Sunn 19.10.12

Mistä varata pöytä neljälle 10 tunnin varoitusajalla perjantai-illalle? Täyteen varattuna oli tietenkin vähän joka ravintola Helsingin keskustassa mihin olisimme halunneet viedä kehäkolmosen ulkopuolelta tulevat yllärivieraamme. Onneksi mieleen tuli Ravintola Sunn, Senaatintorin laidalla. Pöytä kello seitsemäksi, kiitos! Ja mikä parasta, sapuska oli pitkästä aikaa oikein herkkua!

Sunn on erityisen kuuluisa brunssipaikkana, mutta kyllä sieltä saa erittäin mainiot illallispöperötkin. Se miksi Sunnin helposti unohtaa on jännä juttu. Johtuuko se siitä, että Kiseleffin talo on monen mielestä pilattu remontillaan kylmäksi ja kolkoksi? Kävijäkatoa on enemmän ja vähemmän havaittavissa tuolla suunnalla... Ravintola Sunn sijaitsee Kiseleffin talon vieressä Sunnin talon toisessa kerroksessa. Sunn oli kauppias joka rakennutti talon - tästä siis nimi talolle ja ravintolalle. Perjantai-iltana ruokasalissa meidän seurueen lisäksi oli neljä muuta pöytää varattuna, paikkoja olisi ollut vielä vaikka jalkapallojoukkueelle. Tämä on sääli, sillä ruoka todellakin oli nautittavaa, menkää tänne ihmiset!

Aloitimme illan proseccolasillisilla silmäillen ytimekästä menuta. Jii piti menun ulkonäöstä, joka oli kuin luentolehtiö, neiti taas ei tykännyt paperiden kääntelystä ja vääntelystä :D. Alkupalaksi nappasimme karitsan uunikyljystä punajuurien kanssa ja valkosipuliscampeja portobello sienellä. Karitsa oli mureaa, punajuuret ja puolukkahillo sopivat myös hyvin suuhun. Scampiannosta kehuttiin vuolaasti toisella puolen pöytää sekä kehiteltiin kovin jo omia portobellosienireseptejä. Leipäkorista löytyi paria päivän leipää, jotka olivat yksiä parhaita ravintolaleipiä, eipä näitä ole turhaan kehuttu.

Pääruoan kanssa nautimme pullollisen punaista italialaista, Capiten de Rorari Amarone della Valpolicellaa. Viini osottautui hyväksi valinnaksi. Tällä hetkellä Sunnin listalla on viisi pääruokavaihtoehtoa, joista meistä jokainen valitsi eri annoksen, eli hyvin tuli testattua niin hirvenlihapullat, sisäfilepihvi, lohi kuin karitsanmaksa -annokset. Kaikkien ruoat onnistuivat melkeinpä täydellisesti, moitittavaa ei kukaan löytänyt. Annosten kylkeen tilasimme lisukkeet, mutta mielestämme pääruokalautanen oli yksistään jo niin hyvä, että ilman tätäkin pärjää. Eritysimaininta kuitenkin juuriselleripyreelle, jossa oli taivaallisen pehmeä koostumus ja hienostunut maku. Tuota olisi lapioinut useammankin kipon. 

Annoskoko on juuri sopiva, mutta alkupala oli ehkä kuitenkin liikaa, joten jälkkärissä jouduttiin himmailemaan. Mieli olisi tehnyt huippupääruokien jälkeen testata useampaakin makeaa, mutta nyt otettiin listan kevyin - mehustettuja marjoja ja hattaraa. Viimeisestä hattaransyönnistä olikin aikaa itse kullakin sitten enemmän tai vähemmän, onneksi hattara ei ollut kuten Lintsin ällömakea versio. Jälkkäri oli loistava lopetus tälle illalle kaffien kera. Hintatasokin oli varsin kohtuullinen rehdistä ruoasta.

Sunn hyppäsi meidän ravintolalistalla kärkipaikoille. Sunnille iso peukku!

Tähdet: 4 ja puoli