sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kylässä: Rapujuhlat 2013

Muutama kuva parinviikon takaisilta rapukekkereiltä. Nälkähän sitä tulee näitä herkkukuvia katsellessa ja muistellessa. Kaikki maistuivat aivan mahtavilta, niinkuin yleensä tässä talossa ;) Kiitos taas kerran isäntäväelle!

Kalaisia alkusnäksejä ja kuohujuomaa...


 Sitten ne saksiniekat + paahtoleipää + tilliä... ultimate herkkua!!!!



Pääruokana suussasulavan mureaa pippuripihviä, hunajaisia uunikasviksia ja kermaperunoita...


Loppuun törkyhyvää tiramisujälkkäriä ja tuliais-Eisweinit Saksasta...


Ekaa kertaa mukana palloili myös energinen karvatassu, Eetu :)


Leppoisaa söndagia!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Tehtiin ite: One Pan Pasta

One Pan Pasta -reseptiin törmäsimme Internetin ihmeellisessä maailmassa. Yhdessä pannussa valmistettava pasta-annos kuulosti sen verta jänskältä, että pitihän sitä kokeilla onnistuuko moinen. Noudatimme pastapannussa Martha Stewartin ohjetta.

Ideana on siis heittää kypsentämättöminä kaikki kuivat ainekset + vesi ja öljy yhteen ja samaan korkeareunaiseen kasariin tai pannuun, levy päälle ja ihmetellä kuinka vesi alkaa imeytyymään spaghettiin. Nopeaa arkipikaruokaa parhaimmillaan! Olisimme vielä lisänneet katkarapuja pastan joukkoon, mutta kauppakäynnillä ne unohtuivat ja valmistui tämä perusversio. Tällä pannutyylillä tehtynä itse spaghettiin tarttuu yllättävän paljon makua tomaateista ja yrteistä. Ensi kerralla muistetaan katkarapuset ja heitetään loppuvaiheessa nekin mukaan.


One Pan Pasta 2:lle

 2-3 hengen annosmäärä spaghettia
1 pieni rasia minitomaatteja puolikkaina
1 sipuli ohuina siivuina
2-3 valkosipulinkynttä pilkottuna
puoli ruukkua tuoretta basilikaa, revittynä
2 tl suolaa
1/2 tl rosepippuria
1/2 tl mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
8-9 dl vettä
parmesaaniraastetta tarjoiluun

Laita kaikki ainekset kylmälle pannulle, päälle vettä n. 8dl ja oliiviöljy. Keitä kiehuvaksi ja anna sen jälkeen porista. Sekoittele ja nostele spaghetteja, parhaiten se käy "pihvipihtien" kanssa, kunnes pasta on sopivan kypsää ja vesi imeytynyt niihin. Lisää vettä tarvittaessa, oikeastaan kaiken veden pitäisi olla imeytynyt kun pasta on al dente eli ready to eat. Oikea vesimäärä riippuunee spaghettilaadusta. Nauti heti parmesaaniraasteen kanssa.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Kuurna 17.9.13

Ravintola Kuurna on pikkuinen ravintola Helsingin Kruunuhaassa, konstailematonta ruokaa ja viehättävä tunnelma. Kuurna on ollut käyntilistallamme jo kauan, nyt pöytävaraus onnistui helposti arki-illaksi, Jiin synttäripäiväksi. Tunnelma ravintolassa nousee varmasti vähintäänkin noiden kaarevien kattoholvien korkeudelle viikonloppuisin, kun sali on täynnä puheensorinaa ja kynttiläkruunut luovat varjoja oliivinvihreille seinille.


Kilistimme juhlapäivän kunniaksi cavalla ja ruokajuomaksi nautimme lasilliset viiniä. Neidillä perinteinen Grüner Veltliner, Jii nautti punaista taannoiseen Hel Yes! pop-up ravintolaan suunniteltua nimikkoviiniä. Mukava tarjoilijamme kertoi, että tätä viiniä saa Kuurnan lisäksi muistakin Antto Melasniemen ravintoloista. Punaviini oli mukavan makuista, raikasta ja helppoa juotavaa.

