Kööpenhamina: Ravintola Bror sekä drinkkibaari Lidkoeb

Köpiksen reissusta on jo se muutama kuukausi ehtinyt vierähtää, mutta koska Kööpeenhamina on varmasti monella mielessä kevät- tai kesämatkana, niin pari ravintolavinkkiä meillä olisi vielä takataskussa. Täältä löytyy aamiaiskaffila vinkkimme ja tunnisteista kun klikkaat Kööpenhaminaa, löytyvät myös muut jutut 3 vuoden takaiselta Köpisreissultamme.


Ravintola Bror, Skt. Peders Stræde 24 A

Olimme varanneet etukäteen yhdeksi illallisravintolaksi pikkuisen Ravintola Brorin, joka on tällä hetkellä kovin suosittu ja tykätty köpisravintola.  Bror on ihan keskustan tuntumassa, noin kilometri Tivolilta. Brorin ovat perustaneet kaksi Nomassa työskennellyttä kokkia, ja hyvin tuntuu pyyhkivän. Brorin teema on new Nordic, mutta sammalta, jäkälää taikka muurahaisia ei kuitenkaan tullut pöytään pipetillä tarjoiltuna :) Reiluja ja tavattoman herkullisia makuja ja makuyhdistelmiä lähellä tuotetuista kauden raaka-aineksista. Brorissa on tarjolla 4 ruokalajin menu, ja lisäksi on muutamia pikkupurtavia ja lisäannoksia. Menu vaihtelee raaka-aineiden saatavuuden ja kauden mukaan, eli ateria voikin siis olla hiukan erilainen joka päivä. Oli oikeastaa todella hauskaa kun ruokalaijt tulivat yllätyksenä, ja veikkailimmekin aina mikä voisi olla seuraavan ruokalajin pääraaka-aine.
Hinta ja laatu todellakin komppaavat, neljä ruokalajin menu oli reilu 50 euroa, joka on köpiksen hinnoilla tämän tasoisessa paikassa melkein jopa edullista. Juomat toki päälle. Viinipakettia tottakai saa, mutta tälläkertaa me otimme lyhyeltä viinilistalta henkilökunnan suosittelemat lasilliset menuta ajatellen sekä omien valkoinen / punainen -mieltymyksiemme mukaan. Aterian läpi tarjoilitiin myös mahtavaa rapsakkakuorista leipää, joka oli leivottu sisarravintola Cafe Lillebrorissa, sadan metrin päässä. Ravintolasali oli hämyinen ja tunnelmallinen, kotoisa ja lämminhenkinen, olimme yläkerrassa missä keittiökin sijaitsi, lisäksi kellarikerrokseen mahtui vielä toiset parikymmentä ruokailijaa. Vanhat eripari lautaset toivat fiilistä ja palvelu oli moitteentonta ja tavattoman ystävällistä. Paikasta myös haluttiin aidolla innostuksella kertoa ja aikaa pitempään jutusteluun oli varsinkin serviisin lähestyessä loppua. Meidän pöydästä pystyi myös kurkkimaan kuinka pienessä keittiötilassa kuhisi ja annoksia koottiin lautasille. Tee pöytävaraus mahdollisimman aikaisin jo kotoa käsin. Hämyiset kuvat on mitä on, mutta tätä ravintolaa ei kannata missata!

Meidän menumme oli seuraavanlainen: Alkuun mahtavan raikas ja herkkä turskaa ja selleriä -annos.

Toisena alkuruokana kanansydämiä, kaalia ja krutonkeja. Moitteeton, maukas ja Jiin suosikkiannos.

Pääruokana porsaan sisäfilettä, mustajuurta, omenaa ja hasselpähkinää. "The rustic way"

Jälkkärinä murennettu porkkanakakku, piimäjäätelöä ja tyrnikastiketta. Justiinsa sopivan raikas lopetus.

