Sunn, Brunssi 22.3.14

Ravintola Sunn on todettu mainioksi niin lounaalla kuin illallisella. Nyt Jii vei porukat Sunnin kehutulle brunssille. 20 euron perushintaan kuului kylmäpöytä leikkeleineen, salaatteineen, juustoineen ja tietysti monen sortin leipineen. Lisämaksusta voi tilata lämpimiä annoksia, munakkaita ja smoothieta. Pieni miinus tulee kyllä siitä, että mehulasikin on saatavilla vain lisämaksusta.

Ilman pöytävarausta löytyi vapaa pöytä hieman ennen puolta päivää lauantaina, ja eikun noutopöydän kimppuun. Viittä erilaista salaattia, kraavilohta, sipulipiirakkaa ja ohutta kassleria kasaantui ensimmäisellä kierroksella lautaselle. Kaikki maistui erittäin raikkaalta ja tuoreelta. Kuultiin pöydässä myös kehuja, että olisi parhaimpia brunsseja ikinä.

Briejuustot, croissantti ja hillot olivat aivan loistavia. Päälimmäisenä hilloista jäi mieleen päärynä-omena-kanelihillo, vähän kuin olisi omenapiirakkaa syönyt. Kahvi oli erittäin hyvää ja jalkkäripöydästäkin löytyi mukavasti kahvileipää. Korppuja (oikeasti hyviä :), skonsseja sekä erikoista mutta mielettömän hyvää omena-inkivääri-keikauskakkua. Myös raikkaampaa hedelmää jälkkäripöydästä löytyi.

Ilman lisämaksuja maha tulee varmasti täyteen, mutta ehkä jotain lämmintäkin seisovaan pöytään olisi kaivannut. Tosin 20 euron hinta oli varsin kohtuullinen pöytien laadukkaista antimista.

Tähdet: 4

Sunn 31.12.12

Arkilounas muualla kuin työpaikkaruokalassa tai eväsrasian ääressä on luksusta. Kun meille sattui yhteinen vapaapäivä, niin eipä kovin kauan mietitty minne menisimme lounaalle...

Ravintola Sunnin lounaslistat kilahtelevat sähköpostiin joka viikko ja nostattavat veden kielelle. Nälissään lounaslistaa ei kannata klikata auki, tai jos oma eväslounas on reissumiestä ja jugurttia... Tuo lounaslista on muuten hyvä inspiraationlähde kotikokeille!

Siispä suurin odotuksin viimekertaisen johdosta talsimme loskamoskassa kohti Senaatintoria.
Sunnin lounaslistalta löytyy yleensä nelisen tilattavaa annosvaihtoehtoa, ja tällä kertaa meidän pöydässä nautittiin kreikkalaista lammassalaattia ja sipuli-härkäpataa ja hirvenmakkaraa. Kummatkin annokset saivat pekut pystyyn. Juomana oikein loistavaa henkilökunnan suosittelemaan valkkaria, Grosser Satz Gryner Veltliner 2010, Myller-Grossmann.

Lounaaseen kuului Sunnin leipureiden leipomat leivät ja rapsakkaa kaalisalaattia maukkaiden valkoviini- ja punajuurivinaigretten kanssa. Leipätarjonta on kyllä kadun, jos ei koko kaupungin parhaimmistoa. Juusto-oreganofocaccia oli mahtavaa. Halutessaan leipomukisia voi tilata ja ostaa kotiinviemisiksi. Nam ja kiitos!

Parhaat ravintolat 2012

Hei hei vuosi 2012! Juhlistimme vuodenvaihdetta mitenkäs muutenkaan kuin ravintolaillallisella suurella porukalla. Raketteja puolestaan tiirailtiin Hotelli Vaakunan ikkunoista.


Rakettipaukkeessa mietimme meidän vuoden 2012 top kolme ravintolat ja päädyimme helposti seuraaviin.

Muru - Ah mitä ruokaa, mahtava palvelu, ihana tunnelma. Tänne ehdottomasti pöytävarausta tekemään!

Alia - Pyöräilimme kesällä Alian lounaalle Mustikkamaalle. Alkupalat ja jälkkärit haettiin herkkuja notkuvista noutopöydistä ja lautaspääruoat olivat yhtä herkkua. Tuoretta maukasta ja rehtiä. Miljöö on kaunis ja juhlallinen ja melkinpä jo siksi käymisen arvoinen.

Sunn - Tänne ehdimme vielä toistamiseen ennen vuodenvaihtumista (Sunnin lounaasta lisää myöhemmin) ja taas sai masu ja naama hymyillä onnellisena kuin aurinko Naantalissa.

Sunn 19.10.12

Mistä varata pöytä neljälle 10 tunnin varoitusajalla perjantai-illalle? Täyteen varattuna oli tietenkin vähän joka ravintola Helsingin keskustassa mihin olisimme halunneet viedä kehäkolmosen ulkopuolelta tulevat yllärivieraamme. Onneksi mieleen tuli Ravintola Sunn, Senaatintorin laidalla. Pöytä kello seitsemäksi, kiitos! Ja mikä parasta, sapuska oli pitkästä aikaa oikein herkkua!

Sunn on erityisen kuuluisa brunssipaikkana, mutta kyllä sieltä saa erittäin mainiot illallispöperötkin. Se miksi Sunnin helposti unohtaa on jännä juttu. Johtuuko se siitä, että Kiseleffin talo on monen mielestä pilattu remontillaan kylmäksi ja kolkoksi? Kävijäkatoa on enemmän ja vähemmän havaittavissa tuolla suunnalla... Ravintola Sunn sijaitsee Kiseleffin talon vieressä Sunnin talon toisessa kerroksessa. Sunn oli kauppias joka rakennutti talon - tästä siis nimi talolle ja ravintolalle. Perjantai-iltana ruokasalissa meidän seurueen lisäksi oli neljä muuta pöytää varattuna, paikkoja olisi ollut vielä vaikka jalkapallojoukkueelle. Tämä on sääli, sillä ruoka todellakin oli nautittavaa, menkää tänne ihmiset!

Aloitimme illan proseccolasillisilla silmäillen ytimekästä menuta. Jii piti menun ulkonäöstä, joka oli kuin luentolehtiö, neiti taas ei tykännyt paperiden kääntelystä ja vääntelystä :D. Alkupalaksi nappasimme karitsan uunikyljystä punajuurien kanssa ja valkosipuliscampeja portobello sienellä. Karitsa oli mureaa, punajuuret ja puolukkahillo sopivat myös hyvin suuhun. Scampiannosta kehuttiin vuolaasti toisella puolen pöytää sekä kehiteltiin kovin jo omia portobellosienireseptejä. Leipäkorista löytyi paria päivän leipää, jotka olivat yksiä parhaita ravintolaleipiä, eipä näitä ole turhaan kehuttu.

Pääruoan kanssa nautimme pullollisen punaista italialaista, Capiten de Rorari Amarone della Valpolicellaa. Viini osottautui hyväksi valinnaksi. Tällä hetkellä Sunnin listalla on viisi pääruokavaihtoehtoa, joista meistä jokainen valitsi eri annoksen, eli hyvin tuli testattua niin hirvenlihapullat, sisäfilepihvi, lohi kuin karitsanmaksa -annokset. Kaikkien ruoat onnistuivat melkeinpä täydellisesti, moitittavaa ei kukaan löytänyt. Annosten kylkeen tilasimme lisukkeet, mutta mielestämme pääruokalautanen oli yksistään jo niin hyvä, että ilman tätäkin pärjää. Eritysimaininta kuitenkin juuriselleripyreelle, jossa oli taivaallisen pehmeä koostumus ja hienostunut maku. Tuota olisi lapioinut useammankin kipon. 

Annoskoko on juuri sopiva, mutta alkupala oli ehkä kuitenkin liikaa, joten jälkkärissä jouduttiin himmailemaan. Mieli olisi tehnyt huippupääruokien jälkeen testata useampaakin makeaa, mutta nyt otettiin listan kevyin - mehustettuja marjoja ja hattaraa. Viimeisestä hattaransyönnistä olikin aikaa itse kullakin sitten enemmän tai vähemmän, onneksi hattara ei ollut kuten Lintsin ällömakea versio. Jälkkäri oli loistava lopetus tälle illalle kaffien kera. Hintatasokin oli varsin kohtuullinen rehdistä ruoasta.

Sunn hyppäsi meidän ravintolalistalla kärkipaikoille. Sunnille iso peukku!

Tähdet: 4 ja puoli