sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kylässä: Grillausta & Chillausta

Kesäruokaa parhaimmillaan. Grillissä valmistui kanavartaita (kanaa, sipulia, kesäkurpitsaa), katkarapuja, maissia ja karitsan sisäfilettä. Grillimestareina ei meidän kummankaan tarvinnut toimia, eli ei muuta kuin syömään :).



perjantai 27. heinäkuuta 2012

Tehtiin ite: Kesähodarit

Helppo ja nopea kesähodari syntyy vaikkapa edellispäivän ruoka"jätöksistä". Nyt kesällä olemme suunnilleen joka toinen päivä keittäneet uusia pottuja, ovat vaan niin hyviä! Kun pottuja keittää yli tarpeiden saa tehtyä kylmän pottusalaatin. (kermaviiliä, suolakurkkua, uutta sipulia, sinappia ja pippuria)


Kehittelimme kaapista löytyneistä aineksista kesähodarin, jonka täytteeksi pottusalaatti pääsi. Jos olisi hoksannut ostaa "uutta" kaalia, niin kasa suikaloitua ja pannulla balsamicossa käytettyä kaalia olisi kyllä varmasti sopinut hodariin! Testataan ensi kerralla! Nakit (Helsingin makkaratehtaan Yönakki) höyrykattilassa lämpimiksi, silleen että halkeaa kivasti, ja salaatinlehden ja perunasalaatin kanssa patonginpalan väliin. Sinappitöräys päälle ja nauttimaan.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Leib Resto ja Aed 13.7.11

Teimme jokinaikaa sitten päiväpyrähdyksen Tallinnaan. Valmiiksi oli katsottu ruokapaikaksi Leib, Resto ja Aed (leipä, ravintola ja puutarha -menisikö suomeksi näin?), joka on päässyt Viron top 50 ravintolat -listalle tänä vuonna.


Ravintola on melko tuore tulokas, perustettu noin vuosi sitten vanhaan kaupunkiin, ihan sinne sataman puoleiselle laidalle. Suosittelemme merkkaamaan osoitteen puhelimeen tai perinteisesti paperikarttaan, sillä oli hiukan hankalaa löytää ravintolaa, varsinkin kun etsi kadulle avautuvaa ovea. Ravintolaan mennään nimittäin ensin puutarhaportista ison sisäpihan läpi.


 Toisaalta on kiva kun ravintola on vähän piilossa, saimme ruokailla melkein ainoina turisteina paikallisten joukossa. Päiväsaikaan muutama pöytä oli terassilla vapaana, sisällä enemmänkin, mutta pöytävaraus kannttaa varmasti tehdä jos iltaruokailua ajattelee.  Me ruokailimme ulkona muurin kylkeen muutaman metrin korkeuteen rakennetulla tunnelmallisella terassilla. Sieltä olikin hauska tarkkailla alas pihalle kesäkeittiöön, jossa kokkipojat valmistivat ruokia.


Hyvää englantia puhuva henkilökunta toimi ripeästi ja erittäin ystävällisesti. Saimme ensiksi tuoretta leipää jota mutustimme ja maistelimme viinejä. Valinnanvaraa oli viineissä, varsinkin pulloittain myytävissä todella paljon, lasillisia ookoosti.

Ruokalista on myös sopivan lyhykäinen Leibissä. Halusimme jotain ulkogrillissä valmistettua, ja siltä listalta meille löytyi hamppari ja kanasalaatti. Neidin olisi myös tehnyt mieli kalaa, mutta päivän annoksessa oli niin monta muuta allergisoivaa ja sopimatonta ainesta, että olisi mennyt liian mutkikkaaksi tilauksen teko. Kummatkin annokset olivat oikein mainioita, hampparissa oli jokin raikas vaalea majoneesikastike joka toi makua burgeriin. Grillattu kana oli mureaa ja mehevää kuten pitääkin. Kummassakin annoksessa oli maukkaita yrttimausteisia lohkoperunoita.



