Ite tein: The Tiramisu

Tiramisu on yksi ehdoton suosikkini jälkkäreistä. Tänä äitienpäiväviikonloppuna valmistin sitä kahteen kulhoon, toisen vein vanhemmilleni oven taakse, toinen kulho jäi itselleni herkuteltavaksi. Melko isot kulhot tätä sitten tulikin, joten riittää varmasti vielä alkuviikoksi herkuteltavaa...

Omat huomioni tällä kertaa. Kahvina ehdottomasti espressoa. Tavallinen vahvaksi keitetty kahvi tuo vienon kahvin maun, mutta kunnon maku vaatii esperssoa. Rouhi tummaa suklaata ja ripottele sitä  tiramisukerrosten väliin.

Tiramisu 6-8 annosta.

4 isoa kanamunaa
1,25dl sokeria
500g mascarponejuustoa
1,75dl kylmää espressoa
0,75dl Marsala-viiniä
200g Savoiardi-keksejä
kaakaojauhetta
(tummaa suklaata)


Keitä kahvi ja anna sen viilentyä. Sekoita viilentyneeseen kahviin Marsalaviini. Erottele keltuaiset ja valkuaiset kahteen isoon / keskikokoiseen kulhoon. Lisää sokeri keltuaiskulhoon, ja vatkaa vaahdoksi sähkövatkaimella. Pyyhi vatkaimet puhtaiksi ja siirry vaahdottamaan valkuiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita sitten valkuiset keltuisvaahtoon, ja lisää sitten joukkoon mascarponejuusto. Sekoita sähkövatkaimen pienimmällä teholla seos sekaisin.

Ota haluamasi laakea iso kulho tai vati ja aloita tiramisun kokoaminen. Kasta nopeasti keksi kerrallaan kahvi-viinissä, ja täytä kulhon pohja kekseillä, keksejä voi katkoa puoliksi vielä kun niitä ei ole kastettu ja näin saa koko pohjan peittymään paremmin, varsinkin hyvä jippo, jos käyttää pyöreää kulhoa. (Tähän väliin voisi lisätä sitä tummaa suklaata rouheena). Lusikoi sitten reilu kerros juustovaahtoa keksien päälle. Kastele loput kekseistä ja tee seuraava keksikerros (ja rouhittua suklaata). Lusikoi loput juustovaahdosta päälle. Sihtaa sihvilän läpi kaakaojauhetta pintaan, niin etytä se peittyy, peitä tiiviisti kelmulla ja laita jääkaappin tekeytymään vähintään vuorokaudeksi. Ennekuin nostat tiramisun tarjolle, sihtaa vielä kerros kaakaojauhetta päälle. Koristele esimerkiksi marjoilla.

Tässä muuten pari vuotta sitten tehty Raparperitiramisun ohje, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla nyt kun raparperi aika on kohta käsillä. Kirpsakan makea raparperi pelaa ihanasti tiramisun kanssa!

Nami Namaste ja Dutch Baby -hollantilainen pannukakku

Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja matkasin Sikke Sumarin Nami Namasteeseen. Kun on odottanut ja unelmoinut jostain, niin tottahan niitä mielikuvia on pää täynnä. Mahanpohjassa kipristeli kun lautta tömähti Muhun saarelle ja enää olisi pieni hetki ennen Nami Namasten porttia. Ja mikä maailma portin takaa paljastuikaan, Ne kuvat joita olin paikasta nähyt, ja ne kirjoitukset mitä olin lukenut olivat omin silmin, makuaistein ja sielun koettuna vieläkin upeammat. Miten onnelliselta hetken aikaa elämä tuntuikaan, se fiilis kun koet jotain sykähdyttävää kaikilla aisteillasi ja olet läsnä juuri siinä ajattelematta ja olematta mitään muuta. Nami Namastessa on taikaa.

Namastessa tarjottu ja tehty ruoka, niin aamupala, lounas, ja illalliset, siis kaikki huippua ja myös uusia makuja itselle, mahtava ruokataivas. Namastessa osallistuin kokkauskurssille, jonka veti Namasten kokki, hollantilainen Albert, hitsi miten mainio tyyppi! Albert kertoi niin monta pikkuniksiä mitä ei ikinä kokkikirjoissa lue tai resepteissä kerrota, että olisi pitänyt nauhoittaa koko kolmituntinen kokkaussessio vaikka podcastiksi. Sekin esimerkiksi, että olen käyttänyt foliota aina vääripäin :D Sikke on julkaissut Nami Namaste kokkauskirjan, josta kokkikurssin reseptit olivatkin kätevästi, ja jonka tietysti ostin muistoksi mukaan. Se on nyt mun the coffee table book, ja sunnuntaiaamukahvi seurani.

