanssa mainiosti kimmppaan sopinut raikas ja sopivan makea Italialainen Acquesi Brachetto Spumante. Menis kyllä muutenkin.

Samaan päivään sattui sopivasti Tallinnan Kadriorgin puiston valokarnevaalit ja lämmin syyskuinen ilta oli aivan parasta viettää hämärtyvää ja elävin tulin ja valoin koristeltua puistoa kierrellen. Tänä vuonna tapahtuma oli kaksi-iltainen ja keskellä viikkoa, vaikka väkeä oli paljon liikkeellä, niin mitään jonoja ja ruuhkarysiä ei tullut eteen kuten tammikuisissa Helsinigin valokarnevaalissa on välillä käynyt. Kannattaa tsekata valokarnevaalien ajankohta, jos ensi syksynä suunnittelee Tallinnaan matkaavan. Varsin laadukas tapahtuma kivalla puistoalueella, josta löytyi myös mm. konsertteja ja ruokarekkoja ja kivoja kojuja.

Okei, nyt tulee mielenkiintoisin kokemus tällä reissulla. Turkoosia vettä, avaruusmaista hiekkakenttäistä maisemaa, graffitteja ja hylättyjä, osittain veteen uponneiden rakennuksien luurankoja. Ollaan Rummussa, hylätyllä vankila-alueella ja kalkkikivilouhoksessa.

 Rummun hylätty louhos on noin 45 kilometrin päässä Tallinnasta. Neuvostoaikaan täällä louhittiin kalkkikiveä ja vasalammen marmoria. Louhoksen työtekijät olivat viereisen vankilan vankeja. Louhos lopetettiin viron itsenäistyttyä, eli 1991. Vankila jatkoi vankilana vielä vuoteen 2012. Kun louhinta lopettiin pohjavesi alkoi nopeasti täyttämään louhosta, ja muodostui kirkasvetinen järvi, jonka upoksiin on jäänyt kaikenmoista rakennustavaraa, piikkilankaa ja osia rakennuksista. Alueesta on tullut suosittu uimareiden ja sukeltajien keskuudessa, turkoosi kimmeltävä vesi houkuttelee monia. Mikään turvallinen lapsiperheiden uimarantakohde ei tämä kuitenkaan oikein ole, raunioilta hurjapäät hyppivät veteen, ja kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty. Paikkaa ei ole vartioitu, ja porteilla ja varoitus- ja kieltokylteillä on osittain suljettu pääsyä alueelle maanomistajan toimesta. Varmaankin jostain aidankolosta pääsee kuitenkin luikahtamaan helposti jos tänne halajaa. Luvallisesti paikalle pääsee järven kautta rantautuen oppaan kanssa, Paekaldan lomakeskuksesta vuokrattavilla kanooteilla. Syksyisenä tuulisena päivänä ei veden pohjaa aivan erottanut, mutta erittäin mystinen tunnelma tällä alueella ja autiolla louhosrauniolla kyllä vallitsi. Joku musta korppi olisi voinut hyvin kraakkua tuolla piikkilangalla keikkuen, mutta paikka oli aivan eloton, vain tuuli puhisi heiniä miltei vaakatasoon.

Toimittajamatkan Tallinnaan tarjosi Tallink

Kitchen & bar by Maannos: Vegedinnerillä

Kävin kesänalkajaisten kunniaksi vegeystävän kanssa Telkakkakadulle keväällä avatussa Kitchen & bar by Maannos ravintolassa. Omalla pohjalla oli viimeisenä muistikuvana kasvisravintolasta Grön ja sen joululounas, joten aika korkealla oli odotukset millaista kasviksista saadaan aikaa Maannoksessa.

Alku oli varsin lupaava, kivasti ja melko trendikkäästi sisustettu rafla, vanhaa tiilipintaa, betonia, puuta, kivat pehmeät nojatuolit ruokatuoleina ja mustat putkivalaisimet. Ensimmäisenä tarjoilija pahoitteli meille, että on vasta ensimmäistä päivää, ja jeesimässä omistaja kavereita (ilta oli siis melko bookattuna!), mutta hän kävi hyvin aina selvittämässä knoppikysymykset keittiön puolelta.

Maannoksessa kehoitettiin meitä ottamaan menu, joka koostuisi noin 10:stä pienestä jaettavasta annoksesta. Kaikki olisi vegeä ja nälkä kyllä lähtisi, mutta proteiinia saisi liha tai kala "lisukkeella" halutessaan. Me vegeiltiin ja juomaksi otin itselleni suositellun juomapaketin. Paketti oli kolme lasillista viiniä ja sekä olut, joka muistaakseni oli Ruosniemen panimon lomittaja ':)

Pöytään tuotiin ensin alkupalat, joista leipää ja piimävoita voi ylistää kohti leipätaivasta.
Sen sijaan savikupissa tarjottu öljyinen kurkkuliemi oli kyllä liian outo makuelämys, ja pieni hörppy sitä riitti. Pikkuiset sultsinat hauenmädillä ja herneillä olivat nätit ja pikkusievät, mutta kun kaikki muu oli ronskimpaa ja rehdimpää tuntuivat ne olevan eri tekijän kätösistä kuin muut illan annokset. Ihana samettinen munakokkeli toi mieleen lapsuusmuistoja.

Seuraavassa setissä oli grillattua sydänsallaattia, ja kuinka grillattu salaatti voikaan olla sitten hyvää! Keltainen raaste on kanamunankeltuista ja pikanttia makua toi pikkelöidyt kasvinosat. Toisella pikkulautasella oli kotijuustoa, tomaatteja sekä krassinlehteä ja kolmannella grillattua kesäkurpitsaa ja pinaattia ja munanvalkuisraitoja. Alkuviiniä tarjottiin tähän settiin, aivan en näille alkuille ole vielä lämmennyt, mutta maisteluannoksena menee.

Pääruokasetti seuraavaksi pöytään ja viinikin vaihtui punaiseen. Lämmin ohratto oli huippu maukas ja aivan vihreä persiljasta. Grilliä oli nähneet myös nauriit, jotka olivat kalaliemessä ja pikkelöityjen pienten kukkakaalien kanssa. Yhdellä lautasella oli myös keveyesti grilliä nähneet retiisit lehtineen.

Hyvää, mutta hei minkäs lehden alla se liha on? Pakko myöntää, että vaikka kasvikset on mahtavia, niin vielä kaipaisin tähän jotain lihaa, kalaa tai vastaavaa. Ehkä näin sekasyöjänä illallinen tuntui vähän kuin alkupaloilta tai lisukkeilta. Kehoitankin ottamaan tuohon menuuseen ehdottomasti lihan kimppaan ja täydentämään aterian. Ehkäpä myös vähän lisää variaatioita ja työstä kasviksille olisi toivonut, nyt tuntui että jokatoinen kasvis oli grillipintaa käynyt saamassa ja that's it. 

Jälkkäriniä oli herkkä ja herkku mesiangervojäätelö ja viimeiseksi sitten tuli vielä lasku pöytään, mutta sillä olikin varsin vänkä esitystapa, vai mitä :)

Ravintola Grön ja joululounas.

Joulu alkaa olemaan lusittu, mutta vielä pieni jouluiluun liittyvä juttu tänne blogiin. Kävin nimitäin ennen joulua Ravintola Grönin joululounaalla. Grön on ollut ravintolalistallani jo pitkään, ja kun bongasin Grönin tarjoavan joululounasta, sain aikataulut ja ruokaseuraa sovittua, oli vihdoinkin hyvä hetki bookata pöytä. Joulutunnelmaa ei tuossa kyseisessä päivässä kyllä ollut, vaikka kello oli vain hetkisen puolenpäivän yli, oli pirun hämärää ja satoi vaakasuuntaan niitä kuuluisia märkiä rättejä. Hyytävästä säästä olikin ihana astua pieneen ja lämpöiseltä tuntuvaan Gröniin, saada mänty-omenaglögi käteen ja hyristä tyytyväisenä.

Pikkuinen, simppelisti sisutettu, vuoden 2017 ravintolaksi valittu Grön, oli viimeistä paikkaa myöden täynnä, selkeästi yksi duuniporukka oli valloittanut yli puolet paristakymmenestä asiakaspaikasta. Keittiö on avotilan perällä ja kokit kokkavat annokset siis miltei ruokailijoiden silmien edessä. Ravintolasalin yhden seinän täyttävät kaikenkokoiset säilytysrasiat villiyrtteineen, toisella seinällä on suurikokoinen kasviaiheinen naivistishenkinen maalaus. Tilassa oli varsin hämyisä ja tunnelmallinen fiilis, kynttilät pöydillä, kattovalot himmeänä. Jonkun mielestä olisi ollut jopa ehkä liian pimeää. Valokuvista tulikin sitten aikamoista suttua kuten näkyy.

Grönin joululounas oli kolmen ruokalaijin esitys, jossa pääpaino oli ravintolan nimeä mukaillen kasviskunnan tuotteilla. Menun sai joko aivan kasviksena tai liha - kalalla. Aidot maut maistuivat ja annoskoko oli todella hyvä, ehkä jopa itselleni hitusen liian suuri, sillä paikalta piti melkein lyllertäen poistua. :D Alkuun otimme siis kuumat omenamehupohjaiset glögit, jotka tuotiin mummolan eripari kaffekupeissa. Alkoholillisessa versiossa olisi laitettu calvadosta sekaan, mutta holittomasti mentiin näin alkuun. Ruokien kanssa otimme lasilliset henkilökunnan suosittelemaa biodynaamista valkkaria joka oli kivan sävykäs niin väriltään kuin maultaan. 3 ruokalaijin lounas, lasi viiniä ja glögi teki pari euroa alle 60.

Alkuun saimme myös juureen leivotut jättimäiset, Juha Miedon kämmenen kokoiset leipäviipaleet. Ne saapuivat vielä lämpiminä, kirnuvoin, seljankukkasuolan ja paahdettujen auringonkukansiementen kanssa. Leipien kanssa piti hiukan taistella, ja veistää ne itse paremmin suuhun ja käteen sopiviksi paloiksi. Mutta maku ja sitkeys oli buenoa. Tutkimme menuta tarkemmin ja selvitimme vielä jo aikaisemmin ravintolaan ilmoitetut ruokarajoitteemme. Sen verran häslää taisi isompi pöytäseurue tuoda, että noissa ruokarajoitteissa vähän oli ongelmia, mutta vege sai kasviksensa ja liha lihansa lopulta. Petyin kyllä jälkkäriin, sillä manteliallergian takia omasta annoksestani puuttui yksi komponentti kokonaan, mantelikakkupalalle ei ollut korvaavaa.

Alkuruoka, punajuurta sipsinä, ja varrenjauhepölynä sekä tartarpihvi (sipsikeon alla) oli herkullinen ja tummasävytteinen annos. Kasvis söi lihan tilalla härkäpapuja tyytyväisenä. Karmiva nälkä sai jo tässä vaiheessa hyvin kyytiä. Annoskoko oli ruhtinaallinen alkuruoaksi, pääruoka oli sitten miltei samaa luokka.

Pääruokana oli annos, joka sisälsi pääraaka-aineena maa-artisokkaa. Paahdettujen maa-artisokkapalojen lisäksi maa-artisokkaa puristettiin sifonilla myös ilmavan pyreen muotoon, ja tämä maistui aivan jouluiselta imelletyltä perunalaatikolta! Maa-artisokkakeon päällä oli myös ihan sellaisenaan herkkusieniviipaleita ja niiden päällä siemennäkkäri juustoraastekuorella, sekä sivussa pieni keko mätiä ja herneitä. Bechamelkastike, joka velloi lautasella, oli taivaallisen makuinen. Annos oli koottu aineksista, joita ei itse ihan heti yhdistäisi toisiinsa, ja varsin erikoiselta settiltähän tuo kuulostaa. Muodot, värit, rakenteet ja kaikki nämä eri aineksien sirkus tekivät sen, että tulihan se suomalainen buffetjoulupöytä vähän mieleen, siinähän sitä on, vähän kaikkea koottuna samalle lautaselle :D  Hyvin tämän nautti ja ehdoton joulufiilis kyllä tuli tuosta maa-artisokkapyreen makeasta mausta.

Jälkkäri oli perinteikäs talviajan jälkiruoka, uuniomppuja ja pehmeää jäätelömoussea lämpimällä kinuskilla, takuuvarma herkku. Itseltäni tosiaan puuttui se mantelikakunpala. Kepeästi sai pari tuntia kulumaan, ja parasta kun ei ollut kiirettä vilkuilla kelloa vaan iltapäivä oli aivan vapaata. Odotukset olivat itselläni korkealla ravintola suhteen, ja niitä melko hyvin täyttyikin. Iltaserviisille sitten seuraavan kerran, mutta tämä joululounasidea oli oikein kiva muuten vain iltaisin aukiolevalta finedine-raflalta.

Levain, Bakery-Eatery Helsingin Punavuoressa.

Tuore, rapeakuorinen, sisältä pehmuinen ja sitkoinen. Sellaista leipää ja muita herkkuja tuli maistettua läpi leipomo-ravintola Levainissa pienellä bloggari-illallisella. Sana herkullista hapanjuurileipää tarjoavasta Levainista on kiirinyt, ja paikasta on hetkessä tullut suosittu niin Punavuorelaisten kuin muidenkin laatuleipomuksia arvostavien keskuudessa. Tämä oli kuitenkin ihan eka kerta itselleni Levainissa, ja kyllä, tykästyin kovin. Tänne todellakin tulen uudestaan, vaikka hoodit ovat kaukana niistä missä yleensä liikun. Paikasta tuli itselleni kovin köpisfiboja, ja sitä kansainvälistä fiilistä mitä välillä kaipaa. Paikassa on pari pientä ruokahuonetta, toisessa iso communal tabel, johon eri porukat käyvät vieretysten istumaan, ja johon yksinkin on helppo mennä nauttimaan se ihana Pasteis de Nata ja kaffe.

BW-restaurantsin toinen omistaja, Matti Wikberg, kertoi meille ruokailun lomassa Levainin tarinaa, ja pääsommelier Jouni Olkkonen maistatti viinejä Levainin viinilistalta. Kyllä, viinilistalta! Levain ei ole siis vain leipomo vaan myös ravintola lounasannoksineen päiväsaikaan ja illallisannoksineen illalla. Listat ovat kohta päivittymässä, iltalista kehittyy ja sieltä tulee löytymään pienempiä jaettaviä annoksia, joka on tuttu konsepti BW:n muista ravintoloista. Viinejä löytyy niin laseittain kuin pulloittain. Jos vielä listalta löytyy Lambrusco-viini (tällä hetkellä vain pulloittain, kesällä oli myös laseittain) niin sitä kannattaa kokeilla. Itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus, kuohuava ja poreileva, sopivan kevyt mutta makua sisältävä punaviini sopi suuhuni ja maistuisi hyvin kesällä ja näin alkusyksyllä. Ei liian makea eikä kuulema yhtään sellainen, joka saattaa olla muistikuvissa Lambruscoista, näin kuulin ja uskon kyllä :D Toinen yllärisuosikkini juomista olikin olut, Stadin panimon American Red Ale, tämä ehdottomasti menee oman korvan taakse ja jatkoon.

Ja sitten itse iltaan. Alkuun nautimme raikkaat kurkku-gin-seljankukka cocktailit (kyllä, cocktailejakin saa Levainista!), ja maistoimme minimuodossa Levainin Egg sandwichin Ferin makkaralla tehtynä briossisämpylään, sekä grillatun kinkkujuusto-leivän, Monte Rosson. Egg sandwich oli näistä suosikkini, ja uskon että lihaton versio, jossa pinattia, on myös huippuhyvä ja se vielä on maistettava!

Seuraavat lankut pöytään! Levainin leikkele- ja juustotarjotin sekä mahtava leipä ja tapakset -lankku. Näistä riittää jaettavaksi ja maisteltavaksi. Huippuja ja herkullisia makuja löytyi tapas tahnoista, joilla kuorrutteli leivän jos toisenkin. Leipää oli kolmea erilaista ja lisksi vielä ihania ohuenohuita näkkäreitä. Niin ja leipää Levainissa leivotaan pitkin päivää, eli työpäivän päätteeksi on mahdollista saada vielä lämmin ja oikeasti tuore leipä kotiinviemisiksi.

Jälkkäriksi saimme palat vegaanista juustokakkua, joka on yksi suosittu tuote herkkutiskillä. Ja yllätyin super positiivisesti, sillä nyt oli yksi parhaimmista maistamistani juustokakuista! Juustokakut eivät ole lemppareitani, mutta tämä ei ollut liian makea, ja koostumus ja suutuntuma hyvä. Tiskiltä löytyy myös (ainakin) toinen makea jota suosittelen kaikkien maistavan, nimittäin Pasteis de Nata, portugalilainen yksinkertainen, ja vähän tylsännäköinen piiras. Mutta oioi, tämä on aivan huippuhyvä! Pasteis de Natasta on tullut Levainin yksi hittituotteista, ja en ihmettele.

Jos kelejä vielä tälle syksylle riittää niin Levain on ottanut kivasti haltuun edustansa. Kesällä afterviinit ja tapassetti, tai viikonloppuaamiainen tuossa olisi just parhautta, nyt ehkä se viltti on hyvä olla mukana. Nuo värikkäät ulkokalusteet ovat tuttuja omalta sisustushaavelistalta. Ja edellen on. :)

Pst! Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä on juttu Levainista ja sen leipureista.

Illan tarjosi Levain / BW-restaurants

Daddy Greens Pizza Bar, Helsinki 30.7.17

Pizza Pizza Pizza...The Pizzagame is on! Kerronpa siis minäkin yhdestä kivasta laatuläpysköjä tarjoavasta aivan uudesta pizzeriasta, nimittäin Daddy Greensin Pizza barista. Pizzeria aloitti kylläkin jo viime vuonna toimintansa pop-up ravintolana, ja nyt siis heinäkuussa on avannut ovensa liiketilassa Töölössä, Manskun päässä, Humalistonkadulla. Viime kesänä maistoinkin jo pizzamiesten, Eeron ja Davidin, napolilais-NYC-tyyppistä pizzaa. Silloin lyhtytolppamainoksen perässä löysin tien Sompasaaren pop up-pizzeriaan, jossa pizzaa paistettiin paikalle roudatulla puulämmitteisellä pizzauunilla sompiksen hiekkakasojen keskellä. Ja hyvältä maistui tuolloin pizza vähän erikoisemmassakin sijainnissa, ja niin maistui nytkin, posliinilautaselta pöydän ääressä nautittuna.

Pieneen pizzeriaan on melko huomaataton sisäänkäynti, mutta pizzan tuoksun perässä oli helppo suunnistaa. Olipa muuten hiton houkutteleva tuoksu. Sisätilat ovat nähneet tarkoituksella moukaria ja spraymaalia, ja pöydät ja tuolit ovat kirppishenkisesti eriparia. Seinillä on myös galleriamaisesti maalauksia roikkumassa, ja galleriamaisesti niitä on varmasti myös mahdollista ostaa (?).

Napakka pitsalista kuulosti aivan liian herkulliselta, ja päätimme kamun kanssa jakaa puoliksi kaksi erilaista läpyskää. Täyteyhdistelmissä löytyi mukavasti pirsistävän erilaisia comboja. Valikoitui valkoinen pizza perunoilla, kevätsipulilla ja (järkyttävän)hyvällä mozzarellalla, sekä "perus" tomaattipohjainen josta löytyi mausteista makkaraa, lehtikaalia ja jonkinmoista villiyrttiä. Näillä kaikilla pizzoilla oli hauskat ja vissiin vähän hankalat nimet kun nyt ei muistu enää mieleen. Oma suosikkini usein on valkoinen pizza, ja näistäkin se veti pitemmän korren. Taikina oli sitkeää ja pehmukkaa, sopivan niukalti hiiltynyttä. Jonoa ei ollut suuremmalti sunnuntai-iltana, ja kaikki nälkäiset löysivät pöydänkulman. Pitsat saatiin eteen puolisen tunnin odottelun jälkeen. Sen kärsi hyvin, sillä odotus palkittaan huippuhyvillä laatupizzoilla! Suositus, peukku, ja onnet tälle Töölön tulokkaalle. Tän kesän paras pizza ja varmasti tulee käytyä uudelleen!

Cafe Postresin aamiainen, Porvoo

Onko kesäretki Porvooseen vielä tekemättä (kuuluu joka kesään, eikö niin)? Jos yhtään porvooretken suunnittelua auttaa, niin vinkkaan suuntaamaan paikalle jo aikaisin aamusta. Saat nauttia hiljaisista kaduista ja sitten suuntaat mahtavan herkulliselle  ja laadukkaalle buffa-aamiaiselle Cafe Postresiin, aivan Porvoon vanhan kaupungin ytimeen!

Paikka on hottistrendien mukaan sisustettu: kuparia, marmoria, nahkaa, huonekuusia ja viherkasveja...astioina Raaka Rå:n erilaisia savikuppeja ja lautasia. Kahvilassa on ihana rauhainen tunnelma, kunhan ajoittaa aamiaishetkensä oikein. Ihastuttava, laadukas ja kaunis noutopöytä pitää sisällään juuri ne tarvittavat tuotteet, pakko oli hakea vielä uusintakierros näitä herkkuja. Visiittikerralla pöydässä oli mm. Postresin hapanjuuri- ja saaristolaisleipää, lohi- ja avocadotahnaa, kanamunia, kinkkua, tuoremozzarellaa, jugurttia, mastikkahilloa, granolaa, mansikkavispipuuroa, sitrushedelmiä, jälkkäri mud cake-paloilla suut makiaks. Ja ihana juttu että granola ja mud cake olivat kerrankin ilman pähkinöitä ja manteleita! :) Normaali kaffe kuului hintaan, joka oli kyllä varsin kohtuullinen, 14,50! Eihän tätä voi kuin suositella. Nappaa lopuksi matkaan Postresin gelato, oi mitä jätskiä!

Ravintola Penny - omnom!

Tiedätkö jo pienen ravintolatulokas Pennyn? Siinä ravintola Helsingin Punavuoressa, jonka hinta-laatu suhde saa hymyilemään leveimmällä hymyllä. Iltamenu on sopivan suppea, mutta silti riittävän monipuolinen ja kausittain vaihtuva. Keskustatyöläisten onni on varsin sopuhintainen lounas ja sunnuntaisin on pitkää brunssia. Illallisen perusteella en voi muuta kuin suositella ravintolaa. pöytävaraus varmasti on paikallaan, vaikka muutama paikka jätetäänkin ihan extempore nälkäisille. Suttuset kännykkäkuvat kuuluvat asiaan. :)

Pieni, sopivan hämyisä ja tunnelmallinen (suomalaisittain jopa ahdas) ravintolasali jossa on haettu New York fiilistä. Iso puinen baaritiski lohkaisee kohtalaisen kokoisen palan ravintolasalista, mutta on siinä pari paikkaa myös syöjille. Baaritiski on kyllä onnistunut fiiliksen tuoja. Ja alkudrinkillä toki aloitetaan ilta. Tällä hetkellä on vielä parsakausi käsillä ja simppeli parsa-alkuruoka oli taivaallinen ja täynnä aitoa makua. Pääruokapuolen Sur&turf annos oli runsas ja maistuva, mutta parsa veti pitemmän korren. Entä sitten jälkkäri, Piece of cake? Se oli tällä kertaa suklaakakkua, koko XL, jonka voi siis helposti jakaa myös kahtia. Loppulaskun summa yllätti varsin iloisesti.

