Vesillä ja muilla mailla: Bon Vivant ja Tukholmafiilistelyä

Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa

Kesäkuuni alkoi minimatkalla Tukholmaan risteillen Silja Linen kyydissä. Pienikin breikki normaaliin arkeen oli varsin pirstävä ruiske kevätkauden loppuun, kesä, sieltä se tulee! Sain risteilylle kutsun Tallink Siljan väeltä, ja pyynnön käydä ruokailemassa laivaravintola Bon Vivantin uuden kesämenun ja vinkkailla matkavinkkejä kaikille Tukholmaan nyt kesällä suuntaaville. Itselleni matkoilla on aina kiva etsiä ja löytää uutta, makustella, maistella, nähdä ja aistia. Tällä kertaa tuota aistimista tuli tehtyä kiireettömästi Vasastanin kaupunginosassa.

Matka alkoi perjantai-iltana, laivana oli Silja Symphony ja matkaseuralasina satapäin lenkkareita ja metreittäin kineesioteippiä eli siis täpinöissään olevia maratoonareita. Tämä olikin se maratooniristeily! Maratoonareilla taisi olla omat pöperöt, joten Bon Vivantin ravintolassa sai varsin rauhassa nauttia yli pari tuntia merimaisemista ja ruotsalaiskokki Tommy Myllymäen suunnittelemasta Menu Nordicista. Menu Nordic on viiden ruokalajin (ja sen keittiöntervehdyksen) kokoinen ateriakokonaisuus johon on viinit mätsättynä. Ruoat ja 5 lasillista viiniä on hinnaltaan 108 euroa. Ravintola ei ole kovin suuri, ja pöytävaraus kannattaakin tehdä jo matkaa varatessa. Ikkunapöytäpaikkaa tietty suosittelen.

Ruokailoittelut aloitti keittiöntervehdys, pikkuinen mutta mehevä skagenleipä. Ensimäinen alkuruoka oli kylmä tomaattikeitto fetalla, joka oli piilotettu ohuen kyssäkaaliviipaleen alle. Aivan uudenlaisia makucomboja itselle. Viininä helposti lähestyttävää, Sauvignon Blancia. Toisena alkuruokana vasikan tartar kera rakuunakstikkeen, retiisien ja herneiden. Suolaa rapsaisin lisää, mutta mielummin näin kuin jo valmiiksi heitettynä suolakylpyihin. Tartarille tuotiin rose-viini, Rose de Carsin, joka osasi todella yllättää. Viini on yksi Suomi 100-juhlavuoden viineistä, jotka tulevat Chateau Carsinin tilalta Ranskasta. Joka on siis suomalaisomistuksessa oleva perhetila. Viini sellaisenaa ei isunut suuhun, joten en nappaisi tätä kilistelyyn puistoviiniksi jollei ole jotain lihaisaa syötävää mukana. Mutta tartarannos ja tämä rose oli hyvä ja osuva paritus Menu Nordicissa.

Ensimmäinen pääruoka, kuha ja inkivääri oli ihana ja herkkä annos. Illan paras, koska jälkkärithän kategorioidaan eri listaan :) Inkivääri oli jännittävä lisä, ja sitä oli vain se pieni vivahdus, onneksi. Varhaiskaalipeti riittää, ei mitään uusiaperunoita tähän kaivata. kalan pehmeys ja kasvisten rapsakkuus ja rouskuvuus ja herkullinen voi-kastike vielä kruununa.  Saman tilan toinen Suomi 100-viini, L’Etiquette Grise 2015, oli paritettu kuhaan.

Lihapääruoka maistui metsältä ja todellakin siltä "nordicilta". Pihvi oli härän sisäfileestä, mukana sieniä, tummaa paistoliemikastiketta, polentaa ja grillattua sipulia. Punaviini oli myös Chateau Carsinin tilalta, Cuvee Noire, sopiva kumppani metsän mauille. Olo alkoi olla tämän ruoan jälkeen sellainen että nyt jos läväytetään suklaakakku eteen, niin en tiedä miten siitä selviäisin, mutta pienen tauon jälkeen raikas raparperi ja mascarponejäätelö oli justiinsa sellainen lopetus kun ateria tarvitsikin. Touta olisi kyllä mennyt toinenkin annos :) Viininystäville vinkkinä, että jos tykästyt johonkin ruokaviinisi, niin kaikkia näitä Bon Vivantissa tarjottavia viinejä pystyy ostamaan, mutta ne eivät löydy Taxfree-myymälästä vaan Bon Vivantin viinibaarin puolelta.

