Kesäretkivinkki ja arvonta!

Kesälomapuuhista tuli mainittua edellisessä postauksessa. Yksi mitä kesällä aijomme tehdä, on pienet tai hiukan suuremmat roadtripit kotosuomen maisemissa. Peruspäiväretkikohteet; Porvoo, Hanko, Fiskars kiinnostavat vuodesta toiseen, mutta lisäksi suunnittelimme elokuun lopussa kääntävän auton nokan kohti uutta ja tuntematonta Mänttää. Ja mitä siellä Mäntässä sitten on? Taidetta ja ruokaa, eli Food & Art - tapahtuma. Kuulostaisko hyvältä combolta? Nimittäin samanlaista settiä olisi tarjolla ehkäpä juuri sinulle!

Mäntän Food & Art tapahtuma oli ihan uusi ja ennenkuulumaton juttu meille, ja kävimme viime viikolla uteliaina kuulemassa mistä oikein on kyse. Food Camp Finlandin Riikka Kannas ja ravintoloitsija Pekka Tervä ottivat pienen bloggariporukan vastaan juuri avatussa, Creative Kitchenissä, ravintola Olon naapurissa. Saimme nauttia fantastisen kesäisen lounaan Pekan valmistamana. Kesän ensimmäiset uudet Merimaskulaiset perunat maistuivat taivaallisilta! Herkkuja tuolta lounaalta tässä kuvituksena.

Tänä kesänä toista kertaa järjestettävä Food & Art - tapahtumaviikonloppu sai alkunsa, kun Olo- ja Emo-ravintoloista tuttu Pekka Terävä päätti kutsua kansainväliset kokkikollegansa tutustumaan Suomeen, sen raaka-aineisiin ja ruoanlaittoon. Yhdessä ruokayhteisö Food Campin kanssa kokkien kokoontumisen ympärille rakennettiin kaikille ruoan ja kulttuurin ystäville avoin tapahtumaviikonloppu Mänttään, missä sijaitsevat kuuluisat Serlachius-museot. Mäntän kuvataideviikot ovatkin varmasti monelle tuttu retki kesälomakohteena. Museot ovat kolmen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, Tampereelta noin tunti.

Tänä kesänä Pekka Terävä on kutsunut Mänttään kokkailemaan elokuiseksi viikonlopuksi (28.8-30.8) huipputason kansaivälisiä naiskeittömestareita, Suomen kokkimaajoukkueen, Suomen Bocuse d'Or - kandidaatin ja vuoden 2015 kokin. Viikonlopun aikana järjestetään kaksi pitkää illallista jonka huippukokit yhdessä valmistavat. Viikonlopun aikana taidemuseo Göstan pihamaalle pygätään myös ulkoilma lounasravintola, jossa kokkimaajoukkue ja Pekka valmistavat lounasta. Lounasravintolan yhteydessä on demokeittiö, jossa pääsee seuraamaan koti- ja ulkomaisten huippukokkien työskentelyä käytännössä, ja katsomaan kuinka annokset rakentuvat. Viikonlopun aikana järjestetään myös monenlaisia luentoja ja keskustelutilaisuuksia ruoasta, juomasta ja taiteesta. Ruoka- ja käsityöläistorilla voi tehdä tuliaisostoksia kotimaisten tuottajien kojuista. Eikä tietenkään taidetta ja taidenäyttelyitä voi unohtaa eikä sitä aidoksi todistettua Monetia. Me päätimme heti tapahtumasta kuultuamme lähteä kesäretkelle Mänttään. Varmasti aika mukava ja herkullinen viikonlopputapahtuma luvassa!

Nyt meillä on ilo järjestää arvonta Food Camp Finlandin kanssa, ja tarjota yhdelle onnekkaalle 2 hengen lounaslahjakortti Food & Art ulkoravintolaan. Lahjakortin voi siis käyttää 28.8-30.8 tapahtumaviikonloppuna. Lue tarkemmin tapahtumasta ja aikatauluista täältä. Kerro nyt kommenttiboksissa meille omista kesäsuunnitelmistasi. Ja vinkkaa vaikka kivasta kesätapahtumasta tai retkikohteesta. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi. Aikaa arvonnan osallistumiseen on Juhannusaattoon, 19.6 klo 12.00, asti.


Food Camp Finland on ruokayhteisö, jonka tavoitteena on edistää suomalaista ruokakulttuuria ja yhdessä syömistä. Food Camp Finland järjestää monimuotoisia tapahtumia ja kohtaamispaikkoja ruoan ystäville ja ammattilaisille sekä tulevaisuudessa myös mahdollistamalla ja tukemalla erilaisia ruokakulttuuria edistäviä hankkeita. Food Campin kaikkea tekemistä yhdistää sosiaalisen ruokailun korostaminen ja rento tunnelma. Food Camp Finlandille ruokakulttuuri tarkoittaa iloja ja nautintoja, arjen ja juhlan jakamista hyvän ruoan ja juoman äärellä. Vuoden 2015 päätapahtuma Food & Art tuo huippukokit ja ruokaharrastajat saman pöydän ääreen.www.foodcampfinland.fi

Luontokeskus Haltia ja sen pitopöytä

Lauha ja lumeton (ja pirun pimee) joulukuu mahdollisti pienen luontoretken Nuuksioon ja katsastamaan myös uuden Luontokeskus Haltian. Vuosiin ei ole Nuuksion polkuja tullutkaan tampattua. Pidempi vaelluslenkki kyllä kiinostaisi tehdä, jos sitä keväällä sitten...

Haltia kiinnosti nähdä arkkitehtuurinsa puolesta. Puolitoista vuotta sitten avattu luontokeskus on kokonaan puusta rakennettu ja ekoloogisuutta on ajateltu niin rakennesratkaisuissa kuin lämmityksessä ja sähköntuotossa. Aurinkopanelit, ruohokatto ja sitä rataa. Terrakotan värinen ulkoverhous on muuten kvartsihiekalla kyllästettyä mäntyä. Tielle päin rakennus näyttää matalalta ja umpinaiselta, juju onkin siinä että koko rakennus ikäänkuin aukeaa isosti etelään, järvelle. Siellähän ne hienot näkymätkin ovatkin. Haltian sisäänkäynti on jotenkin ujosti näköalatornin takaa, kai se oli pääovi kuitenkin... Näköalatornin näkymät ovat aika hömelöt, nimittäin itse rakennuksen katto ja juurikin nuo aurinkopanelit peittävät osan kaunista järvimaisemaa. Näkymien kannalta tornin olisi kyllä itse pygännyt toiseen päähän taloa. Sisältä Haltia on vuorattu vaalealla puulla, ja on skandinaavisen niukka ja eleetön. Yllättävää oli että Haltia tuntui sisällä inhimillisen kokoiselta, ulkoapäin kun on aika massivinen jötikkä.

No se siitä talosta, nälkä kurnii jo!

Haltiassa on lounasaikana tarjolla pitopöytä eli ts. seisovapöytä, lisäksi kahvilatuotteita löytyy tiskistä. Vaaleasta ja pelkistetystä ravintolasalista avautuu hieno maisema Nuuksion Pitkäjärvelle. Nyt koko rakennuksen levyinen terassi oli kiinni, mutta kesäisin terassille pääsee ruokailemaan. Pitopöytä oli tällä arkipäivän käynnillä runsas, kotimaisiin kauden kasviksiin ja kalaan painottuva. Salaattipöydästä löytyi mukavia vähän spesiaalimpia juttuja, kuten punajuuriterriiniä, punasipulihöystöä, savukalatahnaa, uunikasviksia, sienisalaattia, sillejä ja silakkaa sekä riistapateeta tavallisten salaattiainesten kylkeen. Lämpiminä tarjolla tällä kertaa oli riistamakkaraa, kukkakaaligratiinia punjuurikasvislasagnea ja silakkapihvejä. Jälkkäriksi oli lettuja ja hilloa ja kahvit tottakai. Maukas kasvissosekeitto ja leivät kuuluivat myös hintaan. Tuotteet olivat laadukkaita, tuoreita, freessin ja aidon makuisia joten 16 euron hinta tästä seisovasta pöydästä oli kohtuullinen vaikkakin jo aika korkea. Salaattipöytä varsinkin toimi, ja pitkästä aikaa aidot silakkapihvit maistuivat, ja kasvislasse oli maukas eikä liian lössähtänyt. Ulkoilun päätteeksi huutava nälkä taittuu näillä hyvin. Valmis pitopöytä on helppo vaihtoehto luontoretken päätteeksi, valttikortti lapsiperheille.

Tällä hetkellä ravintolan lounaspitopöytä on vaihtunut jouluiseen melko perinteiseen pitopöytään. Luontonäyttelyiden ja ravintolan lisäksi Haltian myymälästä löytyy kaikenlasta opasta ja karttaa, joten Haltia tuntuu olevan hyvä lähtöpaikka päiväretkille ja vaelluksille, varsinkin näin vähän vähemmän samoilua harrastaville. Näyttelyt on ihan mukava opettavainen lisä, mutta ulkopuolella taitaa se paras anti olla. Lähellä on polkuja joita pääsee ihan lastenrattaillakin kulkemaan joten aloitus on tehty helpoksi. Kevättä odotellessa...

Sammatin kievari 12.10.14

Varsinkin näin loppusyksystä mökkireissut lyhenevät päivävisiiteiksi, mökki kun on ihan vain kesämökki ohuine seinäfyllinkeineen ja ulkohuusseineen. Päiväkäynnille otetaan usein eväsleivät tai syödään matkan varrella. Yksi mukava ruokapaikka mökkimatkalla on Sammatin Kievari. Sammatti Länsi-Uudellamaalla on kuuluisa etenkin Paikkarin torpasta, joka on Elias Lönnrotin lapsuuden koti, ja nykyään siis kotimuseo. Sammatissa on myös erittäin nätti puukirkko ja mutkittelevat kauniit maisematiet. Jos olet paahtamassa motaria kohti Turkua (taikka Helsinkiä), niin höllää vähän, mutka kievariin kannattaa ennemmin kuin ABC-Pit-Stop.

Sammatin kievarissa on aina tarjolla lounasaikaan erittäin runsas seisova pöytä. Tämän perässä tietoisesti Kievariin tullaankin. Aukioloajat ovat näin lomakauden loputtua supistettu viikonloppuihin, mutta kesällä paikka on auki päivittäin. Kievari, vanha koulu, on oikein nätti puutalo hienolla mäellä vesistöjen välissä. Ruokasalit on sisustettu viihtyisästi tyyliin sopivilla pirttikalusteilla ja muulla vanhalla. Ja mikä tärkeintä kotiruokamainen ruoka on maistuvaa.

Tällä kerralla tarjolla oli talonpoikaiskeittoa, itse leivottuja leipiä, runsas salaattipöytä sekä lämpimät ruoat ja jälkiruoka. Juomaksi kotikaljaa (tietenkin!), tai sitten vettä, maitoa tai mehua. Halutessa myös viinilasillisen saa tilattua. Pöydän hinta oli käyntihetkellä 17 euroa aikuisilta.

Keitto oli oikein maukas, sopi syksyiseen säähän kuin nappi nenään, ja talon ruisleipä todella hyvää.

Lämpimien ruokien kohdalla tuli todettua, että vähempikin riittäisi, nimittäin tarjolla oli poronkäristystä, burgundinpataa, lihapullia kastikkeessa, selleripihvejä ja kampelaleikkeitä kera perunamuusin tai keittoperunoiden.

Kampelaleikkeessä oli leivitys omaan makuun, ei korppujauhoinen köntsä vaan ohut pehmeä leivitys. Kalakastike oli hitusen liian suolainen. Lihapääruoista tuli maistettua vai poronkäristys ja burgundinpata, jälkimmäinen oli selvä voittaja. Talon perunamuusi oli herkkua ja hiukan muistutti imelletyä perunalaatikkoa makeudellaan. Nams.

Jälkiruoaksi oli lämmintä vanhan ajan pullavanukasta ja vaniljakastiketta. Olipa muuten superhyvää! Kuten huomaa ruokamaailma pelaa ympäristöönsä, suomalaisia klassikko- ja kotiruokia. Tällaista "mummolaruokaa" huomaa kyllä kaipaavansa!

Löytyykö linjoilta muita täällä suunnalla mökkeileviä ja taikka Sammatin Kievarissa kävijöitä?

