Sikke's - loistoilta TV-kokkien ravintolassa.

Sikke Sumarin ja Pipsa Hurmerinnan luotsaama Sikke's rafla on vasta muutaman kuukauden ikäinen ja itseasiassa nyt heinäkuun kesälomilla, mutta muutama sananen tänne bloginkin puolelle Sikkelästä.

Aivan kesäkuun viimeisinä päivinä tuli nimittäin fiiisteltyä alkavaa kesää täällä Tehtaankadun ja Perämiehenkadun kulmalla parhaassa ystäväseurassa. Paikka kyllä osasi vakuuttaa meidät, joten kun lomat loppuu ihan justiinsa, niin näkisin, että oikein piankin vosin olla bookkaamassa iltaa tänne, vaikka hyviä rafloja ja uusia-vanhoja paikkoja riittää rutkasti listattuna. Tässä alla tuon kesäkuisen illan kulkua.

Aloitimme illan paikan nimikkodrinkeillä, Sikke ja Pipsa heidän nimensä tietysti olivat. Pöytään tuotiin myös leipäkori, mutta leivissä paikka ei loista itseään kuuhun (Sikken aamusämpylät Naminamastessa nautittuna vähintään kuuhun ja takas), vaan itse ruoissa se juttu on.

Oma alkuruokani oli viehättävän kaunis valko-vihreä ilmestys lautasella. Tämä oli se somessakin kehuttu mozzarella, suolasitruunalla ja sokeriherneellä. Ja oli muuten oikein ihana suussakin koettuna. Toki tuo pikku zucchinin kukkakin tuli syötyä. Pöytäseurueessa myhäiltiin myös hyväksyttävästi, sillä edessä toisilla oli tartar-annos, jonka varmsti otan sitten ensikerralla...annoskateushan se iski :P

Pääruokana kaikki päädyimme pastaan, joka oli aika lailla kuin italialaisen mamman tekemää.  Canneloneja joissa parmankinkkua, ricottajuustoa ja pinaattia, maukas tomaattipohja. Tätä voisi kutsua siksi comfortfoodiksi. Sikke'sin ravintolan yhtenä konseptina on pastasunnuntait. Tämä pasta annos ainakin vakuuttaa minut, pastasunnuntaita voisin todellakin mennä viettämään joku myrsykyisä syyssuunnuntai!

Jälkkärinä ricottamunkit raparperihillokkella ja kermavaahdolla oli kyllä aivan herkku! Vaikka munkki illallisen jälkiruokana ei tulisi itselle ensimmäisenä eikä toisenakaan mieleen, oli tästä somessa kiirineet munkki-kehut sen verran vakuuttavat, että päädyin nämä tilaamaan. Omnom! Hitusen raikkaampi vaihtoehto oli kaunis pavlova, mutta munkki on must.

Kaikki annokset olivat sopivan kokoisia, huollitellun ja kauniin näköisiä ja rehdin makuisia. Pipsa piipahteli salin puolella tuomassa annoksia, Sikkekin ilmestyi loppuillasta ja napakasti kääräisi hihojaan ja uusi pöytäseurue saatiin istutettua nopsasti paikalleen edellisten lähtiessä. Salissa pyöri myös tuttua henkilökuntaa Naminamasteesta, jossa viime syksynä kävin lataamassa voimaa. Täpö täyteen bookattu oli tämäkin ilta, varauksen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Tädet: 4 ja puoli

Nami Namaste ja Dutch Baby -hollantilainen pannukakku

Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja matkasin Sikke Sumarin Nami Namasteeseen. Kun on odottanut ja unelmoinut jostain, niin tottahan niitä mielikuvia on pää täynnä. Mahanpohjassa kipristeli kun lautta tömähti Muhun saarelle ja enää olisi pieni hetki ennen Nami Namasten porttia. Ja mikä maailma portin takaa paljastuikaan, Ne kuvat joita olin paikasta nähyt, ja ne kirjoitukset mitä olin lukenut olivat omin silmin, makuaistein ja sielun koettuna vieläkin upeammat. Miten onnelliselta hetken aikaa elämä tuntuikaan, se fiilis kun koet jotain sykähdyttävää kaikilla aisteillasi ja olet läsnä juuri siinä ajattelematta ja olematta mitään muuta. Nami Namastessa on taikaa.

