lauantai 19. marraskuuta 2016

Ite tein: Pähkinätön omena-puolukkamysli

Kauan siihen meni, mutta nyt on paahdettu omat myslit viikonloppuaamuihin! Myslin teko on helppoa ja nopeaa, mutta kynnyskysymyksenä itselleni on aina ollut se mitä sitä siihen mysliin sitten laittais kun pähkinät saa kurkun turpoamaan, ja ambulanssireissu ei olisi kovin mukava startti viikonlopulle. Olen pohtinut, että mysli jää kovin köyhäksi ja platuksi ilman viitlai kuutlai pähkinöitä, mutta hyvä että sain niskasta kiinni itseäni ja sain pähkinättömän myslin aikaiseksi, ei tule olemaan nimittäin viimeinen kerta kun teen omaa mysliä. Nams! Vinkvink: Mysli on myös kiva pikkujouluvieminen :)


Pähkinätön Omena-puolukkamysli

5dl isoja kaurahiutaleita
1,5dl auringonkukansiemeniä
1tl jauhettua inkivääriä
1rkl jauhettua kanelia
3rkl rypsiöljyä
3rkl siirappia (tai juoksevaa hunajaa, tai vaahterasiirappia)

n. 100g kuivattuja puolukoita
n. 100g kuivattuja omenalastuja/viipaleita


Sekoita siemenet ja mausteet isossa kulhossa. Sekoita öljy ja siirappi yhteen pienessä kupissa, yhdistä ja levittele uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kääntele pari kertaa mysliä. Tarkkaile, ettei mysli pääse palamaan liikaa. Sekoita ja anna hiukan jäähtyä pellillä ennen kuin sekoitat kuivatut puolukat ja omput joukkoon. Purkita viilennyt mysli ilmatiiviiseen lasipurkkiin.




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ite tein: Puolukka-rosmariini ruisrieskat

Rieskat on jotenkin aina syksyn ja pimeiden ja masentavien iltojen juttu. Helposti ja nopsasti lämpimät iltapalaleivät pöytään, kun into ja jaksaminen on nollissa. Taikinaa voi varioda miten vain, ja suositella voin puolukoita ja rosmariinia ruisrieskaan laitettavaksi. Puolukasta on tullut muutenkin aika vakkarituote, on muuten mitä mainioin jauhelihapullataikinassa!


Puolukka-rosmariini ruisrieskat 6 kpl

2dl piimää
1rkl rypsiöljyä
2dl ruisjauhoja
0,5tl soodaa
0,5tl suolaa
0,5dl puolukoita
pieni rosmarininoksa, vain lehdet, pilkottuna pienemmiksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada kulhoon piimä, öljy ja sekoita. Lisää kuivat aineet ja anna taikin levätä vartti. Lisää puolukat ja rosmariininlehdet taikinaan. Jaa massa kuuteen kasaan leivinpaperoidulle uunipellille ja taputtele niistä n 10cm halkaisijaltaan olevat lätyskäiset. Käytä jauhoja apuna. Paista rieskoja noin 15 minuuttia, 225 asteisessa uunissa. Jos sinulla on jäänyt aamusta kaurapuuroa kattilan pohjalle, tai päivälliseltä vaikka juuresmuusia, sekoita ihmeessä ne taikinan joukkoon.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lasillisella, (tai kahdella) Portossa, Portugalissa

Rubiininpunaista portviiniä lasissa pyöritellessä ja nuuhkiessa iskivät salamat ja kaatosade piiskasi kalkkikivikatuja. Sykyinen sää Portugalissa ja Portossa on näköjään arvaamaton, mutta lämmin. Onneksi täynnä oleva portviinilasini ja minä olimme silloin katon alla kuuntelemassa sääilmiön jytkettä. Kun kerta Portossa olen, niin onhan sitä portviiniin tutustuttava, oli sää mikä vain.



