keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Leonardo Bar & Ristorante, 11.11.11

Maaginen päivämäärä, ei takaa maagista pöperöä. ;)

Kävimme syömässä After work-pastat Makkaratalon katutasossa sijaitsevassa Leonardossa, johon monesti on tehnyt mieli piipahtaa. Hyviä iltalialaisia tuoksuja on aina lehahdellut sieltäpäin, kun on kiireessä kipitellyt ravintolan ohitse.

Sali oli täynnä, mutta onneksi yksi seurue oli juuri poistunut ja mahduimme joukkoon. Ravintola ei ole mikään supersuuri, pöydät ovat aika ahtaasti, ja tunnelma korkialla. Pöytien punaruutuliinat ja hieman hämyinen fiilis sopii paikkaan.

Listalla taisi olla kaiken kaikkiaan vain neljä pastaa (siis eikö tää ollutkaan italiailainen ravintola?) joista Jii valitsi italianmakkarapastan (Orecchiette-tuorepastaa ja italianmakkaraa radicchio-punasipuli-punaviinikastikkeella), sillä perustein, että edesmenneessä Fabianinkadun Pregossa (nykyään vain Lahdessa?) söi täydellisen makkarapastan. Ensisilmäyksellä olisi voinut kuvitella syövänsä jotain täysin muuta kuin pastaa, annos ei nimittäin herättänyt ruokahaluja. Maultaan ensimmäinen haarukointi vahvisti vain luotaan työntävää ulkonäköä, paljon erilaisia voimakkaita makuja joista mikään ei muistuttanut erinomaisesta pasta-annoksesta. Vaikka pastaa ei ollut paljon, alkoi mutustaminen tökkiä jo puolessa välissä, voimakkaat maut olivat tehneet tehtävänsä. Neitikin maistoi eikä paria haarukallista enempää tehnyt mieli. Pastan kera nautittu Toscanalainen Cecchi Chianti -punaviini oli myös lievä pettymys, laimea viini ei sopinut pastan kanssa lainkaan yhteen.


Neiti otti Pappardelle-tuorepastaa ja villisikahöystöä (kuvassa). Pasta oli aikalailla sitä perusjauhelihapastaa, jonka mätti napaansa ihan tyytyväisenä. Valkkaria (Pinot Grigio delle Venezie) oli kyytipoikana, mutta se ei ollut kovin kummoista. Pastojen kanssa naposteltavaksi saimme pannuleipää uunikuumana, nams.


Annoksemme olivat noin 16euron hintaiset, eikä hinta-laatu-määrä-suhde ollut siis ollenkaan balanssissa. Varmaankin olisi pitänyt tilata ne pizzat... Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi hyvin.

Tähdet: 2

perjantai 18. marraskuuta 2011

Uuden sadon viinit 17.11.11

 “Le Beaujolais nouveau est arrivé!

Viinimaa Ranskassa hypetys on käynnissä, on aika korkata uuden sadon ensimmäiset viinipullot. Hypetyksestä pääsi eilen myös osalliseksi valkoviinin vannoutunut ystävä neiti Papu eräässä kutsuvierasillassa...

Wikistä piti etukäteen hieman sivistää itseään, jotta tietää mistä oikein onkaan kyse: Beaujolais Nouveau on ranskalainen Gamay-rypäleestä valmistettava Beaujolais-alueen viini. Viini päästetään markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (eli tänä vuonna 17.11). Beaujolais viinejä kuvaillaan kevyiksi, ja että sopivat hyvin seurustelujuomaksi ja buffet tyyppisen ruokailun yhteyteen. Viini kuuluu juoda nuorena, eikä sitä vuotta kauempaa voi säilyttää. Rypäleet poimitaan käsin ja viinin kypsymyinen kestää 6-8viikkoa.

Maisteltavat viinit olivat Beaujolais Villages Primeur C’est La Vie! ja Art’s Beaujolais Nouveau, joita Alkostakin nyt saa. Buffetruoan (caesar-salattia, paahtopaistia, marinoituja kasviksia ja lohkoperunoita, lämminsavulohta, pororieskarullia...eli aika sekalaisesti kaikkea) kanssa maistettiin Villagesia. Maku oli lempeä ja mehumainen. Helppo juotava valkoviinin ystävälle. Art’sia seuraava lasi, ja makueroa löytyi. Tässä oli selvästi hapokkuutta ja muutenkin terävämpi maku kuin ensimmäisessä. Neidin suosikki oli pehmeä Villages, mutta kumpikin olivat kyllä sellaisia helppoja juotavia henkilölle, joka yleensä ei pidä punaviinistä. Neidin seuralainen oli sitä mieltä, ettei kyseisiä Beaujolaisseja lähtisi itse hankkimaan, liian laimeaa. Enpä siis suosittelisi vahvoista punaviiniestä pitävälle (enkä Jiille), maku on varmasti kuin mehua. Mutta eiffeltorni-pullo ainakin on kaunis. :D

lauantai 12. marraskuuta 2011

F8, Tema, 22.10.11

Ja pahpöh. Stokkan F8:iin sai tälläkertaa hieman pettyä. F8 siis on osittain uudistunut, kahdesta vanhasta ravintolasta tuli yksi isompi ravintola. Eli Easy ja Fine ovat kuolleet ja kuopatut (samalla onneksi se kaamea hökötys, joka toimi alkusalaattipöytänä)
ja koravattu nyt Tema-ravintolalla. Temassa ei ole valitettavasti ole mitään muuta uutta kuin ruokalista ja nimikyltti. Odotimme jonkinnäköistä uudistusta ravintolasalin sisustukseen, vaikka vanhastakin kovin tykkäsimme, mutta ei. Uusi ruokalista vaikutti melko monipuoliselta, jokaiselle jotakin erilaisten teemojen alta; Nordic, Spicy, Fast näin esimerkiksi.

Astelimme puolityhjään ravintolaan neljän hujakoilla, lauantai-iltapäivänä. Saimme menut, teimme tilauksen ja jäimme odottelemaan keittiöntervehdyskeittoa, jolla alkusalaattipöytä oli kuulemamme mukaan korvattu. Noh, keittiöntervehdys jäi saamatta, meidät nimitäin unohdettiin yli 20 minuutiksi, vaikka istuimme melkein keskellä salia, ja henkilökunta kulki jatkuvasti ohitsemme. Kun ruoka-annokset vihdoin saapuivat pöytään, eikä niiden tulonkaan jälkeen alkanut kuulua leipäkoria, joita muille ruokailijoille oli heti ruokatilauksen jälkeen tuotu, oli pakko vetäistä tarjoilijaa hihasta, jotta saataisiin edes leivät pöytään. Alkutervehdystä (tällä kertaa olisi ollut tomaattikeitto, kuultiin naapuripöydästä) emme jaksaneet kinuta, pääruokaa kun oli jo aloitettu haarukoimaan.

Ja sitten itse ruokaan. Papu päätti kokeilla poronkäristystä ja Jii otti Spicy-listalta kuhaa. Poronkäristys ja kala lisukkeineen tuotiin yhteensä 7:llä eri lautasella ja kupissa. Olikin kova työ mahduttaa kaikki astiat 2-hengen pöytään lasien, vesikannun ja leipäkorin lisäksi. Kuppien kanssa pelaamien oli ihan turhaa kikkailua, ja ruokakin jäähtyi nopeasti pikkuastioissaan. Poronkäristys oli mureaa, mutta liian suolaista, Muussi oli todella paksua ja raskasta, lisukkeena vielä raikkaat puolukat ja pari mautonta ruusukaalia omissa kipoissaan. Vähän jäi outo fiilis kippokuppi sekoilusta/ klassikkoruuan modernisoinnista, eikä itse ruokakaan maistunut niin, että sitä voisi kehua.

Jiin siika tuli "vain" kolmessa eri astiassa. Kala lautasella, öljypohjainen sieni-sipuli höystö lasiveneessä ja riisi kupissa. Siika itsessään oli grillattu chili/korianteri/inkivääri-maustesekoituksella ja se oli sopivan tulista kalan kanssa. Kala oli muutenkin erittäin hyvää joskin askartelu kokonaisen kalan kanssa on aina aikaa vievää, ruotoja riittää. Riisiä taas oli liian vähän (kuten muussia Papusen annoksessa), mutta sieni-sipuli höystöä öljymarinaadissaan oli sopivasti ja se olikin annoksen ehdoton kohokohta. Tämä lisäke oli sopivan maistuva ja erityisesti sienistä pitävälle timanttinen lisäke. Yhteenvetona annos lisukkeineen oli hyvä, mutta myös Jiin ruoka-askarointia hankaloitti kippojen ja kilistimien sekalainen armeija ahtaalla battlefieldillä. :(


Vaikka tämä kokemus F8, oli vähän plaah, niin annetaan vielä joskus uusi mahdollisuus Temalle..ehkä.

tähdet 3

Ja käymälätarkastuksen jälkeisest kommentit: F8 ravintolamaailman Teman puolella ei ole omia vesiklosetteja, vaan täytyy lähteä ulos itse ravintolasalista yleiselle puolelle, jotta pääsee puuteroimaan nenäänsä. Not so nice.

tiistai 8. marraskuuta 2011

EatHelsinki 2012.

EatHelsinki 2012-kirja on täällä! Kirja koostuu 12 eri tasokkaan Helsinkiläisen ravintolan esittelystä, eikä siinä vielä kaikki, ravintoloissa kirjaa näyttämällä saapi rahanarvoisia etuja!

EatHelsinki-kirja on osa EatEurope kirjasarjaa, johon tällä hetkellä kuuluu Tukholma, Skåne ja pari kaupunkia Saksasta. Projekti on alun perin lähtöisin Tukholmasta ja esimmäinen EatSweden Stockholm julkaistiin 2007. EatHelsinki 2012 on neljäs Helsinki- kirja, mutta vasta tänä vuonna tuli hankittua omaan käyttöön.

Oma painos löytyi Akateemisesta kirjakaupasta, ja oli melkein uunilämmin :D  Varovaisesti tuli kassajonossa kurkisteltua mitä ravintoloita kirjasta tällä kerralla löytyy...




Ja ravintolat ovat: A21 Dining, Bellevue, Carelia, Graniittilinna, Grotesk, Helkan keittiö, Lehtovaara, Lyon, Lämpö, Raku Ya, Solna ja Torni.

Pieni pettymys oli, että kirjassa ei ole enää mukana Oloa, Postresiä tai Carmaa, joita salaa toivoimme. Ainakin osalla syynä on se, että sama ravintola voi olla vain kahtena perättäisenä vuotena mukana kirjassa. Toisaalta se on hyvä asia, että ravintolat vaihtuvat, näin Eat-kirjojen suurkuluttajatkin viihtyvät ravintolabongareina. Tuolta listalta löytyi muutamia jo tuttuja, ja pari omaa suosikkia, jotka varmasti aijotaan testata ensi vuonna.
 
 
Kirja on kivan pieni ja kevyt mahduttaa käsilaukkuun. Henk.koht. en kovinkaan pidä tummanpuhuvasta ulkonäöstä, parannustoivomuksena onkin jonkinlainen ruutu tai valkoinen sivulaita, mihin voisi kirjoittaa syömisensä, näin niikuin muistoksi. Tuo tummanruskealla tausta ei kovin hyvin palvele siinä.


Kirjaa löytyy Akateemisen lisäksi mm. Decanter- ja Eiring- putiikeista. Netistäkin pitäis saada tilattua, mutta ainakin tänään Eatin nettisaitti on tökkinyt: http://www.eateurope.eu/