Namastessa tarjottu ja tehty ruoka, niin aamupala, lounas, ja illalliset, siis kaikki huippua ja myös uusia makuja itselle, mahtava ruokataivas. Namastessa osallistuin kokkauskurssille, jonka veti Namasten kokki, hollantilainen Albert, hitsi miten mainio tyyppi! Albert kertoi niin monta pikkuniksiä mitä ei ikinä kokkikirjoissa lue tai resepteissä kerrota, että olisi pitänyt nauhoittaa koko kolmituntinen kokkaussessio vaikka podcastiksi. Sekin esimerkiksi, että olen käyttänyt foliota aina vääripäin :D Sikke on julkaissut Nami Namaste kokkauskirjan, josta kokkikurssin reseptit olivatkin kätevästi, ja jonka tietysti ostin muistoksi mukaan. Se on nyt mun the coffee table book, ja sunnuntaiaamukahvi seurani.

Ensimmäisenä reseptinä kokkailin Sikken kirjasta Dutch Baby - pannarin, sillä ajankohta on sille on just nyt, omppujahan piisaa! Onnistui hyvin, pannari kohoaa ja kumpuilee uunissa, ja lässähtää heti uunista tulon jälkeen, mutta kauniisti lässähti. Määrästä valmistui 2kpl  pyöreitä pannareita, sillä käytin pieniä alle 20cm halkaisijaltaan olevia pyöreitä vuokia. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään uuninkestävää paistinpannua.

Dutch Baby - hollantilainen pannukakku, (Sikken ohje)

Omenatäyte:
1 rkl voita
2 omenaa ( käytin ainakin 5 pientä omenaa) ohuiksi lohkoiksi leikattuna ja kuorittuna
1-2rkl hunajaa
1cm tuoretta inkivääriä raasteena
1 appelsiinini kuori raastettuna

Taikina:
3 munaa
2dl maitoia
2dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1tl kardemummaa
1tl vaniljasokeria tai muuta vaniljaa
ripaus suolaa

Sulata voi kuplivaksi uuninkestävässä paistinpanussa ja paista omenalohkoja kunnes voi on imeytynyt niihin, lisää hunaja, inkivääri ja appelsiinin kuori ja anna karamellisoitua hetki. Ota pannu pois liedeltä. Tee taikina yhdistämällä kaikki aineet, sekoita mutta älä vatkaa. Kaada taikina paistinpannulle, omenalohkojen päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunes taikina kypsää ja omenalohkot ruskettuneita. Nauti lämpimänä tomusokerin ja vaikka vaniljajäätelön kanssa.

Päivä Porvoota ja tutustumista Itä-Uusimaan käsityöyrittäjiin.

Yhteistyössä East-Helsinki

Porvoo oli aavemaisen hiljainen sateisena lokakuuaamuna, mutta kaunis ja mahdottoman viehättävä. Vanhankaupungin kaduilla on tyhjää, muutamat paikalliset ulkoiluttavat koiriaan, ja pian katukuvaan ilmestyy muutama hassu turisti kahisevine sadevarusteineen ja goretexkenkineen, joku kantaa mukanaan järkkäriä.

Itse olin Porvoossa East-Helsingin kutsumana toimittajareissulla tutustumassa Itä-Uusimaa hankkeeseen ja siihen mitä kaikkea Helsingistä itään on tarjota ruoasta, kotimaisesta designista ja käsityöstä kiinnostuneelle matkaajalle. Päivän aikana pääsin kurkistamaan mielenkiintoisiin pajoihin, yrittäjien kiehtoviin tarinoihin ja tuotteisiin. Kävimme Vaja Finlandin keramiikkatehtaassa Porvoossa, Tallan puukenkätehtassa Myrskylässä ja Lapinjärvellä kodintekstiileihin keskittyvässä Ullakon puodissa ja työhuoneella. Päivän aikana pidimme virkistäytymistauot missäs muuallakaan kuin Porvossa, josta löytyy vaikka miten monta kivaa ravintolaa ja kaffilaa tällä hetkellä.

Aamu alkoi Cafe Postresista, joka on super ihana paikka leipomuksineen. Jos jotain voi kehua maailman ääriin, niin Postresin saaristolaisleipää. Täy-del-li-nen! Cafe Postresin tarina alkaa Helsinkiläisestä Postres Michelin-tähtiravintolasta, joka tuli jälkkäreistään tunnetuksi. Ravintola Postresin Tarte Tatin on nyt uudelleen herätetty henkiin Porvoossa, ja sitä tahmakkaa ja makeaa herkkua oli pöydässä myös tuona aamuna. Kahvilassa on tavoitteena, että kaikki raaka-aineet tulevat niin läheltä ja luonnonmukaisina kuin mahdollista, ja alusta asti itse tehtynä. Cafe Postresissa saa viikonloppuisin myös brunssia, ja viime kesältä brunssijuttuni löytyy täältä. Kahvila sijaitsee aivan vanhan Porvoon ytimessä, 1700-luvun mintunvihreässä talossa, jonka toisessa päässä sijaitsee samojen omistajien ruokaravintola Meat District jonka koko ruokasalin takaseinän peittävä lasiovinen lihakaappi on vaikuttava näky. Ei ehkä vegeilijöille tai heikkohermoisimmille!

Päivän lounas nautittiin Brasserie l'Amourissa, ennekuin lähdimme pikkubussilla syvemmälle maaseutuilemaan. Rafla oli oikein pätevä, ja lounasaikaan vilskettä riitti. Tilasin päivän lounaslistalta kurpitsariston lohella, jota ryhditti rapsakat kasvikset. Saa peukun!

Muut päivän kohteet olivat mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaamisia itselle osittain tuttujen tuotteiden takaa. Vaja Finlandin astioita olen hypistellyt joskus jossain, ja nettimaailmassa myös törmännyt. Mutta nyt pääsin käymään itse keramiikkatehtaalla, ja näkemään omin silmin sen pitkän prosessin jonka kahvikuppi käy läpi ennen kuin siitä sitä kahvia saa nauttia. Arabian lopettaessa astioiden valmistusta Suomessa, on Vaja Finland on saanut hankittua Arabian vanhoja keramiikkakoneita itselleen, ja tällätavoin Vajan jatkaa teollista kotimaista keramiikkaperinnettä Suomessa. Vaja tekee astiastonsa lisäksi pienempiä eriä taidekeramiikkaa ja tilaustuotteita. mm. nämä isot kukkopillit, jotka kuvassa kuoriutuvat kipsimuoteistaan.

Toinen upea tarina ja itselleni suuri oivallus tapahtui Tallan puukenkätehtaassa Myrskylässä. Siis puukengäthän ovat tosi nättejä, ja niin kävi, että nyt minulla on omat puukenkäkorkkarit. Näihin hullaannuin täysin! Perinteinen puukenkämalli 50-luvulta lähtien on ollut umpikärkinen hollannikas joka varmasti monella tulee mieleen sanasta puukenkä. Mukavaa modernisointia ja tuotteen kehitystä.

Tätä lokakuun päivää kuvastaa hyvin quote: Do what you love, love what you do.

Kesä! *life is hard but not today.*

Kesäloma ja ei mitään tekemistä? Taitaa kyllä olla, mutta tässä pari vinkkiä lisää. Joihin liittyy vesi! Nimittäin jos vielä et ole kokeillut melontaa, niin suositukset Siuntionjoelle, hyvästä aloittelijoille sopivasta melontareitistä, jossa kivasti vaihtelevia maisemia.

Jos taas kesähesailtana kaipaa omaa rauhaa ja Zen-hetkeä, sen voi hyvin löytää karun kauniista Merihaan Kulttuurisaunasta, ja sen pehmeistä pellettilöylyistä.

Ja muuten vaan maauimalat, ne on parhaita paikkoja, aikaisin aamulla on vielä tilaa kaakeleiden välissä, voi lipua ja tuntea auringon, sadepisarat ja tuulen, tai vetää rataa kyyneleet silmissä, riippuen päivän olotilasta. Uima-allas on muuten hyvä paikka itkeä, vaikka olet keskellä ihmisiä, olet yksin, ja jos joku erehtyy kysymään onks kaikki okei, niin joo, tää on ihan normaalia ja jatkunut jo pidemmän aikaa. Oisko silmätulehdus...

*life is hard but not today.*

Sauna-1-IPA / Kulttuurisauna

5/5! Tjusträsk

Viimevuoden puolella olin bloggarimatkalla pitkin ja poikin Läntistä-Uuttamaata, ja silloin kävimme tutustumassa SE-Actioniin, joka järjestää monenmoista aktiviteettia seudulla, ja juurikin kajakki- ja kanoottivuokrausta. Silloin, lumisena marraskuunpäivänä, päätin että tänä kesänä noihin maisemiin, kanootti alle ja maailmanparasta mustaherukkajäätelöä syömään Sjundbyn linnalle.

