perjantai 31. lokakuuta 2014

Ruokakalenteri: Marraskuu 2014




Kuvaa klikkaamalla voit ladata marraskuun ruokakalenterin pdf-muodossa. Ohje mielettömän herkullisiin puolukkabrowniesiin, tulossa pian!



tiistai 28. lokakuuta 2014

Tehtiin ite: Lämmittävä kukkakaalikeitto

Lämmittävää arkisoppaa lokakuun viimeisiin päiviin. Värinsä puolesta sopisi myös pääsiäiskeitoksi :) Keitossa maistuu makuja Intian suunnalta, kookosta ja kurkumaa. Kookosmaito aina välillä unohtuu pitkiksikin ajoiksi. Kookosmaidolla saa kyllä mukavasti vaihtelua arkiruokiin kuten kanakastikkeisiin. Liian voimakkaasta kookosmaidon mausta ei kuitenkaan meistä kumpikaan välitä, joten pienikin loraus yleensä riittää. Onko sinulla helppoa kookosmaidon käyttövinkkiä? Jaa se meille kommenttiboksissa!



Kurkuma-kukkakaalikeitto 4-6:lle

1 iso kukkakaali
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 chilipalko
4-5 perunaa
5dl kasvislientä
2dl kookosmaitoa
1tl kurkumaa
pippuria
suolaa
ruohosipulia

Paloittele kukkakaali, kuori perunat ja paloittele nekin. Leikkaa chili ja sipulit pieneksi ja kuullota sipuleita isossa kattilassa tilkassa öljyä. Lisää chili, peruna ja kukkakkalinuput kattilaan sekä kurkuma. Kaada hetkisen päästä kasvisliemi ja kookosmaito kattilaan ja keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Mausta. Ota reikäkauhalla muutama kukkakaali sivuun, ja paista niihin pannulla kaunis väri. Soseuta sauvasekoittimella loppukeitto pehmeäksi soseeksi. Ripottele keiton päälle ruohosipulia ja paistetut kukkakaalinnuput.




lauantai 25. lokakuuta 2014

Nää lähtis Champagneen, seuraa Instassa!

Au revoir!

Lähdemme ihan näillä näppäimillä kuplivalle reissulle kohteena Ranskan Champagne! Matkasuunnitelmissa on hurautella autolla kohti Reimsiä, Epernaytä ja pienempiä viinikyliä (ja vähän myös Luxembourgissa ja Saksassa käydään). Muutamat viinitilavierailut ja kellarikierrokset onkin jo varattuna, samoin myös matkalaukkuun tilaa tuontipulloille :)

Päivitellään toki Instagram-tiliä langattomien verkkojen mukaan.




keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Vincents Restorāns, Riika 11.10.14

Jii vietti pidennetyn viikonlopun poikainporukalla Latvian pääkaupungissa Riikassa. Porukkareissujen päätarkoituksena on yleensä ollut potkupallo, mutta tällä kertaa tarjolla ollut Latvia-Islanti EM-karsinta ei sytyttänyt porukan kovintakaan Arsenal-fania, joten päädyttiin palloilemaan päämäärättömästi läpi vanhaa kaupunkia sekä ravintolaelämyksistä toiseen. Kaupunkina Riika oli positiivinen yllätys, muistuttaen hiukan Tallinnaa, mutta ollen vielä vähän eurooppalaisempi. Ehdottomasti toisen lyhyen vierailun arvoinen ehkä Nti Papun kanssa. :)


Riika valikoitui kohteeksi pääasiassa edullisen hintatasonsa ansiosta ja vielä kouluamattomana kohteena. Tietenkin hyvä ruoka (ja juoma) oli tärkeää ja niinpä lähdimme selaamaan Tripadvisorin ravintolalistaa ylhäältä alaspäin. Kuinka ollakaan loistavat syöttölät ja juottolat olivatkin kasautuneet suoraan hotellimme (Monika Centrum Hotels) ympärille. Jos eksytte huudeille (hotellia Jii voi varauksetta suosittella) mahtavat drinkit kaadetaan erittäin tyylikkäässä, ok hintaisessa XIII-kuppilassa. Snäksinä tarjoiltiin ihmeellisiä ja mageen näköisiä ohuen ohuita kuivattuja tomaattilastuja ja oliiveja. Myös hieman suurempaa purtavaa on tarjolla jos on isompaa nälkää.