Portviini syntyi itseasiassa pienoisen viininkuljetusongelman, eli säilyvyysongelman myötä. Jotta viini ei muuttuisi etikkamaiseksi ja kitkeräksi, viiniin alettiin sekoittamaan käymisvaiheesa väkevämpää alkoholia (alkuun kokeiltiin brandyä, nykyään käytetään rypäleviinaa) ja näin juoma säilyi kelpona pitkät merimatkat. Engelsmanneja miellytti makea maku ja niinpä väkevöitettyä viiniä alettiin lastaamaan laivoihin suurempiakin määriä janoisille englantilaisille, taisi siinä olla kyse myös maiden välisistä edukkaista kauppasopimuksista. Aluksi tämä viini oli nimeltään Shipping wine, mutta myöhemmin Porton kaupungin mukaan nimeksi tuli Port Wine. Rypäleet viljellään Porton kaupungin läpi tai oikeastaan vieritse kulkevan Douro-joen laaksoissa, noin 100km päässä Porton kaupungissa. Täältä ne kuljetetaan Portoon ja Vila Nova de Gaia-kaupunkeihin perustettuihin viinitaloihin kypsymään tammitynnyreihin ja sammioihin, vähintään pariksi vuodeksi. Ennen tietysti jokea pitkin sympaattisilla purjeveneillä, nykyään motaria pitkin. Portugalissa portviiniteollisuutta valvotaan tiukasti, Portviinksi saa kutsua vain juuri Douro-joen ja sen sivujokien rypäleistä tuotetuista viineistä, ja noin kolmisen kertaa kymmeneen vuoteen sattuu tarpeeksi laadukas satokausi jotta lupa Vintage portin (portviinien Rolls royce) valmistamiseen heltiää.


Oman viinitalovisiittini tein 1890 perustetulle Graham's Port:ille, joka sijaitsee Vila Nova de Gaian kaupungissa, kukkulalla josta on mahtavat maisemat Portoon ja Douro-joelle. Ihan pienestä portviinitalosta ei ole kyse, vaan tämä on yksi isoimmista ja tunnetuimmista. Hienot olivat puitteet tilalla. Talo ja puutarha oli vimosen päälle, viiniturreja varten oli suuri maisteluhuone sekä tietysti kauppa ja ravintola. Maisteluiden lisäksi turreiluun kuului tietysti opastettu kierros maan alla valtavilla tammitynnyrikujilla (tynnyreitä yli 3500kpl!), sekä vintage-kellarissa missä lukittujen rautakaltereiden takana sälytettiin ne pölyisimmätkin portviinipullot 1800-luvun lopulta. Agening is the word.



Portviinit jota maistatuksessa oli, olivat Six Grapes, joka on ikäänkuin Graham'sin signature-viini, ja jolla on pitkät perinteet. Nuori, mutta laadukas ikäisekseen. Seuraavana vuorossa oli LBV - eli late botteled vintage port. joka on saanut kypsyä tammitynnyreissä 4-6 vuotta, tuoden voimakkuutta ja vahvempia makumaailmoja. Tähän käytetään vain saman satovuoden rypälemiksasusta. Väri oli todella tummanpunainen. Viimeisenä maistelussa oli näistä vuosikerta Tawny, Tawny 10. Tawnyjen valmistusmenetelmä poikkeaa normi portviinien tekotavasta, sillä kypsytysvaiheessa tynnyreihin "päästetään" enemmän ilmaa ja viiniä jopa siirrellään tynnyreistä toisiin hapettumisen saamiseksi. Väri on helakampi ja maku taas pähkinäisempi ja vahvempi kuin viereisissä laseissa.



Omaksi suosikiksi maisteluhetkessä tuli Tawny 10, LBV hyvänä kakkosena. Meitin Alkossa on melko rajattu valikoima portteja, mutta varmasti ihan kokeiltavia. Näin pääkallopaikalla käytynä sitä on taas oppinut ja kokenut jotain uuttaa ja jännää. Oma tuliaispullo tietysti vielä maisteltavana ja Porto vaikutti myös sellaselta mestalta jonne voisi palata. Ruoka konstailematonta, herkulliset alkupalat pääosissa, maaseudulla pikkupossujen kaikki ruhon osat hyödynnetään. Viini tietysti halpaa kuin mäntysuopa.



maanantai 26. syyskuuta 2016

Ravintola Regina, 24.9.16, Helsinki

Pitkästä aikaa ulkoruokintakokemuksia tänne blogin puolelle. Lauantaina tyttötreffejä pidettiin Ravintola Reginassa, joka on nyt syyskuussa yksivuotiaan ikäinen pikkuinen ja tunnelmallinen ravintola Kaivopuistossa. Siitähän ravintolan nimikin juontaa, klassikko Kaivopuiston Regina -leffasta. Mutta ei Suomifilmeistä tai Kaivopuistosta sen enempää.

