lauantai 10. joulukuuta 2016

Ruoka- ja panimoreissulla Läntisellä-Uudellamaalla.

Pari päivää marraskuussa oli kaunis talvi, ja sattumalta nämä talvikelit osuivat juuri sopivasti siihen viikonloppuun kun pääsin LUMON, (Länsi-Uudenmaan Matkailun, Visit South Coast Finlandin) kutsumana ruoka- ja panimo painotteiselle bloggarireissulle pitkin Läntistä-Uuttamaata. Pikkubussilla köröteltiin postikorttimaisemissa mm. Sjundbyn linnalle, Fagervikin ruukkikylän läpi, aina Tammisaaren saaristoa kohden, Snappertuunassa sijaitsevaan Calliolaan, sieltä vielä Fiskarsiin ja "thö" sinisenä hetkenä Mustioon. Päivässä ehti näkemään super paljon kivoja ja inspiroivia paikkoja sekä innostuneita ja todella symppis yrittäjiä tarinoineen.

Jaan tässä pari vinkkiä kivoista kohteista jotka jäivät erityisesti mieleeni ja joita ehdottomasti suosittelen, näin talvella (tsekkaa joulmarkkinat ja muut ajankohtaiset häppeningit täältä!) tai vaikka sitten kesällä kivaksi päiväretkikohteeksi.




Aloitetaan vinkistä ensi kesälle: Tämä on ehdoton juttu jonka itsekin tahtoisin toteuttaa heti kun sää sallii. SE-actionin melontaretki, ja visiitti jos ei maailman niin ainakin suomen parasta jäätelöä tarjoavalle, jäätelökahvilalle. Kiska sijaitsee Sjundbyn linnan pihapiirissä, vanhassa viljamakasiinissa aivan kosken partaalla, todella nätissä paikassa. Voin vain kuvitella kuinka nättiä on kesällä padlailla tuolla. Ja perille asti autollakin pääsee. Komea linna on yksitysomistuksessa, mutta SE-action järkkää sinne myös opastettuja kierroksia. No entä se jäde? Taivaallista! Mustaherukkajäätelö on must!


Sitten asiaa oluista, vaikka tällä(kin) saralla olen ihan maistelija ja fiilistelijä, on pienpanimobuumi ja hipsterihypetys saanut minutkin tarttumaan olutpulloon uteliaammin. Fiskarssissa toimii Rekolan panimo, joka on kehittynyt ja kasvanut melkoisesti. Rekola varmasti onkin monelle jo tuttu, ja nätä oluita on jo melko hyvin saatavilla. Jos vierailet Fiskarsissa kannattaa pistäytyä panimon puodissa, ja oluen lisäksi ostaa kotiinviemiseksi Fiskarsin juustolan ranskalaistyyppisiä juustoja, ne ovat huippulaadukkaita ja herkullisia. Gotin, oui oui! Rekolan panimon kyljessä toimivaan päheään Ägräs Distilleryn Tap-roomiin täytyy ehdottomaati tehdä oma maistelu ja fiilistelyvisitti!


Mustion Linnan kupessa pistäydyimme pienessä ja sympaattisessa Svartå bryggerissä. Täällä, pienessä punatiilisessa varastorakennuksessa on vielä pientä tuotanto varrattuna Rekolaan, ja pullotuskin tapahtuu käsityönä. Mukaan olutta ei vielä saa ostaa itse panimolta, ne on nää lakien koukerot vielä semmosia. Pääsimme maistamaan muutamat oluset läpi joista suosikikseni nousi kauniin värinen Amber ale.




