Menu Nordic virolaisittain, valofestarit Tallinnassa ja mystinen Rummu.

Yhteistyössä Tallik

Olin viimeviikolla mukana Tallinkin järjestämällä ruokamatkalla Tallinnassa. Pääpointtina oli maistattaa toimittaja- ja bloggarijoukolla Silja linen ja Tallinkin laivojen loppuvuoden Menu Nordic. Menu Nordic on siis se vaihtuva menu laivan fine dining-ravintolassa, Sijalla esimerkiksi Bon Vivant-ravintolassa. Loppuvuoden Menu Nordic on hitusen enemmän Baltic kuin Nordic, sillä sen on suunnitellut virolainen keittiömestari Peeter Pihel. Menu sisältää virolaisia makuja ja raaka-aineet tulevat suoraan Viron metsistä, mailta ja vesistä. Viro viettää tänä vuonna 100-vuotsijuhliaan, joten tässä menussa onkin tarkoitus tutustuttaa ihmiset virolaiseen ruokakulttuuriin modernilla twistillä. Menu on kyllä selkeästi eri tyyppinen kuin aikasemmat maistamani Menu Nordicit, joissa on maistunut skandinaavisemmat maut suomalaisten ja ruotsalaisten kokkien suunnittelemina.

Uudessa Menu Nordicissa on 5 ruokalajia jossa on possua, siikaa, turskaa, viiriäistä ja vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kasvis ja vegaaniruokalijoille on oma kolmen ruokalajin menu. Menu tarjoillaan aina viinipaketin kanssa ja menun hinta laivoilla on 118 euroa, kantsikortilla saa hitusen alennusta. Menua tarjoillaan 9.1.2019 asti

Ensimmäinen alkupala; puna- ja keltajuurta sekä 6kk suolattua porsaankylkeä ohuena siivuna, ja toinen alkupala mustajuurta ja graavattua siikaa ja viiriäisen munia, olivat hienostuneen finedine-ulkonäön omaavat, mutta puhtaat ja reilut makumaailmaltaan. Pikkelöintitekniikkaa ja savustusta maistui, punajuuret kypsytetään erikoisemmin heinälaatikossa. Ehkä tällaista makua ja raaka-ainetta vähän osasinkin odottaa. Tummaa virolaista vuokaleipää voilla meni parikin viipaletta annoksien välissä.

Pääruoista ensimmäinen; turskanposki, jokirapukastike ja peipsiläinen sipuli oli sitten aivan loistava annos, ja suosikkini koko menusta. Toinen lautanen olisi mennyt helposti ja tuo kastike oli juuri sopivan suolainen ja lempeän voimakas. Yleensä olen saanut liian ärtsyjä rapukastikkeita. Seuraava päruoka oli myös maukas annos viiriäistä ( annoksessa myös viiriäisen sydäntä!) ja juureksia. Viiräinen on Virossa yleinen raaka-aine, ja löytyy monen ravintolan listalta muodossa tai toisessa.

Jälkiruoka oli aikamoinen ylläri, eteen tuotiin kaunis ja herkkä annos punaherukkamannavaahtoa!  Virossa vispipuuro on klassikko. Virolaiseen perinnekeittiöön kuuluu myös tattari, puurona ja lihan lisukkeena tavallisimmin ja tässä menussa jälkkärissä, jossa oli käytetty tattarimannaa. Foodielle Menu Nordic on sopivaa ja laadukasta aistien kutkuttelua laivamatkalle. Menu oli myös juuri sopivan täyttävä, ähkyltä välttyi. Jos on pihvinälkä, valitsisin toisen ravintolan.

Virolainen sommelier, Mati Timmerman on tehnyt juomaparitukset, ja omat suosikit olivat alkuruoan kanssa tarjottu itävaltalainen Pfaffl Weissburgunder valkoinen, ja jälkkärin kanssa mainiosti kimmppaan sopinut raikas ja sopivan makea Italialainen Acquesi Brachetto Spumante. Menis kyllä muutenkin.

