tiistai 3. syyskuuta 2013

Postres 23.8.13

Toissa perjantaina illastimme neidin synttäreiden merkeissä ravintola Postresissa, Eteläespalla. Postres oli "synttäriyllätys" kuten viimevuoden Demo, mutta tänäkin vuonna neiti meni pilaamaan yllätyksen ja arvasi paikan :D. Yllättipä kuitenkin Postres, ruoka oli mainiota, viinit mitä erikoisempia, paikka kaunis ja tunnelmallinen, varsinkin kun ilta pääsi hämärtymään. Tarjoilupuolesta ei muutakuin positiivista palautetta. Ystävällistä ja sopivan rentoa ja tyylikästä samaan aikaan.

Alkuun kilistimme kuohareilla, ja napostelimme tervehdykset. Suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja tämän jälkeen pöytään tuotiin vielä ruskea kukkaruukku, jonka leipämuru"multaan" ja kermaviilisoosiin pystyi dippailemaan porkkanaa ja salaattia. Saimme myös kirjekuoret eteemme joista raapaisimme esiin menun. Kirjekuoren ja menun sai pitää muistona, joka oli varsin kiva juttu!



Valitsimme neljän ruokalajin menuun puolikkaalla viinipaketilla, ja tämä todellakin riitti masuillemme, enempää ei olisi enää kyennyt nauttimaan. Näissäkin riitti väliruokineen aistittavaa, maistittavaa ja syötävää koko illaksi. Saimme valita itse miten monesta alku, pää ja jälkkäristä menuu tulisi koostumaan, ja valitsimme setiksi yhden alkuruuan, kaksi pääruokaa ja yhden jälkiruuan. Kaikki annokset kuulostivat hyviltä paperilla joten päätös ei ollut helppo.

Ennen varsinaista alkuruokaa saimme lisää tervehdyksiä: pienessä säilyketölkissä savustettua "nimi jo unohtunut" fisua (vahva-arominen savu pöllähti hienosti purkkia avatessa) sekä härkäpapua, juustoa ja perunakroketit. Huomaa hauska esillepano herneenkuoressa! Leipäsetistä kerrottakoon sen verran, että pikkulimppu oli huippua! Makeaa ja tahmakkaa johon sipaistiin vatkattua voita kruunuksi, naapuripöytään tätä tilattiin vielä extra satsi, joten muutkin ruokailijat taisivat tykätä. Muut leivät, rapeakuorinen vaalea ja fenkolinäkkäri jäivät limpulle kakkoseksi, vaikkakin oikein hyviä nekin olivat.



Sitten alkuruokiin, neidin annoksesta löytyi perunaa, kantarellia ja voikastiketta. Hyvä pehmeä aloitus ja kaunis keraaminen lautanen! Viininä tälle oli sommellier valinnut Dr. Bürklin-Wolfin, rieslinginin, vuodelta 1998 (ainoa viini jonka tiedot jäi muistiin), viini oli melkein jo oranssin sävyinen, maussa ja tuoksussa vahva petrooli. Makuelämys oli aivan uusi ja erikoinen, mutta mielettömän hyvä, ehdottomasti illan lemppariviini outoudellaan joka parani vain mitä enemmän maisteli. Tällaisia yllätyksiä on mahtava saada eteensä maistettavaksi myös juomien osalta. Jiin aloitus oli maukas härkätartar, katkaravuilla ja karviaisilla, jännä toimiva yhdistelmä, ja settiin kuului vielä purjo jonka sisältä sai kaivaa mätiä tartarille. Tämän annoksen viiniksi oli valittu rose-viini. Maistui hyvin perinteiseltä roselta, sanoi hän joka suosii punaviinejä ;).



Seuraavaksi ensimmäinen pääruoistamme, piikkikampelaa, parsakaalia, vesikrassia -annos. Varsin vihreän värinen setti oli aseteltu jännästi lautaselle, tai siis sen reunoille. Parsakaalisose osoittautui varsin vahvan maun omaavaksi, vesikrassikastike ja kampela sopivat toisilleen. Piikkikampelan kanssa joimme ranskalaista valkoviiniä joka oli kova ja terävä, Jii tykkäs mutta neiti ei.

Sitten oli aika toisen pääruoan, Ankkaa kahdella tapaa ja kahdella lautasella, perinteiset mureat fileet isolla lautasella pääosassa ja Jiin suosikeina, toisella pikkulautasella ankka-confit punaherukoiden kanssa, josta neiti tykkäsi enemmän. Annos oli kyllä sen kokoinen, että ilman confittiakin olisi pärjännyt. Ankan kanssa joimme taas tosi erikoista punaviiniä, se nimittäin tuntui hieman tuliselta suussa! Mielenkiintoista!


Pääruokien väliin nautimme suunraikastajaa, sitruuna-inkivääri limua. Toimii.

Välijälkkärinä ketunleipäjäätelöä ja marjavaahtoa, nami.

Jälkkäriksi Jii valitsi aprikoosin ja Peltolan blue -yhdistelmän. Juustofanien ainoa oikea jälkiruoka. Juusto oli raastettuna sopivan mietoa, olisiko sitten liiankin mietoa sinihomejuuston suurkuluttajille.  Jälkkäriviini oli mätsätty hyvin, mutta se ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin se jota Sommelier Jiille aluksi vahingossa tarjoili kun muisteli jälkkärin väärin (pääsipä nauttimaan molemmista ;). Neidin jälkiruoka koostui miniletuista, sitruunakastikkeesta ja vadelmista niin kokonaisina kuin jäädykkeenä. Ihanan raikas ja loppukesän tunnelma lautasella. Superhyvä, marjaisa ja erittäin makea jälkiruokaviini tarjottiin tämän kanssa. Herkku!



Lopuksi vielä kahvia ja suklaamoussepallerot tyrmäystipolla tyrnitipoilla. Sitten olikin sen verran tyrmätty olo että oli pakko hengähtää hetki ennen kuin jaksoi vetäytyä ulos ravintolasta :) Onneksi on kuvat, näin jälkikäteen on hienoa nauttia vielä visuaalisesti Postresin illasta. Tykkäsimme erityisesti alkuruoista ja jälkkäreistä, pääruoat jäivät hitusen näiden varjoon. Viinipaketti kannattaa ehdottomasti tlata puolikkaana ja olla avoin kaikille erikoisuuksille :D. Suosittelemme Postresia spesiaalin päivän illallispaikaksi.

Tähdet: 4 1/2

1 kommentti:

  1. Herkullisen näköistä.

    Joitain vuosia sitten olimme hääpäivää viettämässä Postresissa. Ruoka oli herkullista, mutta palvelu hieman jäykähköä. Mukavaa jos palvelukin on nyt rentoutunut.

    VastaaPoista