Vuoden viimeinen ravintolakäynti oli juuri ennen joulua ja paikkana "koko vuoden jo pitänyt käydä" ravintola Atelje Finne Helsingin keskustassa. Atelje Finnestä lähti vatsa tyytyväisenä, ruoka oli konstailematonta ja reipasta mutta samalla tyylikästä. Tunnelmaltaan kotoisa ja mysigt ravintola sopi hyvin joululoman aloitukseksi.
Atelje Finnessä on tosiaan mukava, Alvar Aaltomainen, simppeli miljöö. Ateljee nimi viittaa taiteeseen, ja tila onkin ollut kuvanveistäjä Gunnar Finnen ateljeena. Monen monta puurelieffiä ja patsasta löytyi seiniltä, sekä ainakin yksi lentävä täytetty pöllö roikkui ravintolan katossa. Tilasa on myös pieni parvi, jonne muutama seurue mahtuu, sieltä olikin kiva tarkkailla alas päässaliin ja kaikenmoista taide-esineistöä. Ihan paras paikka koko ravintolassa. Kannattaapa kysyä pöytävarausta tehdessä. Hämyinen tunnelmavalaisitus passaa näin talviaikaan mainiosti. (Vaikka aiheuttaakin samalla ruokabloggarille harmaita hiuksia).
Varsin onnistuneita ruoka-annoksia kannettiin eteen. Tykästyin kovin kuumiin alkumaljoihin, omenamehu-rommiglögeihin, idea pitää napata omaan keittiöön! Nams. Menu on sopivan kompakti, noin 4-5 vaihtoehtoa kulloisellekkin alku-, pää- ja jälkiruualle. Alkupalana herkullinen kylmä annos savusiikaa ja kukkakaalipyrettä. Ihania pikku sämpylöitä tuli naposteltua muutama, ja näitä tuotiin pöytään lisään pyytämättä :) Siitä iso plussa ravintolalle. Riesling oli onnistunut valinta. Pääruokana neidillä oli päivän kala, nieriää, ja seuralaisella possunposkea. Murea liha oli mainiota, ja kala myöskin oivasti kypsä, melko tavanomainen annos kuitenkin oli, vaikka paksoi, kiinankaalin sukulaisrehu oli lautasella villinä korttina. Annokset olivat runsaat ja täyttävät, jopa isot! Muusi ja kermaperunat täyttivät masuja entisestään, joten piti himmailla ennen jälkkäriä hetki. Lakritsi crème brûlée oli sekin reilun kokoinen vati joka sai makeanhimon kuriin. Pullavanukas, oli hauska ja nostalginen jälkkäri. Vähän kuin pappilan hätävara. Himpun verran yli 100 euroa oli lasku alkuglögeillä ja kahdella viinilasilla ja kahdella menulla.
Parasta Finnessä oli tunnelmallinen miljöö jota mielellään ihaili, ruoka hyvää ja perinteikästä sekä laadukasta. Hauska oli huomata, että paikalla oli niin nuoria kuin vanhempia seurueita pikkujouluilemassa. Uuden vuoden 2016 ensimmäinen ravintola onkin sitten jo ihan muutaman päivän kuluttua, vuoden ensimmäisenä päivänä. Sitä ei löydy vielä kirjoista, eikä kovin montaa arvosteluakaan ole vielä paikasta näkynyt, joten jännä uusi paikka on luvassa!
Tähdet: 4
Atelje Finnessä on tosiaan mukava, Alvar Aaltomainen, simppeli miljöö. Ateljee nimi viittaa taiteeseen, ja tila onkin ollut kuvanveistäjä Gunnar Finnen ateljeena. Monen monta puurelieffiä ja patsasta löytyi seiniltä, sekä ainakin yksi lentävä täytetty pöllö roikkui ravintolan katossa. Tilasa on myös pieni parvi, jonne muutama seurue mahtuu, sieltä olikin kiva tarkkailla alas päässaliin ja kaikenmoista taide-esineistöä. Ihan paras paikka koko ravintolassa. Kannattaapa kysyä pöytävarausta tehdessä. Hämyinen tunnelmavalaisitus passaa näin talviaikaan mainiosti. (Vaikka aiheuttaakin samalla ruokabloggarille harmaita hiuksia).
Varsin onnistuneita ruoka-annoksia kannettiin eteen. Tykästyin kovin kuumiin alkumaljoihin, omenamehu-rommiglögeihin, idea pitää napata omaan keittiöön! Nams. Menu on sopivan kompakti, noin 4-5 vaihtoehtoa kulloisellekkin alku-, pää- ja jälkiruualle. Alkupalana herkullinen kylmä annos savusiikaa ja kukkakaalipyrettä. Ihania pikku sämpylöitä tuli naposteltua muutama, ja näitä tuotiin pöytään lisään pyytämättä :) Siitä iso plussa ravintolalle. Riesling oli onnistunut valinta. Pääruokana neidillä oli päivän kala, nieriää, ja seuralaisella possunposkea. Murea liha oli mainiota, ja kala myöskin oivasti kypsä, melko tavanomainen annos kuitenkin oli, vaikka paksoi, kiinankaalin sukulaisrehu oli lautasella villinä korttina. Annokset olivat runsaat ja täyttävät, jopa isot! Muusi ja kermaperunat täyttivät masuja entisestään, joten piti himmailla ennen jälkkäriä hetki. Lakritsi crème brûlée oli sekin reilun kokoinen vati joka sai makeanhimon kuriin. Pullavanukas, oli hauska ja nostalginen jälkkäri. Vähän kuin pappilan hätävara. Himpun verran yli 100 euroa oli lasku alkuglögeillä ja kahdella viinilasilla ja kahdella menulla.
Parasta Finnessä oli tunnelmallinen miljöö jota mielellään ihaili, ruoka hyvää ja perinteikästä sekä laadukasta. Hauska oli huomata, että paikalla oli niin nuoria kuin vanhempia seurueita pikkujouluilemassa. Uuden vuoden 2016 ensimmäinen ravintola onkin sitten jo ihan muutaman päivän kuluttua, vuoden ensimmäisenä päivänä. Sitä ei löydy vielä kirjoista, eikä kovin montaa arvosteluakaan ole vielä paikasta näkynyt, joten jännä uusi paikka on luvassa!
Tähdet: 4
Täällä tulee ihan liian harvoin käytyä vaikka se tuossa naapurustosta löytyykin eikä ole k o s k a a n pettänyt. Kiitos muistutuksesta :-)
VastaaPoista