Samaan päivään sattui sopivasti Tallinnan Kadriorgin puiston valokarnevaalit ja lämmin syyskuinen ilta oli aivan parasta viettää hämärtyvää ja elävin tulin ja valoin koristeltua puistoa kierrellen. Tänä vuonna tapahtuma oli kaksi-iltainen ja keskellä viikkoa, vaikka väkeä oli paljon liikkeellä, niin mitään jonoja ja ruuhkarysiä ei tullut eteen kuten tammikuisissa Helsinigin valokarnevaalissa on välillä käynyt. Kannattaa tsekata valokarnevaalien ajankohta, jos ensi syksynä suunnittelee Tallinnaan matkaavan. Varsin laadukas tapahtuma kivalla puistoalueella, josta löytyi myös mm. konsertteja ja ruokarekkoja ja kivoja kojuja.

Okei, nyt tulee mielenkiintoisin kokemus tällä reissulla. Turkoosia vettä, avaruusmaista hiekkakenttäistä maisemaa, graffitteja ja hylättyjä, osittain veteen uponneiden rakennuksien luurankoja. Ollaan Rummussa, hylätyllä vankila-alueella ja kalkkikivilouhoksessa.

 Rummun hylätty louhos on noin 45 kilometrin päässä Tallinnasta. Neuvostoaikaan täällä louhittiin kalkkikiveä ja vasalammen marmoria. Louhoksen työtekijät olivat viereisen vankilan vankeja. Louhos lopetettiin viron itsenäistyttyä, eli 1991. Vankila jatkoi vankilana vielä vuoteen 2012. Kun louhinta lopettiin pohjavesi alkoi nopeasti täyttämään louhosta, ja muodostui kirkasvetinen järvi, jonka upoksiin on jäänyt kaikenmoista rakennustavaraa, piikkilankaa ja osia rakennuksista. Alueesta on tullut suosittu uimareiden ja sukeltajien keskuudessa, turkoosi kimmeltävä vesi houkuttelee monia. Mikään turvallinen lapsiperheiden uimarantakohde ei tämä kuitenkaan oikein ole, raunioilta hurjapäät hyppivät veteen, ja kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty. Paikkaa ei ole vartioitu, ja porteilla ja varoitus- ja kieltokylteillä on osittain suljettu pääsyä alueelle maanomistajan toimesta. Varmaankin jostain aidankolosta pääsee kuitenkin luikahtamaan helposti jos tänne halajaa. Luvallisesti paikalle pääsee järven kautta rantautuen oppaan kanssa, Paekaldan lomakeskuksesta vuokrattavilla kanooteilla. Syksyisenä tuulisena päivänä ei veden pohjaa aivan erottanut, mutta erittäin mystinen tunnelma tällä alueella ja autiolla louhosrauniolla kyllä vallitsi. Joku musta korppi olisi voinut hyvin kraakkua tuolla piikkilangalla keikkuen, mutta paikka oli aivan eloton, vain tuuli puhisi heiniä miltei vaakatasoon.

Toimittajamatkan Tallinnaan tarjosi Tallink

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Kaupallisessa yhteistyössä Nespresso

Olen kahvinjuojana vielä vähän jäljessä suomalaisesta kahvikulttuurista, ainakin määrässä, minulle yksi kuppi päivässä riittää ja ilmankin pärjäisi. Kahviin totuttelu alkoi niistä kahvilaketjujen jättilateista ja makusiirappimaailmasta vasta kymmenisen vuotta sitten. Nyt valitsen lähes aina kahvilaolosuhteissa espressopohjaisen kahvin jonkinasteisella maitohunnulla, yleensä cappuccinon. Kotonakin maitotilkka soljahtaa kahviin. Kotona kahvia teen vain aamuisin, ja silloinkin vain kun on hetki aikaa heräillä ja nauttia siitä kahvista, kuten viikonloppuisin. Yksi kuppi on määrällisesti juuri sopiva tuohon viikonloppuhetkeen. Mieli ei tee enempiä. Kahviaparaattina on Nespersson kapselikone, johon olen tykästynyt sen helppouden ja vaivattomuuden takia, ja tietysti ennekaikkea hyvämakuisen kahvin. Keittimellä saa sen yhden kupin mahdottoman kätevästi, ja hukkaan heitettävää kahvia ei jää. Nespresson kahveihin ja kahvikoneisiin olen alunperin päässyt tutustumaan blogitapahtuman kautta jo vuosia sitten, tänä keväällä olin Nespresson kutsumana kahvisokkotastingissa ja tutustuin heidän sustainability-ohjelmaansa.

