Ventuno: Moderni italialainen dinneri

Pitkästä aikaa jotain ravintolakokemusta tännekkin, kuin vain instailuja. Syksyllä Helsinki sai uuden tulokkaan Tomi Björkin ja Matti Wikbergin ravintolamaailmaan, modernia italialaista ruokaa tarjoavan Ventunon. Isommalla seurueella lähdimme kokeilemaan tätä tuoretta tulokasta. Ventuno sijaitsee aivan Designmuseon kulmalla, arvotalossa, joka pitkään olikin huputettuna remppakaapuihin, olikin aikaa ja rahaa vievä ravintolaprojekti, mitä muista lukeneeni Ventunosta. Ventuno ei ole pelkästään ravintola vaan Ventunossa on myös modernisti / trendikkäästi kahvilasiipi, jonne täytyykin poiketa joku kerta museokäynnin yhteydessä pressolle ja misulle.

Pöytäseurueemme oli sen verran iso, että nautimme yhteisesti Ventuno Degustazionen - menun. Hinta 62 euroa per nuppi kuulosti kohtuulliselta kun silmäili 9 ruokalajia sisältävää menukorttia. Viinipaketti - 2 valkoista, yksi punainen ja jälkkäriviini oli 49euroa. Annokset tulivat tuttuun "Björk" -tapaan jaettavilla isoilla tarjottimilla tai vadeilla pöytiin, joista sitten lusikoitiin omaan pikkulautaseen. Pientä taiteilemista tämä vaatii, sillä lasimäärä valloittaa jo mukavasti pöytäpintaa, välillä siis koettiin sitä ahdasta ja hieman sekavaa italailaista ruokalutunnelmaa... oliko tämä sun lasi, siirrän tätä tänne, otatko tuosta...

Neljä pientä, sorminkin syötävää alkupala-annosta, olivat: Huippu ihana arancino - veriappelsiini-risottopallo, voi miksi näitä oli vain yksi ja miksi niin pieni!?, olisi edes ollut normaalin lihapullan kokoinen pallero. Toisena sipukan kuoresta tarjottu freessi simpukka, mustekala, katkarapuhässäkkä, osui omaan äyriäismakuhermoon, näitäkin olisi mennyt kaksi hujauksessa. Törky hyvä. Seuraavat mausteinen makkara näkkärillä ja jopa margherita - pikku pizza, jäivät näiden kahden ensimmäisen varjoon.

Seurava jaettava oli härkä carpaccio ja pikkelöityjä sieniä. Härkä oli yllättävän paksuina siivuina, josta mainittava, että oma lihaviipaleeni oli ainakin melko jänteikäs. Tämä oli jotenkin "mauton" floppi alun herkkujen jälkeen. Seuraavana ihana fenkolirisotto pelasti taas iltaa nousuun ja pääruoan, leivitetyn vasikanleikkeen ja rosmariiniperunoiden jälkeen oli kylläinen olo, mutta jotain vielä hyvin mahtuisi.

Jälkkäri oli raikas klassikko, sitruunapiirakka vadelmasorbetilla joka oli varma päätös tälle italialaiselle makumatkalle.

Siinä skoolatessa alkuproseccolla, ja suurella porukalla kuulumisia vaihtaessa ei tullut niin mieleen, mutta näin illalisen jälkeen, jäi pohtimaan, että minkäänlaista pientäkään keittiön terveistä tai leipää ei tarjottu aterioinnin alkuun. Jokin aika sitä sai odotella alkupaloja tulevaksi. Tämä ehkä vähän hämmästyttävä juttu, sillä oma leipomokin olisi, Levain nimittäin. Ventunon ruokasaliin näkyy myös mahtava puu-uuni jossa pizzetta-pikkupizzat valmistuvat, siinä saisi ätsysti myös lämpimät leipäset tai edes leipätikut. Myöskään tuossa Degustazione menussa ei ollut pasta-annosta, mikä oli ollut kiva maistaa täällä. Se jäi siis ensi kertaan.