Edellisenä päivänä törmäiltyämme hotellille ja pitkästä lentomatkasta väsyneinä yritimme päästä samana iltana syömään hotellin miltei viereisestä ovesta löytyvään "Vincents Restorāns" -nimiseen ravinteliin. Tällöin emme olleet vielä tsekanneet sen kummemmin millainen paikka oli kyseessä, vaan nälkä ajoi ensimmäiselle ovelle. Tosin fiksut matkaajat tarkistavat myös ravintolan hintatason ennen tarttumista ovenkahvaan, se tuli selville seuraavana päivänä :) Ovimikko pahoitteli kovin, ettei pöytää ollut tälle illalle (eli tsekkasi pukeutumista ja katsoi paremmaksi tyrmätä sisääntulo) ja ehdotti parempaa huomista (odotti todennäköisesti ettemme tulisi). Onneksi emme olleet fiksuja ja iloisesti varasimme pöydän ja voi veljet onneksi varasimme, vaikkakin matkabudjetille saattoi sanoa hyvästit. Nyt siis sananen yhdestä hienosta ravintolaelämyksestä, Vincentsistä.


Ravintola on perustettu 1994 joten historiaa löytyy. Pääkokkina toimiva Mārtiņš Rītiņš on kuin paikallinen Hans Välimäki -julkkiskokki kokkiohjelmineen. Paikan päällä näimme taulukokoon printattuja kokkiselfieitä seinillä, ties kenen kanssa Mārtiņš niissä poseerasi, jotkut naamat näyttivät tutuiltakin. Jälkeenpäin luimme vierailijoista joihin lukeutui vaikka ja ketä Latvian presidentistä ja Elton Johnista muihin kohtuu tärkeisiin henkilöihin. Ihme kyllä että me emme päässeet tähän kuvagalleriaan. Olihan meilläkin sentään samana päivänä hankitut upouudet kauluspaidat päällä...


Alkuun pöytäseurueessa nautittiin erilaisia meren eläviä sekä Iberico porsasta ohuen ohuina slaisseina (joka tultiin itse asiassa isosta kinkkukimpaleesta pöydän viereen suurella härvelillä leikkelemään!). Kukkaruukusta löytyi syötäviä leipätikkuja. Jii nautti Tartar-lohta suoraan Färsaarilta. On se jännä miten peruslohesta on niin parasta sopivan kylmänä ja hyvillä lisukkeilla. Juomana tietenkin valkoista, varsin loistavaa, Dr. Bürklin-Wolf Rieslingiä (2013).




Alkuruoan ja pääruoan välissä päästiin myös itse tekemään ruokaa :) Suun raikastajana toimineen jäädykkeen alku tehtiin nimittäin itse! Morttelin pohjalle oli ripoteltu erilaisia värikkäitä kukkia, joiden päälle henkilökunta kaatoi nestemäistä typpeä. Tätä sitten murskasimme jauheeksi omin käsin ja päälle tuli vielä pieni pallo marjajäädykettä. Olipahan mielenkiintoista!


Pääruoaksi Jii otti peuraa. Pihvilihaa halajavat saivat näkyville koko liharepertuaarin pöydän viereen josta sais sitten valita mieleisensä. Juuri sopivasti grillattu peuran liha oli täydellistä, niin kuin muidenkin annokset myhäilystä päätellen. Sidedishinä tilasimme tryffelivoi-ranet ja kaalipähkinäsalaattia. Loistavia kummatkin. Ruokajuomana punaviininä, Uusi-Seelantilainen Pinot Noir, Saint Clair Pioneer Block, 2011. Täyteläinen ja marjaisa. Tykkäys nappia.