Regina on noin 30 paikkainen, ja ainakin näin iltaisin erittäin hämyisästi ja tunnelmallisesti valaistu, klassisen tyylikäs ravintola. Vaikka Regina sijaitseekin hiljaisella arvoasuntojen ja (myrkynsinisten!)arvoautojen parkittamalla kadulla, oli kiva, että tunnelma ei ollut liian fiini. Vaikka pieneen tilaan on laitettu paljon pöytiä, niin omaa rauhaa oli sopivasti. Äänimaailma tosin voi olla hiukan muuta, silloin kun ravintola on viimeistä paikkaa myöden varattu, eikä puolillansa kuten nyt oli.



Kivana yllärinä saimme heti alkuun eteemme lasilliset kuohuvaista, sillä ravintola tarjosi alkumaljat 1-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Samalla olikin hyvä skoolata myös meille itsellemme, muitakin synttäreitä kun sattui ihan lähipäiville. Sitten ihmettelemään ruokalistaa, jossa päädyimme kaikki kolmen ruokalajin menuuseen. Humiltat-punkkupullo tyhjeni illan aikana, vaikka viini ei ihan suosikkilistoille päässytkään.


Itse söin alkuun sipulipiirakkaa ja suussasulaavaa hirvenpaahtopaistia. Tässä jos jossain maistui syksy, annoksesta löytyi myös puolukoita ja sieniä. Ruoka tarjottiin ruskeilta Ruska-astioilta, jotka pelasivat näin syksyyn ja tunnelmaan hyvin. Pääruokakin nimittäin jatkui tummalla linjalla; pehmeää ja mureaa karitsanniskaa, kurpitsapyrettä ja chorizoa. Onneksi muistin mainita pähkinäongelmistani, sillä niitä olisi muuten ollut annoksen kastikkeessa.



Jälkis upposi täydellisesti omaan makuhermoon. Oikea herkku jälkis pitkään aikaan! Lasin pohjalla espressovaahtoa, pieni pallo uuniomppujäätelöä, ja piilosta löytyi omppuhilloa, marenkia ja kolakastiketta. Tämä oli mainio, ja olisipa helposti nauttinut toisenkin kupin. Annos oli kepeä eikä liian makea. Kahvin maku tuli säyseästi ja hienostuneesti esille. Nams!

Reginan sijainti varmasti karsii väkeä, mutta ainakin vielä, hyvä ja laadukas illallinen lauantai-iltana onnistui vain päivää aikasiemmin varaamalla.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Ite tein: Kalapullat säilykekalasta

Mökillä on kuivamuonakaapissa oma kolonsa säilykkeille, ne ovat hätävarana kun kaikki tuoreet on jo kokattu ja syöty mutta ei ole vielä kauppareissun aika. Näin syksyn hiipiessä säilykepurkkihyllyn tyhjennys on lähenyt käyntiin, siinä missä muutkin talvivalmistelut. Tillilihapurkin kaverina pyöri koko kesän pari loimulohisäilykettä, joista muotoutui kalapullat kesän Glorian ruoka & viini lehden ohjetta mukaillen. Helppo ohje päätyi myös mökkikeittokirjaan (lue: ruutuvihkoon) ja pullat katosivat kermaviilikastikkeen ja oman maan pottujen kanssa nälkäisille syyssiivoustalkoolaisille.


Kalapullat säilykekalasta (4-5:lle):

2 säilykepurkillista kalaa (minulla loimulohta n.400g purkkeja)
1dl parmesaanijuustoraastetta
3-4rkl tilliä hienonnettuna
1,5tl luomusitruuna kuorta raasteena
2 isoa kananmunaa
1dl korppujauhoja
mustapippuria
suolaa

Valuta pois säilykeliemi kaloista ja hienonna varovasti kalapalat haarukalla kulhossa, poista ensin mahdolliset ruodot. Lisää muut ainekset joukkoon ja sekoita. Kun massa on tasaista, pyörittele kylmällä vedellä kostutetuin käsin  masasta pullia ja paista pullat pannulla, keskilämmöllä, noin 5 minuuttia. Tarjoa kermaviilikastikkeen kanssa.