Mennään sitten muuhun matkaalla koettuun. Aika maissa on päiväristelyllä melkoisen lyhyt sitten loppupeleissä, joten yksi kaupunginosa ja museonähtävä on riittävä määrä koettavaa stokispäivälle. Semmoinen yleisfiilistely, kiireetön hengailu ja people watching kahviloissa, lounaspaikoissa, puistoissa ja kaduilla on justiina sopivaa toimintaa. Etukäteen kannattaa tutkia miten museot avaavat ovensa ja pikkuputiikitkin saattavat avata vasta klo 11. Lauantai-aamu oli Vasastanissa (ota metro Odenplan asemalle) varsin rauhallinen ja päivä piti tietysti aloittaa kunnon kahvilla ja fika-pullilla. Vasastanin alueella on monia brunssailukahviloita, ja nyt nokka näytti kohti Cafe Pascalia. Ihana tunnelma, interiööri ja todella herkullisen näköiset ja makuiset tarjottavat. Isompia brunssilautasia, täytettyjä leipiä, pientä ja suurta makeaa ja huippuhyvää kahvia, (jota voi myös ostaa papuina mukaan) Suositus Pascalille! Tyylikkäitä stockholmalaisia oli varsin kiva seurata kahvikupin takaa. :D

Vasastanissa sijaitsee näkemisen arvoinen Sven Harry's konstmuseum. Museorakennus nimittäin on kuin kultainen iso boksi ihan toiselta aikakaudelta kuin ympäröivät 1900-luvun alukuoliskon kivikerrostalot. Messinkikuoren alla itse museon lisäksi on asuntoja sekä ravintola, joka kylläkin oli nyt rempan alla. Tänä kesänä näytteillä on Anders Zornin maalauksia ja grafiikkaa. Vasastanista löytyy kauniita puistoja, kuten Tegnerlunden ja Observatonelunden, joissa voi nautia vaikka ne torimyyjältä napatut ruotsalaiset mansikat. Lounaspaikkoja alueelta oli hiukan hankala löytää, mutta brunssipaikoista Sthlm brunch club näytti todella kivalta, mutta myös todella suositulta.

Jokatapauksessa isoin vinkkini Tukholmaan risteilyaluksella saapuville on kiireetöntä hengailua ja leppoisaa ajanviettoa, kahvilassa tai parissa fikailua ja hetkestä ja ympäristöstä nauttimista. Olipa myös kaunis aamu palata Helsinkiin, kannella on kiva kurkkia myös näin Helsingin päässä, vaikka antaahan se Tukholman saaristo ristelymatkan parhaimmat maisemat. Koska paluupäivänä oli puoltustusvoimain lippujuhlapäivä, muutama hävittäjäkin pyöri sopivasti ympärillä. :)

Laivamatka ja ateriat laivalla saatu yhteistyönä Tallink Silja Oyltä

Bon Vivant - Silja Line 5.12.13

Ja nyt päästää laivamatkan toiseen ateriaelämykseen. Maistelimme nimittäin Siljan fine dining ravintola Bon Vivantissa Menu Signaturen, seitsemän ruokalajin setin viineineen. Siinähän se ilta sitten vierähtikin, rauhallisesti ravintolan nurkkapöydässä katsellen ja syöden kauniita taideteoksia joita tuotiin eteemme :) Odotukset olivat korkealla, viime kerralla olimme erittäin tyytyväisiä samaisen ravintolan Ala Carte -listan annoksiin.

Menu Signature on Ruotsin kokkimaajoukkueen suunnittelema menu, jonka teema on matka Ruotsin ympäri. Annokset on nimetty jotakin Ruotsin kuntaa tai lääniä edustavaksi. Menun hintaan (139e)  kuuluvat ruoan lisäksi juomat. Vinovativa, Ruotsalainen viinimaahantuoja, on  mätsännyt jokaiseen annokseen oman viininsä. Onneksi viinit olivat mukavasti pienemmän kokoisia kaatoja, ja pääsimme ihan itse ulos ravintolasta, vaikka pientä keinumista olikin  (se oli vaan se myrskyaallokko)  ;D

Alkuun saimme pienen keittiöntervehdyksen: Skånen kinkkua ja sipsiä, leipäkorikin tuotiin pöytään. Koria katsoimme hieman hämmästellen, sillä leivät eivät todellakaan olleet fine dining tasoa. Ranskanleipää jättiviipaleet, kuiva perussiemensämpyä ja pari saaristolaisleipäviipaletta. Viime laivareissulla Bon Vivantin leipäkori oli kyllä ihan eri maata, selävästi tuoreiden ja vasta leivottujen leipien kanssa. No, leivät jätimmekin koriin, sillä ajattelimme, että nälkä ei pitäisi jäädä tästä 7 ruokalajin menuusta. Eikä kyllä jäänyt!

Varsinainen alkuruoka oli nimetty Kalix-kunnan mukaan. Kalix sijaitsee ihan siellä Perämeren pohjukassa, Ruotsin Lapissa. Annoksesta löytyi rapea ruiskuorinen muikku, muikunmätiä, smetanaa, punasipulia ja yrttinen savariini-leipä. Savariini oli hieman mauton, mutta passasi hyvin kuorruttaa muilla herkullisilla tykötarpeilla. Viininä oli Saksan Rheinhessenin alueelta, Geil Riesling Heritage Trocken, kylläpä oli muuten superhyvä riesling! Maukas alkuruoka antoi odottaa hyvää jatkoa.

Seurava annos tulikin sitten ihan toiselta puolen Ruotsia, Lounaisrannikolta, Bohus-läänistä. Annoksessa oli paistettua kampasimpukkaa ja osterikastiketta, piparjuurimunajuustoa, sekä sinisimpukka. Tämä annos oli erityisesti Jiin mieleen. Kampasimpukat olivatkin täydelliset ja sulivat suussa. Viininä tähän oli yllättäen punainen. Itävaltalainen viini, Zweigelt, Claus Preisinger, Burgenland. Pidimme viinistä, sopivan kevyt, marjaisa ja sopi erinomaisesti annoksen kanssa yhteen.

Kolmas annos olikin illan tähtiannos, superherkku. Kuhaa, selleriä, porkkanaa ja hasselpähkinää. Nimeksi oli annettu Örebron -lääni Keski-Ruotsissa. Mutta tähän annokseen mietitty Australialainen Yabby Laken Chardonnay oli hirvitys Neidille ja Jiikään ei lämmennyt vahvasti savulle/pekonille tuoksuvalle valkkarille. (alla kuvassa myös Kalix -alkuroka)

Neljäs annos oli liharuoka. Häränseläkettä Gotlannista. Tässä vaiheessa pohdimme, että toivottavasti tulossa olisi sellainen "reasonable size" -annos, jotta lopuistakin ruoista jaksaa nauttia, mutta vielä mitä, annos olikin sitten isoin koko menusta. Herkullinen murea härkä, suppilovahverot ja maa-artisokat kuitenkin katosivat lautasilta :). Suppiksien voimakas ominaismaku oli neidin mielestä hiukan liian päällekäyvä ja lisukkeeksi oikeasti kuuluuva kanttarelli, olisikin ollut parempi kumppani. Kantsujen satokausi vaan taisi olla jo hieman ohi... Viininä oli punaista Espanjasta. Mencia 2008, Avanthia, Valdeorras, jossa tuoksui ja maistui nahka ja juurekset. Chardonnay pettymyksen jäljeen tämä maistui.

Sitten oli vuorossa suunraikastaja, Shampanja-anissorbettia. Teki tehtävänsä.

Varsinaista jälkkäriä edelsi juusto. Joka oli kyllä sellainen pläjäys, että nostaa vieläkin ihon kanalihalle. Annoksessa oli iso paksu pala vuohenjuustoa, sekä puna- ja hopeasipulia. Tämä oli, jo super täyden vatsan päälle, aivan liikaa, ja vahva juusto sipuleineen jäi meiltä kummaltakin osittain lautaselle. Annoksen ymmärtäisi jossain muussa yhteydessä, mutta että jälkkärijuustona ja vielä hurjan monen ruoan jälkeen. Huhuuuh! Juuston kanssa tuli uusi viinilasi pöytään, Italialainen Amarone Valpolicella, Doc Roncolato. Tuoksui juustolta ja kipristeli kielellä. Viinit tuotiin pöytään aina valmiiksi laseihin kaadettuna, pulloa kuitenkin näytettiin, jotta etiketin sai lukea. Mukavampi tapa olisi jos kaadot laseihin tehtäisiin asikkaan nenän alla pöydässä, näkeehän siinä samalla sitten miten viini asettuu lasiin.

Viimeinen annos olikin sitten pehmeä ja sopiva lopetus. Vaniljamoussea, omenaa, kauratoffeekeksiä ja marenkia. Omenat olivat Ingrid-Marie -lajiketta, kuten voimakkaassa calvados tyyppisessä POM- jälkiruokajuomassakin. 12cl annos oli too much meidän makuun. Omenat ja jälkkäri olivat kotoisin Sörmlandista, eli ihan siitä Tukholman kyljestä.

Ilta oli monine ruokalaijeineen ja viininmaisteluineen elämys, mutta muutama pieni juttu jäi meitä häiritsemään.
Leivät ja hirveänkamala juusto. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja homma kulki. Vatsat tulivat täpötäyteen!

Tähdet:3 1/2

 *Illalisen tarjosi Silja Line*

Silja Linen Joulubuffet, 7.12.13

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun matkasimme Siljalla isänmaalliseen itsenäisyyspäivän viettoon, minnekkäs muualle kuin Tukholmaan ;)  Yövyimme laivan lisäksi Tukholmassa yhden yön aikas coolissa Story hotellissa. Merellä tuuli ihan aikuisten oikeasti, mutta kyllä ne Siljan tarjoamat ruoat pysyivät sentäs sisällä. Menomatkalla söimme Bon Vivantissa (tästä postaus myöhemmin) ja takaisin päin tullessa (tällöinkin keinutti!) maistoimme kaikkea mitä jaksoimme (ei jaksettu kaikkea) Joulubuffetista. Nyt buffasta muutama rivi.

Joulunajan erikoisbuffetti maksaa laivalta ostettuna 40 euroa per nuppi, ja kuten buffetissa kuuluukin, syödä saa niin paljon kuin maha vetää. Hanaviiniä, -olutta, vettä ja virvoitusjuomia kuuluu myös rajaton määrä buffan hintaan. Mahdollista on myös tietenkin tilata muita juominkeja suoraan pöytään. Ruokaa on tarjolla niin montaa sorttia, että jokaiselle löytyy kyllä jotain. Me aloitimme kalapöydästä, mäti, smetana, sipulihakkelus ja tumma leipä, siinä suosikkimme. Perinteinen lämminsavustettu lohi maistui myös. Kalapöydän jälkeen hieman salaattia ennekuin suuntasimme varsinaiseen joulupöytään. Kinkkua harmaa- ja punasuolattuna, perinteisiä laatikoita, kalkkunaa, häränrintaa ja rosollia mahtui lautaselle tällä hakukierroksella. Nuo perinteiset laatikot olivat yllätyshyviä ja kotitekoisen makuisia. Buffetin paras anti meidän molempien mielestä. Aij että, sitä ihan odottaa aattoa ja jouluruokapöytää :) Kinkut oli hieman mauttomia ja rosollikaan ei yllä kilpailemaan kotitekoisen kanssa. Joulunakit ja lihapullat kuten moni muukin lämmin ja kylmä jäivät maistatta, sillä tarjontaa oli vain niin valtavasti. Parin ei niin jouluisen ruoan poistaminen ja panostaminen sitten jäljelle jääviin ruokiin olisi kyllä meidän neuvo :) Less is more.

Jälkkäripöydän tarjottavat maistelimme mitei kokonaan läpi. Yllättäen sokerittomassa mustikkaleivoksessa oli eniten makua. Punajuuri-kardemummahyytelö ( kuvassa pinkki) oli ihan uusi ja jännäjuttu, aikas hyvä sekin. Muuten makua olisi saanut olla reippaasti enemmän kautta linjan.



Buffa kannattaa valita silloin kun on nälkä, eikä pienet gurmee ruoka-annokset ole mielessä, sillä tällä nälän saa isompikin rekkamiäs taltutettua ;) Jokaiselle löytyy varmasti sopivaa ruokaa, eikä kannata ahnehtia kaikkea, varsinkin jos yöksi on luvattu myrskyä. Ruoanhakupisteitä oli monta jolloin jonoja ei juuri ehtinyt kertyä, mikään ei loppunut kesken, kulhoja täyteltiin ja likasia astioita vietiin pois ystävällisesti ja huomaamattomasti. Viimebuffetkerrasta (meillä kummallakin joskus ysärilapsena) on jäänyt mieleen katkarapuja ahmivat ja mellastavat porukat. Ja muistuupa mieleen myös se, kuinka isin vaivalla kerätty täysinäinen ja koskematon bufeelautanen hävisi pöydästä kun hetkeksi kääntyi juomapisteelle...hehe :D Mutta hei, nyt kaikki käyttäytyivät siististi eikä kukaan käynyt juomatankilla vain juodakseen isoja pohjia. Hyvä tyypit!

Tähdet: 3

*Joulubuffetin tarjosi Silja*

Bon Vivant - Silja Line 31.3.13

Pääsiäisreissulta Åresta palasimme autolla ja Siljan kyydissä Tukholmasta Helsinkiin. Syömään kävimme reissun päättäjäisiksi Fine dining ravintola Bon Vivantiin, josta nyt hieman turinaa ja möhnäisiä kännykkäkuvia. Bon Vivant oli todella yllättävän positiivinen kokemus välillä hieman hengettömästä laiva-ruokailusta.

Astetta fiinimmällä laivaravintolalla oli tarjota muutama valmiiksi koottu menuehdotus sekä A'la carte-lista, josta oli mahdollista sekoitella oma menu. Seurueessamme vaihdeltiinkin kiitettävästi ruokia, ja hyvin toteutettiin toiveemme ja erikoispyynnöt. Ruoat saapuivat pöytään myös sopivin välein (kysyttiin etukäteen toivomuksia) ja yhtäaikaisesti ja juomapuolestakin pidettiin hyvin huolta.

Alkuun saimme pienen keittiöntervehdyksen, ankanmaksaa ja pistaasipähkinää. Ihan jees. Neidillä pähkinätön versio, mutta pähkinöiden tilalla ei ollut korvaajaa. pöh.

Viineiksi porukkamme otti 2 pulloa eri punaista, näin maistelumielessä, Clos Du Val jenkkiviiniä ja italialaista Altrovinoa. Pohjimmiltaan kumpikin viini oli samantyylisiä, mutta Clos du val kuivatti suun täysin. Taniinisista viineistä tykkääville kumpainenkin ovat passeleita. Menun aikana meille tarjoiltiin kolmea erilaista leipää, joista tumma saaristolaisleivän tapainen vei voiton, mutta tillimausteinen blondi oli myös hurjan hyvä ja erikoinen. Tuosta tulikin idea, että jonkinlaista tillimausteista leipää pitää myös kokeilla kotona.

Ja sitten itse sapuskaan. Jiin alkuruoka oli kuningasrapua, pikkelöityä omenaa ja kukkakaalia, kaunis ja värikäs annos, joka sopi hyvin tummalle laatalle. Makukin sopi suuhun. :) Neidillä oli kampasimpukkaa kolmella tapaa ja fenkolia -annos. Hyvää oli.

Pääruokana Jii sai parasta lammasta ikinä! Liha suli suuhun ja melkein kyyneleet valuivat poskilla ;) Eipä paha ollut Neidin vasikkakaan, todella hyvä, mutta kun Neiti sai ruinattua maistiaispalan superlampaasta, tiesi kyllä mille annokselle liputtaa. Annosten ulkonäöissä oli huomattavissa yhtäläisyyksiä...

Jälkkäriksi Jii otti annoksen karpaloa ja valkosuklaata ja vielä jälkkärijuomaksi tarjoilijan ylistämää harvinasempaa konjakkia, Delamain Vesper XO. Neidin jälkkärilautaselta löytyi viikunaa ja pesusienikakkua. Pesusienikakku oli kyllä mautonta, mutta muuten annos kelpasi.

Bon Vivantissa oli  hyvä palvelu ja mukavan rauhallista ja kiireetöntä muiden matkustajien jonottaessa buffareissa tai pyöriessä jossain. Ravintolan yhteydessä on myös pieni viinibaari, jossa voi nauttia lasillisen erikoisempia viinejä ja muita juomia, vaikutti viihtyisältä paikalta. Hyvä ruoka parempi mieli laivallakin :) Jos tiesi käy ruotsinlaivalle, kannattaa Bon Vivantia ehdottomasti kokeilla!

Tähdet 4