Alku ja rauhallisen lounaan kulku ei sujut ihan kuin olisimme toivoneet. Jotenkin kummasti meidät istutettiin aivan kiinni (pöytää kyllä vedettiin 10 senttiä erilleen) kahden hengen rouvaseurueesta. Vapaita pöytiä olisi ollut yli puoli salia, eivätkä ne täyttyneet meidän tulonkaan jälkeen. No, ok eipä siinä mitään, mutta lounaan kuluessa rouvasten äänet kohosivat ja talonyhtiön hallituksen salaisuudet ja muut tärkeilyjorinat kohosivat jo omankin puheen yli. Tuli aika nolo olo. Vaikka kuinka yritti pitää omaa keskustelua yllä ja olla välittämättä viereisestä melusaasteesta. Sori nyt vaan, mutta tällainen latistaa tunnelmaa aika lailla. Muuten palvelu oli ystävällistä, annokset tulivat aika tasa tahtiin, mutta ei ikinä kovinkaan nopeasti edellisen jälkeen. Mikään quick-lunch ei siis ole kyseessä. Jälkkäriä jouduimme odottamaan kummallisen pitkään. Kyllähän siinä neljässä ruokalajissa pari tuntia vierähti helposti.
Otimme kummatkin liitutaululta löytyneen päivän suositusmenun johon kuului kolme suolaista ja yksi makea. Hintaa setille oli 35 euroa. Erikseen Emon pienet ja kepeät annokset maksavat kympin, ja Emon tarjoilijan mukaan nälkä lähtee 3-4 annoksellaa per syöjä. Meillä oli juuri sopiva olo menun jälkeen. Eli suositus osui nappiin. Alkuun söimme lohi chevicheä Emon tyyliin ja paperipussissa tuotiin myös maukkaat lämpimät vahvasti kuminalla maustetut leipäviipaleet ja yrttilevite. Leipiä olisi voinut löytyä pussista enemmänkin kuin yhdet, varsinkin kun annosten välissä oli runsaasti aikaa natusteluun. Chevichelle oli omat kovat odotukset mielikuvissa, mutta Emon tyyli ei osunnut sinne. Lohi tarjottiin salaatinlehden ja avocado/sinappitahnan kanssa. Lohi olisi kaivannut enemmän suolaa ja raikkautta vaikkapa sitruunasta. Avocadon maku oli hukkunut mausteisiin.
Seuraavana saimme hyvin syksyyn sopivaa sienirisottoa. Annos oli sitä mitä pitikin. Oikein hyvä, perinteikäs ja sienisattumia oli isosti.
Sitten oli vuorossa annos josta löytyi suupalaset hitaasti haudutettua karitsan entrecôteta ja kukkakaaligratiinia. Liha oli suussasulavaa ja gratiini mukavan juustoinen ja kermainen. Omenainen pyre sopi hyvin lampaalle.
Jälkkäri, omenajäätelöä ja vaniljapannacottaa sekä makeaa omanahilloa tuli suuren syvän kulhon pohjalla. Neiti oli tietenkin ilmoittanut pähkinäallergian, Emossa tämä noteerattiin niin, että kivat rapsakat pähkinäelementit oli jätetty pois annoksesta. Annoksen ulkonäkö oli laimea. Ihan vaikka keksimurut olisivat rittääneet tekemään onnelliseksi. Jälkkäri oli seuralaisen mielestä vähän liian makea. Neidille sopiva.
Emon lounas henki hyvin syksyä ja annokset olivat perinteistä tyyliä joka uppoaa varmasti monelle. Murkinoissa ei ole mitään vikaa, mutta jotain yllättävää tai huippua sitä jäi kaipaamaan. Me molemmat äidin (joka harvemmin käy ravintoloissa) kanssa olimme tätä mieltä. Ehkä meininki on toinen illalla? Ja viinilasilliselle viihtyisän näköiselle gastrobaarin puolelle vielä joku kerta. Mutta seuraavaksi jostain toisesta ovesta sisään.
Tähdet: 3 ja puoli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti