Terveisiä Belgiasta, suklaan, oluen, vohveleiden, simpukoiden ja Fritesien, eli ranskanperunoiden maasta. Kaikkea edellä mainuttua tulikin Belgian kesälomamatkalla maisteltua, ja täytyy kyllä todeta, että kalaruoat ja merenelävät kyllä veivät potin kotiin kun näin jälkeenpäin miettii parhautta (tai sittenkin se olut...). Yhtään huonoa tai edes keskinkertaista ravintolaa tai ruokahetkeä ei kohdattu. Viikon matka sujui muutenkin just niinkuin pitikin. Belgia lomakohteena ei varmastikkaan monella ole ensimmäisenä mielessä, eipä meilläkään, mutta niin vain pientä roadtrippiä aloimme suunnittelemaan keväällä. Pääkohteena oli Bryggen vanha kaupunki (ja Fidel-koira ikkunassa sekä muita In Bruges-leffan kulttikohteita). Ajelimme myös vuokra-autolla etelään, Orvalin trappistluostarille saakka, sekä pohjoiseen, nauttimaan kesäpäivistä Belgian superpitkille ja upeille hiekkarannoille. Kolme viimeistä lomapäivää kolusimme Brysselin museoita, shoppailukatuja ja suklaapuoteja.
Brygge tosiaan oli käymisen arvoinen, hieno valokuvauksellinen kaupunki. Ja vaikka turisteja oli paljon, niin yksikin katu sivummalle ja sait kulkea yksinäsi. Kaksi tai kolme yötä Bryggessä on sopiva hiukan tarkemmalle tutkiskelulle. Rauhalliset aamut ja illat ovat parasta aikaa kulkea kaupungissa. Teimme hyvän hotellilöydön aivan keskustasta, mutta juuri sen parin kadunpätkän verran pois hälinästä. Pieni nätisti sisustettu boutique tyyppien hotelli, Hotel Patritius, oli hinta-laatu suhteeltaan huippu ja sisäpihalta löytyi parkkipaikat joka oli meille must hotellivalintoja tehdessä. Suosittelemme! Kannattaa myös piipahtaa Cafe Vlissinghessä olusilla ja järkkyhyvää Speculoos (belgialaisten piparkakku) jädeä maistoimme Oyya jädebaarissa. Bryggestä oli vaikea valita illalliskohdetta, sillä niin moni ravintola vaikutti hyvältä. Varasimme pöydän Assiette Blanchen illalliselle ja annamme myös pekkua tälle. Belgiassa vähän joka ravintolassa on kolmen ruokalajin menut valmiiksi mietittynä, vielä varsin kohtuuhintaisena, joten lähes aina otimme tällaisen setin syödäksemme. Kalaruokia oli paljon listoilla ja näillä myös herkuteltiin, kun kerrankin oli mahdollisuus. Katkaravut ja simpukat sulivat suuhun. Mansikkakausi oli parhaimmillaan ja makeaa mansikkaa olikin aina jälkkäreissä mukana. Suklaajälkkärit puuttuivat tyystin listoilta, mikä aluksi kummastutti kun kerta suklaamaassa ollaan, mutta kahvin tilatessa mukana tuli aina jokin pieni suklaavaahto ja kakkupalanen jossa sitä kaivattua mustaa kultaa sitten olikin.
Reissuumme halusimme myös sisällyttää jonkin trappistluostarin visiitin. Näitä trappistluostareita on Belgiassa kuusi. Belgian karttaa pyöritellessä Orvalin luostari vaikutti sopivalta muuhun matkaohjelmaan, ja lisäksi Orvalia kovin kehuttiin nähtävyytenä. Kaikkiin luostareihin ei olekkaan mahdollista päästä vapaasti käymään. Uudet 2000-luvun luostarirakennukset ja panimotilat olivat kiinni vierailta, mutta luostarin vahemmat osat, rauniot ja museot (Orvalin oluen historiasta sekä luostarin moninaisista vaiheista) kävimme läpi. Orvalin oluset laitettiin auton takakonttiin, sillä oli jo kiire kohti maailman (tai ainakin Belgian) pienintä kaupunkia ja majapaikkaa Durbuytä.
Brygge tosiaan oli käymisen arvoinen, hieno valokuvauksellinen kaupunki. Ja vaikka turisteja oli paljon, niin yksikin katu sivummalle ja sait kulkea yksinäsi. Kaksi tai kolme yötä Bryggessä on sopiva hiukan tarkemmalle tutkiskelulle. Rauhalliset aamut ja illat ovat parasta aikaa kulkea kaupungissa. Teimme hyvän hotellilöydön aivan keskustasta, mutta juuri sen parin kadunpätkän verran pois hälinästä. Pieni nätisti sisustettu boutique tyyppien hotelli, Hotel Patritius, oli hinta-laatu suhteeltaan huippu ja sisäpihalta löytyi parkkipaikat joka oli meille must hotellivalintoja tehdessä. Suosittelemme! Kannattaa myös piipahtaa Cafe Vlissinghessä olusilla ja järkkyhyvää Speculoos (belgialaisten piparkakku) jädeä maistoimme Oyya jädebaarissa. Bryggestä oli vaikea valita illalliskohdetta, sillä niin moni ravintola vaikutti hyvältä. Varasimme pöydän Assiette Blanchen illalliselle ja annamme myös pekkua tälle. Belgiassa vähän joka ravintolassa on kolmen ruokalajin menut valmiiksi mietittynä, vielä varsin kohtuuhintaisena, joten lähes aina otimme tällaisen setin syödäksemme. Kalaruokia oli paljon listoilla ja näillä myös herkuteltiin, kun kerrankin oli mahdollisuus. Katkaravut ja simpukat sulivat suuhun. Mansikkakausi oli parhaimmillaan ja makeaa mansikkaa olikin aina jälkkäreissä mukana. Suklaajälkkärit puuttuivat tyystin listoilta, mikä aluksi kummastutti kun kerta suklaamaassa ollaan, mutta kahvin tilatessa mukana tuli aina jokin pieni suklaavaahto ja kakkupalanen jossa sitä kaivattua mustaa kultaa sitten olikin.
