Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tukholma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tukholma. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. kesäkuuta 2017

Vesillä ja muilla mailla: Bon Vivant ja Tukholmafiilistelyä


Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa

Kesäkuuni alkoi minimatkalla Tukholmaan risteillen Silja Linen kyydissä. Pienikin breikki normaaliin arkeen oli varsin pirstävä ruiske kevätkauden loppuun, kesä, sieltä se tulee! Sain risteilylle kutsun Tallink Siljan väeltä, ja pyynnön käydä ruokailemassa laivaravintola Bon Vivantin uuden kesämenun ja vinkkailla matkavinkkejä kaikille Tukholmaan nyt kesällä suuntaaville. Itselleni matkoilla on aina kiva etsiä ja löytää uutta, makustella, maistella, nähdä ja aistia. Tällä kertaa tuota aistimista tuli tehtyä kiireettömästi Vasastanin kaupunginosassa.




Matka alkoi perjantai-iltana, laivana oli Silja Symphony ja matkaseuralasina satapäin lenkkareita ja metreittäin kineesioteippiä eli siis täpinöissään olevia maratoonareita. Tämä olikin se maratooniristeily! Maratoonareilla taisi olla omat pöperöt, joten Bon Vivantin ravintolassa sai varsin rauhassa nauttia yli pari tuntia merimaisemista ja ruotsalaiskokki Tommy Myllymäen suunnittelemasta Menu Nordicista. Menu Nordic on viiden ruokalajin (ja sen keittiöntervehdyksen) kokoinen ateriakokonaisuus johon on viinit mätsättynä. Ruoat ja 5 lasillista viiniä on hinnaltaan 108 euroa. Ravintola ei ole kovin suuri, ja pöytävaraus kannattaakin tehdä jo matkaa varatessa. Ikkunapöytäpaikkaa tietty suosittelen.

Ruokailoittelut aloitti keittiöntervehdys, pikkuinen mutta mehevä skagenleipä. Ensimäinen alkuruoka oli kylmä tomaattikeitto fetalla, joka oli piilotettu ohuen kyssäkaaliviipaleen alle. Aivan uudenlaisia makucomboja itselle. Viininä helposti lähestyttävää, Sauvignon Blancia. Toisena alkuruokana vasikan tartar kera rakuunakstikkeen, retiisien ja herneiden. Suolaa rapsaisin lisää, mutta mielummin näin kuin jo valmiiksi heitettynä suolakylpyihin. Tartarille tuotiin rose-viini, Rose de Carsin, joka osasi todella yllättää. Viini on yksi Suomi 100-juhlavuoden viineistä, jotka tulevat Chateau Carsinin tilalta Ranskasta. Joka on siis suomalaisomistuksessa oleva perhetila. Viini sellaisenaa ei isunut suuhun, joten en nappaisi tätä kilistelyyn puistoviiniksi jollei ole jotain lihaisaa syötävää mukana. Mutta tartarannos ja tämä rose oli hyvä ja osuva paritus Menu Nordicissa.



Ensimmäinen pääruoka, kuha ja inkivääri oli ihana ja herkkä annos. Illan paras, koska jälkkärithän kategorioidaan eri listaan :) Inkivääri oli jännittävä lisä, ja sitä oli vain se pieni vivahdus, onneksi. Varhaiskaalipeti riittää, ei mitään uusiaperunoita tähän kaivata. kalan pehmeys ja kasvisten rapsakkuus ja rouskuvuus ja herkullinen voi-kastike vielä kruununa.  Saman tilan toinen Suomi 100-viini, L’Etiquette Grise 2015, oli paritettu kuhaan.