Ventuno jätti siis jotain maisteltavaa vielä hanpaankoloon. Osa menun annoksista oli juuri niitä upeita ja huolellisia makuja mitä toivoikin osassa oli vähän floppia. Pöytävarausta isommalle joukolle mietittäessä kannattaa kiinnittää huomiota pöytävarauksen aikarajoitteeseen, meitä ei ulos oltu ajamassa ja suoriuduimme 2,5 tunnissa kiireettä, mutta muistutettiin kyllä jo illan alussa että ollaan sitten "nopeita" kaikki. Muuten palvelu oli ystävällistä ja osaavaa nuoren salihenkilökunnan puolelta.

Daddy Greens Pizza Bar, Helsinki 30.7.17

Pizza Pizza Pizza...The Pizzagame is on! Kerronpa siis minäkin yhdestä kivasta laatuläpysköjä tarjoavasta aivan uudesta pizzeriasta, nimittäin Daddy Greensin Pizza barista. Pizzeria aloitti kylläkin jo viime vuonna toimintansa pop-up ravintolana, ja nyt siis heinäkuussa on avannut ovensa liiketilassa Töölössä, Manskun päässä, Humalistonkadulla. Viime kesänä maistoinkin jo pizzamiesten, Eeron ja Davidin, napolilais-NYC-tyyppistä pizzaa. Silloin lyhtytolppamainoksen perässä löysin tien Sompasaaren pop up-pizzeriaan, jossa pizzaa paistettiin paikalle roudatulla puulämmitteisellä pizzauunilla sompiksen hiekkakasojen keskellä. Ja hyvältä maistui tuolloin pizza vähän erikoisemmassakin sijainnissa, ja niin maistui nytkin, posliinilautaselta pöydän ääressä nautittuna.

Pieneen pizzeriaan on melko huomaataton sisäänkäynti, mutta pizzan tuoksun perässä oli helppo suunnistaa. Olipa muuten hiton houkutteleva tuoksu. Sisätilat ovat nähneet tarkoituksella moukaria ja spraymaalia, ja pöydät ja tuolit ovat kirppishenkisesti eriparia. Seinillä on myös galleriamaisesti maalauksia roikkumassa, ja galleriamaisesti niitä on varmasti myös mahdollista ostaa (?).

Napakka pitsalista kuulosti aivan liian herkulliselta, ja päätimme kamun kanssa jakaa puoliksi kaksi erilaista läpyskää. Täyteyhdistelmissä löytyi mukavasti pirsistävän erilaisia comboja. Valikoitui valkoinen pizza perunoilla, kevätsipulilla ja (järkyttävän)hyvällä mozzarellalla, sekä "perus" tomaattipohjainen josta löytyi mausteista makkaraa, lehtikaalia ja jonkinmoista villiyrttiä. Näillä kaikilla pizzoilla oli hauskat ja vissiin vähän hankalat nimet kun nyt ei muistu enää mieleen. Oma suosikkini usein on valkoinen pizza, ja näistäkin se veti pitemmän korren. Taikina oli sitkeää ja pehmukkaa, sopivan niukalti hiiltynyttä. Jonoa ei ollut suuremmalti sunnuntai-iltana, ja kaikki nälkäiset löysivät pöydänkulman. Pitsat saatiin eteen puolisen tunnin odottelun jälkeen. Sen kärsi hyvin, sillä odotus palkittaan huippuhyvillä laatupizzoilla! Suositus, peukku, ja onnet tälle Töölön tulokkaalle. Tän kesän paras pizza ja varmasti tulee käytyä uudelleen!

Brunssia Helsingissä, IPI Kulmakuppila

Vihdoin tuli se lauantaipäivä eteen, kun kauan mielessä pyörinyt IPIn brunssipöytä ja Kallion kirppistely- ja putiikkikierros pääsi toteutuksen asteelle. Kävelykierroksella muuten löytyi mahtava pieni Avikaisten leipomo, jonka ruisleipäkissat hymyilivät ikkunassa. Tuonne nostalgialeipomoon täytyy ehdottomasti tehdä oma visiittinsä kunhan vain sattuisi olemaan sopivasti auki! Onko jollekkin tuttu paikka?

Mutta siis brunssiin. IPI Kulmakuppila on todella suosittu brunssipaikka, jonne pöytävarauksia ei oteta, ja noutopöytä brunssia on tarjolla vain lauantaisin. Siksi isolla porukalla tänne meneminen on vähän riskaabelia ja pöytää saattaa joutua odottamaan helposti vartin tai reilunkin. Parille hengelle pöytä vapautui onneksi viidessä minuutissa, alkoi nimittä kuola jo tippumaan takinkauluksille katsellessa värikkään brunssipöydän herkkuja. Arkisin IPIstä saa pienempää aamiaista ja soppa- ja salaattilounasta ja tiskiltä kakkupaloja ja muita herkkuja.

Jos IPI ei ole vielä sinulle tuttu, pienenä valaistuksena voit lukaista täältä IPIn syntytarinan. Ipin miljöö on vaalea, raikas, valoisa ja modernisti sisustettu, sekä lämminhenkinen palvelultaan. IPIssä työskentelee kehitysvammaisia tarjoilu- ja kahvilatöissä, joka on isommankin peukun arvoista toimintaa.

Brunssivalikoima on laaja ja lähentelee jo huimasti enemmän lounasta kuin aamiaista. Noin 22 euron hintaan on vastinetta hyvin. Perinteisestä aamiaisesta muistutti oikeastaan vain spelttipuuro ja smoothie itsesään, muuten kasvisvoittoisat salaattikuhlot valtasivat notkuvan noutopöydän. Brunssi alkaa klo 11, ja yhtään aikasemmin ei sopisi ainakaan itselleni näin ruokaisa herätys. Lämpimänä tarjottiin tomaattista kanapataa, paahdettuja perunoita ja helmijyväkuskusta. Karpalomehu, kahvi ja tee kuuluivat myös brunssin hintaan.

Jälkkäripöydästä piti tietysti kokeilla vielä kaikkea, vaikka ähkyn partaallahan sitä jo oltiin. Ensin on hyvä yritää huijata itseään raikkalla hedelmillä, mutta marjapiirakka, itse tehdyt kaurakeksit ja yltiösöposti espressokuppeihin annosteltu vispipuuro oli vielä maistettava. Onkin hyvä tulla IPIin kiireettömälle brunssille ja nauttia rauhassa lauantaipäivästä. Kuitenkin pöytiin jonottajia oli miltei koko brunssilun ajan kärkkymässä pöytiä, joten ylenpalttista hengailua ja someräpläilyä en itse kehtaisi harrastaa.

IPI:n Brunssi oli sellainen jonka mielellään toistaisi vielä uudemman kerran. Laatu ja määrä oli hyvää ja runsasta. Namskis!

Löyly 25.2.17

Pari aurinkoista lauantaita on saanut ajatukset jo kohti kevättä ja kesäkaipuuta. Kyllä se sieltä on tulossa vaikka taas on harmaata. Viime lauantaina oli stadipäivä ja ravintola Löyly sopivasti siihen kohtaan kun jotain lämpöistä teki mieli ja pakkanen kolotteli jo jäseniä. Saunaan sentäs ei tällä kertaa, mutta saunat on tullut koettua jo kertaalleen. Hiljaisenmpana ajankohtana ne toimivatkin tosi kivasti ja rentouttavasti. Saunoja on kolme, ja yksi näistä on savusauna. Pukutilat naisten puolella olivat vähän kököt eikä tilaa oikein tahtonut löytyä kun moni oli samaan aikaan pukkarissa, saati sitten pistorasioita riittävasti tukkafööneille. Löylyn moderni ja tummanpuhuva arkkitehtuuri on ihan puhutteleva, mutta parasta on tietenkin maiemat. Niitä tosin ei oikeastaan edes näe saunan lauteilta, mutta ruokasalista sitten senkin edestä.

Illallinen Löylyssä oli onnistuneempi esitys kuin lauantailounaana nyt nauttimani basic-hirvipullat. 18euron hinta kolmesta pullasta, sisältää selkeästi maiseman ja Etelä-Helsinki-lisän. Lauantaina lounasaikaan paikka kuhisi lapsiperheitä, lauantaifiilistelijöitä sekä ison liudan aasialaisia turisteja. Metakkaa syntyy vähemmästäkin joten ihan niin seesteinen lounashetki ei ollut mitä kuvista ehkä huokuu. Saunominen Löylyssä kannattaa, mutta valitse ajankohta harkiten jos haluat edes hiukan saunarauhaa. Ruoka on ihan perusjees, mutta siltä ei kannata odottaa ihan liikoja.