Nespressolla on kestävän kehityksen ohjelma, joka ulottuu aina kahviviljelyksiltä tuotantoon, logistiikkaan ja kierrätykseen. Esimerkiksi viljeliöitä opastetaan ympäristökestävämpään tuotantoon, puita istutetaan tuottamaan happea viljelyksien kupeeseen, ympäristölle haitallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä ei käytetä. Nespresso ostaa pavut suoraan tilalta, ei kahvipörssistä, joka takaa viljelijäperheille paremman toimeentulon. Tarkemmin voit lukea koko ohjelmasta Nepresson sivuilta.

Mikä herättää ehkä eniten kysymyksiä meille tallaajille, on kapselikahvia "keittäessä" syntyvä roska, eli käytetty kapseli. Kapseli on valmistettu alumiinista, jonka Nesperesso on valinnut sekä kahvia suojaavan ominaisuutensa vuoksi, että alumiinimateriaalin hyvän kierrätettävyyden. Se suojaa ja säilyttää aromit ja maut parhaiten, mutta on myös ympäristöystävällinen siinä mielessä, että alumiinin pystyy kierrättämään ja jalostamaan taas uudestaan ja uudestaan. Kahvinpuru toimii alumiinin sulatusprosessissa polttoaineena, jolloin säästyy energiaa. Kahvikapselit valetaan esimerkiksi alumiiniharkoiksi ja muiksi komponenteiksi ja siitä sitten teollisuuden jatkokäyttöön.

Meillä Suomessa käytetyt kapselit voi viedä eko- tai pienmetallikierrätyspisteeseen, kuten säilyketölkit, ja pienmetallipiste pitäisi löytyä jo ihan omasta roskakatoksestakin, jos asuu yli 20 talouden talonyhtiössä. Myös Nespresson putiikissa Helsingissä on oma piste, jonne voi kipata käytetyt kapselit. Olenkin sinne kiikuttanut aina pussillisen kapseleita samalla kun olen hakenut uusia kahveja. Itselläni tosiaan ei kovin nopeasti kerry kapseliroskavuorta tällä kahvinjuontimääräällä, ja siksi olen aina kerännyt roskakapselit hedelmäpussiin ja pussin ilmatiiviseen isoon rasiaan, ja rasiassa roskakaappiin, jotta hajut pysyvät poissa. Lähiaikoina on käyty paljon keskusteluja kierrätyksestä ja etenkin muovista, jonka vuoksi omaakin roskaamista, kierrättämistä ja kuluttamista on seurannut kriittisemmin. Miksi mansikatkin myydään muovirasiossa ja kurkku kelmutettuna, sitä havahtuu kaupassa. Ja miten paljon muovijätettä kertyykään aina roskakatokseen vietäväksi!

Ruokaboksi, viikon arkisafkat resepteineen kotiovelle.

Ruokaboksi saatu blogin kautta

Oletko jo kuullut Ruokaboksista? Ruokaboksi on ateriapalvelu, jossa viikon alussa toimitetaan kotiovelle kolmen tai halutessasi neljän päivän illallistarpeet konstailettomiin kotiruokiin resepteineen, eli sinulle jää kokkaaminen. Ruokaboksin missio on vähentää ruokaostosten ja niiden suunnittelun vaivaa ja lisätä perheen yhteistä aikaa – auttaa perheitä valmistamaan ja syömään päivällinen yhdessä. Samanmoisia palveluita käytetään jo hurjasti Ruotsin puolella helpottamaan arkiruokarumbaa. Kävin muutama viikko sitten tutustumassa Ruokaboksi-palveluun bloggareille järjestetyssä illassa, ja sain myös mahdollisuuden kokeilla seuraavalla viikolla boksia ihan käytännössä.

Boksi on suunniteltu kahden aikuisen ja 2-3 lapsen talouksia silmällä pitäen. 3 päivän boksin normaali hinta on 74 euroa, 4 päivän 89 euroa. Annoskoot ja tarvikemäärät olivat runsaat, ja osaa jäi runsaasti seuraaviinkin kokkailuihin käytettäväksi. Kokkailut reseptien mukaan onnistuivat varsin kohtuullisin ajoin. Boksin tuotteet olivat hyviä ja laadukkaita ja olivat hyvin kylmiä saapuessaan. Boksi tuotiin koti-ovelle maanantaina siinä viiden maissa, ja koska ruokaboksin reseptit julkaistaan jo etukäteen nettisivuilla, olin jo päättänyt valmiiksi ensimmäisen "uhrin", inkiväärilohen. Aikaa kyllä sain kulumaan enemmän kuin lupailtu 20 minuuttia (pitihän myös välillä instailla :D), mutta lohesta tuli maukas ja mehukas. Inkiväärikastike tarrautui vahvemmin parsakaaleihin ja teki niistä huippuhyviä. Porkkanaraaste (vaikkakin appelsiinimehulla höystetty) oli vähän tylsä lisuke, siitä kun tulee itselleni mieleen aina vaan kouluruokalat :D

Kokeiluviikkona oli kananfileitä Reinin lihalta, Tammisen rotukarjan naudanjauhelihaa, ja kotimaista kirjolohta. Vihannekset oli paperipusseissa, tomaattisoossi Muttia, esipaistetut patogit taasen Eldoradoa. Ruokaboksilta ilmoitettiin jo edellisellä viikolla sähköpostilla boksin tulosta ja resepteistä, ja samalla mitä perusaineksia pitäsi löytyä kaapista valmiina, lähinnä mausteita, öljyä, etikkaa. Tekstarina tuli vielä tieto tarkemmasta toimituskellonajasta. Ruokaboksi reseptitiimiä luotsaa valloittava Vappu Pimiä, ja kokeiluviikon omaksi lepparireseptiksi nousi Dijon-kana. Boksia penkoessa hieman kummastutti kun sitä Dijonia ei löytynytkään vaan pötkö Auran sinappia. Onneksi omasta kaapista löytyy aina Dijonit, joten sitä tietysti käytin.



Yksi resepteistä oli selkesti perjantai-iltaan sopiva: Lihapullasubit. Patongit subeihin olivat esipaistettuja versioita. Koska kaapissa oli tälläinen (täysjyvä)hätävaraleipä pian vanhetuvalla päivämäärällä, niin käytin sen tässä.  Lihapulliin tuli täytteeksi fetaa, ja kaalista ja porkkanasta näprättiin coleslaw-salaatti. Positiivisin yllätys oli linssi-perunavuoka, joka ei ollenkaan aluksi kiinnostanut tehdä, mutta olikin tosi maistuva.

Kokeilu oli varsin kiva, ja voisin hyvinkin tilata boksin uudestaan. Boksista riittää iloa varsinkin pienelle perheelle, joka haluaa selvitä helposti arkisapuskasta, ja saada vaihtelua ja monipuolisuutta pöytään kun joku toinen on miettynyt valmiiksi sen mitä tänään syötäisiin. Kaksi aikuistakin syö tästä hyvin ja sapuskaa jää vielä seuravaksi päiväksi lounasevääksi tai iltapalaksi. Koska nettisivulle tulee etukäteen reseptit, on helppo katsoa sattuuko viikolle itselle sopimattomia inhokki ruokia tai just niitä kiinnostavia. Tällä hetkellä toiminta-alueena Pääkaupunkiseutu, Tampere ja lähikunnat. Lue täältä lisää.