Lihapääruoka maistui metsältä ja todellakin siltä "nordicilta". Pihvi oli härän sisäfileestä, mukana sieniä, tummaa paistoliemikastiketta, polentaa ja grillattua sipulia. Punaviini oli myös Chateau Carsinin tilalta, Cuvee Noire, sopiva kumppani metsän mauille. Olo alkoi olla tämän ruoan jälkeen sellainen että nyt jos läväytetään suklaakakku eteen, niin en tiedä miten siitä selviäisin, mutta pienen tauon jälkeen raikas raparperi ja mascarponejäätelö oli justiinsa sellainen lopetus kun ateria tarvitsikin. Touta olisi kyllä mennyt toinenkin annos :) Viininystäville vinkkinä, että jos tykästyt johonkin ruokaviinisi, niin kaikkia näitä Bon Vivantissa tarjottavia viinejä pystyy ostamaan, mutta ne eivät löydy Taxfree-myymälästä vaan Bon Vivantin viinibaarin puolelta.



Mennään sitten muuhun matkaalla koettuun. Aika maissa on päiväristelyllä melkoisen lyhyt sitten loppupeleissä, joten yksi kaupunginosa ja museonähtävä on riittävä määrä koettavaa stokispäivälle. Semmoinen yleisfiilistely, kiireetön hengailu ja people watching kahviloissa, lounaspaikoissa, puistoissa ja kaduilla on justiina sopivaa toimintaa. Etukäteen kannattaa tutkia miten museot avaavat ovensa ja pikkuputiikitkin saattavat avata vasta klo 11. Lauantai-aamu oli Vasastanissa (ota metro Odenplan asemalle) varsin rauhallinen ja päivä piti tietysti aloittaa kunnon kahvilla ja fika-pullilla. Vasastanin alueella on monia brunssailukahviloita, ja nyt nokka näytti kohti Cafe Pascalia. Ihana tunnelma, interiööri ja todella herkullisen näköiset ja makuiset tarjottavat. Isompia brunssilautasia, täytettyjä leipiä, pientä ja suurta makeaa ja huippuhyvää kahvia, (jota voi myös ostaa papuina mukaan) Suositus Pascalille! Tyylikkäitä stockholmalaisia oli varsin kiva seurata kahvikupin takaa. :D






Vasastanissa sijaitsee näkemisen arvoinen Sven Harry's konstmuseum. Museorakennus nimittäin on kuin kultainen iso boksi ihan toiselta aikakaudelta kuin ympäröivät 1900-luvun alukuoliskon kivikerrostalot. Messinkikuoren alla itse museon lisäksi on asuntoja sekä ravintola, joka kylläkin oli nyt rempan alla. Tänä kesänä näytteillä on Anders Zornin maalauksia ja grafiikkaa. Vasastanista löytyy kauniita puistoja, kuten Tegnerlunden ja Observatonelunden, joissa voi nautia vaikka ne torimyyjältä napatut ruotsalaiset mansikat. Lounaspaikkoja alueelta oli hiukan hankala löytää, mutta brunssipaikoista Sthlm brunch club näytti todella kivalta, mutta myös todella suositulta.




Jokatapauksessa isoin vinkkini Tukholmaan risteilyaluksella saapuville on kiireetöntä hengailua ja leppoisaa ajanviettoa, kahvilassa tai parissa fikailua ja hetkestä ja ympäristöstä nauttimista. Olipa myös kaunis aamu palata Helsinkiin, kannella on kiva kurkkia myös näin Helsingin päässä, vaikka antaahan se Tukholman saaristo ristelymatkan parhaimmat maisemat. Koska paluupäivänä oli puoltustusvoimain lippujuhlapäivä, muutama hävittäjäkin pyöri sopivasti ympärillä. :)




Laivamatka ja ateriat laivalla saatu yhteistyönä Tallink Silja Oyltä


torstai 9. tammikuuta 2014

Volt, Tukholma, 6.12.13

Joulukuun Tukholman reissusta on vielä kertomatta ravintola Voltista, paras "säästyi" viimeiseksi tässä tapauksessa. Kävimme pienessä Östermalmilla sijaitsevassa ravintolassa typistetyllä illallisella (koko setin olisimme halunneet nauttia, mutta vatsalaukut olivat jo valmiiksi herkuteltu ihan liian pinkeiksi!). Ravintolakäynti Voltissa oli ehdottamasti Tukholman miniloman tähtihetki, ja on myös yksi parhaista tämän vuoden ruokakokemuksista.