Ensimmäisenä reseptinä kokkailin Sikken kirjasta Dutch Baby - pannarin, sillä ajankohta on sille on just nyt, omppujahan piisaa! Onnistui hyvin, pannari kohoaa ja kumpuilee uunissa, ja lässähtää heti uunista tulon jälkeen, mutta kauniisti lässähti. Määrästä valmistui 2kpl  pyöreitä pannareita, sillä käytin pieniä alle 20cm halkaisijaltaan olevia pyöreitä vuokia. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään uuninkestävää paistinpannua.

Dutch Baby - hollantilainen pannukakku, (Sikken ohje)

Omenatäyte:
1 rkl voita
2 omenaa ( käytin ainakin 5 pientä omenaa) ohuiksi lohkoiksi leikattuna ja kuorittuna
1-2rkl hunajaa
1cm tuoretta inkivääriä raasteena
1 appelsiinini kuori raastettuna

Taikina:
3 munaa
2dl maitoia
2dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1tl kardemummaa
1tl vaniljasokeria tai muuta vaniljaa
ripaus suolaa

Sulata voi kuplivaksi uuninkestävässä paistinpanussa ja paista omenalohkoja kunnes voi on imeytynyt niihin, lisää hunaja, inkivääri ja appelsiinin kuori ja anna karamellisoitua hetki. Ota pannu pois liedeltä. Tee taikina yhdistämällä kaikki aineet, sekoita mutta älä vatkaa. Kaada taikina paistinpannulle, omenalohkojen päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunes taikina kypsää ja omenalohkot ruskettuneita. Nauti lämpimänä tomusokerin ja vaikka vaniljajäätelön kanssa.

Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla.

(Yhteistyössä Visit South Coast Finland)

Jouluista tunnelmaa rantäsateesta huolimatta! Olin viime viikonloppuna jo itselleni melkein vuosittaiseksi perinteeksi tulleella LUMON (Länsi-Uudenmaan Matkailun) bloggariretkellä, ja tämä reissu tehtiin joulutunnelmissa Lohjalle. Kohokohtana oli tietysti kadonneen joulufiiliksen metsästys (ainakin itselleni) Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla.

Lohjan joulumarkkinat olivat itselleni aivan uusi juttu, ja Lohja muutenkin melko tuntematon paikka. Markkinat pidetään vuosittain joulukuussa yhtenä viikonloppuna. Väkeä markkinoille riittää kauempaakin, joten kaupungin parkkispaikoilla tarvitaan luultavasti kärsivällisyyttä. Markkinat yllättivät minut todella positiivisesti. Kysessä todellakin on menneen ajan joulumarkkinat, joissa myyntikojujen ulkonäköön, myyjien asuihin, ja myös tuotteisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Tunnelmaa on! Lakumyyntikojuja eikä pölypusseja löydy. Markkinat pidetään Lohjan Pyhän Laurin kirkon ympäristössä, ja alue on yllättävän laaja, kojuja on about sata! Täällä saa helposti kulumaan parikin tuntia, kunhan on muistanut vetäistä aamulla villapöksyt jalkaan, hyytävään ilmaan ei voi varautua liiaksi!

Myös Lohjan museolla: vanhalla pappilalla, navetta- ja aittarakennuksilla oli jouluista tunnelmaa ja museoon oli markkinoiden ajan vapaa pääsy. Kirkossa oli myös ohjemaa, joten sinne oli hyvä mennä hetkeksi lämmittelemään kohmeista oloa ja kuuntelemaan joululaulukonserttia.

Markkinoilta ostin kotiinviemiseksi Lohjansaaren omenoita, hunajaa ja leivonnaistuotteita. Omenaa tuli myös syötyä omenahyveen muodossa, ja pehmeä riisipuuro meni kevyestä lounaasta Puurola pop-up ravintolateltassa. Markkinoiden ravintolapuolta ollaan kuulemma kehittämässä, ja nämä pop-up tyyppiset ravintolat saattavat saada jatkoa ensivuoden markkinoilla. Kunhan ravintolatelttoihin laitetaan vielä lämpölamput hohkaamaan ja pidetään kiinni tuosta menneen ajan hengestä, niin hyvältä kuulostaa.

Markkinoiden lisäksi bloggarijoukolla pääsimme tutustumaan Cafe Lauriin, joka on varsin kotoisa ja lämminhenkinen kahvila Lohjan keskustassa. Ja kun lohjalla oltiin, kävimme tietysti myös 100 metriä maan alla, Tytyrin elämyskaivoksessa. Knoppitietona se, että Kone testaa pivenpiirtäjiin menevät hissinsä tuolla, parhaimmillaan 350 metriä syvässä hissikuiluissa, wow!