Ruokaboksi saatu Ruokaboksi Oy:ltä

Vesillä ja muilla mailla: Bon Vivant ja Tukholmafiilistelyä

Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa

Kesäkuuni alkoi minimatkalla Tukholmaan risteillen Silja Linen kyydissä. Pienikin breikki normaaliin arkeen oli varsin pirstävä ruiske kevätkauden loppuun, kesä, sieltä se tulee! Sain risteilylle kutsun Tallink Siljan väeltä, ja pyynnön käydä ruokailemassa laivaravintola Bon Vivantin uuden kesämenun ja vinkkailla matkavinkkejä kaikille Tukholmaan nyt kesällä suuntaaville. Itselleni matkoilla on aina kiva etsiä ja löytää uutta, makustella, maistella, nähdä ja aistia. Tällä kertaa tuota aistimista tuli tehtyä kiireettömästi Vasastanin kaupunginosassa.

Matka alkoi perjantai-iltana, laivana oli Silja Symphony ja matkaseuralasina satapäin lenkkareita ja metreittäin kineesioteippiä eli siis täpinöissään olevia maratoonareita. Tämä olikin se maratooniristeily! Maratoonareilla taisi olla omat pöperöt, joten Bon Vivantin ravintolassa sai varsin rauhassa nauttia yli pari tuntia merimaisemista ja ruotsalaiskokki Tommy Myllymäen suunnittelemasta Menu Nordicista. Menu Nordic on viiden ruokalajin (ja sen keittiöntervehdyksen) kokoinen ateriakokonaisuus johon on viinit mätsättynä. Ruoat ja 5 lasillista viiniä on hinnaltaan 108 euroa. Ravintola ei ole kovin suuri, ja pöytävaraus kannattaakin tehdä jo matkaa varatessa. Ikkunapöytäpaikkaa tietty suosittelen.

Ruokailoittelut aloitti keittiöntervehdys, pikkuinen mutta mehevä skagenleipä. Ensimäinen alkuruoka oli kylmä tomaattikeitto fetalla, joka oli piilotettu ohuen kyssäkaaliviipaleen alle. Aivan uudenlaisia makucomboja itselle. Viininä helposti lähestyttävää, Sauvignon Blancia. Toisena alkuruokana vasikan tartar kera rakuunakstikkeen, retiisien ja herneiden. Suolaa rapsaisin lisää, mutta mielummin näin kuin jo valmiiksi heitettynä suolakylpyihin. Tartarille tuotiin rose-viini, Rose de Carsin, joka osasi todella yllättää. Viini on yksi Suomi 100-juhlavuoden viineistä, jotka tulevat Chateau Carsinin tilalta Ranskasta. Joka on siis suomalaisomistuksessa oleva perhetila. Viini sellaisenaa ei isunut suuhun, joten en nappaisi tätä kilistelyyn puistoviiniksi jollei ole jotain lihaisaa syötävää mukana. Mutta tartarannos ja tämä rose oli hyvä ja osuva paritus Menu Nordicissa.

Ensimmäinen pääruoka, kuha ja inkivääri oli ihana ja herkkä annos. Illan paras, koska jälkkärithän kategorioidaan eri listaan :) Inkivääri oli jännittävä lisä, ja sitä oli vain se pieni vivahdus, onneksi. Varhaiskaalipeti riittää, ei mitään uusiaperunoita tähän kaivata. kalan pehmeys ja kasvisten rapsakkuus ja rouskuvuus ja herkullinen voi-kastike vielä kruununa.  Saman tilan toinen Suomi 100-viini, L’Etiquette Grise 2015, oli paritettu kuhaan.

Lihapääruoka maistui metsältä ja todellakin siltä "nordicilta". Pihvi oli härän sisäfileestä, mukana sieniä, tummaa paistoliemikastiketta, polentaa ja grillattua sipulia. Punaviini oli myös Chateau Carsinin tilalta, Cuvee Noire, sopiva kumppani metsän mauille. Olo alkoi olla tämän ruoan jälkeen sellainen että nyt jos läväytetään suklaakakku eteen, niin en tiedä miten siitä selviäisin, mutta pienen tauon jälkeen raikas raparperi ja mascarponejäätelö oli justiinsa sellainen lopetus kun ateria tarvitsikin. Touta olisi kyllä mennyt toinenkin annos :) Viininystäville vinkkinä, että jos tykästyt johonkin ruokaviinisi, niin kaikkia näitä Bon Vivantissa tarjottavia viinejä pystyy ostamaan, mutta ne eivät löydy Taxfree-myymälästä vaan Bon Vivantin viinibaarin puolelta.

Mennään sitten muuhun matkaalla koettuun. Aika maissa on päiväristelyllä melkoisen lyhyt sitten loppupeleissä, joten yksi kaupunginosa ja museonähtävä on riittävä määrä koettavaa stokispäivälle. Semmoinen yleisfiilistely, kiireetön hengailu ja people watching kahviloissa, lounaspaikoissa, puistoissa ja kaduilla on justiina sopivaa toimintaa. Etukäteen kannattaa tutkia miten museot avaavat ovensa ja pikkuputiikitkin saattavat avata vasta klo 11. Lauantai-aamu oli Vasastanissa (ota metro Odenplan asemalle) varsin rauhallinen ja päivä piti tietysti aloittaa kunnon kahvilla ja fika-pullilla. Vasastanin alueella on monia brunssailukahviloita, ja nyt nokka näytti kohti Cafe Pascalia. Ihana tunnelma, interiööri ja todella herkullisen näköiset ja makuiset tarjottavat. Isompia brunssilautasia, täytettyjä leipiä, pientä ja suurta makeaa ja huippuhyvää kahvia, (jota voi myös ostaa papuina mukaan) Suositus Pascalille! Tyylikkäitä stockholmalaisia oli varsin kiva seurata kahvikupin takaa. :D

Vasastanissa sijaitsee näkemisen arvoinen Sven Harry's konstmuseum. Museorakennus nimittäin on kuin kultainen iso boksi ihan toiselta aikakaudelta kuin ympäröivät 1900-luvun alukuoliskon kivikerrostalot. Messinkikuoren alla itse museon lisäksi on asuntoja sekä ravintola, joka kylläkin oli nyt rempan alla. Tänä kesänä näytteillä on Anders Zornin maalauksia ja grafiikkaa. Vasastanista löytyy kauniita puistoja, kuten Tegnerlunden ja Observatonelunden, joissa voi nautia vaikka ne torimyyjältä napatut ruotsalaiset mansikat. Lounaspaikkoja alueelta oli hiukan hankala löytää, mutta brunssipaikoista Sthlm brunch club näytti todella kivalta, mutta myös todella suositulta.

Jokatapauksessa isoin vinkkini Tukholmaan risteilyaluksella saapuville on kiireetöntä hengailua ja leppoisaa ajanviettoa, kahvilassa tai parissa fikailua ja hetkestä ja ympäristöstä nauttimista. Olipa myös kaunis aamu palata Helsinkiin, kannella on kiva kurkkia myös näin Helsingin päässä, vaikka antaahan se Tukholman saaristo ristelymatkan parhaimmat maisemat. Koska paluupäivänä oli puoltustusvoimain lippujuhlapäivä, muutama hävittäjäkin pyöri sopivasti ympärillä. :)

Laivamatka ja ateriat laivalla saatu yhteistyönä Tallink Silja Oyltä

Panimoravintola Bryggeri 20.1.17

Yhteistyössä Panimoravintola Bryggeri

Vuoden 2017 ensimmäinen ravintolakäynti osui ja upposi panimoravintola Bryggeriin Helsingissä. Monipuolinen olutvalikoima ja myös ruokaan, ja ruoan ja juoman liittoon, paneutuminen ansaitsevat reilun peukutuksen. Liikkeellä olin ystäväporukalla joille ehdotin Afterwork-oluita ja illallista panimoravintolassa, ei perinteistä kuplivaa skumppaa ja sushipaloja tällä kertaa :) Olutmaailma avautuikin meille kaikille uudella tavalla, kun saimme tehdä pienen kierroksen Bryggerissä, ja laaja-alaisesti maistettua eri oluttyyppejä kera niiden kanssa miettityine ruokapareineen. Olipa hauska ja erilainen ravintolaelämys meille hiven olutnoviiseille!

