Rubiininpunaista portviiniä lasissa pyöritellessä ja nuuhkiessa iskivät salamat ja kaatosade piiskasi kalkkikivikatuja. Sykyinen sää Portugalissa ja Portossa on näköjään arvaamaton, mutta lämmin. Onneksi täynnä oleva portviinilasini ja minä olimme silloin katon alla kuuntelemassa sääilmiön jytkettä. Kun kerta Portossa olen, niin onhan sitä portviiniin tutustuttava, oli sää mikä vain.
Portviini syntyi itseasiassa pienoisen viininkuljetusongelman, eli säilyvyysongelman myötä. Jotta viini ei muuttuisi etikkamaiseksi ja kitkeräksi, viiniin alettiin sekoittamaan käymisvaiheesa väkevämpää alkoholia (alkuun kokeiltiin brandyä, nykyään käytetään rypäleviinaa) ja näin juoma säilyi kelpona pitkät merimatkat. Engelsmanneja miellytti makea maku ja niinpä väkevöitettyä viiniä alettiin lastaamaan laivoihin suurempiakin määriä janoisille englantilaisille, taisi siinä olla kyse myös maiden välisistä edukkaista kauppasopimuksista. Aluksi tämä viini oli nimeltään Shipping wine, mutta myöhemmin Porton kaupungin mukaan nimeksi tuli Port Wine. Rypäleet viljellään Porton kaupungin läpi tai oikeastaan vieritse kulkevan Douro-joen laaksoissa, noin 100km päässä Porton kaupungissa. Täältä ne kuljetetaan Portoon ja Vila Nova de Gaia-kaupunkeihin perustettuihin viinitaloihin kypsymään tammitynnyreihin ja sammioihin, vähintään pariksi vuodeksi. Ennen tietysti jokea pitkin sympaattisilla purjeveneillä, nykyään motaria pitkin. Portugalissa portviiniteollisuutta valvotaan tiukasti, Portviinksi saa kutsua vain juuri Douro-joen ja sen sivujokien rypäleistä tuotetuista viineistä, ja noin kolmisen kertaa kymmeneen vuoteen sattuu tarpeeksi laadukas satokausi jotta lupa Vintage portin (portviinien Rolls royce) valmistamiseen heltiää.
Oman viinitalovisiittini tein 1890 perustetulle Graham's Port:ille, joka sijaitsee Vila Nova de Gaian kaupungissa, kukkulalla josta on mahtavat maisemat Portoon ja Douro-joelle. Ihan pienestä portviinitalosta ei ole kyse, vaan tämä on yksi isoimmista ja tunnetuimmista. Hienot olivat puitteet tilalla. Talo ja puutarha oli vimosen päälle, viiniturreja varten oli suuri maisteluhuone sekä tietysti kauppa ja ravintola. Maisteluiden lisäksi turreiluun kuului tietysti opastettu kierros maan alla valtavilla tammitynnyrikujilla (tynnyreitä yli 3500kpl!), sekä vintage-kellarissa missä lukittujen rautakaltereiden takana sälytettiin ne pölyisimmätkin portviinipullot 1800-luvun lopulta. Agening is the word.
Portviinit jota maistatuksessa oli, olivat Six Grapes, joka on ikäänkuin Graham'sin signature-viini, ja jolla on pitkät perinteet. Nuori, mutta laadukas ikäisekseen. Seuraavana vuorossa oli LBV - eli late botteled vintage port. joka on saanut kypsyä tammitynnyreissä 4-6 vuotta, tuoden voimakkuutta ja vahvempia makumaailmoja. Tähän käytetään vain saman satovuoden rypälemiksasusta. Väri oli todella tummanpunainen. Viimeisenä maistelussa oli näistä vuosikerta Tawny, Tawny 10. Tawnyjen valmistusmenetelmä poikkeaa normi portviinien tekotavasta, sillä kypsytysvaiheessa tynnyreihin "päästetään" enemmän ilmaa ja viiniä jopa siirrellään tynnyreistä toisiin hapettumisen saamiseksi. Väri on helakampi ja maku taas pähkinäisempi ja vahvempi kuin viereisissä laseissa.
Omaksi suosikiksi maisteluhetkessä tuli Tawny 10, LBV hyvänä kakkosena. Meitin Alkossa on melko rajattu valikoima portteja, mutta varmasti ihan kokeiltavia. Näin pääkallopaikalla käytynä sitä on taas oppinut ja kokenut jotain uuttaa ja jännää. Oma tuliaispullo tietysti vielä maisteltavana ja Porto vaikutti myös sellaselta mestalta jonne voisi palata. Ruoka konstailematonta, herkulliset alkupalat pääosissa, maaseudulla pikkupossujen kaikki ruhon osat hyödynnetään. Viini tietysti halpaa kuin mäntysuopa.