Pöytävarauksemme oli ravintolan avaamisaikaan, kello 18, jolloin tarvoimme räntäsateessa ja myrskytuulessa ravintolaan. Story-hotellimme oli sopivalla paikalla, parin korttelin päässä Voltista, joten meikit pysyivät naamassa vaikka sateenvarjo vinkashtikin rikki myräkässä. Ravintolan pienessä pääsalissa kaikki pöydät on sijoiteltu todella lähekkäin, joten vilkasta puhetta käytiin niin ruotsiksi, suomeksi (muutkin kuin me), englanniksi ja venäjäksi, taitaa siis olla ravintolan maine kiirinyt jo pitkälle.


Voltissa työskentelee huippuravintoloiden ex-kokkeja, jotka perustivat oman ravintolan halutessaan tarjota asiakkaille jotain muuta kuin perus sitä-sun-tätä. Huippuruokaa ja huippupalvelua, kauniissa tunnelmallisessa ympäristössä. Voltissa on tarjolla menusettejä neljän-, kuuden- ja yhdeksän ruokalajin versioina. Neljän ruokalajin setti kustansi noin 60 euroa, viinipaketti tähän 50 euroa. Settiä ei ole pakko ottaa, vaan on mahdollista valita ihan omat suosikit menuiden annoksista ja yhdistellä oma "menu". Pääruoka yksistään oli noin 35 euroa (kaksi vaihtoehtoa) kasvisruoka noin 22 euroa (yksi vaihotehto), alkuruoan sai noin 16 eurolla (kolme vaihtoehtoa) ja jälkkärin (kaksi vaihtoehtoa) tai juustot pauttiarallaa kympillä, näin vapaasti kruunut euroiksi suomennettuina. Ruokalista on siis mukavan suppea. Lasilliset viiniä valitsimme käsinkirjoitetusta muistilehtiöstä henkilökunnan suosituksien mukaan. Olivat kyllä super valinnat! Alkuun molemmat nautimme vienosti hapokasta ja kevyttä valkoviiniä Ranksan Alsacen alueelta (Marc Tempé, Zellenberg '09).



Neiti jätti alkuruoan välistä, Jii tilasi kala-alkuruoan, joka oli pohjoisten vesien kalaa nieriää (eli rautua). Kala oli puoliksi paistettu kypsäksi ja tarjoiltiin jugurttikastikkeen ja kurkkupikkelssin kanssa. Annos oli sopivan kokoinen ja aivan mahtavan maukas ja yksinkertainen. Raikas tuulahdus aina siihen perus lohi-, siikamaailmaan. Lämmintä leipää tuotiin myös pöytään, päälle sipaistiin voita ja sitä ihteään, eli laardia.


Pääruoaksi Jii otti lampaanfileen, joka tarjoiltiin isojen kaalibiittejen ja maukkaan kastikkeen kanssa. Kaaleista pinta oli poltettu kunnolla ja suussasulavan murean lampaan kanssa ei kyllä muita lisukkeita tarvinnutkaan. Liharuoan kaveriksi Jii nautti punaista, hassun hauskalla etiketillä varustettua, Ranskan Puy-de-Dômen alueelta (Patrick Bouju Brutal '11). Tämä osoittautui niin erinomaiseksi valinnaksi, että sitä tuli tilattua vielä toinen lasillinen juuston kera.

Neidin annos oli huippukaunis kaikessa vaaleudessaan, turskaa, sipulinkuoria ja maa-artisokkaa. Sipulinkuoret olivat makeita hillottuja, kala suli suuhun ja maa-artisokkaa löytyi annoksesta niin pyreenä kuin kuoret sipsimäisiksi paistettuina. Pieni häivähdys seljankukkaakin maistui. Seljankukkamehu on muuten oikein hyvä janojuoma, harmi vaan että Suomesta ei tuota mehua taida saada kovin yleisesti muualta kuin Ikean hyllyltä. Mutta siis, aivan huippuruokaa, sekä kala että lammas!



Jälkäriksi Jii otti juuston, joka olikin varsin erikoinen ilmestys. Kaarevalle ohuen ohuelle tunnbrödille, eli rapealle rieskalle, raastettua mietoa luomujuustoa (ja meiltä meni tietenkin ohi mikä juusto tuo olikaan kun niin hämmästelimme esillepanoa). Leipänen syötiin käsin, ja juusto oli sopivan mieto ja kevyt illan päätökseksi.


Neiti tilasi loppuun teetä ja saikin sitä jänskästi ihan uudenlaisessa muodossa! Pöytään nimittäin tuotiin lasikannu, jossa oli oksa tuoretta sitruunaverbeenaa. Päälle kaadettiin kiehuvaa vettä ja pyydettiin odottamaan nelisen minuuttia ennen kuppiin kaatamista. Tee maistui oikein hyvälle, sokeria tai hunajaa ei kaivannut. Teen kanssa tarjoiltiin bonuksena juuri uunista ulos tullutta mahdottoman hyvää sitruunavanilja "sponge"-kakkua. Kakku oli sen verran iso, että siitä ritti hyvin kahdelle.

Teetä juomme todella vähän kotioloissa, mutta tämä oli niin hyvää (ja hauskaa tehdä), että pitääpä kokeilla! Tee selvästi rauhoitti tuhtia olotilaa ja unikin maistui päivän jälkeen.



Nautimme hitaasti ravintolaillasta ja ravintolan hämyisästä ja intiimistä tunnelmasta, upeista ruoka-annoksista niin visuaalisesti kuin sisäisesti. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä, mukava että välillä kokkikin piipahti salissa tervehtimässä meitä ja tuomassa annoksia pöytään. Voltista meille tuli mieleen Köpiksen Radio, jossa oli samanlainen tunnelma ja upeat sesongin mukaiset ruoka-annokset, tosin hiutusen verran enemmän siellä oli fine-dining meininki. Voltin hitusen reilumpi meininki annoksissa puri meihin. Tälläisen ravintolan oven sulkee aina haikein mielin...

Tähdet: 5

maanantai 16. joulukuuta 2013

Muilla mailla: Tukholma

Tässä hiukan kuvapläjäystä pieneltä Tukholman matkaltamme. Syöpöttelyn lisäksi tuli shopattua ja Fotografiskaankin ehdimme. Näkemistä, tekemistä ja yleistä vaeltelua olisi vielä riittänyt useammaksikin päiväksi.



Yövyimme Story hotellissa, joka on kätevästi Östermalmin metroaseman toisen ulostulon vieressä eli aika lailla Tukholman ytimessä. Hotellihuone oli aikasta veikeä, samoin baari ja ravintola. Meidän huone oli baarin yläpuolella jossa hiljeni meno vasta aamyöstä. Herkkäunisimmat varautukoon siis korvatulpilla. Aamiainen oli huippu!





Lounastimme hieman tyyriimmän perjantailounaan paikallisten pukumiesten kanssa Operakällarenin bakfickanissa. Koko ravintolasali on oikeastaan yksi suuri U:n muotoinen baaritiski, jonka ympärillä sitten istuttiin varsin tiiviisti. Tunnelma oli rento ja oikein "tukholmalainen". Seiniltä löytyi valokuvia vanhoista ooppertähdistä ja julisteita menneistä näytöksistä. Ruoka-annokset ovat husmanskonstia eli kotiruokaa, ehkä hitusen fiinimmin kuitenkin. Neiti testasi tietysti lihapullat muusilla ja  Jii päivän annoksen, lampaankareen perunakapris pyreellä. Eipä ole ennen tullut mieleen heittää kapriksia ja puolikkaita kuorellisia pikkuperunoita muussiin, mutta toimii. Oikein maukasta ja laadukasta kumpikin. ( Hinta per annos oli  n. 18e! eli paikasta ja atmosfääristä sai pulittaa hieman extraa) Täällä nopeat syövät hitaat ja lounaalle kannattaa tulla aikaisin, jottei joudu jonottamaan oven suussa.

Tietysti joulumarkkinoitakin tuli kierrettyä ja välillä poikettiin kaffille. Bianchissa italialaiset baristat tekivät pehmeät capuccinot ja ne nautittiin pyöristä haaveillen. Lounastakin täältä saa ja ruokailun lomassa voi tiirailla pyörähuollon tiloihin iiison lasiseinän taakse. Illallinen syötiin Voltissa, aivan mie-le-tön paikka, mutta tästä myöhemmin oma postaus.








sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Snickarbacken 7 30.12.12

Ja vielä yksi kiva paikka Tukholmasta. Snickarbacken 7 on hämyisellä kujalla sijaitseva kahvila, josta kahvin lisäksi saa ruoka-annoksia, ja samalla voi myös shopata vaate-lifestyleputiikissa. Hiukan tuli mieleen Helsinki10 jos johonkin voisi paikkaa verrata.


Sisältä paikka oli, no näkeehän se kuvistakin, tuollainen raffi ja jonkun mielestä karukin. mutta voi se karu kaunistakin olla ;) Meillä oli aikaa ja nälkää vain latteiluun, juomat oli muuten superhyvää (kahveista paikka taitaakin olla tunnettu), mutta viereisiin pöytiin kannettiin herkullisen näköisiä nälän pysäyttäjiä.



Snikkari sijaitsee hivenen syrjässä keskusta shoppailukaduilta, mutta jos Tukholman ohjelmassasi on sisustuskauppojen koluaminen, sijaitsevat Plan Ett, Norrgavel, Studio Modern ja Oscar & Clothilde liikkeet sopivasti samalla alueella.


torstai 3. tammikuuta 2013

Vigårda 30.12.12

Joululomalla ehdimme piipahtamaan Tukholmassa ja löysimme mahtavan pikaruoka/ hampparipaikan!

Vigårda barbeque on kolmen kokin perustama vaihtoehtoravinteli subwayssien ja burgerkingejen tapaisille pikamättölöille. Vigårdan hamppareissa käytetyt ainekset ovat laadukkaita, tuoreita ja peräisin tunnetuilta tiloilta kotimaastaan eli Ruotsista.


Homma toimi niin että, ensin tarjottimelle kerättiin ruokailuvälineet ja kylmälisukkeet, sitten kassalle tilaamaan itse burgeri (ateria juomalla hiukan yli 10e). Maksun jälkeen odoteltiin puolisen minuuttia jolloin oman hamppariboksin sai hakea numeroa vastaan. Hampparin hintaan kuului lisuke ja dressinki. Lisukkeina oli joko ranskalaiset tai kylmä tomaatti-, peruna- tai papusalaatti. Itse hampparina maistoimme naudanliha-perusversiota, ja oli kyllä hyvä. Piffi oli paksu, sopivasti medium ja sopivasti grillin makua pinnassa. Raneja dipattiin raikkaaseen yrttimajoneesiin. Jotain nuristavaa kyllä oli. Nimittäin muovisilla ruokailuvälineillä on vähän liian hankalaa työstää burgeria, mutta saahan sen nakattua boksista paperiin ja syötyä sillä perinteisemmällä tavalla.



Vigårda sijaitsee NK:n takana, uuden Moods tavaratalon sisäänkäynnin kyljessä. Pikaruokala on kyllä näkemisen arvoinen, veikeästi sisustettu paikka. Ja tuo Moods, se vasta on upea kauppakeskus ja täynnä shopattavaa jos limittiä vain löytyy :)