Ite tein: The Tiramisu

Tiramisu on yksi ehdoton suosikkini jälkkäreistä. Tänä äitienpäiväviikonloppuna valmistin sitä kahteen kulhoon, toisen vein vanhemmilleni oven taakse, toinen kulho jäi itselleni herkuteltavaksi. Melko isot kulhot tätä sitten tulikin, joten riittää varmasti vielä alkuviikoksi herkuteltavaa...

Omat huomioni tällä kertaa. Kahvina ehdottomasti espressoa. Tavallinen vahvaksi keitetty kahvi tuo vienon kahvin maun, mutta kunnon maku vaatii esperssoa. Rouhi tummaa suklaata ja ripottele sitä  tiramisukerrosten väliin.

Tiramisu 6-8 annosta.

4 isoa kanamunaa
1,25dl sokeria
500g mascarponejuustoa
1,75dl kylmää espressoa
0,75dl Marsala-viiniä
200g Savoiardi-keksejä
kaakaojauhetta
(tummaa suklaata)


Keitä kahvi ja anna sen viilentyä. Sekoita viilentyneeseen kahviin Marsalaviini. Erottele keltuaiset ja valkuaiset kahteen isoon / keskikokoiseen kulhoon. Lisää sokeri keltuaiskulhoon, ja vatkaa vaahdoksi sähkövatkaimella. Pyyhi vatkaimet puhtaiksi ja siirry vaahdottamaan valkuiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita sitten valkuiset keltuisvaahtoon, ja lisää sitten joukkoon mascarponejuusto. Sekoita sähkövatkaimen pienimmällä teholla seos sekaisin.

Ota haluamasi laakea iso kulho tai vati ja aloita tiramisun kokoaminen. Kasta nopeasti keksi kerrallaan kahvi-viinissä, ja täytä kulhon pohja kekseillä, keksejä voi katkoa puoliksi vielä kun niitä ei ole kastettu ja näin saa koko pohjan peittymään paremmin, varsinkin hyvä jippo, jos käyttää pyöreää kulhoa. (Tähän väliin voisi lisätä sitä tummaa suklaata rouheena). Lusikoi sitten reilu kerros juustovaahtoa keksien päälle. Kastele loput kekseistä ja tee seuraava keksikerros (ja rouhittua suklaata). Lusikoi loput juustovaahdosta päälle. Sihtaa sihvilän läpi kaakaojauhetta pintaan, niin etytä se peittyy, peitä tiiviisti kelmulla ja laita jääkaappin tekeytymään vähintään vuorokaudeksi. Ennekuin nostat tiramisun tarjolle, sihtaa vielä kerros kaakaojauhetta päälle. Koristele esimerkiksi marjoilla.

Tässä muuten pari vuotta sitten tehty Raparperitiramisun ohje, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla nyt kun raparperi aika on kohta käsillä. Kirpsakan makea raparperi pelaa ihanasti tiramisun kanssa!

Putte's Bar & Pizza 20.12.13

Ultimate pizzaa Puttesista! Jii on jo käynyt tämän kehutun Helsinkiläisen pizzalistaa kiitettävsti läpi  ja nyt menimme porukalla näiden hehkutuspizzojen ääreen. Nam, eipä ole turhaan hehkutettu!

Puttesin perjantai-illan tunnelma on rento ja iloinen puhe täyttää salin, taustamusakin pyörii vaimeasti. Puttesissa on hipsterilookki, (tarkoituksella) tagitetyt vessat ja narikkamaksu (what?!). Asiakaskunta oli nuorta urbaania, joten mehän sovittiin hyvin joukkoon :)  Istumapaikkaa voi odotella baaritiskillä, josta myös tilataan ja samalla maksetaan pitsat ja juomat. Lista on sopivan lyhykäinen. Funghi-sienpitsa oli mahtava valkoinen pizza jossa oli hyvin makua. Silence of the Lambs -lammaspitsassa oli pikkaisen potkua ja Puttanescassa maistuu anjovis voimakkaasti. Kaikissa pitsoissa oli sama superhyvä tekijä, nimittäin pohja. Pehmeä juuri sopivan paksu ja reunat natustettiin tyytyväisinä loppuun asti. Myös iso kasa rucolaa on plussaa.

Mene tänne jos haluat saada hyvää. Vaikka ravinteli näytäisi täyteen ammutulta, kannattaa pieni hetki odotella pöytää, pizzat ovat sen arvoisia.