Tilasin kaveriporukallemme kajakit, ja näin painajaisia joessa uiskentelivista kyykäärmeistä. Vähän taisi siis jäskättää ensimmäinen kajakointi. :D Mutta turhaksi se osoittautui! Eskimoita ei nähty eikä tehty. SE-actionin Susse ja kajakit odottivat meitä Siuntion Pappilassa joenvarressa kajakit valmiina. Täydellinen kesäaamu, oli tuuletonta, auringonpaistetta ja fiilis 6/5!

Meloimme noin 6 km matkan jokea pitkin ja Tjusträskin ylittäen Sjundbyn linnalle, jossa tutustuimme vielä linnan historiaan opastetulla kierroksella. Linna on auki vain tiettyinä ajankohtina ja oppaan seurassa, joten aukiolot kannattaa selvittää ensin ennekuin lähtee matkaan. Reissun on tietysti myös yhdistettävä lisää kulinaristisia kokemuksia, Kirkkonummen paras ravintola, Bistro O Mat.

Ja mikä se Kulttuurisauna sitten on? Se on yleinen sauna, Helsingissä, Merihaassa. Kulttuurisauna on muutama vuosi sitten rakennettu, suomalaisen ja japanilaisen arkkitehdin yhteisprojekti, jossa on pyritty miettimään ekologisuutta. Itse rakennus on moderni ja jopa karu, omat visualistin silmät kiittävät rouheutta, betonipintaa, ja simppeliyttä, joku taas voisi sanoa että näyttääpä keskeneräiseltä. Naulatkin vaatekoukkuina! Saunassa on omat osastot miehille ja naisille, yhteinen vilvoittelualue sisällä sekä ulkona, niin etupihalla ilta-auringossa kuin atriumpihalla jonka keskellä kasvaa iso koivu. Uimarappuja pitkin pääsee puhaltamaan mereen.

Paikassa on valokuvauskielto, joten itse on mentävä katsomaan. Ryhmiä ei tänne oteta, ja ymmärrän kyllä miksi. Muutama turisti pyöri samaan aikaan, mutta onneksi muuten oli varsin rauhallista. Saunajuomaa ja pientä syötävää (mm. kananmunia ja salmiakkia!) saa ostaa. Vallilan Panimo on tehnyt oman sauna oluen Kulttuurisaunalle, Sauna - ykkösolut IPAn, joka olikin juuri sopiva palautusjuoma löylyjen jälkeen. Ja tänne haluan marraskuussa, kun on pimeää ja räntää vihmoo vai olisiko se ensilumen aika.

Päivä Berliinin sykkeessä, minimatkaopas tulossa!

Hallo aus Berlin! Tein syyslomareissun Berliiniin ja tästä matkasta ajattelin kirjoittaa hiukan erilaisen matkapostauksen. Nimittäin kokosin berliinitärpit päivämuotoiseksi ohjelmaksi! Vietä vaikka koko päivä ohjelman mukaisesti tai bongaa muutama juttu omaan matkasuunnitelmaasi.

Berliinissä on hitosti nähtävää ja tehtävää, ja jonkinlainen suunnitelma kannattaa olla mielessä kun aamulla starttaa hotellilta tai majapaikalta tutkimaan kaupunkia. Siksi tuli idea päivä Berliinissä -oppaaseen, sellaiseen, josta löytyy uusia ideoita perinteisten nähtävyyksien lisäksi, sekä tietysti vinkkejä ruokapaikoista mun tyylillä. Museotarjonta on huippulaaja, ravintoloita ja menomestoja riittää uusi vuoden jokaiselle päivälle ja kaupungissa historia näkyy vahvasti. Osa Berliinistä on vähän rempallaan ja osa on taas täynnä moderneja lasisia tornitaloja. Säntillinen saksalaisuus ja boheemi rentous sekoittuvat kaupungissa mielenkiintoiseksi cocktailiksi. Päivä on liian vähän Berliinin tutkimiseen, mutta aloitetaan nyt jostain :) Kaikkea löytyy läkähtymiseen asti, mutta parasta on ottaa rennosti kuten muutkin, avata (alle euron) bisse ja katsella mitä ympärillä tapahtuu!

Berliinipäivään kuuluu hyvää ruokaa ja kivoja kahviloita, kulttuuripläjäystä ja shoppailua sekä koska Berliinissä ollaan, täytyy edes muutama ajatus antaa kaupungin synkkään historiaan. Hyvä hotellivinkkikin on tulossa! Miltä kuulostaa? Maanantaina ilmestyy päivä Berliinissä miniopas. Klikkaa maanataihin!

Muilla mailla: Belgia roadtrip

Terveisiä Belgiasta, suklaan, oluen, vohveleiden, simpukoiden ja Fritesien, eli ranskanperunoiden maasta. Kaikkea edellä mainuttua tulikin Belgian kesälomamatkalla maisteltua, ja täytyy kyllä todeta, että kalaruoat ja merenelävät kyllä veivät potin kotiin kun näin jälkeenpäin miettii parhautta (tai sittenkin se olut...). Yhtään huonoa tai edes keskinkertaista ravintolaa tai ruokahetkeä ei kohdattu. Viikon matka sujui muutenkin just niinkuin pitikin. Belgia lomakohteena ei varmastikkaan monella ole ensimmäisenä mielessä, eipä meilläkään, mutta niin vain pientä roadtrippiä aloimme suunnittelemaan keväällä. Pääkohteena oli Bryggen vanha kaupunki (ja Fidel-koira ikkunassa sekä muita In Bruges-leffan kulttikohteita). Ajelimme myös vuokra-autolla etelään, Orvalin trappistluostarille saakka, sekä pohjoiseen, nauttimaan kesäpäivistä Belgian superpitkille ja upeille hiekkarannoille. Kolme viimeistä lomapäivää kolusimme Brysselin museoita, shoppailukatuja ja suklaapuoteja.

Brygge tosiaan oli käymisen arvoinen, hieno valokuvauksellinen kaupunki. Ja vaikka turisteja oli paljon, niin yksikin katu sivummalle ja sait kulkea yksinäsi. Kaksi tai kolme yötä Bryggessä on sopiva hiukan tarkemmalle tutkiskelulle. Rauhalliset aamut ja illat ovat parasta aikaa kulkea kaupungissa. Teimme hyvän hotellilöydön aivan keskustasta, mutta juuri sen parin kadunpätkän verran pois hälinästä. Pieni nätisti sisustettu boutique tyyppien hotelli, Hotel Patritius, oli hinta-laatu suhteeltaan huippu ja sisäpihalta löytyi parkkipaikat joka oli meille must hotellivalintoja tehdessä. Suosittelemme! Kannattaa myös piipahtaa Cafe Vlissinghessä olusilla ja järkkyhyvää Speculoos (belgialaisten piparkakku) jädeä maistoimme Oyya jädebaarissa. Bryggestä oli vaikea valita illalliskohdetta, sillä niin moni ravintola vaikutti hyvältä. Varasimme pöydän Assiette Blanchen illalliselle ja annamme myös pekkua tälle. Belgiassa vähän joka ravintolassa on kolmen ruokalajin menut valmiiksi mietittynä, vielä varsin kohtuuhintaisena, joten lähes aina otimme tällaisen setin syödäksemme. Kalaruokia oli paljon listoilla ja näillä myös herkuteltiin, kun kerrankin oli mahdollisuus. Katkaravut ja simpukat sulivat suuhun. Mansikkakausi oli parhaimmillaan ja makeaa mansikkaa olikin aina jälkkäreissä mukana. Suklaajälkkärit puuttuivat tyystin listoilta, mikä aluksi kummastutti kun kerta suklaamaassa ollaan, mutta kahvin tilatessa mukana tuli aina jokin pieni suklaavaahto ja kakkupalanen jossa sitä kaivattua mustaa kultaa sitten olikin.

Belgian rannikolla on aivan omanlaisensa tunnelma. Hiekkarantaa riittää koko Belgian rannikon verran, suunnilleen 70 kilometriä. Rannikon kyliin ja lomakaupunkeihin tullaan sisämaasta viettämään aikaa useammaksi päiväksi tai viikoiksi. Aivan rannikko on suurelta osin rakennettu täyteen korkeaa kerrostaloa, loma-asuntoja. Ikkunoista on varmasti aika hulppeat näköalat, vaikka korkeat blokkitalot eivät hivelekkään silmiä. Hieman syrjemmässä rannalta sen sijaan on kauniita ja hyvinhoidettuja lomahuviloita puutarhoineen, joissa mieluusti voisi viettää viikonkin lomaelämää. Belgialaisetkin ovat kovia polkemaan ja hiekkarannan vierttä pääsee polkupyörillä kylästä toiseen. Myös raitiovaunu kulkee rannikkokaupunkien väliä. Belgian rannikolla on myös kasoittain Michelin-tähti ravintoloita, ja meidänkin oli pakko valita yksi tähti lounashetkelle. Tästä huipusta pakko kirjoittaa oma juttunsa!