Sitten vielä drinkkivinkkiä. Tänne mahtavaan "salaiselta takapihalta" löytyvään Lidkoeb- drinkkibaariin emme olisi löytäneet ihan hetkessä. Onneksi Sillä Sipulin Merituuli oli bongannut paikan jo päivänvalossa ja opasti meidät janoiset oikeasta porttikongista sisään. Reipas kävelymatka köpiksen Teurastamon alueelta tänne piilopaikkaan on, keskustasta matkaa kertyy jo se pari kilometriä, ja taksi voisi olla kova sana. Baarissa on mainio atmosfääri ja baarimikot osaavat hommansa. Drinkit ovat siinä 13-15 euroa tsipale.

Lidkoeb, Vesterbrogade 72 B

Kööpenhaminassa aamiaisella, 3 tärppiä

Taannoisella Köpiksen matkalla otimme hotellin keskustan ja Nørrebron välimaastosta, sillä halusimme keskustapyörimisen lisäksi tutkailla tuota ennestään tuntematonta ja nyt niin hip Nørrebron kaupunginosaa. Ja kyllähän sieltä suunnalta kivoja pikkuputiikkeja ja rafloja löytyykin, mukavia katuja käveltäväksi ja kaunis suuri kirkkomaa josta H.C. Andersenin hautakivikin tuli bongattua. Tässä pari oivaa aamisvinkkiä tuolta Nørrebron suunnalta.

Olisipa oman kotimatkan varrella leipomo kuin Nordisk Brødhus, saisi meistä vakkariasiakkaat heti! Nordisk Brødhus sijaitsee siis Nørrebrossa, Tivolilta kävelymatkaa tulee noin 3 kilometriä. Lähempää vähemmän :) Saavuimme siinä ennen puoli kymppiä leipomolle ja saimme tokaviimeisen pöydän rujosta, mitä ilmeisimmin tarkoituksella ja harkitusti "rahat loppuivat ennenkuin ehdimme aloittaa remontin" näyttävältä pienestä kahvisalista. Iso ja päheä leipäuuni oli sijoitettu paraatipaikalle keskelle leipomoa, ja koko ajan sinne tyrkättiin taikinaa ja upeat tuoksut vaeltelivat nenänpäähän. Moni oli tullut leipomoon pitkälle aamiaiselle kaverin kanssa, osa näpytteli Macbookejansa hopeisissa tennareissa tai turkisliivi ja pipo päässä. Semmoset on siis nyt kuuminta hottia. Ovi kävi tiuhaan ja asiakkita kävi kurkimassa vapaata pöytää tai tyytyivät ottamaan leipomuksia mukaansa. Me tilasimme aamiaislautasen ja myslijugurttiannoksen sekä kaffet. Latte oli ihan maailman parasta pehmeänä ja kermaisena. Leivät ja leipomukset maukkaita ja granola herkullista. Sopivan kokoinen aamiaislautanen mehulla maksoi noin 14 euroa ja myslijugurttiannos noin 6 euroa. Iltaisin paikka muuttu ravintolaksi ja tarjoaa simppeliä kotiruokaa.

Lähempänä Köpiksen keskustaa sijaitsee Cafe Lillebror. Lillebror on ollut auki vasta alle puoli vuotta, mutta pieni kaffila oli lauantai-aamuna hetkessä täynnä nälkäisiä aamuvirkkuja. Lillebror on samojen jamppojen kuin ravintola Bror, jossa kävimme mainiolla illallisella toisena iltana, tästä lisää siis myöhemmin. Lillebror on myös auki koko päivän ja iltaisin sieltä saa pientä simppeliä syötävää viinlilasillisen seuraksi. Veljekset sijaitsevat samalla kadulla, ja siinä välissä olikin veikeästi hotellimme (Joka muuten oli Hotelli SP34, ihan ok hotelli, jolta kuitenkin odotimme hiukan enemmän. Meille sattui kiva ullakkohuone, tosin kylppäri oli nuhjuinen ja kulunut, vastoin kuin muu sisustus...).

