keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kappeli, 27.11.11

Ja vihdoinkin koitti se päivä kun Jiistä tuli diplomoitu ingenjööri. Tätä ihmettä juhlistimme isommalla porukalla ravintola Kappelissa Esplanadinpuiston reunalla. Pöytämme ei ollut valmis, vaikka saavuimme kymmenisen minuuttia myöhässä sovitusta pöytävarauksesta (hå?). Onneksi apu löytyi läheltä, Kappelin baarin muodossa. Siellä oli hyvä nauttia alkushamppanjat rauhallisessa miljöössä, jopa ehkä paremminkin kuin aperitiiveinä ruokapöydässä. Paikkana Kappeli on tunnelmaltaan juhlallinen ja se on justikään sisätiloiltaan uudistettu. Kahvion puolella emme käyneet, mutta siellä näytti olevan kirkkaanvalkoiset pöydät ja  pinnatuolit, siis todella outo valinta tähän rakennukseen.

Siirryimme onnittelumaljojen kilistelyiden jälkeen salin puolelle selailemaan menuta ja pähkäilemään illan ruokavalintoja. Alkuun Jii otti jaloviinalla maustettua jokirapukeittoa, neiti herkkutattikeittoa. Poppoossa maisteltiin myös etanoita ja jättikatkarapucocktaileja, joita kovin kehuttiin. Sienikeitto oli liian kermaista ja raskasta alkukeitoksi, kulho tuntui pohjattomalta, mutta maku muuten oli hyvä. Jokirapukeitossa oli enemmän säännöstelty kerman käyttöä, mutta mausteita oli taas käytetty runsaansopivasti, Jii tykkäs. Annoksen nimeksi olisikin melkein sopinut tulinen jokirapukeitto. Alkupalojen kanssa nautimme lasilliset Fairhills Chardonnaytä - "talon valkkaria" sekä lämpimiä leipiä.


Pääruokana oli sekä kala-, että lihalinjallisia. Jiin päivän valinta osui (luomu) härkäpippuripihviin. Papusen lautasella oli grillattua siikaa. Molemmat pidimme kovin annoksistamme. Erityismaininta kalan sopivalle kypsyydelle, mutta lautaselle jä pyörimään endiivi, joka oli kitkerää ja pahanmakuista. Punaviini; Peter Lehmann Wildcard Shiraz, oli liian mehumainen pihvin seuralaiseksi. Mutta maku parani hiukan kun antoi viinin ilmaantua.


Pääruokien jälkeen oli täysinäinen olo, mutta jälkikset oli jo tilattu... Onneksi niitä ei tuotu heti pääruokien jälkeen, vaan saimme pitää pienen sulattelutauon. Jälkiruoka-annokset eivät nekään nimittäin olleet pieniä, kuten muutkaan Kappelin annokset. Neidillä (menu Pekka Halosen mukaiseisti) oli mustikkapiirakkaa ja mustikkajäätelöä. Hyvää, mutta överimustikkaista. Tähän olisi kaivannut jotain raikasta makua kaveriksi. Jiin Crème Brulee oli nappi ja kruunu juhlaillan päätteeksi (with cognac). Törkeys hyvää!


Kappelista jäi koko 7-hengen seurueelle postiivinen kuva. Ruoat ovat perinteistä ja suomalaisia makuja sisältäviä. Kappeli on siisti, aikuisväen paikka johon Converseilla ei ole asiaa. Tarjoilu pelasi (tosin vähän persoonattomasti ja jäyhästi), miljöö on tunnelmallinen ja sopii päivällistämiseen ja juhlistamiseen hyvin. Ruoka maittoi ja kenellekkään ei jäänyt nälkä näiden annosten jälkeen.
Tähdet: 4

perjantai 23. joulukuuta 2011

Tehtiin ite: Luumurahka

Noniin, nyt ollaan päästy talvi-menun finaaliin, eli jälkkäriin.

Ja jälkiruokana on luumurahkaa papusen äipän helpolla ohjeella. Tämä on takuuvarma nanna-jälkkäri. Meilläpäin luumurahka on yleensä ollut Jouluaaton ähkyruokailun päättäjä. Luumurahka kuuluu nauttia pipareiden kanssa, hitaasti ajan kanssa. Sohvalle siirtyminen sallittua.


Luumurahkaan tarvitaan
-purkki kuohukermaa (vatkaa vaahdoksi)
-purkki maitorahkaa
-luumuhilloa/ marmeladia noin 1dl
-sitruunamehua pari rkl

Sekoita ainekset ja laita rahka jääkaappiin maustumaan, mitä kauemmin sen parempi. Tarjoile piparkakkujen kanssa.