Olimme myös etukäteen selvittäneet, että Oostduinkerken rannoilla olisi katkarapujen kalastusnäytös. Katkarapuja kalastetaan täällä vanhalla tyylillä, hevosten selässä! Oostduinkerke taitaa olla enää ainut paikka jossa kalastus tapahtuu vielä hevosten selässä, ja Unescon väki onkin laittanut tämän perinnetyön kulttuurilistallensa. Homma menee niin, että laskuveden aikaan kalastajat nousevat ratsaille, ja hevoset lähtevät kulkemaan noin metrin syvyiseen veteen ja vetävät perässään verkkoa johon sitten tarttuu kaikenmoista merenpohjasta, katkarapuja toivottavasti myöskin. Syötäväksi kelpaavat sitten tyhjennetään hevosen selässä oleviin koreihin, ja nopeasti vielä uusi rundi rantaa myötäillen. Jos satut alueelle kesäaikaan, on kalastusoperaatio kivaa seurattavaa rantapäivän lomassa. Selvitä etukäteen aikataulut täältä.

Reissuumme halusimme myös sisällyttää jonkin trappistluostarin visiitin. Näitä trappistluostareita on Belgiassa kuusi. Belgian karttaa pyöritellessä Orvalin luostari vaikutti sopivalta muuhun matkaohjelmaan, ja lisäksi Orvalia kovin kehuttiin nähtävyytenä. Kaikkiin luostareihin ei olekkaan mahdollista päästä vapaasti käymään. Uudet 2000-luvun luostarirakennukset ja panimotilat olivat kiinni vierailta, mutta luostarin vahemmat osat, rauniot ja museot (Orvalin oluen historiasta sekä luostarin moninaisista vaiheista) kävimme läpi. Orvalin oluset laitettiin auton takakonttiin, sillä oli jo kiire kohti maailman (tai ainakin Belgian) pienintä kaupunkia ja majapaikkaa Durbuytä.

Durbuy oli kaunis pikkuinen kylänen, kovin ranskalainen tunnelmaltaan. Hyvä kohde yhden yön visiitille, sillä kylä on nopeasti kierretty. Bongasimme Durbuyn läheltä, keskeltä ei mitään, yhden Michelin-tähtiravitolan johon oli ihan pakko päästä, koska olihan se keskellä ei mitään :D Ja mielenkiintoinen tarinakin ravintolalla on. Kirjoitamme tästäkin hienosta kokemuksesta oman juttunsta. Tulipahan taas mieleen, että voisi olla ihan hyödyllistä käydä se Ranskan alkeiskurssi, sillä näköjään vähän väliä löydämme itsemme matkalta ranskankielisiltä alueilta sormi suussa :)

Brysseli saakoon myös oman postauksensa, mutta kolme päivää tässä kaupungissa riitti meille oikein hyvin, kolusimme muutamat museot, kauniit puistot ja kuolasimme suklaakauppojen näyteikkunoilla. Jos suunnittelet reissua Belgiaan, niin nähtäväähän riittää. Autolla on helppo kulkea, sillä maa on kuitenkin sen verran pieni ja välimatkat lyhyitä. Ajokulttuuri on rajumpaa kuin täällä, mutta siihenkin tottui. Kovaa ajetaan, jopa ihan omakotitaloalueella ja kaistoja riittää. Ilman navigaattoria emme lähtisi Brysselin kaduille seikkailemaan, arkisin ruuhkat olivat aika hurjat, ja ihmiset kovin hermona. Onneksi me autoseikkailimme Brysselissä "hiljaisena" lauantai-iltana.

Top 5 highlightsit Belgian matkasta, sattumanvaraisessa järjestyksessä:

- Brygge

- Koksijde ja Oostdiunkerken beachit ja heppakalastajat

- Kala- ja äyriäisruuat

- Taidemuseot: Paul Delvaux Sint-Idesbaldissa ja Brysselin museotarjonta

- Oluet ja Suklaat