Bryggeri on siis pienpanimo baarilla ja ravintolalla, ja sijaitsee Helsingin ytimessä, Kauppatorin ja Senaatintorin välissä, Torikorttelit-kompleksissa. Kaikki Bryggerin oluet tehdään myös täällä. Kadun kerroksessa sijaitsee baari ja kellarissa itse ravintolan puoli. Oluiden valmistuksessa käytettävät kupariset ja jopa kauniit olutpannut hallitsevat näyttävästi tilaa ja myös säilytystankit näkyvät lasin läpi yleisötiloihin. Myös yläkerran baariin tarjoillaan pientä apetta shared food -tyylillä, mutta meillä oli pöytävaraus kellarin ruokaravintolapuolelle ja missiona selvittää kuinka olut toimii ruokajuomana.

Keittiöpäällikkö Ali Suviala otti meidät vastaan ja kertoi Bryggerin toiminnasta ja samalla skoolasimme illan käyntiin kivalla ja erikoisella Bryggerin erikoisoluella, Rosella, tätä taidettiin kutsua hybridiolueksi. Rose on käytetty viini- ja oluthiivoilla, ja sen maku onkin todella viinimäinen. Maustamisessa on käytetty kiinanruusuteetä. Tämä on kuulemma varsinainen hittituote keväällä vapun tienoilla, ja todella onkin aika kiva vaihtoehto vappuskumpalle näin kuoharilasista tarjottuna. Tästä hauskasta juomasta tykkäsimme kaikki, ja kyllä skoolataan toistekkin!

Mutta nyt ruokiin:

Alkuun saimme talon maistelulautasen, ja niihin paritetut oluet. Tämä annoskokonaisuus löytyy Bryggeriin menuulta alkupaloista, ja on todella mukava tapa tutustua oluisiin, ja maistella makuja. Lautaselta ensimmäisenä rivistössä löytyi kurpitsaa ja fenkolia, ja tämän parina Donut Islandin Broken Bones Saison. Bryggeristä saa siis myös muidenkin valmistajien oluita kuin vain omia, ja myös niitä suosittelevat, ja kuten tässä parittavat. Niin, ja muuten eri oluita Bryggerillä on noin nelisenkymmentä ja oluita saa Bryggeriissä tilata hanasta vaikka ihan desin annoksia. Tämä kuulosti juuri passelilta itselleni, joka haluaa maistella mielummin kuin juoda kolpakoittain. Ja näinhän on helppo tehdä rohkeitakin juomavalintoja siinä hanarivistön edessä.

Toisena ruokarivistössä oli mahtava, suussa sulava, sopivan rasvainen pintagrillattu lohi ja tämän parina oma suosikkini näistä neljästä makuparioluesta, Bryggerin Citra, Pale Ale - olut. Joka on raikas ja juurikin hiven sitruksinen. Kesällä Bryggeriin sisäpihaterassillia tuopillinen Citraa ja auringossa chillailua... joo vähän tässä jo tämä lumeton talvi alkanut tympimään :D

Seuraavana oli mieletön härkätartar "nappi" jota olisi voinut napsia suuhunsa useammankin. Tämä löytyy alkupalalistalta myös omana annoksena, muille tartarfaneille myös tiedoksi. Parina brittityyppinen pale ale -olut, Bryggerin E.S.P.A. (nimi sanoista English style pale ale tai miksei Esplanadin puiston lempinimestä ;)). Viimeisenä lautaselta löytyi juustoa, (vuohengryuèreä), siemennäkkäriä, hilloa ja viikunaa, ja juomana erittäin nautittava Bryggerin Wiezen -vehnäolut. Tällä oluella ei voi mennä pieleen ainakaan itseni kanssa. Pieni makuparimatka oli super kiva ja avaava kokemus oluiden maailmaan. Keskusteltavaa ja kommentoitavaa riitti pöydässämme, ja mietimme yhdessä kuinka hauska illanviettoidea tällainen makumatka onkaan!