Cafe Lillebrorista saa tilata ja myös ostaa mukaan erilaisia leipiä täytteillä, pullia ja muuta makeaa, myslijugurttia, ja olipa listalla myös viskipuuroa. Naapuripöytä tilasikin puurot, jotka pöydässä sytytettiin sytkärillä palamaan... Viskin makua emme kuitenkaan kaivanneet aamutuimaan joten jäi meiltä tämä jännyys kokematta, jälkikäteen mietiyttynä olisihan sitä tietenkin pitänyt testata, viskipuuroa, camoon! Sen sijaan starttasimme aamun munakokkelileivillä ja pekonisämpylällä sekä cappucinoilla. Näistä sai energiaa myöhäiseen lounaaseen asti joka nautittiin läheisillä Trovehallerneilla, eli siis ruokahalleilla. Ruokahallit kannattaa laittaa köpisnähtävyyksien listalle. Herkkuja notkuvat tiskit, lihat, juustot, leivonnaiset, smörrebrödit, sekä tuoreet kalat ja merenelävät saavat kuolan valumaan suupilestä. Halleilla voi siis nauttia vaikkapa nopsan lounaan tai perinteisesti ostaa mukaan.

Yksi nyt kovin trendikäs ruoka on myös nostettava tähän postaukseen. Nimittäin puuro ja Köpiksen oma puuroravintola Grød, joita on jo itseasiassa kolme. Alkuperäinen pikkuinen Grød on pelkästään puuroja tarjoava ravintola Nørrebrossa. Puuroja saa niin aamulla, lounasaikaan kuin illalla ja menusta löytyy muutakin kuin perinteistä kaurapuuroa voisilmällä. Lounaaksi voi nauttia esimerkiksi risottoa ja muita riisipohjaisia puuroja ruokaisilla täytteillä kuten kanalla ja vihanneksilla. On maissipuuroa, linssipuuroa, spelttipuuroa ja hiutaleita voi ostaa myös mukaan. Annoskoko on reilu ja nälkä lähtee helposti. Istumapaikat laajenevat kadulle kunhan kevät koittaa taas. Samalla pikkukadulla Grødin kanssa sijaitsee hirmu monta muutakin foodielle sopivaa kohdetta: Esimerkiksi huippuravintolat Relae ja Manfreds & Vin, Meyers Bageri -leipomo, Karamelleriet -pieni karkkipuoti/tehdas, ja nurkan takaa saa myös paikallista olutta Mikkeller&friends - baarista. Lisäksi kadulla on pieniä käsityöläis- ja designpuoteja joihin kannattaa piipahtaa tekemään kivoja löytöjä. Sen voimme tämän käynnin jälkeen todeta, että hyvä ruoka ei kyllä lopu Köpiksestä, aina nurkan takaa löytyy lisää!

Muilla mailla: Kööpenhaminassa Boschin kutsumana

Viime viikolla olimme reissussa päheessä ja coolissa Kööpenhaminassa, jota ruokamaailman pääkallopaikasikin tituleerataan. Matkan päätarkotuksena oli tutustua Boschin aivan uudenlaiseen älykkääseen Serie 8 uuniin, ja samalla mittelöidä leikkimielisesti leipomistaidoista pohjoismaisten bloggarikollegoiden kesken. Pidimme vielä pari päivää omaa lomaa, ja hyvistä ravintolalöydöistä kerromme piakkoin lisää. Kyllä se köpis vaan on mahtava ruokakaupunki!

Suomalaisia blogeja oli mukaan matkalle kutsuttu kymmenen. Norjalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaistsen joukkueet olivat päämäärältään selkeästi pienempiä, mutta heidän joukosta löytyikin kovaa vastusta, mukana oli nimittäin superkuuluisaa pastellinväristä leipuribloggaajaa Norjasta ja TV-kokki-bloggaria Tanskasta... Wow, kyllä meistä kahdesta tuntui olo aika pieneltä näiden suosittujen ulkkareiden ja huippu suomiblogaajien keskuudessa. Mukana suomidelekaatiossa lisäksi olivat: Siskot kokkaa, Kaikki äitini reseptit, Sillä sipuli, Keltaisessa keittössä, Hellan ja viinilasin välissä, Sivumaku, Jotain maukasta, Hannan soppa ja 365 days with Ida.

Saavuimme keskiviikon illansuussa Köpikseen, ja pian hotellikirjautumisen jälkeen treffasimmekin suomijengin ja lähdimme ryhmänä kohti illallisravintolaa. Nimittäin Boschin väki oli järjestänyt meille yhden varmasti erikoisimmista illalliselämyksistä mitä kukaan oli kokenut tai saattoi odottaa. Koko pohjoismainen reilu 30-päinen bloggariporukka kerääntyi Köpiksen Meatpacking Districtille eli Kødbyenille I'm a Kombo - ravintolaan. Tai ei, paikkaa ei saa kutsua ravintolaksi tuli ensimmäisenä omistajien suusta. I'm a Kombo on juurikin tilaus-"elämysravintola" ja catering-yritys, pääkallopaikka on avoinna siis vain tilauksesta. Ilta tosiaan oli elämyksellinen ja uudenlainen tapa nauttia ruokaa ja minglata tyyppien kanssa. Kombossa söimme niin varastossa, kirjakaupassa, takapihalla tulitynnyreiden äärellä ja keittiössä. Ja ruoka, sekään ei ollut tavanomaisesta päästä. Alku skumpan ja popparisnacksien jälkeen meille tarjottiin liemikuutiot jotka itse sulattelimme mukeissa kiehuvaan veteen joka tuli yllättäen pesualtaan hanasta. Väliin juotiin Mikkeller-panimon olutta ja rouskutettiin kurkkukorkkia ja tartarpiffiä, säilyketölkistä paljastui nuudeli-mustekalasalaatti ja välillä keräännyimme varastoon tavarahyllyjen alle perinteisemmän pataruoan kimppuun. Paistoimme lisäksi tikkupullaa takapihalla talon tarjoamissa toppatakeissa ja puristimme pienestä hammastahnatuubista ankanmaksamoussea uunilämpimiin briosseihin. Kuten arvata saattaa suurin elämys tässä illassa oli tunnelma ja yleisfiilis, se mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, ja mistäköhän kohta syödään, kuin suuret makuelämykset ja menun yhtenäisyys. Hauskaa oli ja ilta jäi takulla kaikkien mieleen. Hienoa, että joku tekee asioita uusin avoimin mielin!

Seuraavana aamuna olikin sitten The Day, eli tutustuminen  Boschin uusiin serie 8 uuneihin ja kakkumaaottelu, joka paljastuikin pullamaaotteluksi. Pullakisan voiton vei Norja yyber herkullisen näköisillä kanelsnurreillaan. Onneksi tuomarimme, Tanskan konditoriaprinssi Nicolaos Stranglas, oli utelias näkemään suomalaisen version kanelipullista ja saimme muotoilla myös korvapuusteja snurrejen lisäksi. Selkeästi muilla pohjoismailla oli pientä etulyöntiasemaa, nehän ovat snurrailleet varmasti koko ikänsä. Saimme Stranglasin snurreohjeet kotiin, joten varmasti kotikyökissä vielä kokeillaan tuota pullien kierittämis ja solmimistekniikkaa.