Jälkkäreille oli pakko jättää vähän tilaaa sillä jo listalla ne kuulostivat hyviltä. Valinnanvaikeushan siinä lopulta iski, mutta suklaakakkuun ja  raparperi x3 annoksin päädyimme eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Suklaakakku oli sisältä vielä löysää ja lämmintä, ja kahvikupponen lämmitti vielä enemmän kun sadekuuro hetkeksi viilensi kesäpäivää. Raparperia kolmella tapaa annos oli huippu. Raparperia oli käytetty ihanan pehmesti moussessa, kastikeesta löytyi se perinteisempi kirpeä raparperin maku ja kekseistä pienen pieni häivähdys raparperia, sen veran pieni että eipä oikein maistanut, mutta hyviä olivat silti..



Ruoka ja juomat tuntuvat naurettavan halvoilta edelleen kun Tallinnaa vertaa Helsinkiin. Leibissä pääruoat olivat siinä 12-18euroa jälkkärit 4-5euroa (samoin viinilasilliset). Ruoka oli hyvää ja kaunista, miljöö tunnelmallinen ja meille jäi erittäin postitiivinen kuva ravintolasta.

Tähdet: 4

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Tehtiin ite: Whoopie pies

Yksi sateinen lomapäivä, ja saimme aikaiseksi whoopieseja! Ameriikasta lähtöisin oleva leivoskeksi täytettiin sitruunatuorejuusto-tomusokerisekoituksella, muutamalla tipalla limenmehua ja hyppysellisellä limenkuoriraastetta. Aika herkkua ovat!


Whoopieta voisi kuvailla dominokeksin pehmeämmäksi muunnelmaksi. Taikina on aika tahmakkaa, ja leivokset tarttuvatkin helposti kiinni toisiinsa (ja sormiin), joten leivinpaperiarkkia väliin jos näitä jää jääkaappiin säilöttäväksi.

Meidän leivoksista tuli noin 5cm halkaisijaltaan (paisuivat uunissa 1/3 verran). Voisihan näitä tehdä jenkkimalliin tuplaleveinä superleivoksina ja täyttää perinteisellä vaahtokarkkimönjällä. Täytteenä voisi toimia myös oikein loistavasti mascarponevaahto ja mansikkasiivut.



Taikinamäärästä saimme noin 15kpl leivoksia, joten muutamalle uhrille pääsimme näitä herkkupommeja syöttämään. Hyvin kelpasi.
Ykskaks kipaletta per syöjä on varmasti sopiva määrä, ovat kuitenkin aika tuhtia kamaa.

Whoopie pies 15kpl.

Taikina:
1 iso kananmuna
1dl ruokaöljyä
2,5dl  sokeria
5dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa
noin 2dl maitoa

Täyte:
200g sitruunanmakuista tuorejuustoa
1 limen kuori raastettuna
1-2rkl / maun mukaan limenmehua
noin 1dl tomusokeria

Vatkaa sähkövatkaimella kananmuna ja ruokaöljy, lisää joukkoon sokeri kokoa ajan vatkaten, ja vatkaa kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivaseos siivilän läpi munavaahtoon ja lisää taikinaan maitoa aina välillä, hiukan kerrallaan. Voi nimittäin olla, että vähempikin määrä maitoa riittää.  Kun taikina on hyvin sekoittunut aloita keksien teko laittamalla noin ruokalusikan kokoisia nokareita pellille leivinpaperin päälle (9kpl per pelti), muista jättää leviämisvaraa. Paista 175 asteisessa uunissa noin 5-7 minuuttia.

Sekoita täyteaineet keskenään ja lisää täytettä reippaasti toisen leivoskeksin paistopuolen päälle kun keksi jäähtynyt. Lisää toinen keksi ja tadaa, leivos on valmis! Jos maltat vielä hetken, lisää tomusokeria koristeeksi.


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Poimittiin ite: Mansikat

 Syötiin pari litraa, poimittiin pari kiloa, aika hyvä suhde vai mitä :)






sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tehtiin ite: Vesimelonijuoma

Jos niitä hellepäiviä vielä on tulossa tänä kesänä (ja onhan niitä onhan?), niin vesimelonijuoma virkistää ihanasti. Yksi päivä viikko tai jotain takaperin oli ainakin melkein hellettä, ja jääkaapissa kummitteleva jättivesimeloni muotoutui pillillä ryystettävään muotoon. Ohje tuli muistin perukoilta. Oli paperillakin, mutta tietysti juuri silloin kun sitä olisi tarvinnut ei sitä löydä... mutta raikasta ja ihanaa tuli silti!


Vesimelonin (paloiteltuna ehkä semmosen ison miehen nyrkin verran)  lisäksi tarvitaan blenderi tai sauvasekoitin, limen mehua (n. 1-2rkl), sokeria maun mukaan ja joko kivennäisvettä tai kuivaa kuohuviiniä (noin 4-5dl) jos juoma tehdään vain aikuisille. Ainesosat menivät mittaamatta blenderiin (blendaa eka vesimeloonit yksistään) ja välissä maisteltiin sopivaa miksausta, joten määrät ovat erittäin suurpiirteiset. Kokeilemalla selviää, ja tätä kannattaa kokeilla!


torstai 12. heinäkuuta 2012

Alia 11.7.12

Otimme ensimmäisen yhteisen kesälomapäivän kunniaksi kaksipyöräiset taas allemme ja päätimme pyöräillä Mustikkamaalle ravintola Alian kesälounaalle. Siis aivan mahtavan hyvää ruokaa kauniissa miljöössä, vielä kun aurinko olisi paistanut, mutta meni se näinkin :) (Kuvassa parasta makeantahmeaa saaristolaisleipää ikinä, nams!)


Jii hankki jokin aika sitten pyöräänsä Garminin Edge 500 -mittarin, joka kertoikin kivasti statistiikkaa reissustamme; kilometrit mutkitellen olivat 37.5. Vaikka Garmin mittaileekin vaikka mitä mäen kallistusprosenteista lähtien, piirtää tietokoneen näytölle käppyröitä, palkkeja sekä lämpötilat, niin yksi jäi mittaamatta, nimittäin tuulen vastus. Sitä matkalla riitti ja viimeistään Kulosaaren sillalla tuntui, että kohta lentää satulasta, kun polki alamäkeä (!) tuulen piestessä. Ei ihme, että kädet tulivat pyörälenkistä kipeämmäksi kuin jalat...



Mutta nyt ravintolaelämyksen kimppuun. Alia on siis Postresin omistajien vanhaan huvilaan perustama ihastuttava ravintola Helsingin Mustikkamaalla. Huvila koostuu pääsalista ja paristakin verannasta. Täällä on mahdollista järjestää upeita juhlia, niin pienelle kuin isommallekkin porukalle. Saimme nauttia kauniilla verannalla sapuskat melko rauhassa, olikohan pilvinen ja tuulinen sää pelotellut lounastajia.


Sisustus on tyylikkäästi toteutettu; valkoista, harmaanruskeaa ja tehosteena violettia ruokailutuoleissa ja valaisimissa. Pöydillä oli pienissä maljakoissa aamulla poimittuja mustikanvarpuja mustikoineen, Mustikkamaan omista pensaista tietenkin.



Aliassa otimme 31 euron lounaan, joka sisälsi alkupalapöydän, lautaspääruoan kahdesta eri vaihtoehdosta sekä jälkiruokapöydän.

Saaristolaishenkisessä alkupalapöydässä riitti kulhoa ja kippoa, monen moista salaattia, kylmää kalaa ja lihaa. Jonkinlaisia nimikylttejä olis kaivannut varsinkin kala-astioiden kylkeen, jotta ei olisi mennyt arpapeliksi. Kaikki oli tuoretta, laadukasta ja selvästi itse tehtyä. Mieli olisi tehnyt vielä toista lautasellista herkkuja, mutta parempi oli jättää pääruoalle tilaa. Myös pelkän alkupalapyödän voi ravintolassa ottaa, ja siihen diiliin taisi kuulua myös jälkkäripöytä. Tuollakin kyllä nälkä lähtisi!


Pääruoaksi Jii nappasi kala-annoksen: Miedosti savustettua lohta varhaisperunoiden ja sienikastikkeen kanssa. Neidille jäi porsasta kahdella tapaa -annos, grillattuna ja mallaskastikkeessa haudutettuna. Olimme kummatkin tyytyväisiä annoksiimme, niistä ei voinut antaa muita kuin ylistäviä kommentteja. Annoskoko oli aika reilu, mutta jos pystyy malttamaan alkapalapöydässä, niin jaksaa pääruoankin hyvin. Lautasista erityismaininta, olivat suloisia ja toivat Köpiksen matkan ja Royal Copenhagenin sinivalkoiset posliiniastiat elävästi mieleen. Viininä tuli nautittua loistavaa Tandem Syrah 2009 - punaviiniä. Se oli lempeä, mutta kuitenkin kivan mausteinen, sopi ihan hyvin kalalle ja myös (valkoviini)neidin suuhun.



Viimeisenä jälkkäripöydän kimppuun, onneksi siinä oli sopivasti vain yhtä kakkua, pikkukippo pannacottaa sekä raikkaita hedelmiä. Pannacottaa oli selvästi maustettu liköörillä. Se oli hyvää, mutta tuo suklaakku piparmintun häivähdyksellä oli kyllä mahtis päätös lounaalle jota olisi vielä syönyt toisenkin palan jos kunto olisi vain kestänyt.




Söimme kaikessa rauhassa kahden tunnin ajan, maistelimme, haistelimme ja nautimme silmillämme sekä ruoista, että ihanasta huvilamiljööstä. Tarjoilu oli ystävällistä ja rauhassa syödyn alkapalalautasten jälkeen pääruokaa odottelimme juuri sopivan ajan verran. Kiitos! Tänne vielä palaamme joku aurinkoinen kesäpäivä, mielessä kummittelee myös itse Postres...

Tähdet: 5!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Sevilla 1.7.12

Teimme pyörälenkkiä Espoossa ja osuimme Tapiolaan kun nälkä kurni vatassa. Päädyimme Tapiolan keskusaltaan viereen, espanjalaisvaikutteiseen Sevilla-ravintolaan, joka toimii Sokos Hotel Gardenin kanssa samassa talossa. Peruskivapaikka tarjosi maittavaa ruokaa nälkäisille pyöräretkeläisille. Liplattavan veden ja suihkulähteiden katselu oli mukava boonus. ( Myös kirkuvien lokkien katselu oli kerrankin mukavaa, kun lokit pysyivät ikkunaseinän toisella puolella.)


Jii kokeili herkulliselta kuulostavaa kanagremosoa, espanjalaista "gourmet"-risottoa. Risotto oli kermainen ja tuhti annos, jolla nälkä lähti. Risotossa oli kanaa, chorizomakkaraa ja paahdettua kinkkua. Annosta oli maustettu sitruunalla himpun verran liikaa. Ruoka alkoi lopulta tökkimään, oli sen verran jytyä kermoineen ja annos iso. Oli tämä jees kokeilu kuitenkin ja ihan erilainen risotto kuin muuten on tullut syötyä.


 Neiti otti espanajalaisia lihapullia vartaaseen seivästettynä, jotka onneksi olivat sopivan mausteisia, ei tulisia. Tämä upposi hyvin yrttipottumuusin ja paistettujen kasvisten kera. Makea punaviinikastike oli maukaskas.


Sevillassa on arkisin lounaspöytä, jota mutaman kerran testanneena voi hyvin suositella. Tapiolassa muuten on aina jotenkin hankalaa löytää kivaa ruokapaikkaa. Sevilla toimii varmasti hyvin myös rankan shoppailupäivän jälkeiseen nälkään, kun Stockmannin yläkerran ravintolan häly ei innosta. Veden katselu rauhoittaa, oli se sitten altaassa tai meressä :) Saas nähdä millainen uusi Tapiola tulee olemaan, toivottavasti kivoja ravintoloita ilmestyy, ja mikä tärkeintä vehreä ja persoonallinen Tapiolafiilis säilyy.

Tähdet: 3

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tehtiin ite: Kesäkakku

Juhannuksen jälkkärikakku joutui kehujen kohteeksi. Siispä reseptiikka piti laittaa tänne blogiin muistiin. Ohje on muunnelma kahdesta eri lehtileikereseptistä, toinen on ainakin Divaani-lehdestä, toisesta ei ottanut selkoa.


Taikinamäärä alkuperäisestä ohjeesta on pienempi, sillä kakku valmistettiin 16cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan. Ota se siis huomioon, ja lisää aineita, jos teetkin normi 24cm vuokaan!


Pohja:
100g voita
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
reilu 3dl vehnäjauhoja
2/3tl leivinjauhetta
2/3tl soodaa
reilu tl vaniljiasokeria
2 pientä banaania
0,5 dl smetanaa
noin 1-1,5dl pensasmustikoita

Kuorrute:
125g mascarpone-juustoa
0,5dl tomusokeria
+ marjat

Vaahdota voi ja sokeri, vatkaa munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon. Soseuta banskut. Lisää sose, smetana ja pensasmustikat taikinaan. Kaada aines voideltuun ja korppujauhoitettuun irtopohjavuokaan ja paista noin 50-60min 175 asteessa. Kokeile hammastikulla kypsyyttä. Kuorrute: Sekoita mascarpone ja tomusokeri tahnaksi ja levitä jäähtyneen kakun päälle. Koristele marjoilla ja nauti. Tämäkin kakku paranee vanheteessaan, eli huomisen herkkua. :)





maanantai 2. heinäkuuta 2012

Ristorante Gastone 29.6.12

Gastone on ollut jo iäisyyden käytävien ravintoloiden listalla, ja viimein perjantai-iltana meillä oli pöytävaraus kyseiseen ravintolaan. Ravintolasta olemme kuulleet vain kehuja, joten vesi kielellä ja nälkäisinä avasimme ravintolan oven.

Sisustukseltaan paikka on kotoisa ja moderni, ei mitään erityistä italiafiilistä herättävä, pikemminkin fiini (kuohulaseja kilautteleva pukumiesseurue viereisessä pöydässä auttoi varmasti asiaa) paikka. Ravintola oli melkein täynnä, mutta akustiikka toimi hyvin ja melukakofoniaa ei suht pienessä ravintolasalissa syntynyt.


Kamppailimme tovin menun parissa, ja päädyimme pastaan ja liharuokaan. Jii tilasi Pasta Del Mandrianon, eli häränsisäfile pastan, ja neiti päätyi grillattuun karitsansisäfileeseen kesäperunalisäkkeellä. Ruoat sulivat suussa. Pasta maistui pastalle, liha oli niin mureaa kuin voi.

Pasta tehdään Gastonessa itse, ja mausta heti huomasi sen olevan kunnon tavaraa. Eipä tuon pastan kanssa sopisikaan mikään tomaatti- tai kermakastike, ominaismaku vain peittyisi.  Olipa kyllä ihan huippuhyvä annos!

Neidin karitsa oli käynyt grillissä, ja sille se maistuikin juuri sopivasti, vaikka joku olisi varmaan tykännyt vielä hiiltyneemmästä mausta. Lisäkeperunat tulivat erillisessä kulhossa, ja niitä oli todella vähänlaisesti lihan määrään verrattuna, enemmänkin olis mennyt. "Gastonen kesäperunat" olivat ihan vain sitä itseään. Tryffelikastike oli todella maukas, ja lihan alta paljastunut varhaiskaali oli yllättävä ja hyvä lisuke.


Ruokajuomia olikin aika hankala valita, viinilista kun on Gastonessa melkoisen pitkä. Viinit tulevat tietysti Italiasta ja on jaoteltu viinialueittain listalle. Jii otti takuuvarmaa punaista suosikkia, Tommasi Amarone 2007. Neiti halusi kokeilla jotain valkkaria tarjoilija suosittelemana ( joten sen tarkempi nimi ehti jo pyyhkiytyä mielestä), valinta osoittautui ihan hyväksi, kesäiseksi ja raikkaaksi.

Jälkkäreille löytyi vielä tilaa. Neidin tiramisu oli sitä mitä pitikin ja Jiin, raparperipiirakka + jogurttijäätelö + kuningatarkasike upposi myös. Raparperipiirakka oli persoonallinen, toscakakkumainen, mantelikuorinen piirakka.

Annoskoot olivat sopivat tässä ravintolassa. Syömään oli tultu ja nälkä lähti. Pienemmistä annoksista olisi tullut kiukku, kun hyvä olisi loppunut liian aikaisin. :)



Tarjoilu oli ystävällistä, ja vaikka kiireessä Jiin kaffetilaus unohtui tarjoilijalta (jälkkärit toi eri hlö) ja kahvi tuotiin pöytään vasta silloin kun nuolimme lautasilta kastikkeiden rippeitä, ei se meitä haitannut. Oli vielä kiva istua hetki ravintolassa ja sulatella masuja. Laskun kanssa tuotiin vielä Limoncello maistiaiset, hauskasti blinipannussa! Hyviin tapoihin kuuluvasti myöhästynyttä kahvia ei loppulaskussa huomioitu. Meille jäi miellyttävä kuva ravintolasta. Menemme varmasti uudestaan (ja Neiti tilaa sitten härkäpastan myös :) ).

Tähdet: 4