Sikke Sumarin ja Pipsa Hurmerinnan luotsaama Sikke's rafla on vasta muutaman kuukauden ikäinen ja itseasiassa nyt heinäkuun kesälomilla, mutta muutama sananen tänne bloginkin puolelle Sikkelästä.
Aivan kesäkuun viimeisinä päivinä tuli nimittäin fiiisteltyä alkavaa kesää täällä Tehtaankadun ja Perämiehenkadun kulmalla parhaassa ystäväseurassa. Paikka kyllä osasi vakuuttaa meidät, joten kun lomat loppuu ihan justiinsa, niin näkisin, että oikein piankin vosin olla bookkaamassa iltaa tänne, vaikka hyviä rafloja ja uusia-vanhoja paikkoja riittää rutkasti listattuna. Tässä alla tuon kesäkuisen illan kulkua.
Aloitimme illan paikan nimikkodrinkeillä, Sikke ja Pipsa heidän nimensä tietysti olivat. Pöytään tuotiin myös leipäkori, mutta leivissä paikka ei loista itseään kuuhun (Sikken aamusämpylät Naminamastessa nautittuna vähintään kuuhun ja takas), vaan itse ruoissa se juttu on.
Oma alkuruokani oli viehättävän kaunis valko-vihreä ilmestys lautasella. Tämä oli se somessakin kehuttu mozzarella, suolasitruunalla ja sokeriherneellä. Ja oli muuten oikein ihana suussakin koettuna. Toki tuo pikku zucchinin kukkakin tuli syötyä. Pöytäseurueessa myhäiltiin myös hyväksyttävästi, sillä edessä toisilla oli tartar-annos, jonka varmsti otan sitten ensikerralla...annoskateushan se iski :P
Pääruokana kaikki päädyimme pastaan, joka oli aika lailla kuin italialaisen mamman tekemää. Canneloneja joissa parmankinkkua, ricottajuustoa ja pinaattia, maukas tomaattipohja. Tätä voisi kutsua siksi comfortfoodiksi. Sikke'sin ravintolan yhtenä konseptina on pastasunnuntait. Tämä pasta annos ainakin vakuuttaa minut, pastasunnuntaita voisin todellakin mennä viettämään joku myrsykyisä syyssuunnuntai!
Jälkkärinä ricottamunkit raparperihillokkella ja kermavaahdolla oli kyllä aivan herkku! Vaikka munkki illallisen jälkiruokana ei tulisi itselle ensimmäisenä eikä toisenakaan mieleen, oli tästä somessa kiirineet munkki-kehut sen verran vakuuttavat, että päädyin nämä tilaamaan. Omnom! Hitusen raikkaampi vaihtoehto oli kaunis pavlova, mutta munkki on must.
Kaikki annokset olivat sopivan kokoisia, huollitellun ja kauniin näköisiä ja rehdin makuisia. Pipsa piipahteli salin puolella tuomassa annoksia, Sikkekin ilmestyi loppuillasta ja napakasti kääräisi hihojaan ja uusi pöytäseurue saatiin istutettua nopsasti paikalleen edellisten lähtiessä. Salissa pyöri myös tuttua henkilökuntaa Naminamasteesta, jossa viime syksynä kävin lataamassa voimaa. Täpö täyteen bookattu oli tämäkin ilta, varauksen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
Tädet: 4 ja puoli
Aivan kesäkuun viimeisinä päivinä tuli nimittäin fiiisteltyä alkavaa kesää täällä Tehtaankadun ja Perämiehenkadun kulmalla parhaassa ystäväseurassa. Paikka kyllä osasi vakuuttaa meidät, joten kun lomat loppuu ihan justiinsa, niin näkisin, että oikein piankin vosin olla bookkaamassa iltaa tänne, vaikka hyviä rafloja ja uusia-vanhoja paikkoja riittää rutkasti listattuna. Tässä alla tuon kesäkuisen illan kulkua.
Aloitimme illan paikan nimikkodrinkeillä, Sikke ja Pipsa heidän nimensä tietysti olivat. Pöytään tuotiin myös leipäkori, mutta leivissä paikka ei loista itseään kuuhun (Sikken aamusämpylät Naminamastessa nautittuna vähintään kuuhun ja takas), vaan itse ruoissa se juttu on.
Oma alkuruokani oli viehättävän kaunis valko-vihreä ilmestys lautasella. Tämä oli se somessakin kehuttu mozzarella, suolasitruunalla ja sokeriherneellä. Ja oli muuten oikein ihana suussakin koettuna. Toki tuo pikku zucchinin kukkakin tuli syötyä. Pöytäseurueessa myhäiltiin myös hyväksyttävästi, sillä edessä toisilla oli tartar-annos, jonka varmsti otan sitten ensikerralla...annoskateushan se iski :P
Pääruokana kaikki päädyimme pastaan, joka oli aika lailla kuin italialaisen mamman tekemää. Canneloneja joissa parmankinkkua, ricottajuustoa ja pinaattia, maukas tomaattipohja. Tätä voisi kutsua siksi comfortfoodiksi. Sikke'sin ravintolan yhtenä konseptina on pastasunnuntait. Tämä pasta annos ainakin vakuuttaa minut, pastasunnuntaita voisin todellakin mennä viettämään joku myrsykyisä syyssuunnuntai!
Jälkkärinä ricottamunkit raparperihillokkella ja kermavaahdolla oli kyllä aivan herkku! Vaikka munkki illallisen jälkiruokana ei tulisi itselle ensimmäisenä eikä toisenakaan mieleen, oli tästä somessa kiirineet munkki-kehut sen verran vakuuttavat, että päädyin nämä tilaamaan. Omnom! Hitusen raikkaampi vaihtoehto oli kaunis pavlova, mutta munkki on must.
Kaikki annokset olivat sopivan kokoisia, huollitellun ja kauniin näköisiä ja rehdin makuisia. Pipsa piipahteli salin puolella tuomassa annoksia, Sikkekin ilmestyi loppuillasta ja napakasti kääräisi hihojaan ja uusi pöytäseurue saatiin istutettua nopsasti paikalleen edellisten lähtiessä. Salissa pyöri myös tuttua henkilökuntaa Naminamasteesta, jossa viime syksynä kävin lataamassa voimaa. Täpö täyteen bookattu oli tämäkin ilta, varauksen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
Tädet: 4 ja puoli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti