Gaggui-kahvila, Turku 27.7.14

Turun synttäriviikonloppua jatkettiin seuraavana päivänä mitenkäs muuten kuin kakkukahveilla, tai siis gaggukaffeil. Taisi olla jostain sisustuslehdestä bongattu vinkki, jonka mukaan osattiin suunnata oikealle kadulle kakkujen perässä. Tämä suht uusi kahvilasta, nimeltään siis Gaggui, sijaitsee lähellä Turun rautatieasemaa. Nettisivuilla on kiva stoori siitä kuinka tämä turkulaisten siskosten pyörittämä kaffela on saanut alkunsa.

Ensiksi peukut paikan ulkoasulle. Pieni kaffila on sisustettu mukavasti, uutta ja vanhaa yhdistellen. Yleisilme on moderni ja vaalea mutta kodikas, ei mikään retroilu mummola kirppisplyysisohvineen. Astiat ovat muuten turkulaisen Terraviivan keramiikkaa. Fiilis tosi jees!

Kaikilla kaffelan kakuilla on valloittavan hauskat nimet! Voiha vattu!, Kivan kirpiä, Mustigoi ja Vähä liia tuhti, esimerkiksi. Seurueessamme maistettiin palat Voihan vattua (vadelmajuustokakku), Mustigoi -kakkua (mustikka-suklaajuustokakku) sekä me nautimme palat Vähä liia tuhti -kakkua. Kakkupalan hinta, 5,40 euroa, voi joistakin tuntua kalliilta näin kapeasta kakkupalasta, mutta makua löytyy ja me kaikki pidimme todella paljon kakkupaloistamme! Kuuma kun oli, jääteetä ja jääkahvia juotiin. Kuumat juomat eivät ihan osuneet napakymppiin (kahvi oli valitettavsti liian laihaa), mutta Vähä liia tuhti iski täysillä varsinkin neidin kakkuhermoon! Kakussa nimittäin on yhdistettynä kaksi lempparia: suklainen tahmea mutakakku ja päällä raikas passionhedelmä-lime-appelsiini juustokakku. Yhdistelmä toimii täydellisesti, viisi tähteä! Kakkuvalikoima hiukan vaihtelee päivittäin, mutta toivottavasti ensi kerralla kun matka käy Turkuun on Vähä liia tuhtia tiskissä.

Juhlat Neuvolansalissa, Turku 26.7.14

Neiti, pian 30vee, ja neidin äippä, hiljattain 60vee,  järkkäsivät heinäkuussa pienet juhlat lähimmille sukulaisille. Nyt muutama positiivinen sananen kauniista juhlapaikasta ja järjestelyistä, nimittän oli varsin onnistuneet kemut!

Juhlapaikaksi valikoitui siis Neuvolansali-niminen juhlatila Turun keskustassa, Aurajoen rannalta, viiniravintola E. Ekblomin vierestä. Turku siksi, koska se on tuttu kaupunki kaikille, ja helppo, osa vieraista kun asuu ihan täl pual ja tois pual jokke. Hyvät nettisivut kuvineen, menuvaihtoehtoineen ja hintatietoineen, vakuuttivat, ja niipä lähetimme kyselyn josko tila olisi vielä vapaana havittelemallemme heinäkuun lauantaille. Ja olihan se! Sähköpostittelu meidän ja paikan välillä sujui hyvin, ja saimme nopeasti vastauksia kysymyksiimme, niin ruokavaihtoehdoista, videotykistä kuin muista käytännön seikoista.

Tila yllätti meidät kaikki erittäin positiivisesti. Sali on oikein kaunis, valoisa ja juhlava. Pöytä oli hienosti katettuna 14-hengen porukallemme. Vanhassa kivitalossa on joskus toiminut neuvola, siitä hassu nimi siis juontuu. Alkuun kilisyttelimme kesäisellä Cavalla (Dominio de Requena Cava Brut) ja vaihdoimme kuulumiset. Turkulaisetkin olivat äimistyneitä paikasta, oikea piilossa oleva helmi! Ja helmi siinäkin mielessä, että tilassa oli ilmastointi kohdillaan kun ulkona lämpötila huiteli tukalassa kolmessakympissä.