Maukasta Joulua Kaikille!

torstai 22. joulukuuta 2011

Tehtiin ite: Kanaa glögiviinissä ja kasvisgratiinia

Jokin sateinen ja masentava arki-ilta lämmittelin glögiviiniä kattilassa, ja samalla pälkähti mieleen jospa glögiviiniä voisi käyttää jossain pataruoassa kostukkeena, makeutta ja mausteisuutta tuomaan.

Ja sehän jopa toimi, syntyi kanaa glögiviinissä. Ensiksi pilkoimme ja paistoimme paketillisen amerikanpekonia, pari keskikokoista sipulia ja ison kourallisen herkkusieniä, sekaan lisättiin pieni purkki tomaattipyrettä. Paloiksi pilkotut broilerinfileet (3 isoa) kävivät omalla pannulla ruskistumassa puolikypsiksi. Sitten kummatkin pannulliset pataan nesteiden kera. Glögiviiniä puolet ja vettä puolet (yht. n. 5dl)  ja hiljaksiin porisemaan ja putputtelemaan noin 40 minuutiksi. Loppuvaiheessa lisäsimme pari rkl hillosipuleita ja hillosipuleiden lientä ja hitusen suolaa ja pippuria.

Kanasta tuli mureaa. Maku oli tosi kiva, makea ja talvinen, hillosipuleista kivaa kirpsakkuutta. Lisukkeena oli kukkakaali-parsakaaligratiinia. Glögipataa tullaan tekemään uudestaan (varsikin jos uhkaa jäädä avaamattomia glögipulloja joulun jälkeen...). Glögiviininä oli Alkon Perinteistä punaviiniglögiä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Tehtiin ite: Saaristolaisleipää ja graavilohta

Saaristolaisleipää piti kokeilla tehdä itse jo vuosi sitten joulun alla, mutta se taisi jämähtää vuokien puutteeseen. Nyt on hankittuna yksi isompi teflonkäsitelty pitkulainen vuoka toisen pienemmän kaveriksi. Ainahan sitä kannatta leipoa vähän suurempi satsi kerralla jos työhön ryhtyy...

Saaristolaisleivän teko oli helppoa, paistoaika oli piiitkä, mutta samallahan sitä puuhasteli muuta. Tämä leipäkokeilu onnistui ihan ok näin aloittelijalle. Taikina kohosi ja oli uunissakin vielä hyvän näköinen. Vaikeinta oli arvuutella kypsyyttä, leipä kun kauttaaltaan on niin tumma päältä. Keskeltä leipä olikin siten vähän taikinainen, mutta toisaalta eikö saaristolaisleipä kuulukin olla vähän tahmaista? Jotenkin leipä myös lässähti ja kutistui loppuvaiheessa ja kun sen otti pois uunista, normaalia? No kuitenkin, maku parin päivän päästä maisteluna oli oikein hyvä, ja nyt leipää on pakkasessa varattuna jouluaaton pöytään.


Tässä siis talvimenun alkupala: Graavilohirulla ja saaristolaisleipä. Perinteinen ja simppeli, mutta aika lyömätön pari. Lohirullan sisällä ei sen kummempaa; tuorejuustoa, sitruunapippuria ja tilliä.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kattaus: Talvi

Neiti innostui laittamaan pöytää. Lapanen karkasi moposta (vai miten se menikään), sen jälkeen kun mökiltä sai haettua tykötarpeita, sammalet ja varvut tuoksuvat ihanasti metsälle. Kuvatuksi tuli jälkkärivaihe (siksi maljat lautasilla). Tähän tunnelmaan ja kattauksen kuvaamiseen onneksi sopi synkkä päivä, ja näitähän on riittänyt.

Ainekset talvikattaukseen:
- pellavaliina
- jouluvalot
- maljakko
- valkoisia koristekiviä
- sammalmätästä lisukkeineen
- männynkäpyjä
- astiat ja muu ruokailuvälineistö (Iittalaa; Taika - Gaissa - Essence)

Sommitellaan omannäköiseksi kokonaisuudeksi.

Kattaus on vasta puoliruokaa, siksipä kokkasimme alku-, pää-, ja jälkiruoan, jotka sopisivat aiheeseen talvi. "Menu" on jo valmistettu ja kuvattu, joten se voidaan postata lähiaikoina.

Täytyy sanoa, että Papua puri kattauskärpänen, ideana olisikin suunnitella kattaus ja 3 ruokalajin menu päävuodenaikojen mukaan, joten jatkoa luvassa jos kärpänen jaksaa pöristä...

maanantai 12. joulukuuta 2011

Fifteen 3.12.11

Ensimmäiseksi illallispaikaksi Damissa valitsimme Fifteenin, parin raitsikkapysäkin päästä rautatieasemalta. Pähkinänkuoreen kiteytettynä Fifteen on TV-kokki Jamie Oliverin perustama koulu ja ravintola, joka kouluttaa ja työllistää paikallisen maan työttömiä ja syrjäytyneitä nuoria. Ravintolassa työskenteli illalla monipäinen joukko youngstereita, keski-ikä 20vee, sanoisin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, kerrottiin ravintolan ideasta, menun ja ruokien siällöistä sekä vastailtiin kysymyksiimme täydellisellä englannilla, kuten hollantilaiset yleensäkin.

Alkujuomiksi otimme loman kunniaksi lasit kuohuvaa, joita nautimme keittiön tervehdyksen (marinoituja pikkusipuleita ja retiisejä + jokin nami dippi) ja leipien kanssa. Pöytään saapui myös nopeasti alkapalaksi tilaamamme iso antipastilautanen kukkurallaan loistavia makuja. Tässä vaiheessa meidän kahden hengen pöytä oli aivan täynnä astioita, ja ehkäpä nuoren henkilökunnan kokemattomuus ja tilannetajun puuten tuli tällöin esiin, yhdistimme siis itsenäisesti puolityhjiä lautasia toisiinsa, ja parit lautaset pinoihin, jotta saimme tilaa kyynärpäille.

Alkupalat täyttivät vatsamme vaikka kuinka yritimmekin h i t a a s t i napostella niitä, ja mietimme ottavamme vain pienet pastat pääruoaksi. Tarjoilija kertoi kuitenkin pienen annoskoon olevan ihan pieni, joten päätimme ottaa pääruokaversiot. Neidille, naudanlihalasagne (kuvaassa) ja Jiille papardelle-jänis-pasta (ja lasi punaista). Ja voi vide minkä kokoinen olikaan pääruoka. Lasagne vielä meni, mutta Jiin annos oli niin suuri, että alkupaloja ei olis tarvittu lainkaan sen selättämiseen. Lasagne oli taivaallisen hyvää, ihan mahtava! Jiin jänis maistui riistalta, kuten pitääkin, mutta neilikan ja inkiväärin (jouluinen maku, oliko ne niitä?) käyttö oli liian runsasta, ja annoksen huvetessa alkoi sapuska maistumaan yhä tunkkaisemmalta. Ja tätä siis olisi jäänyt dogibägiin asti.

Olo oli näiden ruokien jälkeen kuin täysinäisellä ilmapallolla, mutta jälkkäri, sitruunatorttu sisilialaisista sitruunoista, poltettua marenkia ja päärynähilloketta, kuulosti maistettavan arvoiselta, ja hintakin 7,50 oli edukas. Otimme yhden annoksen, kahdella lusikalla (vaikka tarjoilija mainitsikin, että torttu on sitten aika pieni...). Hoksasimme edellisistä ruokalajeista, että pieni tässä ravintolassa tarkoittaa jotain muuta kuin pientä. Sitruunatorttu oli samalla makea ja hapan, ihanan voimakas, mutta tarvitsi ehdottomasti pehmeän marengin kaverikseen. Hilloke oli turha eikä sopinut annoseen. Yksi kokonainen torttuannos olisi ollut liikaa makeutta yksin syötäväksi. Jaettuna tämä oli hyvä päätös kivalle illalle.


Meille jäi todella postiivinen kuva Fifteenistä, oli kiva seurata ravintolan toimintaa, nuorta henkilökuntaa ja sen tehäväjakoja. Toivottavasti tämä toimii monelle nuorelle hyvänä ponnahduslautana. Ruoka oli hyvää, annokset kauniita, reilun kokisia ja oikein kohtuu hintaisia tasoonsa nähden. Miljöö on hieman hallimainen, mutta kun väkeä saapuu pöytiin ja puheensorina yltyy ei siihen kiinnitä enää huomiota. Suosittelemme pöytävarausta, jonka voi helposti tehdä netissä jopa tuntia aikaisemmin jos tilaa vain löytyy.

Tähdet: 4

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Muilla mailla: Amsterdam

Kävimme myöhäissyyslomalla Amsterdamissa aistimassa joulutunnelmaa ja mittaamassa vatupassilla vinkuroita taloja. Hyvää ruokaa saatiin, tämä tietysti vaati hiukan taustatyötä. Maailman parhaita ranskiksia ja maailman parasta piffiä, pannukakkuja ja pilsneriä unohtamatta. Juttua seuraa myöhemmin, olisi tässä läpikäytävä rapiat 500 valokuvaa (eihän meillä ollut kuin kolme kameraa mukana :D )...