Portviini syntyi itseasiassa pienoisen viininkuljetusongelman, eli säilyvyysongelman myötä. Jotta viini ei muuttuisi etikkamaiseksi ja kitkeräksi, viiniin alettiin sekoittamaan käymisvaiheesa väkevämpää alkoholia (alkuun kokeiltiin brandyä, nykyään käytetään rypäleviinaa) ja näin juoma säilyi kelpona pitkät merimatkat. Engelsmanneja miellytti makea maku ja niinpä väkevöitettyä viiniä alettiin lastaamaan laivoihin suurempiakin määriä janoisille englantilaisille, taisi siinä olla kyse myös maiden välisistä edukkaista kauppasopimuksista. Aluksi tämä viini oli nimeltään Shipping wine, mutta myöhemmin Porton kaupungin mukaan nimeksi tuli Port Wine. Rypäleet viljellään Porton kaupungin läpi tai oikeastaan vieritse kulkevan Douro-joen laaksoissa, noin 100km päässä Porton kaupungissa. Täältä ne kuljetetaan Portoon ja Vila Nova de Gaia-kaupunkeihin perustettuihin viinitaloihin kypsymään tammitynnyreihin ja sammioihin, vähintään pariksi vuodeksi. Ennen tietysti jokea pitkin sympaattisilla purjeveneillä, nykyään motaria pitkin. Portugalissa portviiniteollisuutta valvotaan tiukasti, Portviinksi saa kutsua vain juuri Douro-joen ja sen sivujokien rypäleistä tuotetuista viineistä, ja noin kolmisen kertaa kymmeneen vuoteen sattuu tarpeeksi laadukas satokausi jotta lupa Vintage portin (portviinien Rolls royce) valmistamiseen heltiää.
Oman viinitalovisiittini tein 1890 perustetulle Graham's Port:ille, joka sijaitsee Vila Nova de Gaian kaupungissa, kukkulalla josta on mahtavat maisemat Portoon ja Douro-joelle. Ihan pienestä portviinitalosta ei ole kyse, vaan tämä on yksi isoimmista ja tunnetuimmista. Hienot olivat puitteet tilalla. Talo ja puutarha oli vimosen päälle, viiniturreja varten oli suuri maisteluhuone sekä tietysti kauppa ja ravintola. Maisteluiden lisäksi turreiluun kuului tietysti opastettu kierros maan alla valtavilla tammitynnyrikujilla (tynnyreitä yli 3500kpl!), sekä vintage-kellarissa missä lukittujen rautakaltereiden takana sälytettiin ne pölyisimmätkin portviinipullot 1800-luvun lopulta. Agening is the word.
Portviinit jota maistatuksessa oli, olivat Six Grapes, joka on ikäänkuin Graham'sin signature-viini, ja jolla on pitkät perinteet. Nuori, mutta laadukas ikäisekseen. Seuraavana vuorossa oli LBV - eli late botteled vintage port. joka on saanut kypsyä tammitynnyreissä 4-6 vuotta, tuoden voimakkuutta ja vahvempia makumaailmoja. Tähän käytetään vain saman satovuoden rypälemiksasusta. Väri oli todella tummanpunainen. Viimeisenä maistelussa oli näistä vuosikerta Tawny, Tawny 10. Tawnyjen valmistusmenetelmä poikkeaa normi portviinien tekotavasta, sillä kypsytysvaiheessa tynnyreihin "päästetään" enemmän ilmaa ja viiniä jopa siirrellään tynnyreistä toisiin hapettumisen saamiseksi. Väri on helakampi ja maku taas pähkinäisempi ja vahvempi kuin viereisissä laseissa.
Omaksi suosikiksi maisteluhetkessä tuli Tawny 10, LBV hyvänä kakkosena. Meitin Alkossa on melko rajattu valikoima portteja, mutta varmasti ihan kokeiltavia. Näin pääkallopaikalla käytynä sitä on taas oppinut ja kokenut jotain uuttaa ja jännää. Oma tuliaispullo tietysti vielä maisteltavana ja Porto vaikutti myös sellaselta mestalta jonne voisi palata. Ruoka konstailematonta, herkulliset alkupalat pääosissa, maaseudulla pikkupossujen kaikki ruhon osat hyödynnetään. Viini tietysti halpaa kuin mäntysuopa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti