tiistai 26. helmikuuta 2013

Illallisella Lontoossa

Lontoossa on ihan liikaa hyviä ruokapaikkoja, ja niiden koluamiseen menisi varmasti vuosia! Barbecoa ja St. John olivat Jiin kokemuksen mukaan huippuja, mutta loppuviikostakin päädyimme ravintoloihin, joiden murkinoihin ei tarvinnut pettyä. Yksi maininnan arvoisista on ehdottomasti Spuntino.


Spuntinosta tuli luettua sen verran monta kehuvaa kommenttia, ja paikan konsepti vaikutti kokeilemisen arvoisalta, että rynnistimme Sohoon etsimään ravintolaa heti perjantai-iltana, kun Neiti oli saapunut saarivaltioon. Ravintola näytti ulkoapäin kuin miltäkin varastolta (vähän toisella tapaa kuin St.John), ei nimikylttiä näkyvillä ja huurustettujen ikkunoiden läpi ei nähnyt sisälle. Kuuluisaa jonoa ei näkynyt ja syykin selvisi. Paikan uuni oli mennyt rikki, ja ruokaa saisi aikaisintaan parin tunnin päästä. Emme jääneet odottamaan uuninkorjaajaa, mutta päätimme kuitenkin tulla joku päivä uudestaan. Lucky we did!

Spuntinossa on tarkoitus tilata listalta (joka kätevästi on samalla ruokatabletti) pikkuannoksia ja juotavaa sen mukaan miten nälkä on, ja sitä mukaan miten kokki ehtii valmistamaan ruokia, ne saapuvat pöytään. Tilasimme jaettavaksi pizzaa (makeaa sipulia, pinaattia ja juustoa), pari slideria (lammas ja pulled pork) ja kengännauharanskalaisia. Kylkeen brittiolutta, tietysti. Herkkua kaikki. Pizza oli ylitse muiden.




Spuntinossa oli hauska jutella niitä näitä rentojen tarjoilijoiden kanssa, rento ja trendikkäästi rouhea kuvaisikin hyvin paikan olemusta. Kannattaa suunnata hiukan ennen illan ruuhkia, istumapaikkoja kun on tiskin ympärillä kaksikymmentä ja pari seinustalla, varauksia ei oteta vastaan. Spuntinon perustajalla, Russell Normanilla, on Lontoossa pari muutakin kehuja saanutta italialaistyylistä ravintolaa, Polpo ja Polpetto, ensi kerralla niihin...

Tähdet: 4


Koska ensimmäisenä iltana vedimme vesiperän Spuntinon uunin kanssa, päädyimme silloin Mayfairin Burger & Lobsteriin. Jouduimme jonottamaan yli tunnin ravintolasta istumapaikkaa, mutta onneksi tällä oli käytäntönä ottaa puhelinnumero ylös ja soittaa kun pöytä olisi vapautumassa, joten odotteluajan pystyi hyödyntämään kaupungilla kierrellen. Pöytää tännekään ei voi varata etukäteen.


Ravintolassa on tasan kolme jättikokoista annosta mistä valita; naudanlihaburgeri, puolikas hummeri tai hummerivoileipä. Kaikki annokset maksavat saman verran (20 puntaa) ja tarjoillaan ranskalaisten sekä vihersalaatin kanssa. Jii nappasi hummerileivän ja papu burgerin. Hummerileipä oli todella hyvä ja hummerin lihaa oli val-ta-vas-ti leivän sisällä. Burgeri ei ollut mikään sen erikoisempi, super tuhti ja lihaisa, suolakurkut mainioita. Kuitenkin raikastusta olisi vaikka majoneesin muodossa kaivannut. Kannattaa kuitenkin valita hummeria tässä ravintolassa. Ja olla nälkäinen, vaikka hyvä jos siltikään jaksaa mutustaa edes puolet annoksesta! Paikka oli todella suosittu paikallisten keskuudessa sekä pari muutakin selvästi turistia oli hummereiden kimpussa. Jonoa rittii ovensuussa vielä myöhään illalla. Huomattiin myös, kuinka raflan ilmastointi ei ihan ollut kohdillaan, aikamonen rasvankäry oli tarttunut vaatteisiin, lensivät kaaressa pyykkikassiin :)



Tähdet: 3

lauantai 23. helmikuuta 2013

Pastakurssi Lontoossa

Yksi Lontoon matkamme odotetuimmista jutuista oli pastantekokurssille osallistuminen. Neiti Papu bongasi viime syksynä Gloria koti lehden Lontoo-artikkelista pienen jutun Jamie Oliverin uusista Recipeasesta,  jotka ovat sekoitus kahvilaa, takeaway-, ja keittiövälinemyymälää. Sivulauseessa mainittiin kokkailukurssit ja pian olikin jo pastakurssi varattuna. Yllätys säilyi jouluun asti Jiille, lahja oli erittäin mieluinen :)


Unbeatable filled pasta -kurssi pidettiin Notting Hillin Recipeasessa. Vitsailimme jospa itse Jamie opettaisi meille pastaniksinsä, mutta eipä herra taida kiireiltään näihin taviskursseihin ehtiä. Kurssi oli "bring a friend", eli kaikki olivat saapuneet kaverinsa kanssa kurssille ja  keittopiste jaettiin oman  kamun kanssa. Meitä oli yhteensä 20 pastaoppilasta keski-ikä siinä 25. Kokkikurssi alkoi viinilasillisilla ja käsienpesulla. Sitten olikin aika valita neliönmuotoisesta opetuskeittiöstä oma nurkka, johon pastantekoainekset ja työvälineet oli valmiiksi aseteltuna, jauhot jopa mitattuina kulhossa. Kokkiope kertoi meille alustuksena mitä tänään olisi tarkoitus tehdä, selosti työvaiheet ja teki samalla esimerkkitaikinan silmiemme edessä. Helpolta näytti. Sitten tulikin oma vuoro tehdä taikina. Ekaa kertaa pastataikinan teossa oli tietenkin vähän semmoinen olo, että tekeekö tätä nyt oikein ja pitääkö tämän näyttää tältä. Lopputulos maistui pastalta, ulkonäkö oli sinnepäin, joten ihan hyvin onnistui!


Pastalevyihin teimme täytteen sillävälin kun taikinapallot olivat viileässä vetäytymässä. Täyteestä tuli  maukas; pinattia, ricottaa, parmesaania. Jännin vaihe oli tietenkin pastakoneen käyttäminen. Niin se taikina vaan oheni kierros kierrokselta pastakoneen välissä ja pysyi katkeamatta kasassa vaikka pikkasen jännitti. Jauhot pöllysi, oli kyllä mukava tietää, että sotkuja ei tarvitsisi siivota itse :D


Täytimme pastalevyt siis pinaattiricottatäytteellä ja leikkasimme niitä tortellinien ja raviolien muotoon. Niitä keittelimme muutaman minuutti kiehuvassa, reilulla kädellä suolatussa vedessä ja lopuksi annoimme vielä jälkikylpyä pannulla jossa oli voita, sitruunanmehua ja pari pientä salvianoksaa. Ja sitten olikin aika maistaa tekeleitämme. Pastaa se oli, ja vielä hyvää, kumma kyllä :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun valmistimme pastaa itse pastakoneella. Voisimme ehdottomasti kokeilla pastan tekoa uudelleen, mutta nykyinen minikeittiömme ei oikein sovellu pastanauhojen veivaamiseen... Kurssi oli todella kiva kokemus, ja tässäpä oivaa tekemistä Lontoossa jos ruoanlaitto kiinnostaa.  Kursseja näyttää olevan todella paljon, aina lihan oikenlaisesta paistamisesta intialaiseen ruokaan. joten niin alottelijalle kuin vähän kokenemmallekkin kokkaajalle luulisi löytyvän kiinnostava kurssi. Hinta oli varsin kohtuullinen; meidän kussi oli hiukan alle 40 euroa per pastantekijä ja viinilasillinenkin kuului kurssinhintaan. Todella kiva ja erilainen matkakokemus!


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

St. John - Smithfield 28.1.13


Jiin Lontoo-päivänä numero kaksi suunnistettiin porukalla tuopillis(t)en jälkeen St. John -ravintolaan. Tämä, hyvin raffi, entisessä savustamossa sijaitseva Michelin-tähtiravintola oli mielenkiintoinen kokemus. Jos et tietäisi mihin olet menossa, et välttämättä marssisi sisään tuosta noin vain (ainakaan ilman pöytävarausta). Noh, onneksi taustatyötä oli taas tehty ja ravintola vei kielen mennessään.


Ruokalista oli vähintäänkin jännittävä. Porsaan korvaa, ankan sydäntä, siansorkkaa ja ties mitä. Ennen matkalle lähtöä pikaisen googletuksen tuloksena Anthony Bourdain oli sanonut, että "mitä syödä viimeisellä ateriallaan" on St. Johnin luuydintä, paahdettua leipää ja persiljasalaattia merisuolalla. Tätä annosta oli siis pakko kokeilla. Annos keräsi yllättyneitä ja jopa epäileviä katseita pöytäseurueessa, mutta maku oli mitä taivaallisin. Olisin voinut vetäistä kyseistä alkuruokaa pääruokana... ja jälkiruokana.


En tiedä johtuiko siitä tuopillisesta, mutta pääruokalistaa silmäillessä ystävällisesti todettiin tarjoilijalle, että voisitko selventää hieman menuta. Sitten hän kävi eksoottiselta kuulostavat nimet läpi pienen esityksen kera, jotta saatiin edes pienoinen kuva siitä mitä tuleman pitää :) Jiin lautaselle pääruokana päätyi kokonainen pikkulintu. Nyt vasta jälkikäteen selviteltynä kyseessä oli jonkin sortin lehtokurppa (Woodcock)! Ei mikään perinteinen hyyppä siis. Linnussa riitti kaluttavaa ja mukavaa puuhastelua pitemmäksikin toviksi juttuseuran ohessa. En oikein osaa verrata mihinkään aikaisempaan linturuokaan, liha oli tumman punaista ja mielettömän hyvää, taas kerran. Sidedishinä uusia pottuja ja linnun lisukkeina paahdettua leipää ja sipulipaistosta. Juomina oli hienoja ja hyviä viinejä, valkoisia ja punaisia, mutta niistä ei enää ole tarkempaa detaljia muistissa ;)


Kuten Bourdain St. Johnista hienosti totesi; "This is one of the truly bullshit-free zones on the culinary landscape". Olen samaa mieltä. Tarjolla on rehellistä ruokaa, mahtava tunnelma (cellphones are not allowed), ilman minkään sortin hienosteluja. Michelin-tähtikin on varmasti tullut vain sivutuotteena, vahingossa...

Tähdet: 5

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Barbecoa 27.1.13

Pari seuraavaa ravintolakokemuksista a'la Jii, Lontoon työ-/kurssimatkalla sattui nimittäin pari niin yyberiä ravintolaa, että ne ansaitsevat ihan omat juttunsa :) Ensimmäisenä Barbecoa.

Saavuin Lontooseen jo sunnuntaina, jotta olisi hieman aikaa fiilistellä kaupunkia ennen viikon työsessioita. Lento Lontooseen laskeutui jo aamulla ysin maissa, joten ennen hotellihuoneeseen tutustumista oli aikaa tallustella kaupungilla ja käydä syömässä. Ensimmäinen murkinavaihtoehto Hawksmoor oli syystä tai toisesta ovet säpessä vaikkakin ihan aukeamisaikaan kolkuttelin ovea. Tietystikkään ei voi lähteä ilman varasuunnitelmaa, ja Jamie Oliverin Barbecoa olikin tsekattu varmaksi kakkosvalinnaksi. Barbecoa oli melko tyhjillään ja yritinkin jo valita pöytää itse, mutta henkilökunta vaati minut istumaan talon parhaaseen (ainakin näköalaltaan, joka oli suoraan parhaasta kulmasta St. Paulin katedraalille) pöytään... Liekkö luulivat ravintola-arvostelijaksi tai Michelin-dudeksi kun olin yksin liikkeellä ja kamera kädessä ;)

Oli miten oli, listaa silmäiltyäni päädyin tilaamaan alkuruokaa, pääruokaa ja lasillisen viiniä. Alkuruoaksi valikoitui vasikan kateenkorvaa, juuriselleripyreellä ja frisee-salaatilla. Kateenkorvaa olen muistaakseni aikaisemmin syönyt vain kerran (Demossa) ja tämä kyllä löi sen laudalta. Annos oli kokonaisuutena loistava, raikas höystettynä mielenkiintoisella root beer-soosilla...


Pääruoaksi Barbecoa Burger oli parasta purilaista mitä on aikoihin syönyt. Pihvi oli paksu, kunnon jauhelihasta tehty (Barbecoa onkin tunnettu mielettömistä liharuoista), luuydin (johon tarkemmin tutustutaan ja maistellaan seuraavassa ruokapostauksessa) oli todella erikoinen, joskin hyvä lisä burgeriin. Ranet ja suolakurkut vielä kruunasivat annoksen. Ruokien kanssa nautin toki brittiläiseen tapaan punaviiniä ;) Kyseessä oli jännän värinen The Crater Rim 'Canterbury' Pinot Noir, joka pompsahtikin (taas kerran) Jiin viinilistan kärkipäähän.


Jälkkäriksi Capuccino ja erittäin hyvä mieli. Jii suosittelee ehdottomasti Lontoon matkalaisille, jotka pyörivät St. Paulin lähistöllä. Hintatasoltaan vähän ylempää keskitasoa, eli vajaa 50 GBP edestä matkakassa otti osumaa.

Tähdet: 4,5

perjantai 15. helmikuuta 2013

Aamiaisella Lontoossa

Jii sai viikossa tarpeekseen Lontoon hotellien papumössö-makkara-muna-säilykehedelmäsalaatti -aamiaisista niin, että päätimme löytää persoonallisempia aamiais- / brunssimahdollisuuksia sielläpäin Lontoota missä minkäkin päivän lomasta viettäisimme. Kivoja paikkoja löytyikin!

Lauantaina aloitimme päivän Chelsean suunnalla kohteena Kings roadin sisustuskaupat ja Saatchi-gallery. Saatchi-Galleryn yhteydessä sijaitsee hyviä arvosteluja saanut ravintola Gallery Mess, joten päädyimme tänne munakkaille ja cappuccinoille. Olipa kyllä maailman parasta munakokkelia lohen kera ja maailman parasta kasvistäytteistä munakasta :) Hinta oli bit pricey mutta ehdottomasti worth it.




Sunnuntaina aloitimme päivän boulangerie Paulissa, kahveilla ja croissanteilla, olisipa tällaisia boulangereita Suomessakin... Aamupäivän ajan kiersimme Tate Modernia, jonka jälkeen liityimme brunssailevien lontoolaisten joukkoon Bread Street Kitcheniin. Gordon Ramsayn ravinteli tarjoaa sunnuntaisin Lazy Loaf  Brunch -menuta. Listan edessä pähkäilimme tovin, päädyimme sienimunakkaaseen ja Eggs Benedictiin, koska oli kuitenkin liian aikaista hamppareille, pihville tms. pääruoalle. Rapeita ja maukkaita puikulasämpylöitä tuotiin pöytään aina lisää sitä mukaa kuin saimme edelliset syötyä (näistä ei tullut muuten lisälaskua). Jälkkäriksi tilasimme rapeakuorisen omena-karhunvatukkacrumblen, onneksi puoliksi, sillä isohan tuo pannu oli. Henkilökuntaa riitti hyvin ja tarjoilu pelasi, vaikka suuri ravintolasali täyttyi puoleenpäivään mennessä perheistä ja ystäväporukoista. Herkullisia pizzoja, pannukakkuja ja munakokkeliannoksia kannettiin viereisiin pöytiin. Ravintola sijaitsee lähellä St. Paul'sin katedraalia, samassa uudessa ostoskeskuksessa kuin Jamie Oliverin Barbecoa, josta Jii kertoo oman tarinan...








Maanataina suuntasimme Sohoon ja Covent Gardeniin, olimme etukäteen spotanneet täältä intialaisen Bombay cafeen, Dishoomin, jonne piti päästä jo hauskan sisustuksenkin takia. Huomaa Alvar Aallon valaisimet :) Aamiainen täällä oli superhyvä ja todella kohtuuhintainen! Kokki loihti meille kunnon lihaisalla pekonilla, tuorejuustolla, tomaattisörsselillä ja yrteillä täytettyä naanleipää, liekitettyjä toasteja hillolla ja mielettömän hyvää vanilja-jugurttia tuoreiden hedelmien ja marjojen kanssa. Chai-juomassa oli juuri sopivasti pehmeää potkua. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!






maanantai 11. helmikuuta 2013

Tehtiin ite: Lime-vanilja laskiaispullat

Väsäilimme minilaskiaspullia sunnuntaikahvivieraille. Pullat kuten The Kotiruoka-kirja opettaa, kermavaahtoa tuunasimme limenmehulla ja vaniljatankorouheella vaniljamyllystä. Pakkasesta löytyi vielä rasia jos toinenkin viime kesän marjasatoa. Mäenlaskut jäivät välistä, mutta pullat maistuivat silti, ja ehtiihän sitä vielä tiistaina mäkeen... ja syömään lisää pullia!








torstai 7. helmikuuta 2013

Muilla Mailla: Meidän Lontoo

Meidän Loontooseen kuului:

Viikko töitä ja messuilua (Jiin osalta)...


Jalkapalloilua ja pubittelua (Jiin osalta, jälkimmäiseen ehti myös neiti osallistumaan)...


Shoppailua ja brunsseja...



Museoita ja kummallista taidetta; Saatchi Gallery, Victoria and Albert Museum sekä Tate Modern...




Herrrrrkullista ja kalllllista jätskiä Harrodsilla...


Sisustuskauppoja, Hyde Parkissa ja Notting Hillissa käyskentelyä...






Herkkuja Chelsean markkinoilla, lisää herkkuja Fortnum & Masonilla ja vielä enemmän Melt-suklaapuodissa...

Sekä tietysti ravintoloita ja hyvää ruokaa. Loppujen lopuksi jouduimme itse keittiön puolelle(?!), näistä kokemuksista lisää myöhemmin...






tiistai 5. helmikuuta 2013

Muilla mailla: Lontoo

Terveisiä Lontoosta! Ja hei, sateenvarjoja ei avattu kertaakaan. Luvassa lisää kunhan matkapöly saadaan laantumaan.