Menu oli ytimekäs, kolme niin alku-, pää- kuin jälkkärivaihtoehtoa. Lista kuulosti herkulliselta ja vaikeaksihan se arpominen taas meni. Alkuun Jii valitsi samettista "mm-m vitsit miten hyvää" - juurisellerikeittoa. Päällä oli mureaa possunkylkeä. Papu valkkasi punajuuren ja kotijuuston rehuineen, oli hurjan hyvää sekin. Puhtaita makuja. Keitto oli iso, salaattia taas olis voinut olla hitusen enemmän (tai keittoa hitusen vähemmän) niin annokset olisivat olleet keskenään balanssissa. Näiden kanssa mutustettiin talon leipiä, vielä hiukan lämpimiä minisämpylötä ja ohutta ruisnäkkäriä. Näitä samantyylisiä näkkäreitä tuntuukin olevan nykyään jo ihan vakkarina ravintoloiden leipäkoreissa.



Pääruuaksi Jii otti liha-annoksen. Lautasella tuli kunnon kimpale prässättyä naudanlihaa, kasviksia ja pehmeää palsternakkapyrettä. Mahdottoman mureaa ja maukasta oli liha, toi mieleen hyvin tehdyn karjalanpaistin, joskin lihaa olisi voinut olla vähemmän...kerrankin näin päin :D Neidillä oli päivän kala-annos: kuhaa, täydellisesti paistettuna, ihana voiliemi, perunaa ja parsakaalia kylkeen. Suomalaisuus tästäkin annoksesta huokui. Pääruat olivat todellakin reilun kokoiset ja nälkä lähti.


Jälkkäriksi Jiille suklaakakkua ja kookosjäätelöä. Kunnon tummasta suklaasta tehtynä, pieni kakku kahvin kera riittää hyvin makeanhimoon. Neiti sen sijaan joutui pettymään omaan jälkkäriinsä, luumuihin ja vanilijajädeen. Luumuja oli vain viisi pientä puolikasta ja ihanaa luumujen paistolientä olisi voinut olla reilummin lusikoitavaksi jäätelön kanssa. Jäätelö itsessään oli hyvää, suli tietenkin älyttömän nopeasti lusikoitavaksi kastikkeeksi, as you see.




Kuurnasta jäi meille hyvä kuva, hinta-laatusuhde on hyvin kohtuullinen, maut onnistuneita, ja miljöö superviehättävä.

Tähdet: 4

perjantai 20. syyskuuta 2013

Tehtiin ite: Tiramisu-suklaakakku

Meillä on ollut aikasta hektinen viikko, ja vielä meno ja meiniki jatkuu. Kiireestä voidaan syyttää Jiin kolmenkympin rajapyykkiä, joka virallisesti tuli tiistaina vastaan. Rapujuhlista, itse synttäripäivän illallisesta Ravintola Kuurnassa, ja tulevan lauantain jatkobileistä kerromme myöhemmin kunhan tässä vähän ehtii hengähtää. Kakkukemuja on ollut kahtena iltana ja niissä tarjoilimme Tiramisu-suklaakakkua.


Synttärikakun kanssa kohotimme aikasta pirun arvokasta ja arvostusta saanutta juhlajuomaa. Samppanja oli vuoden 2002, Piper-Heidsieckin Millesime, Rare. Juoma on saanut paras samppanja 2011 -tittelin. Vähän siis jännitti miltäköhän tämä "huippuneste" mahtaa maistua. Pullo on komea ( Instagram kuvassa näkynee paremmin), samoin kuin boksi jossa pullo asusti pari kuukautta odottaen the Päivää. Viiden maistelijan voimin totesimme juoman erikoiseksi ja uniikiksi. Kuohua maltillisesti, maussa mausteisuutta, värissä kulta-keltaa. Vaikka juomassa oli voimakkuutta, mausteisuutta, ei maku kuitenkaan jäänyt suuhun mitenkään ikävästi. Samppanja säväytti erilaisuudellaan, mutta koska emme ole mitään kuohujuomahifistelijöitä tai -harrastajia, taitaa tämä juoma jäädä tällä kertaa näihin maisteluihin ihan hintansakin puolesta. 

