Kuvat talteen ja ruokastailausta Ravintola Emossa

Nti Papu osallistui hetki sitten varsin mielenkiintoiselle ja ajankohtaiselle luennolle. Pienelle joukolle bloggareita oli nimittäin järjestetty Googlelta tietoisku Googlen kuvat-palvelusta, ja samalla saimme niksejä ruokakuvaukseen ammattivalokuvaajalta ja ruokatoimittajalta. Tapahtuma pidettiin Ravintola Emossa, tilausravintolan puolella. Kohinaa oli kiitettävästi ilmassa (=kuvissa), mutta sitä tämä nyt on tähän aikaan vuodesta, pimeää enemmän tai vähemmän, ammattilaisetkin totesivat.

Googlen tutkimuksen mukaan eniten kuvataan ihmisiä, mutta mikä onkaan toisena tuleva kuvauskohde, ruoka! Maailman paikoista taas kuvatuin kaupunki on Pariisi. Mutta mihin tallennat kaikki kuvasi? Pyörivätkö ne vain koneella? Milloin viimeksi varmuuskopioit ulkoiselle kovalevyllesi kuvat? Vai oletko edistyksellisesti tallentanut kopiot kuvista pilveen? Yksi pilviversio on siis Google kuvat. Jos puhelin, kone tai ulkonen boxi kosahtaa tai joutuu varkaiden käsiin, säilyvät kuvat pilvessä tallessa. Parastahan on säilyttää kuvia tallessa ainakin parissa paikkaa, ja muistaa tosiaan tehdä niitä varmuuskopiointeja... Nyt kaikki, viiden minsan varmuuskopiontitauko, ja boxit raksuttamaan taustalle...

kuva: Zipipop Freud

Meillä omat kuvat tallentuvat RAW-muotoon. Ne vievät enemmän tilaa kuin perinteiset JPG-kuvat, mutta kuvien jälkikäsittely on tällöin huomattavasti monipuolisempaa. Kuvia säilötään tällä hetkellä parissa muutaman teratavun kokoisessa ulkoisessa boksissa. Kännykkäkuvat pyörivät pilvessä, ja juuri kännykkäkuville pilvitallennus onkin loistava. Pilveen on helppo tallentaa suuria määriä, kuvia päsee jakamaan ja katsomaan myös muilta laitteilta. Sopii hyvin normaalille valokuvaajalle, sitten kun laukauksia alkaa tippumaan enemmän ja tallennusmuotokin on paljon tilaa vievä RAW, täytyy harkita lisätilan hankkimista...

Tietopaketin jälkeen alkoi hauskin osuus, nimittäin ruokastailaaminen, saimme etemme tyhjän lautasen ja viereen toisen, jossa annoksen kaikki komponentit pötköttivät rivissä. Tarkoitus oli nyt asetella sormin annos lautaselle  omalla tyylillä, ja lopulta syödä herkut suihinsa. Hörppäys viiniä ja sormet saveen! Alkuruokana toimi sokerisuolattu lohi, jättikatkaravut ja vihreät kasvikset sekä yrtit. Matta mustalla lautasella värit oikein loistivat ja piti vain äkkiä sörkkiä ainekset lautaselle, jotta pääsi maistamaan. Ja huippuahan sieltä keittiöstä oli meille kannettu. Om nam!

Pääruokana oli friteerattua häränkieltä ja häntää, ja lautanen vaihtui hiukan rustikkisemmaksi ja sulautui samalla myös ruoka-ainesten väreihin. Omiani minuutissa kyhättyjä lautasannoksia ei kyllä kehtaisi maksaville Emon asiakkaille kiikuttaa, mutta onneksi nämä saikin syödä itse... :D

Jälkkäri, porkkanakakku tyrnisorbetilla ja hedelmillä aseteltiin valkoiselle isolle ruokalautaselle. Kotona sitä aina laittaa isonkin kakkupalan pienelle lautaselle, mutta miksipä ei kokoaisi jälkkärin ilmavasti ihan isolle ruokalautaselle. Mahtuisi sitten jäätelöä viereen kaksin verroin... ;)

Stailauksesta jäi myös mieleen valon merkitys ja heijastimen tärkeys. Leivinpaperi ja lakana toimivat esimerkiksi salamavalon hajauttajina. Vaikka kotona onkin heijastinta, jalustaa, harmaakorttia ja muuta härpäkettä, ei aina ole aikaa asetella värkkejä paikoilleen. Ruoka tehdään kotioloissa, ja aina syötäväksi, haaleana jos ei sitten lämpimänä...


Ensimmäinen kuva: Zipipop Freud