Tähdet: 4 1/2

Tehtiin ite: Two Greedy Italians - Alppipizza

Siitä on jo muutama kuukausi kun telkkarista tuli Two Greedy Italians -ruokaohjelma ja saman verran on aikaa siitä kun Jii upotti sormensa pitsataikinaan ja pyöräytti italianojen valkoisen salamipitsan. Neiti on sitä mieltä, että pitsaa (tai ihan mitä tahansa muutakin) voisi olla tarjolla useamminkin työpäivän päätteeksi ja sitä vaan nälkäisenä pääsisi suoraan pöytään. :)

Googlettamalla löytyi oikea pitsaresepti ja löytyipä vielä pätkä samaa ohjelmaa josta sai tsekattua muistinvirkistämisesksi tekovaiheet. Heppujen ohjelma on muuten ihan katsomisen arvoinen, joskaan telkkarista ei sitä taida enää tulla. Karismaattiset äijänkäppänät, hienoa maisemaa ja kuvaa riittää. Telkkuohjelmassa pitsa näytti vastustamattoman herkulliselta, ja sitä se olikin! Tähän pitsaan on käytetty gruyère-juustoa ja crème fraîchea perinteisen tomskupohjan sijasta. Ehdottomasti parasta pitsaa mitä Jii on loihtinut! Jii vinkkaa myös vahvanmakuisesta Ravenswood-punaviinistä jota taannoiselta Tukholman laivamatkalta tarttui mukaan, Alkosta turha etsiä.

Taikina kahteen pitsaan:
- 500g durumvehnäjauhoja
- 2tl suolaa
- 7g kuivahiivaa
- 320ml kädenlämpöistä vettä

Täyte:
- 80g gruyère-juustoa raastettuna
- 250g crème fraîchea
- suolaa

- mustapippuria

- punasipuli
- 150g salamia

- tuoretta oreganoa

Taikina - yhdistä jauhot, suola ja hiiva. Lisää vesi hiljakselleen samaan aikaan vaivaten taikinaa. Muotoile taikina palloksi ja jätä lepäämään viideksi minuutiksi. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia ja jaa se kahtia. Laita hieman jauhoja alustalle, laita taikinapalat alustalle ja peitä kostealla pyyhkeellä. Anna nousta ainakin 30 minuuttia lämpimässä.

Lämmitä uuni 240 asteeseen. Yhdistä täytteeksi raastettu gruyère-juusto ja crème fraîche, lisää hieman suolaa ja pippuria. Kun taikina on noussut, vaivaa taikinapalloista 30cm halkaisijaltaan olevat ohuet pizzapohjat. Laita täyte pohjien päälle, lisää viipaloitu punasipuli ja salamiviipaleet. Paista uunissa noin 10 minuuttia. Lisää päälle tuoretta oreganoa.

Illallisella Lontoossa

Lontoossa on ihan liikaa hyviä ruokapaikkoja, ja niiden koluamiseen menisi varmasti vuosia! Barbecoa ja St. John olivat Jiin kokemuksen mukaan huippuja, mutta loppuviikostakin päädyimme ravintoloihin, joiden murkinoihin ei tarvinnut pettyä. Yksi maininnan arvoisista on ehdottomasti Spuntino.

Spuntinosta tuli luettua sen verran monta kehuvaa kommenttia, ja paikan konsepti vaikutti kokeilemisen arvoisalta, että rynnistimme Sohoon etsimään ravintolaa heti perjantai-iltana, kun Neiti oli saapunut saarivaltioon. Ravintola näytti ulkoapäin kuin miltäkin varastolta (vähän toisella tapaa kuin St.John), ei nimikylttiä näkyvillä ja huurustettujen ikkunoiden läpi ei nähnyt sisälle. Kuuluisaa jonoa ei näkynyt ja syykin selvisi. Paikan uuni oli mennyt rikki, ja ruokaa saisi aikaisintaan parin tunnin päästä. Emme jääneet odottamaan uuninkorjaajaa, mutta päätimme kuitenkin tulla joku päivä uudestaan. Lucky we did!

Spuntinossa on tarkoitus tilata listalta (joka kätevästi on samalla ruokatabletti) pikkuannoksia ja juotavaa sen mukaan miten nälkä on, ja sitä mukaan miten kokki ehtii valmistamaan ruokia, ne saapuvat pöytään. Tilasimme jaettavaksi pizzaa (makeaa sipulia, pinaattia ja juustoa), pari slideria (lammas ja pulled pork) ja kengännauharanskalaisia. Kylkeen brittiolutta, tietysti. Herkkua kaikki. Pizza oli ylitse muiden.

Spuntinossa oli hauska jutella niitä näitä rentojen tarjoilijoiden kanssa, rento ja trendikkäästi rouhea kuvaisikin hyvin paikan olemusta. Kannattaa suunnata hiukan ennen illan ruuhkia, istumapaikkoja kun on tiskin ympärillä kaksikymmentä ja pari seinustalla, varauksia ei oteta vastaan. Spuntinon perustajalla, Russell Normanilla, on Lontoossa pari muutakin kehuja saanutta italialaistyylistä ravintolaa, Polpo ja Polpetto, ensi kerralla niihin...

Tähdet: 4


Koska ensimmäisenä iltana vedimme vesiperän Spuntinon uunin kanssa, päädyimme silloin Mayfairin Burger & Lobsteriin. Jouduimme jonottamaan yli tunnin ravintolasta istumapaikkaa, mutta onneksi tällä oli käytäntönä ottaa puhelinnumero ylös ja soittaa kun pöytä olisi vapautumassa, joten odotteluajan pystyi hyödyntämään kaupungilla kierrellen. Pöytää tännekään ei voi varata etukäteen.

Ravintolassa on tasan kolme jättikokoista annosta mistä valita; naudanlihaburgeri, puolikas hummeri tai hummerivoileipä. Kaikki annokset maksavat saman verran (20 puntaa) ja tarjoillaan ranskalaisten sekä vihersalaatin kanssa. Jii nappasi hummerileivän ja papu burgerin. Hummerileipä oli todella hyvä ja hummerin lihaa oli val-ta-vas-ti leivän sisällä. Burgeri ei ollut mikään sen erikoisempi, super tuhti ja lihaisa, suolakurkut mainioita. Kuitenkin raikastusta olisi vaikka majoneesin muodossa kaivannut. Kannattaa kuitenkin valita hummeria tässä ravintolassa. Ja olla nälkäinen, vaikka hyvä jos siltikään jaksaa mutustaa edes puolet annoksesta! Paikka oli todella suosittu paikallisten keskuudessa sekä pari muutakin selvästi turistia oli hummereiden kimpussa. Jonoa rittii ovensuussa vielä myöhään illalla. Huomattiin myös, kuinka raflan ilmastointi ei ihan ollut kohdillaan, aikamonen rasvankäry oli tarttunut vaatteisiin, lensivät kaaressa pyykkikassiin :)

Tähdet: 3

Ristorante Gastone 29.6.12

Gastone on ollut jo iäisyyden käytävien ravintoloiden listalla, ja viimein perjantai-iltana meillä oli pöytävaraus kyseiseen ravintolaan. Ravintolasta olemme kuulleet vain kehuja, joten vesi kielellä ja nälkäisinä avasimme ravintolan oven.

Sisustukseltaan paikka on kotoisa ja moderni, ei mitään erityistä italiafiilistä herättävä, pikemminkin fiini (kuohulaseja kilautteleva pukumiesseurue viereisessä pöydässä auttoi varmasti asiaa) paikka. Ravintola oli melkein täynnä, mutta akustiikka toimi hyvin ja melukakofoniaa ei suht pienessä ravintolasalissa syntynyt.

Kamppailimme tovin menun parissa, ja päädyimme pastaan ja liharuokaan. Jii tilasi Pasta Del Mandrianon, eli häränsisäfile pastan, ja neiti päätyi grillattuun karitsansisäfileeseen kesäperunalisäkkeellä. Ruoat sulivat suussa. Pasta maistui pastalle, liha oli niin mureaa kuin voi.

Pasta tehdään Gastonessa itse, ja mausta heti huomasi sen olevan kunnon tavaraa. Eipä tuon pastan kanssa sopisikaan mikään tomaatti- tai kermakastike, ominaismaku vain peittyisi.  Olipa kyllä ihan huippuhyvä annos!

Neidin karitsa oli käynyt grillissä, ja sille se maistuikin juuri sopivasti, vaikka joku olisi varmaan tykännyt vielä hiiltyneemmästä mausta. Lisäkeperunat tulivat erillisessä kulhossa, ja niitä oli todella vähänlaisesti lihan määrään verrattuna, enemmänkin olis mennyt. "Gastonen kesäperunat" olivat ihan vain sitä itseään. Tryffelikastike oli todella maukas, ja lihan alta paljastunut varhaiskaali oli yllättävä ja hyvä lisuke.

Ruokajuomia olikin aika hankala valita, viinilista kun on Gastonessa melkoisen pitkä. Viinit tulevat tietysti Italiasta ja on jaoteltu viinialueittain listalle. Jii otti takuuvarmaa punaista suosikkia, Tommasi Amarone 2007. Neiti halusi kokeilla jotain valkkaria tarjoilija suosittelemana ( joten sen tarkempi nimi ehti jo pyyhkiytyä mielestä), valinta osoittautui ihan hyväksi, kesäiseksi ja raikkaaksi.

Jälkkäreille löytyi vielä tilaa. Neidin tiramisu oli sitä mitä pitikin ja Jiin, raparperipiirakka + jogurttijäätelö + kuningatarkasike upposi myös. Raparperipiirakka oli persoonallinen, toscakakkumainen, mantelikuorinen piirakka.

Annoskoot olivat sopivat tässä ravintolassa. Syömään oli tultu ja nälkä lähti. Pienemmistä annoksista olisi tullut kiukku, kun hyvä olisi loppunut liian aikaisin. :)

Tarjoilu oli ystävällistä, ja vaikka kiireessä Jiin kaffetilaus unohtui tarjoilijalta (jälkkärit toi eri hlö) ja kahvi tuotiin pöytään vasta silloin kun nuolimme lautasilta kastikkeiden rippeitä, ei se meitä haitannut. Oli vielä kiva istua hetki ravintolassa ja sulatella masuja. Laskun kanssa tuotiin vielä Limoncello maistiaiset, hauskasti blinipannussa! Hyviin tapoihin kuuluvasti myöhästynyttä kahvia ei loppulaskussa huomioitu. Meille jäi miellyttävä kuva ravintolasta. Menemme varmasti uudestaan (ja Neiti tilaa sitten härkäpastan myös :) ).

Tähdet: 4

Raffaello, 31.12.11

Vanha vuosi päätettiin takuuvarmaan ruokaan ravintola Raffaellossa Helsingin keskustassa. Ravintola sijaitsee Aleksanterinkadulla, Kämpin ja Stokkan välissä. Italialaistyylisessä ravintolassa on tullut käytyä muutamia kertoja, ja niin kuin aina, tälläkin kertaa jokainen lautanen nuoltiin putipuhtaaksi.

Alkuruoaksi söimme tomaattikeittoa ja pesto-focaccia leipää. Keitto oli Jiin makuun sopivan tulinen ja pestotahnalla voideltu leipä maukas. Viininä alkupalojen kanssa oli saksalainen puolimakea valkkari Moselland Riesling Kabinett, jota myös punaviinin ystävät joivat kehuen.

Nti Papu nautti Filetto di agnello- annoksen, eli karitsanfilettä ja vuohenjuustoperunaa punaviinikastikkeen kera. Annos oli maukas mutta tuhti. Perunasose oli aika jämäkkää tekoa neidin makuun, täydellisen mureat karitsabiitit sulivat paremmin suuhun ja kastike oli nannaa.

Jii tilasi jo pari kertaa erinomaiseksi todetun härän sisäfileen valkosipuli-lohkoperunoilla, joka tarjoillaan tirisevän kuumana parilalta. Kannattaa tilata lihan medium miinuksena (jos haluaa medium lihaa) sillä kuuma parila kypsyttää pihviä jatkuvasti. Härkä oli, taas kerran, mielettömän hyvää. Murea ja maukas häränliha yhdistettynä maistuviin perunoihin (unohtamatta järjettömän tulista chilipötköä, jota edes Jii ei syönyt loppuun), oli erinomainen suoritus. Härän kanssa nautittu punaviini, Nederburg Manor House Shiraz, sopi todella hyvin. Viini tarjoiltiin pöytäseureen mielestä hitusen liian kylmänä, mutta laseihin kaadettuna ja hetken lämmenneenä se oli oiva lihaviini.

Aikaisemmasta kokemuksesta oppineina jälkiruoka, tiramisu, syötiin puoliksi sen valtavasta koosta johtuen. Tällä kertaa tiramisua tosin oli maustettu ilmeisesti laihemmalla kahvilla, koska kahvin maku oli todella heiveröinen.

Suosittelemme Raffaelloa varauksetta pihvin- ja liharuoan ystäville. Viinilistalta löytyy myös jokaiselle jotakin. Annokset ovat reilun kokoisia, joten ei ole pahitteeksi olla hiukan nälissään kun saapuu Raffaelloon. Palvelu on ollut asiallista ja sopivan rentoa. Tunnelmaltaan Raffaello on ehdottomasti pimeiden syys- tai talvi-iltojen paikka. Hieman pysähtynyt ysärifiilis kuitenkin häiritsee ainakin neidin sisustussilmää. Voisivat ainakin päivittää kamalan väriset ruokalautaset valkoisiin simppeleihin. Noista kelta/turkooseista tulee mieleen joku Abc... kuitenkin erinomainen ja pettämätön ruoka vetää pointseja ylöspäin.

Tähdet: 4

Fifteen 3.12.11

Ensimmäiseksi illallispaikaksi Damissa valitsimme Fifteenin, parin raitsikkapysäkin päästä rautatieasemalta. Pähkinänkuoreen kiteytettynä Fifteen on TV-kokki Jamie Oliverin perustama koulu ja ravintola, joka kouluttaa ja työllistää paikallisen maan työttömiä ja syrjäytyneitä nuoria. Ravintolassa työskenteli illalla monipäinen joukko youngstereita, keski-ikä 20vee, sanoisin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, kerrottiin ravintolan ideasta, menun ja ruokien siällöistä sekä vastailtiin kysymyksiimme täydellisellä englannilla, kuten hollantilaiset yleensäkin.

Alkujuomiksi otimme loman kunniaksi lasit kuohuvaa, joita nautimme keittiön tervehdyksen (marinoituja pikkusipuleita ja retiisejä + jokin nami dippi) ja leipien kanssa. Pöytään saapui myös nopeasti alkapalaksi tilaamamme iso antipastilautanen kukkurallaan loistavia makuja. Tässä vaiheessa meidän kahden hengen pöytä oli aivan täynnä astioita, ja ehkäpä nuoren henkilökunnan kokemattomuus ja tilannetajun puuten tuli tällöin esiin, yhdistimme siis itsenäisesti puolityhjiä lautasia toisiinsa, ja parit lautaset pinoihin, jotta saimme tilaa kyynärpäille.

Alkupalat täyttivät vatsamme vaikka kuinka yritimmekin h i t a a s t i napostella niitä, ja mietimme ottavamme vain pienet pastat pääruoaksi. Tarjoilija kertoi kuitenkin pienen annoskoon olevan ihan pieni, joten päätimme ottaa pääruokaversiot. Neidille, naudanlihalasagne (kuvaassa) ja Jiille papardelle-jänis-pasta (ja lasi punaista). Ja voi vide minkä kokoinen olikaan pääruoka. Lasagne vielä meni, mutta Jiin annos oli niin suuri, että alkupaloja ei olis tarvittu lainkaan sen selättämiseen. Lasagne oli taivaallisen hyvää, ihan mahtava! Jiin jänis maistui riistalta, kuten pitääkin, mutta neilikan ja inkiväärin (jouluinen maku, oliko ne niitä?) käyttö oli liian runsasta, ja annoksen huvetessa alkoi sapuska maistumaan yhä tunkkaisemmalta. Ja tätä siis olisi jäänyt dogibägiin asti.

Olo oli näiden ruokien jälkeen kuin täysinäisellä ilmapallolla, mutta jälkkäri, sitruunatorttu sisilialaisista sitruunoista, poltettua marenkia ja päärynähilloketta, kuulosti maistettavan arvoiselta, ja hintakin 7,50 oli edukas. Otimme yhden annoksen, kahdella lusikalla (vaikka tarjoilija mainitsikin, että torttu on sitten aika pieni...). Hoksasimme edellisistä ruokalajeista, että pieni tässä ravintolassa tarkoittaa jotain muuta kuin pientä. Sitruunatorttu oli samalla makea ja hapan, ihanan voimakas, mutta tarvitsi ehdottomasti pehmeän marengin kaverikseen. Hilloke oli turha eikä sopinut annoseen. Yksi kokonainen torttuannos olisi ollut liikaa makeutta yksin syötäväksi. Jaettuna tämä oli hyvä päätös kivalle illalle.

Meille jäi todella postiivinen kuva Fifteenistä, oli kiva seurata ravintolan toimintaa, nuorta henkilökuntaa ja sen tehäväjakoja. Toivottavasti tämä toimii monelle nuorelle hyvänä ponnahduslautana. Ruoka oli hyvää, annokset kauniita, reilun kokisia ja oikein kohtuu hintaisia tasoonsa nähden. Miljöö on hieman hallimainen, mutta kun väkeä saapuu pöytiin ja puheensorina yltyy ei siihen kiinnitä enää huomiota. Suosittelemme pöytävarausta, jonka voi helposti tehdä netissä jopa tuntia aikaisemmin jos tilaa vain löytyy.

Tähdet: 4

Vespa, 6.8.11

Italialaistyylinen ruoka on meidän molempien mieleemme, ja viime käynti Ravintola Vespassa vain vahvisti mielipidettä, tänne pitäisi olla jo pöytävaraus seuraavaan kertaan...

Vespa sijaitsee Helsingin keskustassa, Etelä-Esplanadin alkupäässä. Vespa jakautuu kolmeen kerrokseen; kellarissa sijaitsee trattoria, katukerroksessa baari sekä osa ravintolatilasta ja yläkerta on varattu kokonaan ruokaravintolan käyttöön. Yläkerran ikkunapöydistä avautuu kiva näkymä Espalle. Vespa on todellakin italialaistyylinen ravintola täyteen ahdetulla pöytäjärjestelyllään. Ravintola on aina (kaikki kolme kertaa kun olemme käyneet) ollut aivan täynnä joten pöytävaraus on must. Italialaista on myös se, että joskus iltaisin paikalle ilmestyy viulua soittava ja laulava Gigolo, joka onneksi on tajunnut kiertää meidän pöydän riittävän kaukaa ;). Miinusta Vespa saa kyllä käymälöistään. Aina jonotusta yhteen koppiin. Vai onkohan kellarikerroksessa lisää?!

Alkupalaksi Vespassa tarjotaan lämmintä ja hyvää focaccia-leipää. Pääruoaksi viimekerralla Jii söi risotto con asparagi e salmone, eli parsa-kylmäsavulohirisoton. Nti Papu nautti linguini di pollo al limone, eli broilerin rintafilee-mozzarella-sitruuna-pastan. Jiin risottoannos oli tuhti, sopivan puuromainen niin kuin risoton kuuluukin. Parsa ja kylmäsavulohi sopivat erinomaisesti yhteen ja tuloksena olikin yksi parhaista risotoista ikinä. Papun öljypohjainen pasta oli myös loistava, annos oli kevyt, maistuva ja raikas. Ruokajuomana nautimme Tommasi Ripasso Valpolicella Classico -italialaispunaviiniä, joka keikkuu Jiin viinilistan kärkipäässä. Suosittelun arvoinen paikka!

Tähdet: 4

Carlito's, Espoo

Italialaishenkinen Carlito's kauppakeskus Sellon vieressä on varma nakki, jos kaipaa hyvää ja freessiä murkinaa. Listalta olemme testanneet salaatteja, pizzaa ja pastoja. Mainioita kaikki, mutta voiton vie kanacaesarsalaatti. Lämmin grillattu kananfileepihvi raikkaan salaattipedin päällä on reilunkokoinen ja täyttävä annos. Kokista riippuen annos on näytänyt erillaiselta, leipäkrutonkien asettelu on taidetta ;)

Viinilista tarjoaa myös nautittavaa makuun kuin makuun. Varsinkin punaviinilistaa on käyty läpi (nuoruuden)innolla. Viimeksi Jiin testaama Italialainen Casa Sant'Orsola Barbaresco sopi pizzan kanssa kuin nyrkki silmään. Hintataso ainakin hieman "paremmilla" punaviineillä on melko tyyris, varsinkin jos verrataan erinomaisia viinejä tarjoavaan Ristorante Pregoon.

Carlito's toimii Glo hotellin alakerrassa ja tarjoaa aamiaisen hotellivieraille, lounastakin saa. Välillä olemme olleet nälkäisenä nykimässä ovenkahvaa (ravintola on iltapäivisin kiinni ja avaa klo 17 illaksi) ja joutuneet kääntymään Prisman tiskin puoleen...Paikka on mukavasti sisustettu ja kokkien touhuja pystyy seuraamaan osasta pöytiä. Tuuletus on aika kovalla, joten vilukissat (kuten Papukin on) varautukoon.