Jälkiruoaksi Jii tilasi listalta jälkkärin X, mutta yllätyksenä jokin tarvituista ainesosista oli loppu. Tämän tilalle ehdotettiin jäätelöä. Sopii. Pöytään tuotiinkin jäde puikon muodossa jaitse tehty jäätelöpuikko. Puikko ei ollut ihan perus eskimo, vaan sisällä oli ties mitä erikoisuuksia, pähkinää, nougattia, suklaata. Loistava päätös!



Näin tiivistettynä "yllätyksenä" tulikin, että myös halvassa Riikassa voi syödä kalliistikin, ravintolat maksoivat sitten rapiat kaksi kertaa lentojen ja hotelliöiden verran... se siitä halvasta reissusta :) Mutta olipahan kokemus ja rahoille sai isoa elämysvastinetta ja nälkäkin lähti.

Tähdet: 5


ps. Löytyihän sitä mukaan jotain Riikalaisia tuliaisia kotiin tuomiseksi :)


maanantai 20. lokakuuta 2014

Sammatin kievari 12.10.14

Varsinkin näin loppusyksystä mökkireissut lyhenevät päivävisiiteiksi, mökki kun on ihan vain kesämökki ohuine seinäfyllinkeineen ja ulkohuusseineen. Päiväkäynnille otetaan usein eväsleivät tai syödään matkan varrella. Yksi mukava ruokapaikka mökkimatkalla on Sammatin Kievari. Sammatti Länsi-Uudellamaalla on kuuluisa etenkin Paikkarin torpasta, joka on Elias Lönnrotin lapsuuden koti, ja nykyään siis kotimuseo. Sammatissa on myös erittäin nätti puukirkko ja mutkittelevat kauniit maisematiet. Jos olet paahtamassa motaria kohti Turkua (taikka Helsinkiä), niin höllää vähän, mutka kievariin kannattaa ennemmin kuin ABC-Pit-Stop.


Sammatin kievarissa on aina tarjolla lounasaikaan erittäin runsas seisova pöytä. Tämän perässä tietoisesti Kievariin tullaankin. Aukioloajat ovat näin lomakauden loputtua supistettu viikonloppuihin, mutta kesällä paikka on auki päivittäin. Kievari, vanha koulu, on oikein nätti puutalo hienolla mäellä vesistöjen välissä. Ruokasalit on sisustettu viihtyisästi tyyliin sopivilla pirttikalusteilla ja muulla vanhalla. Ja mikä tärkeintä kotiruokamainen ruoka on maistuvaa.

Tällä kerralla tarjolla oli talonpoikaiskeittoa, itse leivottuja leipiä, runsas salaattipöytä sekä lämpimät ruoat ja jälkiruoka. Juomaksi kotikaljaa (tietenkin!), tai sitten vettä, maitoa tai mehua. Halutessa myös viinilasillisen saa tilattua. Pöydän hinta oli käyntihetkellä 17 euroa aikuisilta.

Keitto oli oikein maukas, sopi syksyiseen säähän kuin nappi nenään, ja talon ruisleipä todella hyvää.


Lämpimien ruokien kohdalla tuli todettua, että vähempikin riittäisi, nimittäin tarjolla oli poronkäristystä, burgundinpataa, lihapullia kastikkeessa, selleripihvejä ja kampelaleikkeitä kera perunamuusin tai keittoperunoiden.



Kampelaleikkeessä oli leivitys omaan makuun, ei korppujauhoinen köntsä vaan ohut pehmeä leivitys. Kalakastike oli hitusen liian suolainen. Lihapääruoista tuli maistettua vai poronkäristys ja burgundinpata, jälkimmäinen oli selvä voittaja. Talon perunamuusi oli herkkua ja hiukan muistutti imelletyä perunalaatikkoa makeudellaan. Nams.


Jälkiruoaksi oli lämmintä vanhan ajan pullavanukasta ja vaniljakastiketta. Olipa muuten superhyvää! Kuten huomaa ruokamaailma pelaa ympäristöönsä, suomalaisia klassikko- ja kotiruokia. Tällaista "mummolaruokaa" huomaa kyllä kaipaavansa!