Arvokas pullo pääsikin heti testaamaan tyylikästä samppanjacooleria, joka yhdestä synttäripaketista paljastui. Kiitokset Magissolle! Cooleri on terracottaa, ja toimii niin, että astia huuhdotaan kylmällä vedellä ja ladotaan jäillä. Keraaminen, kylmää vettä imenyt pinta pitää juomaa pitempään kylmänä kuin tavallinen astia, eikä tiputtele vesipisaroita. Kaunis ja moderni pytty, iskee meidän sisustussilmäämme.







Kakuksi valmistimme siis tiramisu-suklaakakun, jonka aluperäinen ohje löytyy Kakkujen kuningattaret kirjasta. Tästä melko helposta kakusta tuli yksi lemppareista. Suklainen pohja on hiukan tahmakkaa ja tuhtia, vaahto raikastaa ja tuo kivan hienostuneen alkoholin maun. Pieni pala kakkua riittää, joten yhdestä kakusta riittää noin kymmenelle. Ja mitä kauemmin kakkua raaskii säilyttää jääkaapissa maustumassa, sitä parempaa se on.


Tiramisukakku

Pohja:
250 g tummaa suklaata
175 g voita
2 dl (ruoko)sokeria
4 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl vahvaa kahvia

Täyte:
4 dl vispikermaa
250 g mascarpone tuorejuustoa
2-3 rkl tomusokeria
muutama rouhaisu vaniljamyllystä, tai 1 vaniljatangon sisus
4 rkl alkoholia (käytimme Marasala-viiniä)
50 g tummaa suklaata
kaakaojauhetta

Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen vaahtoon. Sekoita sula suklaa joukkoon ja sen jälkeen keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe siivilän läpi. Lisää viimeiseksi kahvi ja sekoita tasaiseksi. Pingoita kahteen n. 20-24cm irtopohjavuokien pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoat. Jaa täyte vuokiin ja paista pohjia uunin keskitasolla noin 25minuuttia 175asteessa. Anna jäähtyä. (Me täytyimme kakun vasta seuraavana aamuna, joten kostutimme Marsalalla pohjia, n. 2rkl per pohja, ennen pohjien jääkaapittamista)
Täyte:
Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita mascarponejuusto, sokeri, vaniljamyllystä vaniljarouhetta ja alkoholi täytteen joukoon. Levitä puolet täytteestä pohjalle, rouhi tuummaa suklaata päälle. Laita toinen puoli kakkua täytteen päälle ja sen päälle loput täytteestä. Laita kakku jääkaappiin maustumaan, hetki ennen tarjoilua koristele kaakaojauheella ja suklaarouheella.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Tehtiin ite: Kotibrunssin ricotta-munakokkeli

Munakokkeli kuuluu monen hotellin aamiaispöydän perussettiin. Yleensä nämä kokkelit ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia muovimaisia ja hyllyviä kasoja, toki poikkeuksiakin on tavattu. Kotiolosuhteissa kokkelikokkailu on ihan unohtunut, mutta ha, sehän on helppoa, nopeaa ja lopputuloksena syntyy mieltisin hyvää lisuketta sunnuntaiaamiaselle, ja vaikkapa kotibrunssille tarjottavaksi. Tuunasimme peruskokkelia ricottalla, jonka toi kivan pehmeän säväyksen kokkelille.