Palvelu on ollut ihan hyvää, välillä olemme huomanneet kummallisuuksia. Miksi esimerkiksi aina ei tarjota alkupalaleipäkoria (hyvää focacciaa) ja levitettä? Ja kerran odottelimme tilauksen teon jälkeen helteisellä terassilla tilattua vesikannua, joka lopulta tuli vasta ruoan kanssa...muihin pöytiin kyllä tuotiin juomat ennen ruokia.

Kanacaesaria tekisi taas mieli, mjams!

Tähdet: 4

Bravuria 28.7.11

Late lunch klo 14-17 - Kaksi pastaa yhden hinnalla, houkutteli kesälomalaiset testaamaan Ravintola Bravurian Kampissa, entisen Chicosin tiloissa. Ruoat Bravuriassa tilataan suoraan kokeilta, jotka merkkaavat ovelta saatuihin elektronisiin kortteihin tiedot tilauksesta. Juomapuoli hoidetaan erillisestä baarista, ja kortti vinkuu. Poislähdettäessä kortti annetaan erilliselle kassalle ja maksetaan syöpöttelyt.

Henkilökunta opasti mukavasti heti ovella kuinka asioida ja mistä mitäkin löytää, ensin tilattiin juomapuoli. Jii otti laihannäköisestä (sekalaiselle liitutaululle oli merkitty 2 punaviintä, listalla olisi ollut näköjään enempikin) viinivalikoimasta punaista, Farnese Sangiovese Organic -luomuviintä, neiti otti jäävettä.

Kokeilta tilasimme 2x gamberi-pastan - katkarapuja, rukolaa, sitruuna-voikastiketta. Jii tagliatellella ja Papu spagetilla. Jii otti lisä chilin. Sinä sitten jonotettiin ja katsottiin kuinka kokit valmistivat annoksemme noin viidessä minuutissa. Isot pasta-annokset tarjottimelle ja vapaata pöytää etsimään.

Kylläpä maistuivat annokset erillaisilta vaikka periaatteessa piti olla samat ainekset. Chili oli sopivan tulista Jiille (tulisen ruoan ystävälle yllätys), Papu ei moista olis syönyt. Jiin arvio: Erinomaisen makuinen pasta höystettynä chilillä sekä hivenen sitruunaisella aromilla. Neidin arvio omasta annoksestaan oli aivan päinvastainen. Maistelimme toistemme annoksia, ja niistä huomasi kuinka eri makuisia pastat olivat. Jiin vahva chili kumosi sopivasti sitruunan, voin ja rucolan yhteismakua, joka oli aivan liian terävä ja pistelevä neidillä. Kyllähän sitä söi nälkäänsä, mutta tästäedes Papu välttelee kysestä ruoka-aine yhdistelmää kuin ruttopuistoa.

Ainiin, Jii tahtoo eritysmainita viinin, joka oli kuravettä. Viinin valinnassa halpa ja hyvä käy hämmästyttävän usein yhteen, kunhan tietää mitä hakee. Tällä kertaa valinta ei olisi voinut olla huonompi.

Fiilis: Paikka oli meluisa ja vähän sekava, chillaus musiikkia yhdestä nurkasta, puheensorina kaikui kovilla pinnoilla, ja kokkien pannut porisivat. Valaistus oli jotenkin oudon hämärä lounastus paikaksi ja muutenkin vähän epäonnistunut. Katot oli maalattu liitutaulumaallla jonne sinne tänne kirjoitettu ruoka-annoksia ja hintoja. Suurella ja korkealla 12hlön neliöpöydällä oli hassua istua ja heilutella jalkoja, tuli ihan Liisa ihmemaassa -olo.

Nti Pavulla oli vähän epäonnistunut kokemus, ehkäpä toisen pastan valinta olisi antanut lisäpointseja Bravurialle? Jii tykkäsi pastasta erittäin paljon ja... siinähän se sitten olikin. Bravuria toimii varmasti hyvin lounaspaikkana tai pikaisena ruokana matkalla baarista toiseen, mutta emme lähtisi illastamaan Bravuriaan.

Tähdet: 2 ja puoli