Löytyykö linjoilta muita täällä suunnalla mökkeileviä ja taikka Sammatin Kievarissa kävijöitä?

Tähdet: 4

lauantai 18. lokakuuta 2014

Tehtiin ite: Kreikkalaiset täytetyt jauhelihapihvit

Olemme mukana Suomen Kotitilan reseptikilvassa. Nyt on vuorossa osakilpailu nimeltään Jauheliha 2.0, jonka raaka-aineena on mahtavan laadukas pihvikarja luomujauheliha. Oli kyllä herkkua ihan raakanakin pippurilla ja suolalla, mutta tartarilla emme sentäs tähän kisaan osallistuneet. Kilpailun tuomarina toimiva Sasu Laukkonen toivoi aitoa arkiruokaa ja niinpä meillä syntyi helpot ja nopeatekoiset kreikkalaiset jauhelihapihvit. Pihveissä on sisällä makoisa yllätys; Fetasta, oliiveista ja aurinkokuivatuista tomaateista tehty tahna, joka tuo mehukkuutta ja makua pihveihin. Pihvien kanssa tarjoillaan helposti samalla uunipellillä valmistuvia kokonaisia valkosipulisia kuoriperunoita ja kylkeen sopii lusikallinen raikasta tzatzikia.


Kreikkalaiset täytetyt jauhelihapihvit

500 g luomujauhelihaa
1/2 - 1tl suolaa
2 valkosipulin kynttä
1 punasipuli
pippuria
n. 50-80 g fetaa
n. 5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
n. 8 kpl mustia oliiveja
n. 2 tl öljyä aurinkokuivatuista tomaateista
tuoretta oreganoa

Sekoita jauhelihaan suola ja anna vetäytyä jääkaapissa noin puoli tuntia (luomujauheliha ei tarvitse korppujauhoja tai kanamunaa, vaan sitoo itse itsensä). Pilko sipulit pieniksi ja lisää ne ja pippuria jauhelihataikinaan. Tee seuraavaksi täyte pihveihin. Murenna pienessä kulhossa feta, sekoita joukkoon pieneksi pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit, niin että saat aikaiseksi tahnan. Aurinkokuivattujen tomaattien liemellä on hyvä notkistaa tahnaa jos vaikuttaa kovin tömäkältä. Lisää tahnaan vielä pieni kourallinen tuoretta oreganoa.

Jaa jauhelihataikina viiteen osaan ja muotoile jokainen litteäksi soikioksi. Lisää täytettä noin ruokalusikallisen verran soikiolle ja muotoile reunat päälle niin, että täyte jää sisään. Huolittele saumakohdat hyvin kiinni. Nosta valmiit pihvit uunipellille leivinpaperin päälle tai voideltuun uunivuokaan. Jauhelihan työstäminen kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä on myös hyvä niksi.

Paista 225 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.


Perunat

pienehköjä tai keskikokoisia perunoita
oliiviöljyä
valkosipulia
suolaa

Pese ja harjaa perunat ja kuivaa ne talouspaperiin. Purista valkosipuli lautaselle ja kaada päälle oliiviöljyä. Pyörittele perunat seoksessa ja nosta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tai uunivuokaan. Ripottele päälle sormisuolaa.

Paista 225 asteisessa uunissa 20 minuuttia riippuen perunoiden koosta. Laita perunat noin 10 minuttia aikaisemmin uuniin kuin jauhelihapihvit, jotta kaikki valmistuisivat mahdollisimman yhtäaikaisesti.


Tzatziki

2dl turkkilaista jogurttia
1/2 kurkku
valkosipulin kynsi
suolaa

Raasta kurkku suikaleiksi ja valuta ylimääräinen vesi huolellisesti pois kurkuista. Voit vielä myös painella talouspaperiin ylimääräistä vettä. Sekoita kurkkuraaste jogurttiin, lisää pieneksi pilkottu valkosipulin kynsi ja suola. Sekoita hyvin. Anna maustua ja viiletä jääkaapissa.