Svartå bryggerin oluita pääsee nauttimaan mm. Mustion Linnan krouvissa, joka on hitusen fiininmpi ravintola, ja vielä White Guidessa listattu Suomen 11. parhaaksi ravintolaksi. Nautimme täällä erittäin hyvän annoksen kuhaa, tietysti kaikki lautaselle päätynyt on lähiruokaa ja vahvat ja aidot maut tuntuivatkin suussa. Krouvi oli todella tunnelmallinen talvi-iltana, ja täällä varmasti saa nautittua taidolla ja pieteetillä valmistetun illallisen pitkän kaavan mukaan. Mustion Linna tiluksineen on todella kaunis, ja puisto on upea, erityisesesti kevätvihreän aikaan. Kyllä satumaiselta näytti paikka näin lumiasussakin. Linna on avoinna opastettuina kierroksina, ja pihapiiristä löytyy ravintolan lisäksi hotelli, joten siine siis sulattelemaan krouvin illallista. Kyllä kiitos!




Upea (ja itselleni ihan tuntematon) villikortti -kohde oli paikka nimeltä Calliola Snappertunassa. Calliola on keskittynyt pitämään yritysten kokous, koulutus ja virkistymistilaisuuksia sekä häitä ja muita yksityisjuhlia. Paikka onkin ollut ennen avoinna vain ryhmille, mutta nyt yrittäjät ovat avaamassa ensi maaliskuussa B&B majoituksen ja ravintolakin tulee olemaan auki yksityisasiakkaille perjantai-iltaisin. Metsän ja luonnon keskellä sijaitseva, hyvin organisoitu ja hoidettu sekä kaunis paikka on mitä mainioin getaway, jossa varmasti pääsee lepäämään kaupungin tomuista. Calliolan väellä oli myös pienpanimosuunnitelmia kehitteillä yhteen piharakennuksistaan. Tilukset levittyvät laajalle ja päärakennuksen lisäksi pienempiä majoitustaloja, venevajaa ja saunarakennusta löytyy. Me ehdimme nauttia upean lounaan Calliolan huippukokkien huostassa. Raaka-aineet tulevat niin läheltä kuin vain on mahdollista; pihapiiristä, tai ainakin Läntiseltä-Uudeltamaalta, ja kokit ja Calliolaa pyörittävät Maiju ja Kari Kasanen leikkimieleisesti kilpailevat parhaista sieni- ja marjapaikoista.



Aluksi meidät toivotettiin tervetulleiksi mainioilla ja näyttävillä uunissa paahdetuilla keltajuuritikkareilla joita dipattiin mahtavaan hunajavingrettesoosiin. Varsinaisena alkuruokana mahtavaa kuhaa ja vielä mahtavampaa mustatorvisienikeittoa, voi slups! Pääruokana oli kokin itse metsästämää sorsaa, jälkkäriksi mustaherukkasorbeeta ja sen rinnalle pihan douglaskuusesta tehtyä kastiketta ja puolukkavaahtokarkki. Mini porkkanakakku ja pannukahvi vielä päälle ja oli tämä bloggariporukka lyöty ällikällä. Lounasvierailusta jäi mieleen Calliolan huipputyypit ja heidän vieraanvaraisuus ja intohimo paikkaa kohtaan. Huippu tyypeille suuri kiitos, tämä oli vuoden paras elämys! Kiitos myös bloggariseurasta: Puistolan Bistro, Suusta suuhunArde arvioi ja Tuopillinen.




Reissun järkkäsi ja tarjosi LUMO.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Helppo Merlot-punkku ja se perinteinen lihapata.

99-vuotiaan Suomen päivällispöydän takuuvarma onnistuja on pitkään hautunut lihapata. Vinkkaan siis, että huomenna pyörähdät hakemassa sisäpaistin ja tilpehöörit, laitat padan tiistaiaamupäivästä tulille katsot kerrankin sen Tuntemattoman tai neulot vaikka villasukkaa, jonka jälkeen pata onkin jo maustunut ja mureutunut sopivaksi!


Padalle kaveriksi punkkua, mutta mitä? Tämä on ainainen dilemma itselleni. Sain maisteltavaksi pari pulloa Chilestä kotoisin olevaa Merlot'ia, (MontGras Reserva Merlot 2015), jonka korkkasin sunnuntaipadan kaverina. Tämä punaviini sai Vuoden viinit -kilpailussa pronssimitalin Uuden maailman punaviinit, alle 11euroa, -sarjassaan. Viinin kerrottiin passaavan liharuokiin ja olevan hyvä yleis- ja seurusteluviini hinta-laatusuhteeltaan. No maistamalla selviää.