Sillä aikaa kun pullat paistuivat uusissa älyuuneissa annettiin vielä jälkkäritehtävä joukkueille. Lautaselle piti koota sitruunapiirakka-annos annetuista aineksista (mm. lemon curdia, marenkia, keksimurua, jädeä, marjoja). Tässä kisassa metsäpolkuteemainen annoksemme sijoittui toiseksi isäntämaan viedessä voiton. Hopee ei oo häpee, ainakin jos Ruotsi voitetaan :D

Bosch on todella panostanut uuteen uuniinsa ja sen lanseeraamiseen. Köpiksessä pidettiin koko viikon ajan koulutus- ja esittelytilaisuuksia, niin medialle, myyjille ja muille yhteistyökumppaneille. Bosch on kehitellyt uudet uuninsa helpottamaan erityisesti nykypäivän ihan tavallisen kokkaajan arkea. Sellaisen joka haluaa helposti täydellisen paistin pöytään, ja sellaisen jonka aika on kortilla ja uunin vahtimisen sijaista haluaa käyttää ajan vaikka rauhassa lasten kanssa leikkimiseen. Uutta ovat monipuolinen sensoritekniikka ja ilmaa sekä vasta- että myötäpäivään pyörittävä kiertoilmakojeisto, joka mahdollistaa tasalaatuiset muffinit ja muut riippumatta siitä missä kohdassa peltiä ovatkaan ja kuinka monta peltiä päällekkäin on ladottu. Uunista löytyy myös kolmen pisteen paistolämpömittari, automaattisia ruoanvalmistustoimintoja, mikroaaltouunitoiminto, ja mahdollisuus höyrykypsentämiseen. Samaan aikaan voi uunissa valmistaa koko aterian, esimerkiksi kana ja riisit omissa astioissaan itsekseen. Uunissa on aivan uudenlaista sensoritekniikkaa joka aistii uunin kosteusoloja leivottaessa leipää ja kakkuja, ja mukauttaa lämmön ja ajan sopivaksi. Tiivistetysti homma toimii niin, että kokki valitseen uunin ohjausrenkaan avulla ruokalajin ja muut speksit, ruoka uuniin ja sensorit ryhtyvät töihin. Uuni ilmoittaa kun on valmista ja sammuttaa itse itsensä. Uunin luukkua ei toki saa mennä availemaan kesken kaiken vaan pitäisi luottaa uunin älyyn. Hehe, tämä saattanee olla aika vaikeaa, miten sitä uskaltaisi luottaa koneeseen... Valitettavasti emme päässeet räpläämään itse uunien kanssa sen enempää, mutta homma kuulostaa kyllä kiinnostavalta, ja on varsinkin tekniikkanörtille unelmavehje. Säätöjen opettelua varmasti vaatii, ja mitä monipuolisemmin tykkää kokkailla ja leipoa sitä hyödyllisempi uuni on.  Uskoisimme uunista olevan apua kiireiselle kotikokille ja ihan tavis ruoanlaittajalle siinä missä ruokahifistelijällekkin.

Kiitokset vielä Boschille mahtavasti järjestetystä tilaisuudesta ja kiitos myös meitä suomalaisia luotsannelle Cocommsin Jonille! Tack!

Köpis, Cafe 8Tallet ja Bella Sky

Muutama sananen vielä Kööpenhaminasta, joka taitaa olla monella tämän kesänä matkasuunnitelmissa.

Köpis on juuri sopivan kokoinen pidennettyyn viikonloppumatkaan, ja kaupungissa on selvästi eri fiilinki kuin vaikkapa Tukholmassa. Tekemistä ja katsomista löytyy jokamakuun, ja jos on kiinnostusta sisustamiseen, muotoiluun ja arkkitehtuuriin, niin paljon on nähtävää. Eikä ruokapuoli jää kakkoseksi :)

Kaupungissa oli helppoa ja turvallista kulkea kaikkialle, kunhan muisti ohi suhahtelevat polkupyörät (jotka vielä nostattivat Jiin pyöräkuumeen niin, että uusi ajokki piti hankkia heti kun kotiin päästiin). Käytimme metroa ja (välillä junaakin) hotellilta keskustaan kulkiessa. Metroliput ovat kalliimmat kuin Helsingissä, muutenkin hinnat tanskanmaalla tuntuivat olevan korkealla tai ainakin samalla tasolla kuin Suomessa. Metro kulkee osan matkasta maanpäällä, joten maisemiakin pääsee katsomaan.