Tällä reseptillä osallistumme bloggareille järkättyyn Suomen Kotitilan Lihaa Parhaimmillaan- reseptikilvan kolmanteen osuuteen, jonka aiheena on jauheliha 2.0. Luomujauheliha saatu Kotitila.fi:stä.




tiistai 14. lokakuuta 2014

Emo, lounas 9.10.14

Viime viikolla oli aikaa pidemmälle lounaalle ja miljoonan ja yhden "tuolla pitäsi käydä" ravintolan joukosta valinta osui Emoon Kasarmikadulla Helsingin keskustassa. Emoilemassa olivat neiti äitinsä kanssa tarkoituksena viettää rauhallista kiireetöntä lounasta.

Alku ja rauhallisen lounaan kulku ei sujut ihan kuin olisimme toivoneet. Jotenkin kummasti meidät istutettiin aivan kiinni (pöytää kyllä vedettiin 10 senttiä erilleen) kahden hengen rouvaseurueesta. Vapaita pöytiä olisi ollut yli puoli salia, eivätkä ne täyttyneet meidän tulonkaan jälkeen. No, ok eipä siinä mitään, mutta lounaan kuluessa rouvasten äänet kohosivat ja talonyhtiön hallituksen salaisuudet ja muut tärkeilyjorinat kohosivat jo omankin puheen yli. Tuli aika nolo olo. Vaikka kuinka yritti pitää omaa keskustelua yllä ja olla välittämättä viereisestä melusaasteesta. Sori nyt vaan, mutta tällainen latistaa tunnelmaa aika lailla. Muuten palvelu oli ystävällistä, annokset tulivat aika tasa tahtiin, mutta ei ikinä kovinkaan nopeasti edellisen jälkeen. Mikään quick-lunch ei siis ole kyseessä. Jälkkäriä jouduimme odottamaan kummallisen pitkään. Kyllähän siinä neljässä ruokalajissa pari tuntia vierähti helposti.

Otimme kummatkin liitutaululta löytyneen päivän suositusmenun johon kuului kolme suolaista ja yksi makea. Hintaa setille oli 35 euroa. Erikseen Emon pienet ja kepeät annokset maksavat kympin, ja Emon tarjoilijan mukaan nälkä lähtee 3-4 annoksellaa per syöjä. Meillä oli juuri sopiva olo menun jälkeen. Eli suositus osui nappiin. Alkuun söimme lohi chevicheä Emon tyyliin ja paperipussissa tuotiin myös maukkaat lämpimät vahvasti kuminalla maustetut leipäviipaleet ja yrttilevite. Leipiä olisi voinut löytyä pussista enemmänkin kuin yhdet, varsinkin kun annosten välissä oli runsaasti aikaa natusteluun. Chevichelle oli omat kovat odotukset mielikuvissa, mutta Emon tyyli ei osunnut sinne. Lohi tarjottiin salaatinlehden ja avocado/sinappitahnan kanssa. Lohi olisi kaivannut enemmän suolaa ja raikkautta vaikkapa sitruunasta. Avocadon maku oli hukkunut mausteisiin.


Seuraavana saimme hyvin syksyyn sopivaa sienirisottoa. Annos oli sitä mitä pitikin. Oikein hyvä, perinteikäs ja sienisattumia oli isosti.


Sitten oli vuorossa annos josta löytyi suupalaset hitaasti haudutettua karitsan entrecôteta ja kukkakaaligratiinia. Liha oli suussasulavaa ja gratiini mukavan juustoinen ja kermainen. Omenainen pyre sopi hyvin lampaalle.


Jälkkäri, omenajäätelöä ja vaniljapannacottaa sekä makeaa omanahilloa tuli suuren syvän kulhon pohjalla. Neiti oli tietenkin ilmoittanut pähkinäallergian, Emossa tämä noteerattiin niin, että kivat rapsakat pähkinäelementit oli jätetty pois annoksesta. Annoksen ulkonäkö oli laimea. Ihan vaikka keksimurut olisivat rittääneet tekemään onnelliseksi. Jälkkäri oli seuralaisen mielestä vähän liian makea. Neidille sopiva.



Emon lounas henki hyvin syksyä ja annokset olivat perinteistä tyyliä joka uppoaa varmasti monelle. Murkinoissa ei ole mitään vikaa, mutta jotain yllättävää tai huippua sitä jäi kaipaamaan. Me molemmat äidin (joka harvemmin käy ravintoloissa) kanssa olimme tätä mieltä. Ehkä meininki on toinen illalla? Ja viinilasilliselle viihtyisän näköiselle gastrobaarin puolelle vielä joku kerta. Mutta seuraavaksi jostain toisesta ovesta sisään.

Tähdet: 3 ja puoli

perjantai 10. lokakuuta 2014

Tehtiin ite: Savusiikawrap ja alkoholiton riesling

Oivapari, viinin ja ruoan liitto -kilpailu jatkuu. Nyt oli haasteena kehitellä alkoholittomalle (tai siis 0,5% alkoholia sisältävälle) Jacob's Creek UnVINED-rieslingille gourmee pikaruokaa. Tuo alkoholiton riesling yllätti, mutta alkoholillisen rieslingin korvaajaksi siitä ei kyllä ole meidän ruokapöydässä. Rieslingille tyypilliset vahvemmat hapot uupuivat, mutta muuten viini on oikein juomakelpoista. Juoma on todella raikas, viinissä on vaalea kirkas väri, ja maussa makeutta.

Tämäntyyppistä viiniä voi mielestämme hyvin tarjota vaikkapa juhlissa vaihtoehtona alkoholillisille viineille. On kieltämättä kaunis ele isännältä tai emännältä varata alkoholiton viini muiden viinien rinnalle, ei joudu autoilijat ja vaavia odottavat äidit tyytymään hanaveteen tai vichyyn.

Sitten itse fastfoodiin, joka on mukavasti valkkarin kylkeen sopiva savusiikatortillawrap. Käärimis- ja kokoamistyyli on vapaa. Täytteenä on savusiikaa suupaloina, etikkakurkkuja, munakastiketta, kirjolohenmätiä, punasipulia ja salaattia. Työläin vaihe taitaa olla savukalan piikkien ja ruotojen perkaus, mutta kun valmistelee wrapin osaset etukäteen käy lättyjen kokoaminen hetkessä. Suosittelemme etikka/mummo/hölskytyskurkut valmistettavan jo edellisenä päivänä.






Savusiikatortillat neljälle:

valmiita keskikokoisia tortillalättyjä 8kpl
1 pieni/ keskikokoinen savusiika
noin 80-100g kirjolohen mätiä
1 punasipuli
salaattia, esimerkiksi punasalaattia ja sydänsalaattia
tilliä
etikkakurkkuja, ks. ohje alla
kananmunakastiketta, ks ohje alla
pippuria
suolaa

Perkaa kala ruodoista ja revi suuhun sopiviksi paloiksi. Leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi ja huuhtele salaatinlehdet ja revi ne paloiksi. Aloita lätyn kokoaminen. Pohjalle salaattia, sipulia, ja etikkakurkkuja liemessään. Lisää kalapalat, munakastike ja mäti ja tillinoksia. Rouskata maun mukaan pippuria ja suolaa. Kääräise tortilla rullalle ja nauti.



Kananmunakastike:
4 kananmunaa
1,5dl kermaviiliä
ruohosipulia
mustapippuria

Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä ne. Muussaa munat haarukalla pienessä kuhlossa. Sekoita kermaviili joukkoon. Kovin löysää ei kastikkeesta kannata turhaan tehdä joten 1,5dl kermaviiliä riittänee. Silppua joukkoon pieni nippu ruohosipulia ja lisää pippuria myllystä.



Etikkakurkut:
2/3 kurkkua
1dl valkoviinietikkaa
1dl vettä
1rkl sokeria
0,5tl suolaa
tilliä

Huuhtele kurkku ja paloittele ohuiksi viipaleiksi kannelliseen tiiviiseen astiaan. Lisää nesteet, sokeri, suola ja tillisilppua maun mukaan. Sulje kansi ja hölskyttele kurkkuja jotta kaikki ainekset sekottuvat toisiinsa. Laita jääkaappin maustumaan ainakin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Hölskytä kurkkuja aina välillä.



Viini saatu kilpailun järjestäjältä

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tehtiin ite: Pihlajanmarjahillo

Koska mökkipihlajien oksat notkuivat pari viikkoa sitten ihan punaisina, niin olihan sitä kokeiltava pihlajanmarjahillon keittoa. Jo ihan senkin takia, että saa maistettua maistuuko yhtään kettukarkeilta. Ja että oliko hapanta kuten kettu sanoo? On kyllä omaan makuun aika pirtsakkaa. Pieni määrä keksin kanssa tai aamupuuroon riittää. Myös naapurin koemaistajat tykkäsivät!



Pihalajanmarjahillo (viitisen hillotölkkiä)

1 litra pihjanmarjoja
8 dl vettä
noin 8 dl hillosokeria (100g sokeria per 1dl mehua)
1 vaniljatanko

Puhdista ja erottele pihlajanmarjatertuista marjat. Huuhtele marjat. Laita marjat veden kanssa kattilaan ja keitä noin 20 minuuttia tai kunnes marjat ovat pehmenneet. Siivilöi syntynyt mehu kulhoon ja puristele siivilän läpi myös marjat.
Huuhtele kattila ja kaada valmis mehu kattilaan, mittaa desimitalla paljonko mehua tuli jotta tiedät sopivan sokerimäärän. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet mehuun. laita myös tangonpuolikkaat kattilaan. Kuumenna mehu ja lisää hillosokeri (eli 100g sokeria per 1dl mehua) samalla sekoittaen. Anna kiehua 10 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja poista vaniljatangot. Siirrä valmistunut neste steriloituihin tölkkeihin (kiehuvassa vedessä keitetyt lasitölkit ja kannet) ja laita purkit jäähtymään viileään. Säilytys viileässä, jääkaapissa.

Pihlajanmarjahillo sopii esimeriksi keksin päälle, tai aamupuuroon. Sopii myös riistaruokien kylkeen. Ja voihan hilloa käyttää myös marmelaadien eli niiden kettukarkkien tekoon. :)



torstai 2. lokakuuta 2014

Tehtiin ite: Bratwursti-pitaleipä

Munchenin kaduilla virtaa paraikaa olut, on nimittäin Oktoberfestin aika. Tästä inspiroituneena lokakuun ruokakalenterista löytyy mukava herkku mallasjuoman kaveriksi; Bratwursti-pitaleipä. Leivän täytteenä löytyy pikku-bratwurstien lisäksi dijon-sinapilla maustettua majoneesia, marinoituja punasipuleita ja reilu nippu rucolaa. Mums mikä makucombo! Suosittelemme leivät nautittavan pehmeän venhäoluen kanssa.


Bratwursti-pitaleipä (4kpl)

4 kpl pitaleipiä
4 kpl keskikokoista bratwurstia (tai kuten meillä useampi pienempi bratu per leipä)
1 dl majonesia
1 rkl Dijon-sinappia
1 iso punasipuli
0,5-1 dl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
suolaa
pippuria
pieni nippu rucolaa

Valmista ensin alusta alkaen pitaleipäsämpylät, tai käytä halutessasi kaupan puolivalmiita sämpylöitä. Marinoi sitten punasipulit. Pilko sipuli renkaiksi ja kiehauta pienessä kattilassa etikka, suola ja sokeri. Lisää punasipuli ja sekoita. Ota kattila pois liedeltä kun sipuli on pehmentynyt. Anna etikkalimen imeytyä sipuliin ja maustua sen aikaa kuin valmistelet muut ainekset. Sekoita pienessä kulhossa majoneesiin sinappi ja paista bratwurstit pannulla kypsiksi. Halkaise pitaleipä puoliksi ja voitele pohja reilusti majoneesilla. Lisää bratunakit, marinoitunut punasipuli ja rucolalehdet leivälle. Kansi päälle ja nauttimaan! Prost!