Päivä Porvoota ja tutustumista Itä-Uusimaan käsityöyrittäjiin.

Yhteistyössä East-Helsinki

Porvoo oli aavemaisen hiljainen sateisena lokakuuaamuna, mutta kaunis ja mahdottoman viehättävä. Vanhankaupungin kaduilla on tyhjää, muutamat paikalliset ulkoiluttavat koiriaan, ja pian katukuvaan ilmestyy muutama hassu turisti kahisevine sadevarusteineen ja goretexkenkineen, joku kantaa mukanaan järkkäriä.

Itse olin Porvoossa East-Helsingin kutsumana toimittajareissulla tutustumassa Itä-Uusimaa hankkeeseen ja siihen mitä kaikkea Helsingistä itään on tarjota ruoasta, kotimaisesta designista ja käsityöstä kiinnostuneelle matkaajalle. Päivän aikana pääsin kurkistamaan mielenkiintoisiin pajoihin, yrittäjien kiehtoviin tarinoihin ja tuotteisiin. Kävimme Vaja Finlandin keramiikkatehtaassa Porvoossa, Tallan puukenkätehtassa Myrskylässä ja Lapinjärvellä kodintekstiileihin keskittyvässä Ullakon puodissa ja työhuoneella. Päivän aikana pidimme virkistäytymistauot missäs muuallakaan kuin Porvossa, josta löytyy vaikka miten monta kivaa ravintolaa ja kaffilaa tällä hetkellä.

Aamu alkoi Cafe Postresista, joka on super ihana paikka leipomuksineen. Jos jotain voi kehua maailman ääriin, niin Postresin saaristolaisleipää. Täy-del-li-nen! Cafe Postresin tarina alkaa Helsinkiläisestä Postres Michelin-tähtiravintolasta, joka tuli jälkkäreistään tunnetuksi. Ravintola Postresin Tarte Tatin on nyt uudelleen herätetty henkiin Porvoossa, ja sitä tahmakkaa ja makeaa herkkua oli pöydässä myös tuona aamuna. Kahvilassa on tavoitteena, että kaikki raaka-aineet tulevat niin läheltä ja luonnonmukaisina kuin mahdollista, ja alusta asti itse tehtynä. Cafe Postresissa saa viikonloppuisin myös brunssia, ja viime kesältä brunssijuttuni löytyy täältä. Kahvila sijaitsee aivan vanhan Porvoon ytimessä, 1700-luvun mintunvihreässä talossa, jonka toisessa päässä sijaitsee samojen omistajien ruokaravintola Meat District jonka koko ruokasalin takaseinän peittävä lasiovinen lihakaappi on vaikuttava näky. Ei ehkä vegeilijöille tai heikkohermoisimmille!

Päivän lounas nautittiin Brasserie l'Amourissa, ennekuin lähdimme pikkubussilla syvemmälle maaseutuilemaan. Rafla oli oikein pätevä, ja lounasaikaan vilskettä riitti. Tilasin päivän lounaslistalta kurpitsariston lohella, jota ryhditti rapsakat kasvikset. Saa peukun!

Muut päivän kohteet olivat mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaamisia itselle osittain tuttujen tuotteiden takaa. Vaja Finlandin astioita olen hypistellyt joskus jossain, ja nettimaailmassa myös törmännyt. Mutta nyt pääsin käymään itse keramiikkatehtaalla, ja näkemään omin silmin sen pitkän prosessin jonka kahvikuppi käy läpi ennen kuin siitä sitä kahvia saa nauttia. Arabian lopettaessa astioiden valmistusta Suomessa, on Vaja Finland on saanut hankittua Arabian vanhoja keramiikkakoneita itselleen, ja tällätavoin Vajan jatkaa teollista kotimaista keramiikkaperinnettä Suomessa. Vaja tekee astiastonsa lisäksi pienempiä eriä taidekeramiikkaa ja tilaustuotteita. mm. nämä isot kukkopillit, jotka kuvassa kuoriutuvat kipsimuoteistaan.

Toinen upea tarina ja itselleni suuri oivallus tapahtui Tallan puukenkätehtaassa Myrskylässä. Siis puukengäthän ovat tosi nättejä, ja niin kävi, että nyt minulla on omat puukenkäkorkkarit. Näihin hullaannuin täysin! Perinteinen puukenkämalli 50-luvulta lähtien on ollut umpikärkinen hollannikas joka varmasti monella tulee mieleen sanasta puukenkä. Mukavaa modernisointia ja tuotteen kehitystä.