Ruokailun päätimme hoitaa buffet-tyylisesti (lautasannokset / kolmen ruokalajin menu on myös mahdollisia Neuvolansalissa) ja kaikki sapuskat olivat onnistuneita makumaailmoiltaan. Buffettimenu oli valmiiksi koottuna ravintolan puolesta. Buffetista löytyi mm. Tulisia katkarapuja, punajuurta ja vuohenjuustoa, lohipastramia, ylikypsäpossu-perunasalaattia, paahtopaistia ja monta muuta vihreää salattia ja sekä focacciaa ja saaristolaisleipää. Nämä alkupalat nautittiin erittäin mainion unkarilaisen rieslingin kanssa, (Tricollis Cuvee 2013, Pannonhalmi Apatsagi Pinceszet, Unkari, Riesling, Welschriseling, Gewurtzraminer).

Sitten oli vuoro täyttää lautaset lämpimällä ruoalla, timjamikastikkeisella mehevällä (!) maissikanalla sekä risotolla. Salaattejakin sai santsata. Punaviinissä (NBNC 2012 Agro Vinicola Abreu & Sobreiro / Ribatejo, Portugali, Aragonez, Castelao, Touriga National) oli hauska etiketti, pehmeä ja helppo viini. Valkkari vei kyllä pisteet tässä viinikamppailussa.

Lopuksi tietenkin kakkukahvittelua. Tarjolla oli mansikoilla koristeltu limettimarenkikakku. Kakku oli hitusen liian kirpeä Jiin ja tuoreen kuuskymppisen mielestä, mutta Papu taas tykkäsi tuosta vahvasta kirpsakkuudesta. Kakku ja muu buffetruoka oli mitoitettu 15 hengen mukaan (minimitilaus) Ruokia taisi jäädä reippaasti yli, mutta kakku taas upposi nopeasti, ja olisikin jopa voinut olla hieman isompi santsaajien varalta.

Kavitteluiden jälkeen katsoimme pienen neidin järkkäämän valokuvaesityksen vuodesta 54 tähän päivään sekä vierailta yllärinä tuli mukava tietovisa. Lahjojakin avattiin. Onnistuneen juhlan jälkeen nautimme vielä iltaa joenvarrella, ennekuin painoimme päät hotellin tyynyyn. Tämän juhlan perusteella voimme suositella Neuvolansalia ja Voi Veljet-cateringia lämpimästi jos olet järkkäämässä juhlia Turun suunnalla!
(Juhlat kustannettiin kokonaan omasta (ja äipän) pussista, kiitos äiti ja muu vierasväki!)

Tehtiin ite: Valkosipulileivät vartaassa

Grilli käy taas kuumana. Viimeksi valmistui muun grilliruoan ohessa helppoja ja superherkullisia valkosipulileipiä patongista. Patonginpalat on kätevä pujottaa varrastikkuun, niin leipien kääntämien käy näpsäkästi.

Valkosipulileivät vartaassa:

patonkia
n. 1dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynsi
n. kourallinen persiljaa
suolaa
pippuria
varrastikkuja

Liota varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Leikkaa patonki esimerkiksi puolikuun muotoisiksi annospaloiksi. Silppua persilja pieneksi. Murskaa valkosipulinkynnet valkosipulinpuristimella pieneen kulhoon, kaada oliiviöljy, persiljasilppu ja mausteet kulhoon ja sekoita. Kasta leipäpalat kulhossa ja tikuta vartaaseen. Grillaa hiiligrillissä muutama minuutti per puoli.

Tehtiin ite: Marjainen jugurttijäätelö

Jäätelöä, vihdoinkin! Tai tässä tapauksessa jugurttijäätelöä, ja vielä helppoa ja lumoavan herkullista. Tähän jäätelöön ei tarvita erillisiä koneita, se kun oli kriteerinä omatekemään jäätelöön. Koska marjakausi on parhaimmillaan on täytteenä tuoreita mustikoita ja vadelmia ja boonuksena vielä valkosuklaarouhetta.