Ricotta-munakokkeli kahdelle:

4 munaa
ripaus suolaa
1 rkl voita
2-3 rkl ricotta tuorejuustoa
ruohosipulisilppua

Riko kulhossa munien rakenne rikki, lisää suola. Lämmitä laakeassa pannussa voi, kun voi "vaahtoaa" lisää munaneste. Pidä pannua keskilämmöllä, ja sekoittele puuhaarukalla koko ajan kunnes kokkeli alkaa muodostua ja nestettä on enää hiukan näkösällä. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita ricottajuustonokareet varovasti kokkeliin, saavat jäädä isommiksi sattumiksi. Nauti sellaisenaan tai leivän päällä, ruohosipulisilpun kera.


torstai 12. syyskuuta 2013

Tehtiin ite: THE Minttupirtelö

Nyt maistuu minttu. Nimittäin pirtelön muodossa. Tämän minttupirtelön ohje on napattu Sara La Fountainin kirjasta, ja on semmoinen herkkupommi että huhhuh. Jos tykkää minttujädestä ja dominoista (ja vielä vaahtokarkeista), on tämä varma nakki. Ja mehän tykätään :)






Pieni pirtelö kahdelle, tai yksi oikein iso annos yhdelle:

1 dl kuohukermaa
2-3 rkl Marshmallow fluffia (löytynee esim. Cittarin amerikkahyllystä)
0.5 dl maitoa
3 dl minttujäätelöä
3-4 dominokeksiä

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen vaahtokarkkivaahto.
Sekoita loput ainekset blenderissä tasaiseksi pirtelöksi.
Kaada laseihin kerroksittain pirtelöä ja kerma-vaahtokarkkivaahtoa.
Koristele dominomuruilla ja nauti heti tämä törrrkeän hyvä jälkkäri.



lauantai 7. syyskuuta 2013

Tehtiin ite: Puolukkaleipäset

Miksiköhän aina syksyllä tekee mieli niitä legendaarisia ensimmäisellä köksäntunnilla opittuja teeleipiä ja teetä? Lämpimät leipäset tietysti nautitaan auringonlämmittämällä parvekkeella illan jo hiukan hämärtyessä. Jokin uusi kiva kirja kuuluu myös pakettiin, ja villasukat jottei syysflunssa iske. Teeleipätaikinaa voi soveltaa tyylillä "mitä kaapista sattuu löytymään", esimerkiksi näin...



Puolukkaleipäset 2kpl

2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjuhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 dl maitoa
2 rkl rypsiöljyä
1 dl juustoraastetta
1-1,5 dl puolukoita

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää nesteet ja sekoita mahdollisimman vähän. Pyöräytä puolukat taikinaan. Kaada taikina kahteen kekoon leivinpaperille uunipellille ja tasoita keot halkaisijaltaan noin 20cm kokoisiksi lättäniksi. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Nauti lämpiminä.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Postres 23.8.13

Toissa perjantaina illastimme neidin synttäreiden merkeissä ravintola Postresissa, Eteläespalla. Postres oli "synttäriyllätys" kuten viimevuoden Demo, mutta tänäkin vuonna neiti meni pilaamaan yllätyksen ja arvasi paikan :D. Yllättipä kuitenkin Postres, ruoka oli mainiota, viinit mitä erikoisempia, paikka kaunis ja tunnelmallinen, varsinkin kun ilta pääsi hämärtymään. Tarjoilupuolesta ei muutakuin positiivista palautetta. Ystävällistä ja sopivan rentoa ja tyylikästä samaan aikaan.

Alkuun kilistimme kuohareilla, ja napostelimme tervehdykset. Suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja tämän jälkeen pöytään tuotiin vielä ruskea kukkaruukku, jonka leipämuru"multaan" ja kermaviilisoosiin pystyi dippailemaan porkkanaa ja salaattia. Saimme myös kirjekuoret eteemme joista raapaisimme esiin menun. Kirjekuoren ja menun sai pitää muistona, joka oli varsin kiva juttu!



