Päivä Porvoota ja tutustumista Itä-Uusimaan käsityöyrittäjiin.

Yhteistyössä East-Helsinki

Porvoo oli aavemaisen hiljainen sateisena lokakuuaamuna, mutta kaunis ja mahdottoman viehättävä. Vanhankaupungin kaduilla on tyhjää, muutamat paikalliset ulkoiluttavat koiriaan, ja pian katukuvaan ilmestyy muutama hassu turisti kahisevine sadevarusteineen ja goretexkenkineen, joku kantaa mukanaan järkkäriä.

Itse olin Porvoossa East-Helsingin kutsumana toimittajareissulla tutustumassa Itä-Uusimaa hankkeeseen ja siihen mitä kaikkea Helsingistä itään on tarjota ruoasta, kotimaisesta designista ja käsityöstä kiinnostuneelle matkaajalle. Päivän aikana pääsin kurkistamaan mielenkiintoisiin pajoihin, yrittäjien kiehtoviin tarinoihin ja tuotteisiin. Kävimme Vaja Finlandin keramiikkatehtaassa Porvoossa, Tallan puukenkätehtassa Myrskylässä ja Lapinjärvellä kodintekstiileihin keskittyvässä Ullakon puodissa ja työhuoneella. Päivän aikana pidimme virkistäytymistauot missäs muuallakaan kuin Porvossa, josta löytyy vaikka miten monta kivaa ravintolaa ja kaffilaa tällä hetkellä.

Aamu alkoi Cafe Postresista, joka on super ihana paikka leipomuksineen. Jos jotain voi kehua maailman ääriin, niin Postresin saaristolaisleipää. Täy-del-li-nen! Cafe Postresin tarina alkaa Helsinkiläisestä Postres Michelin-tähtiravintolasta, joka tuli jälkkäreistään tunnetuksi. Ravintola Postresin Tarte Tatin on nyt uudelleen herätetty henkiin Porvoossa, ja sitä tahmakkaa ja makeaa herkkua oli pöydässä myös tuona aamuna. Kahvilassa on tavoitteena, että kaikki raaka-aineet tulevat niin läheltä ja luonnonmukaisina kuin mahdollista, ja alusta asti itse tehtynä. Cafe Postresissa saa viikonloppuisin myös brunssia, ja viime kesältä brunssijuttuni löytyy täältä. Kahvila sijaitsee aivan vanhan Porvoon ytimessä, 1700-luvun mintunvihreässä talossa, jonka toisessa päässä sijaitsee samojen omistajien ruokaravintola Meat District jonka koko ruokasalin takaseinän peittävä lasiovinen lihakaappi on vaikuttava näky. Ei ehkä vegeilijöille tai heikkohermoisimmille!

Päivän lounas nautittiin Brasserie l'Amourissa, ennekuin lähdimme pikkubussilla syvemmälle maaseutuilemaan. Rafla oli oikein pätevä, ja lounasaikaan vilskettä riitti. Tilasin päivän lounaslistalta kurpitsariston lohella, jota ryhditti rapsakat kasvikset. Saa peukun!

Muut päivän kohteet olivat mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaamisia itselle osittain tuttujen tuotteiden takaa. Vaja Finlandin astioita olen hypistellyt joskus jossain, ja nettimaailmassa myös törmännyt. Mutta nyt pääsin käymään itse keramiikkatehtaalla, ja näkemään omin silmin sen pitkän prosessin jonka kahvikuppi käy läpi ennen kuin siitä sitä kahvia saa nauttia. Arabian lopettaessa astioiden valmistusta Suomessa, on Vaja Finland on saanut hankittua Arabian vanhoja keramiikkakoneita itselleen, ja tällätavoin Vajan jatkaa teollista kotimaista keramiikkaperinnettä Suomessa. Vaja tekee astiastonsa lisäksi pienempiä eriä taidekeramiikkaa ja tilaustuotteita. mm. nämä isot kukkopillit, jotka kuvassa kuoriutuvat kipsimuoteistaan.

Toinen upea tarina ja itselleni suuri oivallus tapahtui Tallan puukenkätehtaassa Myrskylässä. Siis puukengäthän ovat tosi nättejä, ja niin kävi, että nyt minulla on omat puukenkäkorkkarit. Näihin hullaannuin täysin! Perinteinen puukenkämalli 50-luvulta lähtien on ollut umpikärkinen hollannikas joka varmasti monella tulee mieleen sanasta puukenkä. Mukavaa modernisointia ja tuotteen kehitystä.

Tätä lokakuun päivää kuvastaa hyvin quote: Do what you love, love what you do.

Cafe Postresin aamiainen, Porvoo

Onko kesäretki Porvooseen vielä tekemättä (kuuluu joka kesään, eikö niin)? Jos yhtään porvooretken suunnittelua auttaa, niin vinkkaan suuntaamaan paikalle jo aikaisin aamusta. Saat nauttia hiljaisista kaduista ja sitten suuntaat mahtavan herkulliselle  ja laadukkaalle buffa-aamiaiselle Cafe Postresiin, aivan Porvoon vanhan kaupungin ytimeen!

Paikka on hottistrendien mukaan sisustettu: kuparia, marmoria, nahkaa, huonekuusia ja viherkasveja...astioina Raaka Rå:n erilaisia savikuppeja ja lautasia. Kahvilassa on ihana rauhainen tunnelma, kunhan ajoittaa aamiaishetkensä oikein. Ihastuttava, laadukas ja kaunis noutopöytä pitää sisällään juuri ne tarvittavat tuotteet, pakko oli hakea vielä uusintakierros näitä herkkuja. Visiittikerralla pöydässä oli mm. Postresin hapanjuuri- ja saaristolaisleipää, lohi- ja avocadotahnaa, kanamunia, kinkkua, tuoremozzarellaa, jugurttia, mastikkahilloa, granolaa, mansikkavispipuuroa, sitrushedelmiä, jälkkäri mud cake-paloilla suut makiaks. Ja ihana juttu että granola ja mud cake olivat kerrankin ilman pähkinöitä ja manteleita! :) Normaali kaffe kuului hintaan, joka oli kyllä varsin kohtuullinen, 14,50! Eihän tätä voi kuin suositella. Nappaa lopuksi matkaan Postresin gelato, oi mitä jätskiä!

Postres 23.8.13

Toissa perjantaina illastimme neidin synttäreiden merkeissä ravintola Postresissa, Eteläespalla. Postres oli "synttäriyllätys" kuten viimevuoden Demo, mutta tänäkin vuonna neiti meni pilaamaan yllätyksen ja arvasi paikan :D. Yllättipä kuitenkin Postres, ruoka oli mainiota, viinit mitä erikoisempia, paikka kaunis ja tunnelmallinen, varsinkin kun ilta pääsi hämärtymään. Tarjoilupuolesta ei muutakuin positiivista palautetta. Ystävällistä ja sopivan rentoa ja tyylikästä samaan aikaan.

Alkuun kilistimme kuohareilla, ja napostelimme tervehdykset. Suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja tämän jälkeen pöytään tuotiin vielä ruskea kukkaruukku, jonka leipämuru"multaan" ja kermaviilisoosiin pystyi dippailemaan porkkanaa ja salaattia. Saimme myös kirjekuoret eteemme joista raapaisimme esiin menun. Kirjekuoren ja menun sai pitää muistona, joka oli varsin kiva juttu!

Valitsimme neljän ruokalajin menuun puolikkaalla viinipaketilla, ja tämä todellakin riitti masuillemme, enempää ei olisi enää kyennyt nauttimaan. Näissäkin riitti väliruokineen aistittavaa, maistittavaa ja syötävää koko illaksi. Saimme valita itse miten monesta alku, pää ja jälkkäristä menuu tulisi koostumaan, ja valitsimme setiksi yhden alkuruuan, kaksi pääruokaa ja yhden jälkiruuan. Kaikki annokset kuulostivat hyviltä paperilla joten päätös ei ollut helppo.

Ennen varsinaista alkuruokaa saimme lisää tervehdyksiä: pienessä säilyketölkissä savustettua "nimi jo unohtunut" fisua (vahva-arominen savu pöllähti hienosti purkkia avatessa) sekä härkäpapua, juustoa ja perunakroketit. Huomaa hauska esillepano herneenkuoressa! Leipäsetistä kerrottakoon sen verran, että pikkulimppu oli huippua! Makeaa ja tahmakkaa johon sipaistiin vatkattua voita kruunuksi, naapuripöytään tätä tilattiin vielä extra satsi, joten muutkin ruokailijat taisivat tykätä. Muut leivät, rapeakuorinen vaalea ja fenkolinäkkäri jäivät limpulle kakkoseksi, vaikkakin oikein hyviä nekin olivat.

Sitten alkuruokiin, neidin annoksesta löytyi perunaa, kantarellia ja voikastiketta. Hyvä pehmeä aloitus ja kaunis keraaminen lautanen! Viininä tälle oli sommellier valinnut Dr. Bürklin-Wolfin, rieslinginin, vuodelta 1998 (ainoa viini jonka tiedot jäi muistiin), viini oli melkein jo oranssin sävyinen, maussa ja tuoksussa vahva petrooli. Makuelämys oli aivan uusi ja erikoinen, mutta mielettömän hyvä, ehdottomasti illan lemppariviini outoudellaan joka parani vain mitä enemmän maisteli. Tällaisia yllätyksiä on mahtava saada eteensä maistettavaksi myös juomien osalta. Jiin aloitus oli maukas härkätartar, katkaravuilla ja karviaisilla, jännä toimiva yhdistelmä, ja settiin kuului vielä purjo jonka sisältä sai kaivaa mätiä tartarille. Tämän annoksen viiniksi oli valittu rose-viini. Maistui hyvin perinteiseltä roselta, sanoi hän joka suosii punaviinejä ;).

Seuraavaksi ensimmäinen pääruoistamme, piikkikampelaa, parsakaalia, vesikrassia -annos. Varsin vihreän värinen setti oli aseteltu jännästi lautaselle, tai siis sen reunoille. Parsakaalisose osoittautui varsin vahvan maun omaavaksi, vesikrassikastike ja kampela sopivat toisilleen. Piikkikampelan kanssa joimme ranskalaista valkoviiniä joka oli kova ja terävä, Jii tykkäs mutta neiti ei.

Sitten oli aika toisen pääruoan, Ankkaa kahdella tapaa ja kahdella lautasella, perinteiset mureat fileet isolla lautasella pääosassa ja Jiin suosikeina, toisella pikkulautasella ankka-confit punaherukoiden kanssa, josta neiti tykkäsi enemmän. Annos oli kyllä sen kokoinen, että ilman confittiakin olisi pärjännyt. Ankan kanssa joimme taas tosi erikoista punaviiniä, se nimittäin tuntui hieman tuliselta suussa! Mielenkiintoista!

Pääruokien väliin nautimme suunraikastajaa, sitruuna-inkivääri limua. Toimii.

Välijälkkärinä ketunleipäjäätelöä ja marjavaahtoa, nami.

Jälkkäriksi Jii valitsi aprikoosin ja Peltolan blue -yhdistelmän. Juustofanien ainoa oikea jälkiruoka. Juusto oli raastettuna sopivan mietoa, olisiko sitten liiankin mietoa sinihomejuuston suurkuluttajille.  Jälkkäriviini oli mätsätty hyvin, mutta se ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin se jota Sommelier Jiille aluksi vahingossa tarjoili kun muisteli jälkkärin väärin (pääsipä nauttimaan molemmista ;). Neidin jälkiruoka koostui miniletuista, sitruunakastikkeesta ja vadelmista niin kokonaisina kuin jäädykkeenä. Ihanan raikas ja loppukesän tunnelma lautasella. Superhyvä, marjaisa ja erittäin makea jälkiruokaviini tarjottiin tämän kanssa. Herkku!

Lopuksi vielä kahvia ja suklaamoussepallerot tyrmäystipolla tyrnitipoilla. Sitten olikin sen verran tyrmätty olo että oli pakko hengähtää hetki ennen kuin jaksoi vetäytyä ulos ravintolasta :) Onneksi on kuvat, näin jälkikäteen on hienoa nauttia vielä visuaalisesti Postresin illasta. Tykkäsimme erityisesti alkuruoista ja jälkkäreistä, pääruoat jäivät hitusen näiden varjoon. Viinipaketti kannattaa ehdottomasti tlata puolikkaana ja olla avoin kaikille erikoisuuksille :D. Suosittelemme Postresia spesiaalin päivän illallispaikaksi.

Tähdet: 4 1/2