Pääruokana oli grillattu Flank Steak, ryppyperunoita, chilivoita, papuja ja punaista mojo-kastiketta.

Juomana oli Bryggerin IPA, kaunis kuparinen väri ja klassinen IPA-makumaailma, joka huuhdotutti mausteista ruokaa hyvin. Flank Steak-annos oli laadukkaasti toteutettu rehdin makuinen annos joka ei jättänyt nälkäiseksi. Ei moitittavaa. Pääruokalistan kaikki annokset ovat juuri alle kolmekympin hintaisia ja kasvisannos alle kaksikymppiä.

Jälkkäriä kohden mennään. Ennen varsinaista grande finalea nautimme pienen suunpuhdistus-sorbetin. Verigreipistä tehty sorbee teki tehtävänsä ja kirpsakka sorbee raikasti suun useiden erilaisten makucombojen jäkeen hyvin. Jälkiruoka olikin paljastettu meille jo etukäteen ja osasimme odottaa suklaa-porterkakkua. Kakun kanssa kuului juomaksi Bryggerin Sofia, Imperial Stout, (knoppitietona että Sofia nimi tulee Sofiankadusta). Tämä olutpiireissä hypetetty olut oli mustanruskea, ulkonäkö melkein kuin tumma vahva kahvi ruskealla cremavaahdolla. Juoma oli ihan postiivinen yllätys, sillä tämä oluttyyppi ei kuulu omiin suosikkeihin. Vaikka Sofia olikin tuhti ja ytyinen, se osasi olla jotenkin pehmeä. Näin pienenä maistelulasina helpommin lähetyttävä ja kokeiltava uusi tuttavuus.

Mutta entäs se suklaakakku, se oli v-a-u! Tämä kakku pääsee nimittäin top suklaakakut ever- kärkisijoille. Mutta onneksi tätä pystyy tekemään myös kotona, sillä suklaakakun resepti ei ole enää salaisuus, vaan löytyy ihan mustaa valkoisella syksyllä Ali Suvialan ilmestyneestä Gastropub kotikeittiössä kirjasta. Kakun "salaisuutena" ja mehevöittäjänä toimii porter olut. Kakku on mehevä ja pehmeä, ei oikeastaan makea, eikä tuhdin överi. Ei liian tumma tai tunkkainen. Suklaakakku tarjotaan Bryggeriissä kirsikkasorbetin kanssa, joka tuo sen sopivan makeuden annokseen. Voi olla yllättävää, että kaupungin paras suklaakakku löytykin pienpanimosta!

Lopputulemana porukkamme oli Bryggeri-illasta varsin vaikuttunut. Me olimme kaikki vierallieet Bryggeriissä aijemmin, mutta vain juomilla. Ruokapuoli siis yllätti positiivisesti, ruokaan on paneuduttu kuten kunnon ravintolassa pitääkin ja juomaparit mietittynä. Bryggerissä on oma olutsommelieri, joka on pohtinut juomaparitukset. Kiva oli huomata kuinka olut on ravintolassa ruokajuomana jopa parempi valinta kuin se perinteinen viini. Kiitokset keittiöpäällikkö Alille olutrupatteluista, ja tietysti muulle ravintolahenkilökunnalle. Rehdin makuista lähiruokaa ja lähijuomaa, mukava ja sopivan rento mutta siisti tunnelma, sitä tässä paikassa on!


Koska postauksessa käsiteltiin alkoholia, niin alkoholilakia noudattaen alkoholijuomiin liittyvät kommentit joudun poistamaan.

Yhteistyössä Panimoravintola Bryggeri