Valitsimme neljän ruokalajin menuun puolikkaalla viinipaketilla, ja tämä todellakin riitti masuillemme, enempää ei olisi enää kyennyt nauttimaan. Näissäkin riitti väliruokineen aistittavaa, maistittavaa ja syötävää koko illaksi. Saimme valita itse miten monesta alku, pää ja jälkkäristä menuu tulisi koostumaan, ja valitsimme setiksi yhden alkuruuan, kaksi pääruokaa ja yhden jälkiruuan. Kaikki annokset kuulostivat hyviltä paperilla joten päätös ei ollut helppo.

Ennen varsinaista alkuruokaa saimme lisää tervehdyksiä: pienessä säilyketölkissä savustettua "nimi jo unohtunut" fisua (vahva-arominen savu pöllähti hienosti purkkia avatessa) sekä härkäpapua, juustoa ja perunakroketit. Huomaa hauska esillepano herneenkuoressa! Leipäsetistä kerrottakoon sen verran, että pikkulimppu oli huippua! Makeaa ja tahmakkaa johon sipaistiin vatkattua voita kruunuksi, naapuripöytään tätä tilattiin vielä extra satsi, joten muutkin ruokailijat taisivat tykätä. Muut leivät, rapeakuorinen vaalea ja fenkolinäkkäri jäivät limpulle kakkoseksi, vaikkakin oikein hyviä nekin olivat.



Sitten alkuruokiin, neidin annoksesta löytyi perunaa, kantarellia ja voikastiketta. Hyvä pehmeä aloitus ja kaunis keraaminen lautanen! Viininä tälle oli sommellier valinnut Dr. Bürklin-Wolfin, rieslinginin, vuodelta 1998 (ainoa viini jonka tiedot jäi muistiin), viini oli melkein jo oranssin sävyinen, maussa ja tuoksussa vahva petrooli. Makuelämys oli aivan uusi ja erikoinen, mutta mielettömän hyvä, ehdottomasti illan lemppariviini outoudellaan joka parani vain mitä enemmän maisteli. Tällaisia yllätyksiä on mahtava saada eteensä maistettavaksi myös juomien osalta. Jiin aloitus oli maukas härkätartar, katkaravuilla ja karviaisilla, jännä toimiva yhdistelmä, ja settiin kuului vielä purjo jonka sisältä sai kaivaa mätiä tartarille. Tämän annoksen viiniksi oli valittu rose-viini. Maistui hyvin perinteiseltä roselta, sanoi hän joka suosii punaviinejä ;).



Seuraavaksi ensimmäinen pääruoistamme, piikkikampelaa, parsakaalia, vesikrassia -annos. Varsin vihreän värinen setti oli aseteltu jännästi lautaselle, tai siis sen reunoille. Parsakaalisose osoittautui varsin vahvan maun omaavaksi, vesikrassikastike ja kampela sopivat toisilleen. Piikkikampelan kanssa joimme ranskalaista valkoviiniä joka oli kova ja terävä, Jii tykkäs mutta neiti ei.

Sitten oli aika toisen pääruoan, Ankkaa kahdella tapaa ja kahdella lautasella, perinteiset mureat fileet isolla lautasella pääosassa ja Jiin suosikeina, toisella pikkulautasella ankka-confit punaherukoiden kanssa, josta neiti tykkäsi enemmän. Annos oli kyllä sen kokoinen, että ilman confittiakin olisi pärjännyt. Ankan kanssa joimme taas tosi erikoista punaviiniä, se nimittäin tuntui hieman tuliselta suussa! Mielenkiintoista!


Pääruokien väliin nautimme suunraikastajaa, sitruuna-inkivääri limua. Toimii.

Välijälkkärinä ketunleipäjäätelöä ja marjavaahtoa, nami.