Merlotin maine the viinipiireissä taitaa olla vähän niin ja näin. Punaviininä se onkin helppo, pehmeä ja vähä tanniininen. Ei siis mikään kellarin aarteet nautiskeluviini. Merlot on yksi viljellyimpiä rypäleitä, jota yleensä sekoitetaan siihen tyypillisimpään punaviini rypäleeseen, Cabernet Sauvignoniin, juuri pehmennykseksi. Ja pehmeältä, hiukan luumuiselta vinkku tuntuikin suussa. Maku ei jää kovin pitkäksi pyörimään suuonteloihin, vaan viini selkeästä antaa tilaa ruoan mauille. Pari lorausta suhahti myös pataan.


Miksipä ei kokeilla tätä viiniä joulupöytään. Sopivasti kevyt pehmeän pyöreä viini passaa varmasti perinteisen joulupöydän tsiljooniin eri makuihin. Vahvat ja mausteiset ruoat varmasti jyräävät tämän viinin alleen, mutta kinkku ja laatikot, voisi mielestäni passata. MontGasin Merlot ei tule varastamaan pääroolia joulupöydässä. Positiivinen maistelukokemus kaikenkaikkiaan, jos punaviinien maailma ei ole sinullekkaan niin hanskassa, tai tanniinit vielä avautuneet, niin tästä on hyvä aloittaa.


 Ja tuo lihapata, se niin rokkasi omassa sarjassaan, vaikka itse sanonkin, ja sen kaveriksi silkinpehmoinen palsternakkaperunamuusi, ja reseptiä alla:


Perinteinen lihapata

600 g naudan sisäpaistia
2-3 porkkanaa
1  lanttu
4-6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
200 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
2 rkl lihafondia
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 tl rouhittua mustapippuria
tuoretta timjamia, noin 1/4 yrttiruukun nipusta
n. 3 dl punaviiniä

Ota lihapala ajoissa huoneenlämpöön, ja leikkaa parin sentin kuutioiksi. Kuori ja paloittele juurekset ja sipulit, palat voivat olla reilusti isompia kuin lihapalat. Puhdista ja puolita herkkusienet. Kuumenna tilkka ölyä padan pohjalla ja ruskista siinä lihapalat parissa erässä ja lopuksi myös juurekset ja herkkusienet. Lisää kaikki lihapalat pataan ja ripottele vehnäjauhoa päälle ja lorauta desi vettä pataan. Lisää lihafondi, tomaattipyre, pippuri ja timjami (käytä vain lehdet). Kaada lopuksi punaviiniä pataan niin, että lihat ja kasvikset lähes peittyvät. Sulje pata kannella ja anna padan hautua kunnes lihasta tulee mureaa, vähintään 1,5 tuntia. Muista aina välillä sekoittaa. Lisää lopuksi muutama varrellinen timjaminoksa ja tarvittaessa, oman maun mukaan, suolaa.

Palsternakka-perunamuusi

n. 5 pienehköä palsternakkaa
n. 6-7 normaalikokoista perunaa
2,5dl kevytmaitoa
2-3rkl voita
suolaa

Kuori juurekset ja paloittele / puolita, keitä kypsiksi runsaassa vedessä, (noin 15 min) Muussaa juurekset sauvasekoittimella muusiksi ja notkista muussia samalla lämmitetyllä maidolla. Lisää lopuksi voi ja tarvittava määrä suolaa. Tarjoa heti.



Koska postauksessa käsiteltiin alkoholia, niin alkoholilakia noudattaen alkoholijuomiin liittyvät kommentit joudun poistamaan.