Tätä lokakuun päivää kuvastaa hyvin quote: Do what you love, love what you do.

Kesä! *life is hard but not today.*

Kesäloma ja ei mitään tekemistä? Taitaa kyllä olla, mutta tässä pari vinkkiä lisää. Joihin liittyy vesi! Nimittäin jos vielä et ole kokeillut melontaa, niin suositukset Siuntionjoelle, hyvästä aloittelijoille sopivasta melontareitistä, jossa kivasti vaihtelevia maisemia.

Jos taas kesähesailtana kaipaa omaa rauhaa ja Zen-hetkeä, sen voi hyvin löytää karun kauniista Merihaan Kulttuurisaunasta, ja sen pehmeistä pellettilöylyistä.

Ja muuten vaan maauimalat, ne on parhaita paikkoja, aikaisin aamulla on vielä tilaa kaakeleiden välissä, voi lipua ja tuntea auringon, sadepisarat ja tuulen, tai vetää rataa kyyneleet silmissä, riippuen päivän olotilasta. Uima-allas on muuten hyvä paikka itkeä, vaikka olet keskellä ihmisiä, olet yksin, ja jos joku erehtyy kysymään onks kaikki okei, niin joo, tää on ihan normaalia ja jatkunut jo pidemmän aikaa. Oisko silmätulehdus...

*life is hard but not today.*

Sauna-1-IPA / Kulttuurisauna

5/5! Tjusträsk

Viimevuoden puolella olin bloggarimatkalla pitkin ja poikin Läntistä-Uuttamaata, ja silloin kävimme tutustumassa SE-Actioniin, joka järjestää monenmoista aktiviteettia seudulla, ja juurikin kajakki- ja kanoottivuokrausta. Silloin, lumisena marraskuunpäivänä, päätin että tänä kesänä noihin maisemiin, kanootti alle ja maailmanparasta mustaherukkajäätelöä syömään Sjundbyn linnalle.

Tilasin kaveriporukallemme kajakit, ja näin painajaisia joessa uiskentelivista kyykäärmeistä. Vähän taisi siis jäskättää ensimmäinen kajakointi. :D Mutta turhaksi se osoittautui! Eskimoita ei nähty eikä tehty. SE-actionin Susse ja kajakit odottivat meitä Siuntion Pappilassa joenvarressa kajakit valmiina. Täydellinen kesäaamu, oli tuuletonta, auringonpaistetta ja fiilis 6/5!

Meloimme noin 6 km matkan jokea pitkin ja Tjusträskin ylittäen Sjundbyn linnalle, jossa tutustuimme vielä linnan historiaan opastetulla kierroksella. Linna on auki vain tiettyinä ajankohtina ja oppaan seurassa, joten aukiolot kannattaa selvittää ensin ennekuin lähtee matkaan. Reissun on tietysti myös yhdistettävä lisää kulinaristisia kokemuksia, Kirkkonummen paras ravintola, Bistro O Mat.

Ja mikä se Kulttuurisauna sitten on? Se on yleinen sauna, Helsingissä, Merihaassa. Kulttuurisauna on muutama vuosi sitten rakennettu, suomalaisen ja japanilaisen arkkitehdin yhteisprojekti, jossa on pyritty miettimään ekologisuutta. Itse rakennus on moderni ja jopa karu, omat visualistin silmät kiittävät rouheutta, betonipintaa, ja simppeliyttä, joku taas voisi sanoa että näyttääpä keskeneräiseltä. Naulatkin vaatekoukkuina! Saunassa on omat osastot miehille ja naisille, yhteinen vilvoittelualue sisällä sekä ulkona, niin etupihalla ilta-auringossa kuin atriumpihalla jonka keskellä kasvaa iso koivu. Uimarappuja pitkin pääsee puhaltamaan mereen.

Paikassa on valokuvauskielto, joten itse on mentävä katsomaan. Ryhmiä ei tänne oteta, ja ymmärrän kyllä miksi. Muutama turisti pyöri samaan aikaan, mutta onneksi muuten oli varsin rauhallista. Saunajuomaa ja pientä syötävää (mm. kananmunia ja salmiakkia!) saa ostaa. Vallilan Panimo on tehnyt oman sauna oluen Kulttuurisaunalle, Sauna - ykkösolut IPAn, joka olikin juuri sopiva palautusjuoma löylyjen jälkeen. Ja tänne haluan marraskuussa, kun on pimeää ja räntää vihmoo vai olisiko se ensilumen aika.