Jälkkäriksi Jii valitsi aprikoosin ja Peltolan blue -yhdistelmän. Juustofanien ainoa oikea jälkiruoka. Juusto oli raastettuna sopivan mietoa, olisiko sitten liiankin mietoa sinihomejuuston suurkuluttajille.  Jälkkäriviini oli mätsätty hyvin, mutta se ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin se jota Sommelier Jiille aluksi vahingossa tarjoili kun muisteli jälkkärin väärin (pääsipä nauttimaan molemmista ;). Neidin jälkiruoka koostui miniletuista, sitruunakastikkeesta ja vadelmista niin kokonaisina kuin jäädykkeenä. Ihanan raikas ja loppukesän tunnelma lautasella. Superhyvä, marjaisa ja erittäin makea jälkiruokaviini tarjottiin tämän kanssa. Herkku!



Lopuksi vielä kahvia ja suklaamoussepallerot tyrmäystipolla tyrnitipoilla. Sitten olikin sen verran tyrmätty olo että oli pakko hengähtää hetki ennen kuin jaksoi vetäytyä ulos ravintolasta :) Onneksi on kuvat, näin jälkikäteen on hienoa nauttia vielä visuaalisesti Postresin illasta. Tykkäsimme erityisesti alkuruoista ja jälkkäreistä, pääruoat jäivät hitusen näiden varjoon. Viinipaketti kannattaa ehdottomasti tlata puolikkaana ja olla avoin kaikille erikoisuuksille :D. Suosittelemme Postresia spesiaalin päivän illallispaikaksi.

Tähdet: 4 1/2

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tehtiin ite: Kantarelli-savuporo täytteiset sipulit

Nämä täytetyt sipulit syntyivät ihan päästä, ja yllättivät kokinkin. Ajatus oli tehdä kantarelli-savuporotäyte, mutta koska joku oli ehtinyt keräämään kaikki kantsut ennen meitä, piti täytettä jatkaa kesäkurpitsalla. Mutta tulipahan mainiota näinkin. Poron kanssa kimppaan sopivat puolukat, joita onneksi löytyi metsästä niin, että purkin sai helposti täyteen. Varmasti tullaan kokkaamaan näitä uudestaan, jospa ensi viikonloppuna ehtisi ekana apajille...



Täytetyt sipulit noin neljälle tai alkupalaksi noin kuudelle

6 nyrkin kokoista sipulia
noin 100g savuporomurua
noin 4 kourallista kantarelleja tai saman verran kesäkurpitsaa
100-150g juustoraastetta
puolukoita
mustapippuria

Kuori sipulit ja laita ne kiehuvaan veteen noin 10-15 minuutiksi pehmenemään. Anna sipuleiden jäähtyä hetki ennen kuin halkaiset ja koverrat ne kupeiksi. Sisimmät sipulikerrokset lähtevät näppärästi veitsen ja lusikan avulla. Jos kupin pohjalle tulee isompikin reikä, ei huolta, saat koverretusta sipulimassasta leikattua sipuliviipaleen pohjalle. Asettele sipulikupit voideltuun uunivuokaan ja täytä ne täytteellä. Ripottele päälle vielä oman maun mukaan juustoraastetta ja puolukoita. Laita vuoka uuniin noin 15 minuutiksi tai kunnes juusto on saanut väriä. Tarjoile esimerkiksi vihersalaatin kanssa.

Täyte:
Putsaa ja pilko kanttarellit, ja paista voissa jokunen minuutti. Lisää pororouhe ja kuutioidut kesäkurpitsat jos sienionni ei ollut sinunkaan puolella (tietty kesäkurpitsaa saa käyttää vaikka sieniä olisikin löytynyt ;). Jos kanttarelleja on löytynyt, voisi täytettä kokeilla tehdä niin, että kantsuja olisi 2/3 ja poroa 1/3. Näin kantarellien makua saa paremmin esille. Pilko sitten noin kourallinen koverretusta sipulimassasta pieneksi ja sekoita se täytteeseen. Ota pannu pois liedeltä ja lisää kuorallinen tai kaksi juustoraastetta ja yksi kourallinen puolukoita, mausta pippurilla ja sekoita tasaiseksi.