Kesä! *life is hard but not today.*

Kesäloma ja ei mitään tekemistä? Taitaa kyllä olla, mutta tässä pari vinkkiä lisää. Joihin liittyy vesi! Nimittäin jos vielä et ole kokeillut melontaa, niin suositukset Siuntionjoelle, hyvästä aloittelijoille sopivasta melontareitistä, jossa kivasti vaihtelevia maisemia.

Jos taas kesähesailtana kaipaa omaa rauhaa ja Zen-hetkeä, sen voi hyvin löytää karun kauniista Merihaan Kulttuurisaunasta, ja sen pehmeistä pellettilöylyistä.

Ja muuten vaan maauimalat, ne on parhaita paikkoja, aikaisin aamulla on vielä tilaa kaakeleiden välissä, voi lipua ja tuntea auringon, sadepisarat ja tuulen, tai vetää rataa kyyneleet silmissä, riippuen päivän olotilasta. Uima-allas on muuten hyvä paikka itkeä, vaikka olet keskellä ihmisiä, olet yksin, ja jos joku erehtyy kysymään onks kaikki okei, niin joo, tää on ihan normaalia ja jatkunut jo pidemmän aikaa. Oisko silmätulehdus...

*life is hard but not today.*

Sauna-1-IPA / Kulttuurisauna

5/5! Tjusträsk

Viimevuoden puolella olin bloggarimatkalla pitkin ja poikin Läntistä-Uuttamaata, ja silloin kävimme tutustumassa SE-Actioniin, joka järjestää monenmoista aktiviteettia seudulla, ja juurikin kajakki- ja kanoottivuokrausta. Silloin, lumisena marraskuunpäivänä, päätin että tänä kesänä noihin maisemiin, kanootti alle ja maailmanparasta mustaherukkajäätelöä syömään Sjundbyn linnalle.

Tilasin kaveriporukallemme kajakit, ja näin painajaisia joessa uiskentelivista kyykäärmeistä. Vähän taisi siis jäskättää ensimmäinen kajakointi. :D Mutta turhaksi se osoittautui! Eskimoita ei nähty eikä tehty. SE-actionin Susse ja kajakit odottivat meitä Siuntion Pappilassa joenvarressa kajakit valmiina. Täydellinen kesäaamu, oli tuuletonta, auringonpaistetta ja fiilis 6/5!

Meloimme noin 6 km matkan jokea pitkin ja Tjusträskin ylittäen Sjundbyn linnalle, jossa tutustuimme vielä linnan historiaan opastetulla kierroksella. Linna on auki vain tiettyinä ajankohtina ja oppaan seurassa, joten aukiolot kannattaa selvittää ensin ennekuin lähtee matkaan. Reissun on tietysti myös yhdistettävä lisää kulinaristisia kokemuksia, Kirkkonummen paras ravintola, Bistro O Mat.

Ja mikä se Kulttuurisauna sitten on? Se on yleinen sauna, Helsingissä, Merihaassa. Kulttuurisauna on muutama vuosi sitten rakennettu, suomalaisen ja japanilaisen arkkitehdin yhteisprojekti, jossa on pyritty miettimään ekologisuutta. Itse rakennus on moderni ja jopa karu, omat visualistin silmät kiittävät rouheutta, betonipintaa, ja simppeliyttä, joku taas voisi sanoa että näyttääpä keskeneräiseltä. Naulatkin vaatekoukkuina! Saunassa on omat osastot miehille ja naisille, yhteinen vilvoittelualue sisällä sekä ulkona, niin etupihalla ilta-auringossa kuin atriumpihalla jonka keskellä kasvaa iso koivu. Uimarappuja pitkin pääsee puhaltamaan mereen.

Paikassa on valokuvauskielto, joten itse on mentävä katsomaan. Ryhmiä ei tänne oteta, ja ymmärrän kyllä miksi. Muutama turisti pyöri samaan aikaan, mutta onneksi muuten oli varsin rauhallista. Saunajuomaa ja pientä syötävää (mm. kananmunia ja salmiakkia!) saa ostaa. Vallilan Panimo on tehnyt oman sauna oluen Kulttuurisaunalle, Sauna - ykkösolut IPAn, joka olikin juuri sopiva palautusjuoma löylyjen jälkeen. Ja tänne haluan marraskuussa, kun on pimeää ja räntää vihmoo vai olisiko se ensilumen aika.

Panimoravintola Bryggeri 20.1.17

Yhteistyössä Panimoravintola Bryggeri

Vuoden 2017 ensimmäinen ravintolakäynti osui ja upposi panimoravintola Bryggeriin Helsingissä. Monipuolinen olutvalikoima ja myös ruokaan, ja ruoan ja juoman liittoon, paneutuminen ansaitsevat reilun peukutuksen. Liikkeellä olin ystäväporukalla joille ehdotin Afterwork-oluita ja illallista panimoravintolassa, ei perinteistä kuplivaa skumppaa ja sushipaloja tällä kertaa :) Olutmaailma avautuikin meille kaikille uudella tavalla, kun saimme tehdä pienen kierroksen Bryggerissä, ja laaja-alaisesti maistettua eri oluttyyppejä kera niiden kanssa miettityine ruokapareineen. Olipa hauska ja erilainen ravintolaelämys meille hiven olutnoviiseille!

Bryggeri on siis pienpanimo baarilla ja ravintolalla, ja sijaitsee Helsingin ytimessä, Kauppatorin ja Senaatintorin välissä, Torikorttelit-kompleksissa. Kaikki Bryggerin oluet tehdään myös täällä. Kadun kerroksessa sijaitsee baari ja kellarissa itse ravintolan puoli. Oluiden valmistuksessa käytettävät kupariset ja jopa kauniit olutpannut hallitsevat näyttävästi tilaa ja myös säilytystankit näkyvät lasin läpi yleisötiloihin. Myös yläkerran baariin tarjoillaan pientä apetta shared food -tyylillä, mutta meillä oli pöytävaraus kellarin ruokaravintolapuolelle ja missiona selvittää kuinka olut toimii ruokajuomana.

Keittiöpäällikkö Ali Suviala otti meidät vastaan ja kertoi Bryggerin toiminnasta ja samalla skoolasimme illan käyntiin kivalla ja erikoisella Bryggerin erikoisoluella, Rosella, tätä taidettiin kutsua hybridiolueksi. Rose on käytetty viini- ja oluthiivoilla, ja sen maku onkin todella viinimäinen. Maustamisessa on käytetty kiinanruusuteetä. Tämä on kuulemma varsinainen hittituote keväällä vapun tienoilla, ja todella onkin aika kiva vaihtoehto vappuskumpalle näin kuoharilasista tarjottuna. Tästä hauskasta juomasta tykkäsimme kaikki, ja kyllä skoolataan toistekkin!

Mutta nyt ruokiin:

Alkuun saimme talon maistelulautasen, ja niihin paritetut oluet. Tämä annoskokonaisuus löytyy Bryggeriin menuulta alkupaloista, ja on todella mukava tapa tutustua oluisiin, ja maistella makuja. Lautaselta ensimmäisenä rivistössä löytyi kurpitsaa ja fenkolia, ja tämän parina Donut Islandin Broken Bones Saison. Bryggeristä saa siis myös muidenkin valmistajien oluita kuin vain omia, ja myös niitä suosittelevat, ja kuten tässä parittavat. Niin, ja muuten eri oluita Bryggerillä on noin nelisenkymmentä ja oluita saa Bryggeriissä tilata hanasta vaikka ihan desin annoksia. Tämä kuulosti juuri passelilta itselleni, joka haluaa maistella mielummin kuin juoda kolpakoittain. Ja näinhän on helppo tehdä rohkeitakin juomavalintoja siinä hanarivistön edessä.

