torstai 6. joulukuuta 2018

Ite tein: Munakoiso-gubbröra saaristolaisleivälle

Sain syksyllä käsiini tämän vuoden Vege joulu -lehden, jossa on kymmeniä jouluteemaisia kasvisruokia. Tai oikeastaan eihän nämä kaikki tarvitse joulua, vaan sopivat hyvin muutenkin kokattavaksi. Reseptikokoelma alkaa olla jo aika valtava, niin kirjoina, lehtinä, irtolehtisinä ja käsikirjoitettuna lippulappuina, kuin täällä blogikirjastossa, ja niinpä ideoita nappailen milloin mistäkin yhden ja toisen. Tästä lehdestä halusin ehdottomasti kokeilla Munakoiso-gubbröraa. Nimittäin graavilohileivät on suurinta herkkuani, ja ylipäätään saaristolaisleivät kuuluvat niin joulu kuin juhannuspöytään, mutta myös onta kertaa näiden väliin. Eli mitenkäs tämä munakoisosörsseli sitten toimi? Sen verran hyvin että pääsee tänne blogiin, toistamisen väärti siis. Muista tehdä sörsseli edellisenä iltana maustumaan jääkaappiin.




Ohje Vege joulu -lehden mukaan.

Munakoiso-gubbröra (noin 8-9 leivälle)

4 keitettyä perunaa
1 munakoiso (400g)
3 dl vettä
1,75 dl sokeria (vege-lehden ohjeessa 2dl, mutta omasta mielestä hieman vähempi määrä riittäisi)
1 dl etikkaa
5 maustepippuria kokonaisena
3 laakerinlehteä
1 punasipuli
1 nippu tilliä
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna
2 rkl kapriksia
1 dl kaurafraichea
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Kuori perunat (kesän uudet perunat tietysti voi olla kuorineen), keitä ja jäähdytä kylmiksi.
Kuori munakoiso ja kuutioi. Lisää vesi, sokeri, etikka, maustepippurit ja laakerinlehdet kattilaan, sekoita ja kiehauta ja lisää munakoisot. Keitä 5 minuuttia ja valuta munakoisot. Kuutio perunat, hienonna punasipuli, hienonna yrtit. sekoita kulhossa perunat, munakoiso, punasipuli, yrtit ja kaprikset yhteen, lisää kaurafraiche ja mausteet. Säilytä jääkaapissa kannellisessa astiassa. Röra säilyy kolme päivää jääkaapissa.



sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Helppoa retkiruokaa nuotiolla: feta-kasvisnyytit ja pullat tikussa

Leuto lokakuu on ollut hyvä ruskaretkelle. Sellaisen miniretken villiin pääkaupunkiseudun luontoon tein viikko sitten Vantaalla, Kuusijärvellä. Kuusijärvi on helppo virkistysalue, pari notskipaikkaa, iso uimaranta, saunat ja kahvila. Paikassa houkutteli erityisesti savusaunat ja mahdollisuus pulahtaa järveen. Savusauna oli loppujen lopuksi kiva elämys, sitten kun villeimmät saunojat oli vartijan ja poliisien toimesta siirreetty höyryämään muualle. :D Ulkoilijoita riitti, joten omaa zen rauhaa hakevien kannattaa etsiä muu lokaatio.


Nuotiopaikalla makkarat nököttivät vieritysten soijanakkien kanssa, mutta sopu sijaa antaa ja omat eväät mahtuivat muhimaan hiillokseen. Jos sinulla retkiä tiedossa, suosittelen tällaista helppoa nyyttiratkaisua, jossa kasvikset muhivat pehmeiksi ja maustuvat fetasta ja sen yrttiöljystä. Nyytti on helppo tehdä vaikka jo kotona valmiiksi, ja käyttää siihen tietysti voi omia mieleisiään kasviksia.

Feta-kasvis-makkaranyytti (2 hlö)

Leivinpaperia ja foliota
1kpl fetapaloja yrttiöljyssä se "puolikuun muotoinen paketti"
n 15cm kesäkurpitsaa
10kpl kirsikkatomaatteja
2 iso herkkusieni
1 paprika
1/2 punasipuli tai 1-2 salottisipuli
2 mausteista makkaraa joko grillattuna (rapea kuori!) tai nyyttiin paloiteltuna


Pilko kasvikset kasaksi leivinpaperin päälle levitä päälle yrttiöljyä ja fetaa, rutista nyytiksi ja vuoraa se vielä foliolla. Valmista nuotion lämmöstä riippuen, kun kasvikset pehmeitä, n 20 minuuttia.