Valmistus oli huippuhelppoa, pakastaminen hiukan kinkkisempi juttu näin ensikertalaiselle. Suosittelisimme pitämään astiaa maksimissaan 3-4 tuntia pakkasessa (kolmen tunnin kohdalla kokeilu onko massa jo sopivan jähmeä), jotta jäde ei muutu kivikovaksi ja liian hilemäiseksi. Jäätelö pitää myös muistaa nostaa sulamaan noin 30min ennen tarjoilua.

Marjainen jugurttijäätelö (noin litran kokoiseen muovirasiaan, esim. Aino-jäätelön muovirasia) noin 6:lle

1.5 dl kuohukermaa
5 dl turkkilaista jugurttia
0.5 dl sokeria
vaniljaa myllystä
valkosuklaata
n.1 dl mustikoita
n.1 dl vadelmia

jäätelövohveleita ( Lidlistä löytyi hyviä!)

Laita jäätelöastiasi pakkaseen jäähtymään. Muserra esim haarukalla osa mustikoista ja vadelmista hiukan mössömäisemmäksi, jätä osa kokonaisiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta reilusti vaniljalla. Lisää turkkilainen jugurtti ja sokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi. Laita jäätelöastiaan noin puolet massasta tasaiseksi kerrokseksi pohjalle. Lisää sitten marjaseos ja kokonaiset marjat. Rouhi sitten valkosuklaasta pieniä paloja ohut kerros / maun mukaan marjojen päälle. Lisää loput jäätelömassasta. Siirrä astia pakkaseen jähmettymään. Pakastusaika on noin 3-4 tuntia. Seuraa jäätelön pakastumista. Muista ottaa ajoissa jäätelö lämpenemään ennen tarjoilua, noin puolisen tuntia. Pyörittele jädekauhalla palloja ja iske tötteröön. Ja nauti! Jos jäätelöä jää, voi sen toki pakastaa, mutta massan koostumus muuttuu hileiseksi.

Tehtiin ite: Cuban Mojito

Eilen perjantaina Teurastomolla järjestettiin Worldbites-ruokafestarit. Festarit ovat käynnissä vielä tänään lauantaina klo 12-20, joten kipin kapin kohti Kalasatamaa nauttimaan ruokaherkuista! Olimme eilen paikalla osallistuaksemme Mojito-cocktailkouluun. Pihalla ja Kellohallissa soivat lattarirytmit ja saimme perinpohjaiset Mojito-opit ruotsalaselta baarimikolta, Jakob Sundinilta. Hän kertoi mielenkiintoista faktaa rommin valmistuksesta ja historiasta, ja kuinka Mojito on syntynyt ja kuinka drinkki tulisi oikeaoppisesti valmistaa. Ja sitten saimme tietysti valmistaa omat Mojot.

Rommi tehdään siis sokeriruo'osta, sen mehusta tai melassista. Sokeriruoko ei ole alkuperäinen Karibian maiden kasvi, vaan kulkeutui Kristoffer Kolumbuksen matkassa alueelle jossa sattumoisin on hyvät olosuhteet juuri sokeriruon viljelyyn. Rommista valmistettava Mojito on yksi maailman vanhimpia cocktaileja, myös yksi suosituimmista, ja eipä taida baaria löytyä josta tätä klassikkoa ei saa tilattua! Muita tunnettuja Kuubalaisia rommidrinkkejä ovat esimerkiksi Daiquiri ja Cuba Libre-drinkit.

Koska kaikilla kuitenkin on jo kauhea jano, mennään suoraan drinkin tekoon ja jätetään muu historia suosiolla Wikipediaan :D

Cuban Mojito-drinkki yhdelle:

2 tl hienoa valkoista sokeria
puolikkaan limen mehu
4 cl vaaleaa rommia
2 mintun oksaa
vichyä / soodavettä
jäitä

Kaada lasin pohjalle sokeri ja purista limenmehu päälle. Lisää rommi. Ota kaksi mintunoksaa ja hakkaa niitä kevyesti kämmenellesi. (Jakob suosittelee hellää käsittelyä, jotta mintusta tulee juuri oikeat makuaromit esiin. Liiallisella lehtien murskaamisella ja hieronnalla tulee kitkeryyttä drinkkiin!) Lisää oksat lasiin latvapuoli alaspäin ja kaada noin 1,5dl kuplavettä. Kevyt sekoitus. Täytä lasi jäillä ja koristele mintun lehdillä.