Tokyo 55 19.1.13

Olimme lauantaina suuntaamassa keikalle Kulttuuritehdas Korjaamolle Töölööseen, ja piti löytää jokin kiva ruokapaikka siltä suunnalta. Saimme suositteluita Tokyo 55 -ravintolasta, joten suuntasimme sinne myöhäisille susheille (eikö klo 21 ole myöhäistä suomalaisille).

Tokyo 55 antoi meille tahmaisen vastaanoton, odottelimme ovenraossa ikuisuudelta tuntuvan viisiminuuttisen. Ohi kirmasi henkilökuntaa, mutta yksikään ei yrittänyt ottaa meihin edes katsekontaktia...voisi kai sitä toivottaa edes tervetulleeksi ja pyytää odottamaan hetkisen, vaikka olisikin kova kiire hoitamaan omia asiakkaita. Lopulta ravintolan aidosti iloisin tarjoilija tuli kysymään palvellaanko meitä jo ja ohjasi pöytään. Häneltä saimmekin parasta palvelua illan aikana. Tokyossa oli kansainvälinen tunnelma. Naapuripöydissä puhuttiin englantia, ruotinruotsia ja hieman venäjääkin, suomea vähiten!

Paikka oli sisutukseltaan lämmin ja moderni yleisilmeeltään. Ohuilla tummilla verhoilla pitkä kahden hengen pöytärivistö oli jaoteltu pienempiin tunnelmallisiin kolohin. Jättikokoinen skriini akvaariokalojen uiskentelusta pyöri portaikon yläpuolella. Sushihmestareiden sushien pyörittelyä pystyi salista käsin seuraamaan. Jämptisti ja jatkuvalla tahdilla niitä syntyi. Kaikki miekkosten käsistä syntyneet sushiannokset näyttivät superherkullisita.

Lähdimme sillä mielellä, että myös pääruokalistaa kokeillaan, joten otimme alkuun vain pienet viiden kappaleen Nigiri-annokset. Jiin liekitetyissä nigireissä löytyi, lohta, ankeriasta, tonnikalaa, meribassia ja rapua. Neidillä oli lohta, eri lisukkeella. Kypsennetyt veivät voiton raaoista versioista. Hyvää ja tuoretta. Olisi näitä susheja voinut syödä pääruoankin edestä. Nyt kun löytyy vertailukohta LN-Sushiin Espoossa, niin Tokyon riisipallot olivat hauraampia pysymään yhden haukkaisun jälkeen kasassa. Siihen erot jäävätkin, herkkua molemmat.

Pääruokalistalla meitä houkutteli rapeaa porsaankylkeä teriyakikastikeella -annos, olisko tämä jotain karkkipossumeininkiä? Ja olihan se sinne päin kallellaan. Possussa riitti rasvaa monen miehen tarpeisiin, mutta harvat lihabiitit olivat rapeakuorisia ja pehmeitä sisältä. Karkkikastike oli kyllä namia. Maistoimme lisukkeena ensi kertaa edamame-papuja, mutta emme syttyneet niille sen kummemmin, papuja kuin papuja :)

Tämän jälkeen masut olivat sopivan täynnä ja kellokin sen verran, että oli aika köpötellä Korjaamon keikalle. Koira oli päästetty irti ja yleisö eli mukana. HEYYYYYYY!