Tietysti tavoitteena oli tehdä niitä aitoja ja oikeita tikkupullia jotka kieritetään omavuolemaan tikkuun ja nautitaan hillon kanssa. Mutta elämä kun ei ole Strömsötä. Älyväläyksenä valmiit voisilmäpullat kaupan paistopisteeltä mukaan ja eikun keihästys ja liekkejä kohti. Pulliin tuli rapea kuori ja voi ja sokeri pehmeni mukavasti. Oikein yllätti, suosittelen testaamaan ;)



lauantai 29. syyskuuta 2018

Menu Nordic virolaisittain, valofestarit Tallinnassa ja mystinen Rummu.

Yhteistyössä Tallik

Olin viimeviikolla mukana Tallinkin järjestämällä ruokamatkalla Tallinnassa. Pääpointtina oli maistattaa toimittaja- ja bloggarijoukolla Silja linen ja Tallinkin laivojen loppuvuoden Menu Nordic. Menu Nordic on siis se vaihtuva menu laivan fine dining-ravintolassa, Sijalla esimerkiksi Bon Vivant-ravintolassa. Loppuvuoden Menu Nordic on hitusen enemmän Baltic kuin Nordic, sillä sen on suunnitellut virolainen keittiömestari Peeter Pihel. Menu sisältää virolaisia makuja ja raaka-aineet tulevat suoraan Viron metsistä, mailta ja vesistä. Viro viettää tänä vuonna 100-vuotsijuhliaan, joten tässä menussa onkin tarkoitus tutustuttaa ihmiset virolaiseen ruokakulttuuriin modernilla twistillä. Menu on kyllä selkeästi eri tyyppinen kuin aikasemmat maistamani Menu Nordicit, joissa on maistunut skandinaavisemmat maut suomalaisten ja ruotsalaisten kokkien suunnittelemina.

Uudessa Menu Nordicissa on 5 ruokalajia jossa on possua, siikaa, turskaa, viiriäistä ja vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kasvis ja vegaaniruokalijoille on oma kolmen ruokalajin menu. Menu tarjoillaan aina viinipaketin kanssa ja menun hinta laivoilla on 118 euroa, kantsikortilla saa hitusen alennusta. Menua tarjoillaan 9.1.2019 asti

Ensimmäinen alkupala; puna- ja keltajuurta sekä 6kk suolattua porsaankylkeä ohuena siivuna, ja toinen alkupala mustajuurta ja graavattua siikaa ja viiriäisen munia, olivat hienostuneen finedine-ulkonäön omaavat, mutta puhtaat ja reilut makumaailmaltaan. Pikkelöintitekniikkaa ja savustusta maistui, punajuuret kypsytetään erikoisemmin heinälaatikossa. Ehkä tällaista makua ja raaka-ainetta vähän osasinkin odottaa. Tummaa virolaista vuokaleipää voilla meni parikin viipaletta annoksien välissä.



Pääruoista ensimmäinen; turskanposki, jokirapukastike ja peipsiläinen sipuli oli sitten aivan loistava annos, ja suosikkini koko menusta. Toinen lautanen olisi mennyt helposti ja tuo kastike oli juuri sopivan suolainen ja lempeän voimakas. Yleensä olen saanut liian ärtsyjä rapukastikkeita. Seuraava päruoka oli myös maukas annos viiriäistä ( annoksessa myös viiriäisen sydäntä!) ja juureksia. Viiräinen on Virossa yleinen raaka-aine, ja löytyy monen ravintolan listalta muodossa tai toisessa.



Jälkiruoka oli aikamoinen ylläri, eteen tuotiin kaunis ja herkkä annos punaherukkamannavaahtoa!  Virossa vispipuuro on klassikko. Virolaiseen perinnekeittiöön kuuluu myös tattari, puurona ja lihan lisukkeena tavallisimmin ja tässä menussa jälkkärissä, jossa oli käytetty tattarimannaa. Foodielle Menu Nordic on sopivaa ja laadukasta aistien kutkuttelua laivamatkalle. Menu oli myös juuri sopivan täyttävä, ähkyltä välttyi. Jos on pihvinälkä, valitsisin toisen ravintolan.


Virolainen sommelier, Mati Timmerman on tehnyt juomaparitukset, ja omat suosikit olivat alkuruoan kanssa tarjottu itävaltalainen Pfaffl Weissburgunder valkoinen, ja jälkkärin kanssa mainiosti kimmppaan sopinut raikas ja sopivan makea Italialainen Acquesi Brachetto Spumante. Menis kyllä muutenkin.

Samaan päivään sattui sopivasti Tallinnan Kadriorgin puiston valokarnevaalit ja lämmin syyskuinen ilta oli aivan parasta viettää hämärtyvää ja elävin tulin ja valoin koristeltua puistoa kierrellen. Tänä vuonna tapahtuma oli kaksi-iltainen ja keskellä viikkoa, vaikka väkeä oli paljon liikkeellä, niin mitään jonoja ja ruuhkarysiä ei tullut eteen kuten tammikuisissa Helsinigin valokarnevaalissa on välillä käynyt. Kannattaa tsekata valokarnevaalien ajankohta, jos ensi syksynä suunnittelee Tallinnaan matkaavan. Varsin laadukas tapahtuma kivalla puistoalueella, josta löytyi myös mm. konsertteja ja ruokarekkoja ja kivoja kojuja.




Okei, nyt tulee mielenkiintoisin kokemus tällä reissulla. Turkoosia vettä, avaruusmaista hiekkakenttäistä maisemaa, graffitteja ja hylättyjä, osittain veteen uponneiden rakennuksien luurankoja. Ollaan Rummussa, hylätyllä vankila-alueella ja kalkkikivilouhoksessa.




 Rummun hylätty louhos on noin 45 kilometrin päässä Tallinnasta. Neuvostoaikaan täällä louhittiin kalkkikiveä ja vasalammen marmoria. Louhoksen työtekijät olivat viereisen vankilan vankeja. Louhos lopetettiin viron itsenäistyttyä, eli 1991. Vankila jatkoi vankilana vielä vuoteen 2012. Kun louhinta lopettiin pohjavesi alkoi nopeasti täyttämään louhosta, ja muodostui kirkasvetinen järvi, jonka upoksiin on jäänyt kaikenmoista rakennustavaraa, piikkilankaa ja osia rakennuksista. Alueesta on tullut suosittu uimareiden ja sukeltajien keskuudessa, turkoosi kimmeltävä vesi houkuttelee monia. Mikään turvallinen lapsiperheiden uimarantakohde ei tämä kuitenkaan oikein ole, raunioilta hurjapäät hyppivät veteen, ja kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty. Paikkaa ei ole vartioitu, ja porteilla ja varoitus- ja kieltokylteillä on osittain suljettu pääsyä alueelle maanomistajan toimesta. Varmaankin jostain aidankolosta pääsee kuitenkin luikahtamaan helposti jos tänne halajaa. Luvallisesti paikalle pääsee järven kautta rantautuen oppaan kanssa, Paekaldan lomakeskuksesta vuokrattavilla kanooteilla. Syksyisenä tuulisena päivänä ei veden pohjaa aivan erottanut, mutta erittäin mystinen tunnelma tällä alueella ja autiolla louhosrauniolla kyllä vallitsi. Joku musta korppi olisi voinut hyvin kraakkua tuolla piikkilangalla keikkuen, mutta paikka oli aivan eloton, vain tuuli puhisi heiniä miltei vaakatasoon.





Toimittajamatkan Tallinnaan tarjosi Tallink


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Nami Namaste ja Dutch Baby -hollantilainen pannukakku

Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja matkasin Sikke Sumarin Nami Namasteeseen. Kun on odottanut ja unelmoinut jostain, niin tottahan niitä mielikuvia on pää täynnä. Mahanpohjassa kipristeli kun lautta tömähti Muhun saarelle ja enää olisi pieni hetki ennen Nami Namasten porttia. Ja mikä maailma portin takaa paljastuikaan, Ne kuvat joita olin paikasta nähyt, ja ne kirjoitukset mitä olin lukenut olivat omin silmin, makuaistein ja sielun koettuna vieläkin upeammat. Miten onnelliselta hetken aikaa elämä tuntuikaan, se fiilis kun koet jotain sykähdyttävää kaikilla aisteillasi ja olet läsnä juuri siinä ajattelematta ja olematta mitään muuta. Nami Namastessa on taikaa.


Namastessa tarjottu ja tehty ruoka, niin aamupala, lounas, ja illalliset, siis kaikki huippua ja myös uusia makuja itselle, mahtava ruokataivas. Namastessa osallistuin kokkauskurssille, jonka veti Namasten kokki, hollantilainen Albert, hitsi miten mainio tyyppi! Albert kertoi niin monta pikkuniksiä mitä ei ikinä kokkikirjoissa lue tai resepteissä kerrota, että olisi pitänyt nauhoittaa koko kolmituntinen kokkaussessio vaikka podcastiksi. Sekin esimerkiksi, että olen käyttänyt foliota aina vääripäin :D Sikke on julkaissut Nami Namaste kokkauskirjan, josta kokkikurssin reseptit olivatkin kätevästi, ja jonka tietysti ostin muistoksi mukaan. Se on nyt mun the coffee table book, ja sunnuntaiaamukahvi seurani.


Ensimmäisenä reseptinä kokkailin Sikken kirjasta Dutch Baby - pannarin, sillä ajankohta on sille on just nyt, omppujahan piisaa! Onnistui hyvin, pannari kohoaa ja kumpuilee uunissa, ja lässähtää heti uunista tulon jälkeen, mutta kauniisti lässähti. Määrästä valmistui 2kpl  pyöreitä pannareita, sillä käytin pieniä alle 20cm halkaisijaltaan olevia pyöreitä vuokia. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään uuninkestävää paistinpannua.



Dutch Baby - hollantilainen pannukakku, (Sikken ohje)

Omenatäyte:
1 rkl voita
2 omenaa ( käytin ainakin 5 pientä omenaa) ohuiksi lohkoiksi leikattuna ja kuorittuna
1-2rkl hunajaa
1cm tuoretta inkivääriä raasteena
1 appelsiinini kuori raastettuna

Taikina:
3 munaa
2dl maitoia
2dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1tl kardemummaa
1tl vaniljasokeria tai muuta vaniljaa
ripaus suolaa

Sulata voi kuplivaksi uuninkestävässä paistinpanussa ja paista omenalohkoja kunnes voi on imeytynyt niihin, lisää hunaja, inkivääri ja appelsiinin kuori ja anna karamellisoitua hetki. Ota pannu pois liedeltä. Tee taikina yhdistämällä kaikki aineet, sekoita mutta älä vatkaa. Kaada taikina paistinpannulle, omenalohkojen päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunes taikina kypsää ja omenalohkot ruskettuneita. Nauti lämpimänä tomusokerin ja vaikka vaniljajäätelön kanssa.

lauantai 18. elokuuta 2018

Ite tein: Mustikkapullat

Mustikkasaalis tänä vuonna on todella onneton. Ne vähät mitä on saanut poimittua, olen tuoreeltaan syönyt, mutta eihän ne kuivuudesta kärsineet marjat oikein maistu sellaisenaan, siksi olikin hyvä heittää pari desiä näiden mustikkapullien täytteeksi. Tämä muuten taitaa olla ihan ensimmäinen kerta kun leivoin tällaisiä perinteisiä pyöreitä marjapullia. Ohjeen ja inspiraation sain Olgan pullakirjasta, josta olen aikasemmin tehnyt tämän mustikkaisen kranssin. Nämä pullat onnistuivat huippuhyvin, taikina onnistui jetsulleen, ja täytemassa myös. Tuossa pullakirjassa on hyviä vinkkejä, sillä pullaa kun tulee tehtyä niin harvoin niin kaikki niksit pitää aina kerrata uudelleen. :D

 Kuvissa pullat näyttävät vähän lyttänältä, sillä ne olivat matkanneet hellekelissä repussa hölskyen eväänä rantakallioille. Mutta se ei makua haitannut :D


Olgan mustikkapullat, 24 kpl isoja pullia:

Perinteinen vehnäpullataikina:
5 dl maitoa
50g tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
150g pehmeää voita
n. 16 dl vehnäjauhoja

täyte:
2dl kermaviiliä
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja
5 dl mustikoita

extra-
murupäällyste ( ilmankin siis pärjää ;) ):
25g pehmeää voita
1 dl sokeia
1dl vehnäjauhoja

Sekoita isossa kulhossa kädenlämpöinen maito, hiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää kananmunat. Lisää jauhoja aina vähitellen, ja vatkaa taikinaa puuhaarukalla, kun se on liian paksua ja raskasta, iske käsi taikinaan. Vaivaa pehmeä voi taikinaan vuorotellen loppujauhojen kanssa, ja vaivaa kunnes taikina alkaa irtoamaan kulhon reunoista. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa leivinliinan alla.

Leivo sitten taikinasta 24 pyöreää pullaa, ja laita ne leivinpaperin päälle ja leivinliinan alle ja anna kohta vielä noin 20 minuuttia. Tee täyte ja mikäli vielä intoa riittää murupäällyste: Sekoita ensin kaikki muut täytteenaineet keskenään paitsi mustikat, ja lisää vasta loppuvaiheessa mustikat. Murupäällysteessä nypi voi sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Paina kohonneisiin pulliin jauhoitetulla juomalasinpohjalla syvennykset, voitele reunat munalla ja täytä ne noin 1 rkl per pulla. Ripottele lopuksi murupäälystettä tai vaikka vain kidesokeria pullien päälle. Paista pullia 190 asteessa noin 15 minuuttia, tai kunnes ovat kullanruskeita.