Majoituimme Köpiksessä keskustan ulkopuolelle, huippumoderniin Bella Sky hotelliin, jonka saimme älyhalvalla lento+hotelli tarjouksella (olisiko ollut n.60e/yö ja lennot 80e/per herne). Hotelli oli yksi parhaista jossa olemme olleet.  Hotellin Sky baarista oli hienoa seurata auringonlaskua namidrinkkien kanssa (23krs), eikä paha ollut oman huoneemmekaan ikkunoista avautuva näköala.

Hotellin törkeänhintaisen perusbuffee -aamiaisen, tosin jätimme joka aamu välistä ja tutkimme mielummin kaupungin muuta aamiastarjontaa ja brunsseja. Parhaan aamiaislautasen saimme Cafe 8Talletissa, Örestadin asuinlähiössä, jossa muutenkin riittää katseltavaa arkkitehtuurista kiinnostuneille. Näkyisipä samanmoista piristävää rakentamista Suomessakin! Köpikseen täytyy ehdottamasti päästä uudestaan!

Radio 26.5.12

Päätimme valkata ja varata valmiiksi yhden illallisravintolan etukäteen Köpiksestä. Ensiksi nettiä selaillessa ja ravintoloita rankatessa jäi mieleemme Relae, mutta online-varattavat pöydät vilkuttivat punaista jo kolmisen viikkoa ennen matkaa. Reissuumme myös osui parikin (helluntai ja joku tanskalaisten extra) pyhäpäivää, jolloin moni tsekkaamistamme ravintoloista (ja kaikki kaupat) pitivät rokulipäiviä. Tämä vähän mutkistutti matkasuunnitelmiamme.

Relaen tilalle löytyi kuitenkin aika superi ravintola, Radio, jonka ravintoloitsija, Claus Meyer, on yksi Noman perustajista. Radio sijaitsee parin metropysäkin päässä ytimestä, mutta me reippaina nuorina kävelimme ne muutamat korttelit keskustasta. Radio juontaa nimensä toisella puolen tietä sijainneesta yleisradion toimitilasta. Radio on melko tuore ravintola, joka painottaa pohjoismaiseen moderniin ruokaan, kasviksiin sekä kauden antimiin. Kasvikset tulevat suurelta osin ravintolan omalta plantaasilta, Lilleø-saarelta. Siellä kasvaa myös hedelmäpuita sekä valmistetaan viiniä Nomaan. Lihat ja kalat tulevat mahdollisimman läheltä pientuottajilta ja kalastajilta.

Ravintola on tunnelmallinen, tyylikäs moderniin tapaan ja sopivan rento. Me tykkäsimme. Seinille on isketty vanhaa puulautaa, mustat kalusteet ja valaisimet tuovat särmää. Lattia on taivaallisen kaunista vaaleaa leveää lankkua, Dineseniä, kun tanskassa ollaan.

Menu on hyvin yksinkertainen, viisi ruokalajia, joista voi valita joko kaikki viisi (400dkk) tai kolme (300dkk). Lisäksi on yksi päivän pääruoka ja jälkkäri, joita ei ole listalle painettu. Toki otimme koko viiden lajikkeen menun. Ruokajuomaksi lasilliset viinimenun valikoimasta. Menuu vaihtuu viikottain.

Alkuun tervehdyksenä tarjottiin sipulinkuoriveneitä. Namskis. Kiva idea, tätä sormiruokaa voisi kokeilla myös kotikentällä. Varsinaista ruokaa odotellessa pöytään tuotiin myös kori rapsakkakuorista vaaleaa leipää, joka onneksi pidettiin pyytämättä koko ajan täytenä (sen verran hyvää oli!).

 
Ensimmäisenä menuun osana pöytään kiikutettiin listan mukaan kampasimpukkaa / pinaattia / valkosipulia. Kampasimpukka oli hyvin tehty, pehmeää ja suussa sulavaa, ja koko annos oli (ainakin Nti Papun mielestä) illan paras.

Toisena oli vuorossa eksoottisen kuuloinen annos nokkakalaa / raparperiä / ruisleipää. Kala oli mieto, hieman sitkeästi leikattava kapea pötkö. Lisäksi annoksessa oli omenasiivuja sekä marmeladinauhoja! Yhdistelmänä annos kuulosti hyvinkin oudolta, mutta yllätti positiivisesti, vaikka tahmensitkeitä  marmelaadinaruja ei ymmärretty, mutta näyttivät hyvältä lautasella :D makeaa, suolaista, hapokasta, hampaissa rouskuvaa. Ihan hyvä combo.

Seuraavana lautasella tuotiin porkkanaa / savujuustoa / tilliä. Porkkana oli valmistettu jännästi tihmakaksi ja tahmaiseksi. Jos ymmärsimme oikein sekä uunissa että pannulla... vai oliko se keittämällä ja pannulla... Maku oli taas erinomainen ja savujuustovaahto pehmensi porkkanan makua kivasti. Juustovaahtoa oli hieman liikaa tai sitten porkkiksia liian vähän ;)

Sitten olikin ns. pääruoan vuoro: vapaastimyllertänyttä possua / retiisiä / piparjuurta. Ravintolan mukaan mikään annoksista ei ole varsinainen pääruoka, jälkiruoka tai alkuruoka, vaan niitä voi periaattessa syödä ja sekoitella toiseenkin järjestykseen. Liha mielestämme markkeerasi pääruokaa, joten sellaisena sitä söimme. Annos oli täyttävä ja possun maku toi Neidin mieleen joulukinkun. Jiin mielestä tämä oli muihin annoksiin verrattuna selvästi heikoin, ei kuitenkaan missään nimessä huono.

Viimeisenä vuorossa oli jälkkäri: auringonkukan siemeniä / makeaa salaattia / lakritsia. Yllärinä annoksessa oli myös jätskiballo sekä endiivi(?!). Tämä oli ulkoiselta anniltaan ehkäpä illan kaunein. Maultaankin pomppasi Jiin suosikiksi. Yhdistelmä toimi mielettömän hyvin ja (ennen) omituisena pitämä endiivi oli sopivan mieto Jiille, Neidin suussa ei tämäkään endiivi maistunut hyvälle.

Viimeisen annoksen jälkeen päätimme vielä kahvitella ja jakaa päivän (menuun kuulumattoman) jälkkärin. Jälkkärin jälkkärissä oli jäätelöä, keksiä, kaurahiutaleita, popcornia, kinuskia ja ties mitä. Kahvi oli (kuten Tanskassa aina) erittäin hyvää. On kyllä ihme, että ylittämällä sillan Köpiksestä Malmöhön kahvin hyvä maku (ja keittotaito) uppoaa johonkin Juutinrauman sillan syövereihin.

Viinit nautimme perinteisesti, Nti valkoista ranskalaista ja Jii punaista italialaista. Viinimme olivat yhdet menuuhun mietityn viiden viinipaketin viineistä, neidin mietittynä kampasimpukkaan, ja Jiin possuannokseen. Suositukset osuivat nappiin. Perinteistä viinilistaa ei ollut tarjolla, vaan ravintolassa on tapana ehdotttaa mietymyksien perusteella viinejä sopimaan ruokiin.

Ruoat tarjoiltiin keraamisista astioista, joissa annosten ulkonäkö oli hienosti mietty ja taideteoksia oli ilo katsella. Tarjoilu pelasi erinomaisesti. Meitä huomioitiin riittävästi, sekä annosten sisällöt selitettiin täydellisellä enklannin kielellä (välillä meni meiltä ohi yksi jos toinenkin aines :D).  Radioon ovesta astui ulos melkein jopa haikein mielin!

Tähdet: 4 ja puoli