Chef & Sommelier 6.4.13

Kolmas kerta toden sanoo, (ja riittävän aikainen varaaminen) ja saimme pöydän pienestä ja kodikkaasta Chef & Sommelierista, Helsingin kauniilta Huvilakadulta. Luomua, lähiruokaa, joka ainesosan hyödyntämistä, näitä sanoja on kuullut monesti Chef & Sommelieriin liittyen. Ravintolan hyvä maine ja palkitseminen vuoden ravintolaksi antoi odottaa huippuiltaa ja sellainenhan siitä tulikin. Ravintolaan tunnelmaa loi lähekkäin sijoitetut pöydät sekä keittiön avonaisuus. Kiva oli välillä kurkkia keittiön puuhasteluja ja uteliaasti lähipöytien annoksia.

C & S:n menussa oli mahdollisuus neljän viiva yhdeksän ruokalajin kokonaisuuteen. Me otimme neljän versiot juustoilla. Hieman sekoitimme esimerkkikokonaisuuksia, kun sellaiseen kannustettiin. Joka tapauksessa keittiön tervehdyksenä saimme osterinkuoressa tarjoiltuna kalaa (mutta äsh, ei enää muista mitä se oli), josta löytyi havun makua, maku oli kuulemma peräisin ihan korttelin parin etäisyydellä olevista kirkkopuiston kuusista (:D) Samalla maistelimme oikein mukavan makuista luomu-Cavaa, Vall Dolinaa, jota Sommelier Johan Borgar suositteli. Mitään viinipakettia ei hänellä ollut tarjota meille, vaan paljon järkevämmin pari lasillista, jotka sopisivat aina parin annoksen kanssa nautittavaksi. Passaa paremmin kuin hyvin.

Alkuruuaksi kummatkin otimme Ahvenanmaan karitsatartarin. Liha suli suuhun. Jamskis. Ja entäs leivät. toinen jamskis. Alkuruokien kanssa joimme sommelierin ehdottamaa valkoista, olipa sekin hyvää.

Seuraava ruoka oli Jiillä gnoccheja ja savubrietä. Hetki meni miettiessä mitenköhän tuo juusto mahtaa olla annoksessa, ja mainiona vaahtona se lautaselta löytyi. Annos oli huippu ja maut soljuivat suuhun. Neidillä oli lautasella siikaa ja sinisimpukkaa. Annoksessa oli myös rapsakkaa vihreää eksottista hieman ruokomaista kasvia, nimi ei millään enää muistu mieleen. Annos oli pehmeä, silkkisen makuinen.

Pääruoaksi otimme kummatkin porsasta ja maa-artisokkaa -annoksen. Annos oli ulkonäöltään hieman väritön, tai kaikki ainekset lautasella toistivat ruskeaa. Porsasta kuin myös maa-artisokkaa oli lautasella neljänä eri versiona. Ehkäpä hitusen liikaa variaatioita sisäistettäväksi yhdessä annoksessa. Maut olivat kyllä hyviä. Maa-artisokan chipsit toivat hyvää rapeutta ja välirouskutettavaa. Pääruokaviinivalinnat osuivat nappiin. Hienot olivat myös viinien värit.

Seuraavaksi maisteltiin suomalaisia juustoja ja sitten puhdistetiin suut kirpsakaalla marjasorbeella. Yhden hengen juustolautanen riitti meille hyvin jaettavaksi näin maisteluun, kunnon juustofani tarvitsee kyllä oman annoksensa. Juustojen kanssa saimme pastakonella tehtyä näkkäriä.

Jälkkäriksi Papu valitsi valkosuklaata ja herukkaa -annoksen, joka oli hyvä lopetus illalliselle. Herukka ja valkosuklaa, kumpikaan ei ole neidin lemppareita yksistään ja sellaisenaan syötynä, mutta hitsit, kombinaatio kyllä rokkasi hyvin. Jiin spelttiä ja lakritsia annos oli jännittävä ja aikasta superi. Jälkkärit olivatkin ehdottomat illan lempparit

Intohimoa ja innostusta ei voinut olla aistimatta ravintolan tunnelmasta. Hienoa kuinka keittiöpäällikkö Sasu Laukkanen kertoi pitkiä tarinoita leivän valmistuksesta tai kuinka henkilökunnan pukutiloissa kuivatetaan yrttiniput. Kokit tulivat myös vuorollansa tarjoilemaan omat annoksensa ja samalla kertoivat annoksesta sanoin "ja sitten mä laitoin tätä ja sitten mä paistoin tuota". Eräänlainen hieno elämys illallinen oli. Muuta ei voi sanoa kuin kannattaa kokea tämä itse.

4½ tähteä