Viini saatu blogiin testattavaksi.


lauantai 19. marraskuuta 2016

Ite tein: Pähkinätön omena-puolukkamysli

Kauan siihen meni, mutta nyt on paahdettu omat myslit viikonloppuaamuihin! Myslin teko on helppoa ja nopeaa, mutta kynnyskysymyksenä itselleni on aina ollut se mitä sitä siihen mysliin sitten laittais kun pähkinät saa kurkun turpoamaan, ja ambulanssireissu ei olisi kovin mukava startti viikonlopulle. Olen pohtinut, että mysli jää kovin köyhäksi ja platuksi ilman viitlai kuutlai pähkinöitä, mutta hyvä että sain niskasta kiinni itseäni ja sain pähkinättömän myslin aikaiseksi, ei tule olemaan nimittäin viimeinen kerta kun teen omaa mysliä. Nams! Vinkvink: Mysli on myös kiva pikkujouluvieminen :)


Pähkinätön Omena-puolukkamysli

5dl isoja kaurahiutaleita
1,5dl auringonkukansiemeniä
1tl jauhettua inkivääriä
1rkl jauhettua kanelia
3rkl rypsiöljyä
3rkl siirappia (tai juoksevaa hunajaa, tai vaahterasiirappia)

n. 100g kuivattuja puolukoita
n. 100g kuivattuja omenalastuja/viipaleita


Sekoita siemenet ja mausteet isossa kulhossa. Sekoita öljy ja siirappi yhteen pienessä kupissa, yhdistä ja levittele uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kääntele pari kertaa mysliä. Tarkkaile, ettei mysli pääse palamaan liikaa. Sekoita ja anna hiukan jäähtyä pellillä ennen kuin sekoitat kuivatut puolukat ja omput joukkoon. Purkita viilennyt mysli ilmatiiviiseen lasipurkkiin.




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ite tein: Puolukka-rosmariini ruisrieskat

Rieskat on jotenkin aina syksyn ja pimeiden ja masentavien iltojen juttu. Helposti ja nopsasti lämpimät iltapalaleivät pöytään, kun into ja jaksaminen on nollissa. Taikinaa voi varioda miten vain, ja suositella voin puolukoita ja rosmariinia ruisrieskaan laitettavaksi. Puolukasta on tullut muutenkin aika vakkarituote, on muuten mitä mainioin jauhelihapullataikinassa!


Puolukka-rosmariini ruisrieskat 6 kpl

2dl piimää
1rkl rypsiöljyä
2dl ruisjauhoja
0,5tl soodaa
0,5tl suolaa
0,5dl puolukoita
pieni rosmarininoksa, vain lehdet, pilkottuna pienemmiksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada kulhoon piimä, öljy ja sekoita. Lisää kuivat aineet ja anna taikin levätä vartti. Lisää puolukat ja rosmariininlehdet taikinaan. Jaa massa kuuteen kasaan leivinpaperoidulle uunipellille ja taputtele niistä n 10cm halkaisijaltaan olevat lätyskäiset. Käytä jauhoja apuna. Paista rieskoja noin 15 minuuttia, 225 asteisessa uunissa. Jos sinulla on jäänyt aamusta kaurapuuroa kattilan pohjalle, tai päivälliseltä vaikka juuresmuusia, sekoita ihmeessä ne taikinan joukkoon.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lasillisella, (tai kahdella) Portossa, Portugalissa

Rubiininpunaista portviiniä lasissa pyöritellessä ja nuuhkiessa iskivät salamat ja kaatosade piiskasi kalkkikivikatuja. Sykyinen sää Portugalissa ja Portossa on näköjään arvaamaton, mutta lämmin. Onneksi täynnä oleva portviinilasini ja minä olimme silloin katon alla kuuntelemassa sääilmiön jytkettä. Kun kerta Portossa olen, niin onhan sitä portviiniin tutustuttava, oli sää mikä vain.



Portviini syntyi itseasiassa pienoisen viininkuljetusongelman, eli säilyvyysongelman myötä. Jotta viini ei muuttuisi etikkamaiseksi ja kitkeräksi, viiniin alettiin sekoittamaan käymisvaiheesa väkevämpää alkoholia (alkuun kokeiltiin brandyä, nykyään käytetään rypäleviinaa) ja näin juoma säilyi kelpona pitkät merimatkat. Engelsmanneja miellytti makea maku ja niinpä väkevöitettyä viiniä alettiin lastaamaan laivoihin suurempiakin määriä janoisille englantilaisille, taisi siinä olla kyse myös maiden välisistä edukkaista kauppasopimuksista. Aluksi tämä viini oli nimeltään Shipping wine, mutta myöhemmin Porton kaupungin mukaan nimeksi tuli Port Wine. Rypäleet viljellään Porton kaupungin läpi tai oikeastaan vieritse kulkevan Douro-joen laaksoissa, noin 100km päässä Porton kaupungissa. Täältä ne kuljetetaan Portoon ja Vila Nova de Gaia-kaupunkeihin perustettuihin viinitaloihin kypsymään tammitynnyreihin ja sammioihin, vähintään pariksi vuodeksi. Ennen tietysti jokea pitkin sympaattisilla purjeveneillä, nykyään motaria pitkin. Portugalissa portviiniteollisuutta valvotaan tiukasti, Portviinksi saa kutsua vain juuri Douro-joen ja sen sivujokien rypäleistä tuotetuista viineistä, ja noin kolmisen kertaa kymmeneen vuoteen sattuu tarpeeksi laadukas satokausi jotta lupa Vintage portin (portviinien Rolls royce) valmistamiseen heltiää.


Oman viinitalovisiittini tein 1890 perustetulle Graham's Port:ille, joka sijaitsee Vila Nova de Gaian kaupungissa, kukkulalla josta on mahtavat maisemat Portoon ja Douro-joelle. Ihan pienestä portviinitalosta ei ole kyse, vaan tämä on yksi isoimmista ja tunnetuimmista. Hienot olivat puitteet tilalla. Talo ja puutarha oli vimosen päälle, viiniturreja varten oli suuri maisteluhuone sekä tietysti kauppa ja ravintola. Maisteluiden lisäksi turreiluun kuului tietysti opastettu kierros maan alla valtavilla tammitynnyrikujilla (tynnyreitä yli 3500kpl!), sekä vintage-kellarissa missä lukittujen rautakaltereiden takana sälytettiin ne pölyisimmätkin portviinipullot 1800-luvun lopulta. Agening is the word.



Portviinit jota maistatuksessa oli, olivat Six Grapes, joka on ikäänkuin Graham'sin signature-viini, ja jolla on pitkät perinteet. Nuori, mutta laadukas ikäisekseen. Seuraavana vuorossa oli LBV - eli late botteled vintage port. joka on saanut kypsyä tammitynnyreissä 4-6 vuotta, tuoden voimakkuutta ja vahvempia makumaailmoja. Tähän käytetään vain saman satovuoden rypälemiksasusta. Väri oli todella tummanpunainen. Viimeisenä maistelussa oli näistä vuosikerta Tawny, Tawny 10. Tawnyjen valmistusmenetelmä poikkeaa normi portviinien tekotavasta, sillä kypsytysvaiheessa tynnyreihin "päästetään" enemmän ilmaa ja viiniä jopa siirrellään tynnyreistä toisiin hapettumisen saamiseksi. Väri on helakampi ja maku taas pähkinäisempi ja vahvempi kuin viereisissä laseissa.



Omaksi suosikiksi maisteluhetkessä tuli Tawny 10, LBV hyvänä kakkosena. Meitin Alkossa on melko rajattu valikoima portteja, mutta varmasti ihan kokeiltavia. Näin pääkallopaikalla käytynä sitä on taas oppinut ja kokenut jotain uuttaa ja jännää. Oma tuliaispullo tietysti vielä maisteltavana ja Porto vaikutti myös sellaselta mestalta jonne voisi palata. Ruoka konstailematonta, herkulliset alkupalat pääosissa, maaseudulla pikkupossujen kaikki ruhon osat hyödynnetään. Viini tietysti halpaa kuin mäntysuopa.