Tähdet: 4

Emo, lounas 9.10.14

Viime viikolla oli aikaa pidemmälle lounaalle ja miljoonan ja yhden "tuolla pitäsi käydä" ravintolan joukosta valinta osui Emoon Kasarmikadulla Helsingin keskustassa. Emoilemassa olivat neiti äitinsä kanssa tarkoituksena viettää rauhallista kiireetöntä lounasta.

Alku ja rauhallisen lounaan kulku ei sujut ihan kuin olisimme toivoneet. Jotenkin kummasti meidät istutettiin aivan kiinni (pöytää kyllä vedettiin 10 senttiä erilleen) kahden hengen rouvaseurueesta. Vapaita pöytiä olisi ollut yli puoli salia, eivätkä ne täyttyneet meidän tulonkaan jälkeen. No, ok eipä siinä mitään, mutta lounaan kuluessa rouvasten äänet kohosivat ja talonyhtiön hallituksen salaisuudet ja muut tärkeilyjorinat kohosivat jo omankin puheen yli. Tuli aika nolo olo. Vaikka kuinka yritti pitää omaa keskustelua yllä ja olla välittämättä viereisestä melusaasteesta. Sori nyt vaan, mutta tällainen latistaa tunnelmaa aika lailla. Muuten palvelu oli ystävällistä, annokset tulivat aika tasa tahtiin, mutta ei ikinä kovinkaan nopeasti edellisen jälkeen. Mikään quick-lunch ei siis ole kyseessä. Jälkkäriä jouduimme odottamaan kummallisen pitkään. Kyllähän siinä neljässä ruokalajissa pari tuntia vierähti helposti.

Otimme kummatkin liitutaululta löytyneen päivän suositusmenun johon kuului kolme suolaista ja yksi makea. Hintaa setille oli 35 euroa. Erikseen Emon pienet ja kepeät annokset maksavat kympin, ja Emon tarjoilijan mukaan nälkä lähtee 3-4 annoksellaa per syöjä. Meillä oli juuri sopiva olo menun jälkeen. Eli suositus osui nappiin. Alkuun söimme lohi chevicheä Emon tyyliin ja paperipussissa tuotiin myös maukkaat lämpimät vahvasti kuminalla maustetut leipäviipaleet ja yrttilevite. Leipiä olisi voinut löytyä pussista enemmänkin kuin yhdet, varsinkin kun annosten välissä oli runsaasti aikaa natusteluun. Chevichelle oli omat kovat odotukset mielikuvissa, mutta Emon tyyli ei osunnut sinne. Lohi tarjottiin salaatinlehden ja avocado/sinappitahnan kanssa. Lohi olisi kaivannut enemmän suolaa ja raikkautta vaikkapa sitruunasta. Avocadon maku oli hukkunut mausteisiin.

Seuraavana saimme hyvin syksyyn sopivaa sienirisottoa. Annos oli sitä mitä pitikin. Oikein hyvä, perinteikäs ja sienisattumia oli isosti.

Sitten oli vuorossa annos josta löytyi suupalaset hitaasti haudutettua karitsan entrecôteta ja kukkakaaligratiinia. Liha oli suussasulavaa ja gratiini mukavan juustoinen ja kermainen. Omenainen pyre sopi hyvin lampaalle.

Jälkkäri, omenajäätelöä ja vaniljapannacottaa sekä makeaa omanahilloa tuli suuren syvän kulhon pohjalla. Neiti oli tietenkin ilmoittanut pähkinäallergian, Emossa tämä noteerattiin niin, että kivat rapsakat pähkinäelementit oli jätetty pois annoksesta. Annoksen ulkonäkö oli laimea. Ihan vaikka keksimurut olisivat rittääneet tekemään onnelliseksi. Jälkkäri oli seuralaisen mielestä vähän liian makea. Neidille sopiva.

Emon lounas henki hyvin syksyä ja annokset olivat perinteistä tyyliä joka uppoaa varmasti monelle. Murkinoissa ei ole mitään vikaa, mutta jotain yllättävää tai huippua sitä jäi kaipaamaan. Me molemmat äidin (joka harvemmin käy ravintoloissa) kanssa olimme tätä mieltä. Ehkä meininki on toinen illalla? Ja viinilasilliselle viihtyisän näköiselle gastrobaarin puolelle vielä joku kerta. Mutta seuraavaksi jostain toisesta ovesta sisään.

Tähdet: 3 ja puoli