Toisena ruokarivistössä oli mahtava, suussa sulava, sopivan rasvainen pintagrillattu lohi ja tämän parina oma suosikkini näistä neljästä makuparioluesta, Bryggerin Citra, Pale Ale - olut. Joka on raikas ja juurikin hiven sitruksinen. Kesällä Bryggeriin sisäpihaterassillia tuopillinen Citraa ja auringossa chillailua... joo vähän tässä jo tämä lumeton talvi alkanut tympimään :D

Seuraavana oli mieletön härkätartar "nappi" jota olisi voinut napsia suuhunsa useammankin. Tämä löytyy alkupalalistalta myös omana annoksena, muille tartarfaneille myös tiedoksi. Parina brittityyppinen pale ale -olut, Bryggerin E.S.P.A. (nimi sanoista English style pale ale tai miksei Esplanadin puiston lempinimestä ;)). Viimeisenä lautaselta löytyi juustoa, (vuohengryuèreä), siemennäkkäriä, hilloa ja viikunaa, ja juomana erittäin nautittava Bryggerin Wiezen -vehnäolut. Tällä oluella ei voi mennä pieleen ainakaan itseni kanssa. Pieni makuparimatka oli super kiva ja avaava kokemus oluiden maailmaan. Keskusteltavaa ja kommentoitavaa riitti pöydässämme, ja mietimme yhdessä kuinka hauska illanviettoidea tällainen makumatka onkaan!

Pääruokana oli grillattu Flank Steak, ryppyperunoita, chilivoita, papuja ja punaista mojo-kastiketta.

Juomana oli Bryggerin IPA, kaunis kuparinen väri ja klassinen IPA-makumaailma, joka huuhdotutti mausteista ruokaa hyvin. Flank Steak-annos oli laadukkaasti toteutettu rehdin makuinen annos joka ei jättänyt nälkäiseksi. Ei moitittavaa. Pääruokalistan kaikki annokset ovat juuri alle kolmekympin hintaisia ja kasvisannos alle kaksikymppiä.

Jälkkäriä kohden mennään. Ennen varsinaista grande finalea nautimme pienen suunpuhdistus-sorbetin. Verigreipistä tehty sorbee teki tehtävänsä ja kirpsakka sorbee raikasti suun useiden erilaisten makucombojen jäkeen hyvin. Jälkiruoka olikin paljastettu meille jo etukäteen ja osasimme odottaa suklaa-porterkakkua. Kakun kanssa kuului juomaksi Bryggerin Sofia, Imperial Stout, (knoppitietona että Sofia nimi tulee Sofiankadusta). Tämä olutpiireissä hypetetty olut oli mustanruskea, ulkonäkö melkein kuin tumma vahva kahvi ruskealla cremavaahdolla. Juoma oli ihan postiivinen yllätys, sillä tämä oluttyyppi ei kuulu omiin suosikkeihin. Vaikka Sofia olikin tuhti ja ytyinen, se osasi olla jotenkin pehmeä. Näin pienenä maistelulasina helpommin lähetyttävä ja kokeiltava uusi tuttavuus.

Mutta entäs se suklaakakku, se oli v-a-u! Tämä kakku pääsee nimittäin top suklaakakut ever- kärkisijoille. Mutta onneksi tätä pystyy tekemään myös kotona, sillä suklaakakun resepti ei ole enää salaisuus, vaan löytyy ihan mustaa valkoisella syksyllä Ali Suvialan ilmestyneestä Gastropub kotikeittiössä kirjasta. Kakun "salaisuutena" ja mehevöittäjänä toimii porter olut. Kakku on mehevä ja pehmeä, ei oikeastaan makea, eikä tuhdin överi. Ei liian tumma tai tunkkainen. Suklaakakku tarjotaan Bryggeriissä kirsikkasorbetin kanssa, joka tuo sen sopivan makeuden annokseen. Voi olla yllättävää, että kaupungin paras suklaakakku löytykin pienpanimosta!

Lopputulemana porukkamme oli Bryggeri-illasta varsin vaikuttunut. Me olimme kaikki vierallieet Bryggeriissä aijemmin, mutta vain juomilla. Ruokapuoli siis yllätti positiivisesti, ruokaan on paneuduttu kuten kunnon ravintolassa pitääkin ja juomaparit mietittynä. Bryggerissä on oma olutsommelieri, joka on pohtinut juomaparitukset. Kiva oli huomata kuinka olut on ravintolassa ruokajuomana jopa parempi valinta kuin se perinteinen viini. Kiitokset keittiöpäällikkö Alille olutrupatteluista, ja tietysti muulle ravintolahenkilökunnalle. Rehdin makuista lähiruokaa ja lähijuomaa, mukava ja sopivan rento mutta siisti tunnelma, sitä tässä paikassa on!


Koska postauksessa käsiteltiin alkoholia, niin alkoholilakia noudattaen alkoholijuomiin liittyvät kommentit joudun poistamaan.

Yhteistyössä Panimoravintola Bryggeri

Ruoka- ja panimoreissulla Läntisellä-Uudellamaalla.

Pari päivää marraskuussa oli kaunis talvi, ja sattumalta nämä talvikelit osuivat juuri sopivasti siihen viikonloppuun kun pääsin LUMON, (Länsi-Uudenmaan Matkailun, Visit South Coast Finlandin) kutsumana ruoka- ja panimo painotteiselle bloggarireissulle pitkin Läntistä-Uuttamaata. Pikkubussilla köröteltiin postikorttimaisemissa mm. Sjundbyn linnalle, Fagervikin ruukkikylän läpi, aina Tammisaaren saaristoa kohden, Snappertuunassa sijaitsevaan Calliolaan, sieltä vielä Fiskarsiin ja "thö" sinisenä hetkenä Mustioon. Päivässä ehti näkemään super paljon kivoja ja inspiroivia paikkoja sekä innostuneita ja todella symppis yrittäjiä tarinoineen.

Jaan tässä pari vinkkiä kivoista kohteista jotka jäivät erityisesti mieleeni ja joita ehdottomasti suosittelen, näin talvella (tsekkaa joulmarkkinat ja muut ajankohtaiset häppeningit täältä!) tai vaikka sitten kesällä kivaksi päiväretkikohteeksi.

Aloitetaan vinkistä ensi kesälle: Tämä on ehdoton juttu jonka itsekin tahtoisin toteuttaa heti kun sää sallii. SE-actionin melontaretki, ja visiitti jos ei maailman niin ainakin suomen parasta jäätelöä tarjoavalle, jäätelökahvilalle. Kiska sijaitsee Sjundbyn linnan pihapiirissä, vanhassa viljamakasiinissa aivan kosken partaalla, todella nätissä paikassa. Voin vain kuvitella kuinka nättiä on kesällä padlailla tuolla. Ja perille asti autollakin pääsee. Komea linna on yksitysomistuksessa, mutta SE-action järkkää sinne myös opastettuja kierroksia. No entä se jäde? Taivaallista! Mustaherukkajäätelö on must!

Sitten asiaa oluista, vaikka tällä(kin) saralla olen ihan maistelija ja fiilistelijä, on pienpanimobuumi ja hipsterihypetys saanut minutkin tarttumaan olutpulloon uteliaammin. Fiskarssissa toimii Rekolan panimo, joka on kehittynyt ja kasvanut melkoisesti. Rekola varmasti onkin monelle jo tuttu, ja nätä oluita on jo melko hyvin saatavilla. Jos vierailet Fiskarsissa kannattaa pistäytyä panimon puodissa, ja oluen lisäksi ostaa kotiinviemiseksi Fiskarsin juustolan ranskalaistyyppisiä juustoja, ne ovat huippulaadukkaita ja herkullisia. Gotin, oui oui! Rekolan panimon kyljessä toimivaan päheään Ägräs Distilleryn Tap-roomiin täytyy ehdottomaati tehdä oma maistelu ja fiilistelyvisitti!

Mustion Linnan kupessa pistäydyimme pienessä ja sympaattisessa Svartå bryggerissä. Täällä, pienessä punatiilisessa varastorakennuksessa on vielä pientä tuotanto varrattuna Rekolaan, ja pullotuskin tapahtuu käsityönä. Mukaan olutta ei vielä saa ostaa itse panimolta, ne on nää lakien koukerot vielä semmosia. Pääsimme maistamaan muutamat oluset läpi joista suosikikseni nousi kauniin värinen Amber ale.

Svartå bryggerin oluita pääsee nauttimaan mm. Mustion Linnan krouvissa, joka on hitusen fiininmpi ravintola, ja vielä White Guidessa listattu Suomen 11. parhaaksi ravintolaksi. Nautimme täällä erittäin hyvän annoksen kuhaa, tietysti kaikki lautaselle päätynyt on lähiruokaa ja vahvat ja aidot maut tuntuivatkin suussa. Krouvi oli todella tunnelmallinen talvi-iltana, ja täällä varmasti saa nautittua taidolla ja pieteetillä valmistetun illallisen pitkän kaavan mukaan. Mustion Linna tiluksineen on todella kaunis, ja puisto on upea, erityisesesti kevätvihreän aikaan. Kyllä satumaiselta näytti paikka näin lumiasussakin. Linna on avoinna opastettuina kierroksina, ja pihapiiristä löytyy ravintolan lisäksi hotelli, joten siine siis sulattelemaan krouvin illallista. Kyllä kiitos!

Upea (ja itselleni ihan tuntematon) villikortti -kohde oli paikka nimeltä Calliola Snappertunassa. Calliola on keskittynyt pitämään yritysten kokous, koulutus ja virkistymistilaisuuksia sekä häitä ja muita yksityisjuhlia. Paikka onkin ollut ennen avoinna vain ryhmille, mutta nyt yrittäjät ovat avaamassa ensi maaliskuussa B&B majoituksen ja ravintolakin tulee olemaan auki yksityisasiakkaille perjantai-iltaisin. Metsän ja luonnon keskellä sijaitseva, hyvin organisoitu ja hoidettu sekä kaunis paikka on mitä mainioin getaway, jossa varmasti pääsee lepäämään kaupungin tomuista. Calliolan väellä oli myös pienpanimosuunnitelmia kehitteillä yhteen piharakennuksistaan. Tilukset levittyvät laajalle ja päärakennuksen lisäksi pienempiä majoitustaloja, venevajaa ja saunarakennusta löytyy. Me ehdimme nauttia upean lounaan Calliolan huippukokkien huostassa. Raaka-aineet tulevat niin läheltä kuin vain on mahdollista; pihapiiristä, tai ainakin Läntiseltä-Uudeltamaalta, ja kokit ja Calliolaa pyörittävät Maiju ja Kari Kasanen leikkimieleisesti kilpailevat parhaista sieni- ja marjapaikoista.

Aluksi meidät toivotettiin tervetulleiksi mainioilla ja näyttävillä uunissa paahdetuilla keltajuuritikkareilla joita dipattiin mahtavaan hunajavingrettesoosiin. Varsinaisena alkuruokana mahtavaa kuhaa ja vielä mahtavampaa mustatorvisienikeittoa, voi slups! Pääruokana oli kokin itse metsästämää sorsaa, jälkkäriksi mustaherukkasorbeeta ja sen rinnalle pihan douglaskuusesta tehtyä kastiketta ja puolukkavaahtokarkki. Mini porkkanakakku ja pannukahvi vielä päälle ja oli tämä bloggariporukka lyöty ällikällä. Lounasvierailusta jäi mieleen Calliolan huipputyypit ja heidän vieraanvaraisuus ja intohimo paikkaa kohtaan. Huippu tyypeille suuri kiitos, tämä oli vuoden paras elämys! Kiitos myös bloggariseurasta: Puistolan Bistro, Suusta suuhun, Arde arvioi ja Tuopillinen.

Reissun järkkäsi ja tarjosi LUMO.

Il Birrificio - Brewery ja Café 19.5.15

Olut on nyt pinnalla ja vaahtoaa. Ja nyt ei puhuta pussikaljoista ja peruskolmosista vaan ns. erikoisoluista ja oluen pientuotannosta. Suomalaiset pienpanimot nostavat päätään puskista ja autotalleista ja on tässä huomattu, että ihan Prismankin oluthyllyn valikoima on monipuolistunut ja laajentunut. Myös laadukkaita olutkuppiloitakin on ilmestynyt kaupunkikuvaan. Eli varsin positiivista hönkää, innostusta ja tekemisen meininkiä on ilmassa. Ainakin IPA ja APA ovat ne sanat pyörivät monen huulilla ja laseissa.

Männä viikolla Helsingin rööperin katuja dallaillessa törmäsimme uuteen ravintolaan, tai oikeastaan kahvilan ja pienpanimon yhdistelmään, Il Birrificioon. Paikka on ollut auki vasta muutaman viikon, entisen, legendaarisen Kynsilaukka-ravintolan paikalla. Uteliaisuus, olutjano ja vähän nälkäkin oli joten sisään siis.

Il Birrificio, Fredan ja Uudenmaankadun kulmassa, on omien sanojensa mukaan baristojen ja olutpanijoiden rakentama kuppila. Birrificion logossa olikin jotain tuttua, ja baaritiskin nurkan pätevän näköinen Kalita kahvikone veikin ne mielleyhtymät kahvila La Torrefazioneen. Sama yrittäjä kokeilee nyt siis jotain uutta, kahvin, bistroruoan ja oluen yhdistelmää.

Ovesta astuessa kiinnittyy huomio heti pitkään baaritiskiin ja trendikkäästi valkoisilla kaakeleilla päällystettyyn takaseinään ja sen oluthanarivistöön. Mainio idea kirjoittaa kaakeleihin tussilla tiedot oluista. Kivasti näkyvällä paikalla lasikopin takana on terästankkeja ja ihan kohta omaakin olutta päästään kuulemma panemaan. Oisko sitten sopivasti juhannusjuomiksi valmista. Nyt hanoista löytyi suomalaisia pienpanimoiden tuotteita ja tietysti myös pullotavaraa on saatavilla. Jii valitsi meille hanoista Porilaisen Beerhuntersin Pale Alet, vaaleampi Mufloni Mosaic ja tummempi Mufloni ccccc. Vaalea Mosaic oli sitrusmainen ja omasi pistävämmän jälkimaun. Tuoksu oli myös todella hedelmäinen. Tummakin oli raikas ja hedelmäinen (ei kuitenkaan sitrusmainen kuin vehnä), vaikka väristä ehkä voisi kuvitella muuta, maut selkeästi pyöreämmät kuin Mosaicissa. Jii diggailee molemmista suuresti, mutta neidin olutmakuhermot kaipaa vielä vähän lisäkouluttamista näihin IPOihin ;) Pieni lasi hanasta maksoi 3.90 ja isot tuopit siinä alle 8 euroa. 

Koska kaipasimme myös huikopalaa, neuvottiin meitä maistamaan talossa itsetehtyjä makkaroita. 12.5 euroa oli jo aika kallis hinta pulittaa makkara-annoksesta (joita yllättävän pitkään saimme odotella), mutta aidon itse tehdyn makkaran makua ja laatua löytyi annoksista. Chorizo-makkarassa olisi voinut olla vielä enemmän potkua, muuten oikein jees annos, jos ihan huutavin nälkä ei ole. Olutmakkara-annos kirkaalla perunasalaatilla oli kyllä fantastisen hyvä. Suosittelemme tätä ehdottomasti! Päiväsaikaan on sitten lounasta, ja illalla tosiaan on makkaroiden lisäksi muutakin bistromaista ruokaa tarjolla. Tilaukset ja maksu hoituu baaritiskillä. Kalita suodatinkahvi Tansanialaisista pavuista oli pätevä esitys myöskin, kiva juttu että kunnon kahviakin tarjotaan. Tunnelma alkuillasta oli kotoisa ja monenmoista ja monenikäistä porukkaa oli löytänyt olutlasien ääreen, aftereille. Siisti ja valoisa paikka, ja toisille suuntaamme varmasti vielä joku päivä. Jospa vaikka seuraavaksi maistelemaan paikan omaa tuotosta...