Tähdet: 5

Taidekahvilla: Farang & Taidehalli

Kevään aikana olen piipahtanut tavallista useammin museoihin. Sain museokortin jo vuosi sitten lahjaksi ja kortti todellakin on ollut ahkerasti käytössä, ja innostanut entistä useammin tarttumaan museon ovenkahvaan. Museokäyntiin kuuluu oleellisesti tietenkin taidesumpit, ja tässä vinkki, ehkäpä hieman salainenkin, sillä tätä ei helposti tajua kahvilaksi. Kyseessä on ravintola Farang, joka siis on Taidehallin museokahvila aina museon ollessa auki.

Taidehalli esittelee nykytaidetta melko vilkkaasti vaihtuvissa näyttelyissään. Pitää olla siis kärppänä suunnittelemassa vierailua jos huomaa kiinnostavan näyttelyn. Nyt menossa on paljon mainostettu Tom of Finland, joka on vielä elokuun alkuun asti nähtävillä. Taidehalli itsessään on mukavan kokoinen ja kompakti taide-elämys, ähkyä tuskin tulee, ja siksi onkin hyvä vielä jatkaa fiilistelyä Farangissa, kahvikupposella. Kahvi ja pieni kakkupala ei kylläkään ole mistään halvimmasta päästä, vaikka pienen alen saa museolipulla. Vitriinistä voi valita erilaisista kakkupaloista tai suolaisista mieluisen (käyntikerralla oli miltei kaikissa pähkinää tai matelia, mur!) joka tuodaan kahvin kanssa pöytään. Sisustus ja rauhallinen taustamusiikki saa plussaa. Lounas olisi kiva testata joskus!

Yhdestä kivasta kahvilasta olenkin jo kirjoittanut. Nimittäin Lehtisaaressa sijatseva Maja on ihastuttava paikka pienen kävelyetäisyyden päästä Didrichsenin museolta. Pieni reippailu ehdottomasti kannattaa Lehtisaaren ostarille hyvän kaffen perässä!

Mood Coffee Roastery -kahvila, Helsinki

Tämä viikonloppu on ollut kaffihifistelijöiden viikonloppu. Kaapelitehtaalla on kahvifestarit, jonne kehoitan suuntaamaan vielä tänään jos yhtikäs meno kahvin ympärillä kiinnostaa. Itse kävin paikan päällä perjantaina ja tykästyin kovin messuilmeeseen ja esillepanoon, joka siis ei ollut yhtään messumainen. Hämyinen tunnelma ja visuaalinen yleisilme oli monimuotoinen, värikäs ja kahvityyppien aidosti innostuneen fiiliksen pystyi aistimaan. Sinne siis ehtii vielä tänään.

Lisää kahvivinkkiä! Yhtenä päivänä lähdin vartavasten suunnistamaan kohti Ullanlinnaa, sillä kahvihammasta kolotti. Ratikalla olisi päässyt ihan oven eteen, mutta kävellen näkee aina enemmän. Kohteena oli siis MOOD -kahvila josta olin kuullut hehkutuksia. Ja olihan se, varsinkin interiöörinsä takia, ja kyllä kahvi ja tilpehööritkin maistuivat, joten suosittelen etsimään tämän pienen kahvilan ja piipahtamaan sisälle jos Ullanlinnassa liikut!

Sisään astuessaan MOOD Coffee Roasteryyn voi hyvin kuvitella tulleensa johonkin muuhun maahan ja kaupunkiin, something like London. Pehmeän harmaa värimaailma ja tosi pelkistetty sisustus aiheuttaa itselleni ihastuksen huokailuja. Tarjottavat ovat myös aika pelkistettyjä, mutta sitäkin parempia ja laadukkaampia. Vitriinissä oli paria suolaista täytettyä leipää (tulevat kuulemma Mille Mozzarellesta Punavuoren suunnalta) ja croissanttia. Croissantti oli muuten aivan täydellinen, rapsakka ja lehtevä, pehmoinen ja just oikean rasvainen :)

Ystävälliselle baristalle annoin vapaat kädet valmistaa kupposen ja sain eteeni pehmeän flat whiten, vähän kuin mini laten. (3,50 eukkaa) Flat white on baristan mukaan hittijuoma nyt Lontoossa. Tykkäsin.

Kahvilalla on oma paahtimo ja papuja saa ostettua mukaan päheissä peilikiiltävissä pusseissa. Ikkunalaudalla istuskellessa on helppo uppotua omiin ajatuksiin, ja vielä kun sattui aika jolloin sai olla ihan yksinään koko kahvilassa. And my mood was better for a tiny while...

Baskeri & Basso 1.1.16

Nyt on uusi helmi Helsingin ravintolakartalla! Baskeri ja Basso ravintola on huippu paikka niin ruoaltaan, tunnelmaltaan kuin sisustukseltaan! Viiden hengen "testiryhmä" totesi yksikantaan, tämä on yksi parhaista ravintolaelämyksistä. Tästä n. 2 kuukautta sitten avatusta ravintolasta tulee varmasti suosittu, varaa pöytäsi ajoissa!

Ravintola Baskeri ja Basso sijaitsee Tehtaankadun päässä, siellä Eiran päässä. Ravintola on bygätty vanhan metallipajan tiloihin, ja sisäänkäynti löytyy pikkaisen piilosta, kerrostalojen sisäpihalta. Hauska nimi juontuu pitäjistä, Nicolas, Niki "baskeri" Thieulonista ja kokkaavasta "bassosta" Kalle Kiukaisesta. Alansa huipputyyppejä! Televisioaparaatistakin on tullut seurattua kumpaisenkin jampan kulinaristisia seikkailuita maailmalla, ja nyt hyörinää ja kokkausta pääsi näkemään ja kokemaan ihan läheltä.

Ravintolassa on avoin keittiö mitä ikinä on tullut nähtyä, kokkailu tapahtuu ihan samassa tilassa, ei väliseiniä tai sermejä. Ainakin omasta mielestä on mahtava seurata keittiön työskentelyä. Kuinka rauhassa kolme heeboa hoitivat kyökin, valmistelivat ruoat ja asettelivat lautasille annokset. Kalle sai aikaiseksi mahtavan parimetrisen liekinleimahduksen (vahingossa kai) ja maistatti Nikillä kastiketta, "onks liian perus?" Rosoiset seinäpinnat, upeat korkeat kaari-ikkunat, pehmeä ja kotoinen sisustus, eripari mummolamaiset kukkalautaset ja hämärä valaistus loivat ihanan tunnelman. Tuntui kuin olisi jossain muualla kuin Suomessa, vähintään Tukholmassa tai Köpiksessä. Ilmastointi pelaa, ja vilukissa neuvoo shaalin ottamista mukaan toisille vilukissoille. Mutta lämminhenkinen ja rento tunnelma ruoan ja mahtavien viinien lisäksi lämmittävät.

Rennosti, bistromaisesti, ruokalista löytyi liitutaululta joko peräseinältä tai pienemmältä taululta joka kulki salihenkilökunnan mukana seurueelta toiselle. Herkullinen lista koostui kylmistä alkupaloista, välipastasta ja -risostosta ja pääruoista. Kaikki annokset ovat suunnilleen saman kokoisia ja suosituksena oli ottaa 2 alkupalaa, välipasta tai -risotto sekä ns. pääruoka. Jälkkärille jäi vielä hyvä kolo, ja tästä setistä tuli juuri sopivan kylläinen ja tyytyväinen olo. Noudatimme 2+2 ohjetta, ja testiporukalla tulikin sitten hyvin maistettua läpi miltei koko lista. Ruoista ei keksitty moitteen sanaa, kaikki olivat ihania makuja ja yhdistelmiä laadukkaista aineksista. Välipasta todella on paikan juttu, tarjoilijankin mukaan. Pasta, voi, timjami ja parmesaani, eipä täydellisiin makuihin paljon muuta tarvitse. Tarjoilijan suosittelemat viinit olivat onnistuneita. Menkää ja nauttikaa!

Tähdet: 5!