Belgian rannikolla on aivan omanlaisensa tunnelma. Hiekkarantaa riittää koko Belgian rannikon verran, suunnilleen 70 kilometriä. Rannikon kyliin ja lomakaupunkeihin tullaan sisämaasta viettämään aikaa useammaksi päiväksi tai viikoiksi. Aivan rannikko on suurelta osin rakennettu täyteen korkeaa kerrostaloa, loma-asuntoja. Ikkunoista on varmasti aika hulppeat näköalat, vaikka korkeat blokkitalot eivät hivelekkään silmiä. Hieman syrjemmässä rannalta sen sijaan on kauniita ja hyvinhoidettuja lomahuviloita puutarhoineen, joissa mieluusti voisi viettää viikonkin lomaelämää. Belgialaisetkin ovat kovia polkemaan ja hiekkarannan vierttä pääsee polkupyörillä kylästä toiseen. Myös raitiovaunu kulkee rannikkokaupunkien väliä. Belgian rannikolla on myös kasoittain Michelin-tähti ravintoloita, ja meidänkin oli pakko valita yksi tähti lounashetkelle. Tästä huipusta pakko kirjoittaa oma juttunsa!
Olimme myös etukäteen selvittäneet, että Oostduinkerken rannoilla olisi katkarapujen kalastusnäytös. Katkarapuja kalastetaan täällä vanhalla tyylillä, hevosten selässä! Oostduinkerke taitaa olla enää ainut paikka jossa kalastus tapahtuu vielä hevosten selässä, ja Unescon väki onkin laittanut tämän perinnetyön kulttuurilistallensa. Homma menee niin, että laskuveden aikaan kalastajat nousevat ratsaille, ja hevoset lähtevät kulkemaan noin metrin syvyiseen veteen ja vetävät perässään verkkoa johon sitten tarttuu kaikenmoista merenpohjasta, katkarapuja toivottavasti myöskin. Syötäväksi kelpaavat sitten tyhjennetään hevosen selässä oleviin koreihin, ja nopeasti vielä uusi rundi rantaa myötäillen. Jos satut alueelle kesäaikaan, on kalastusoperaatio kivaa seurattavaa rantapäivän lomassa. Selvitä etukäteen aikataulut täältä.
Reissuumme halusimme myös sisällyttää jonkin trappistluostarin visiitin. Näitä trappistluostareita on Belgiassa kuusi. Belgian karttaa pyöritellessä Orvalin luostari vaikutti sopivalta muuhun matkaohjelmaan, ja lisäksi Orvalia kovin kehuttiin nähtävyytenä. Kaikkiin luostareihin ei olekkaan mahdollista päästä vapaasti käymään. Uudet 2000-luvun luostarirakennukset ja panimotilat olivat kiinni vierailta, mutta luostarin vahemmat osat, rauniot ja museot (Orvalin oluen historiasta sekä luostarin moninaisista vaiheista) kävimme läpi. Orvalin oluset laitettiin auton takakonttiin, sillä oli jo kiire kohti maailman (tai ainakin Belgian) pienintä kaupunkia ja majapaikkaa Durbuytä.
Durbuy oli kaunis pikkuinen kylänen, kovin ranskalainen tunnelmaltaan. Hyvä kohde yhden yön visiitille, sillä kylä on nopeasti kierretty. Bongasimme Durbuyn läheltä, keskeltä ei mitään, yhden Michelin-tähtiravitolan johon oli ihan pakko päästä, koska olihan se keskellä ei mitään :D Ja mielenkiintoinen tarinakin ravintolalla on. Kirjoitamme tästäkin hienosta kokemuksesta oman juttunsta. Tulipahan taas mieleen, että voisi olla ihan hyödyllistä käydä se Ranskan alkeiskurssi, sillä näköjään vähän väliä löydämme itsemme matkalta ranskankielisiltä alueilta sormi suussa :)
Brysseli saakoon myös oman postauksensa, mutta kolme päivää tässä kaupungissa riitti meille oikein hyvin, kolusimme muutamat museot, kauniit puistot ja kuolasimme suklaakauppojen näyteikkunoilla. Jos suunnittelet reissua Belgiaan, niin nähtäväähän riittää. Autolla on helppo kulkea, sillä maa on kuitenkin sen verran pieni ja välimatkat lyhyitä. Ajokulttuuri on rajumpaa kuin täällä, mutta siihenkin tottui. Kovaa ajetaan, jopa ihan omakotitaloalueella ja kaistoja riittää. Ilman navigaattoria emme lähtisi Brysselin kaduille seikkailemaan, arkisin ruuhkat olivat aika hurjat, ja ihmiset kovin hermona. Onneksi me autoseikkailimme Brysselissä "hiljaisena" lauantai-iltana.
Top 5 highlightsit Belgian matkasta, sattumanvaraisessa järjestyksessä:
- Brygge
- Koksijde ja Oostdiunkerken beachit ja heppakalastajat
- Kala- ja äyriäisruuat
- Taidemuseot: Paul Delvaux Sint-Idesbaldissa ja Brysselin museotarjonta
- Oluet ja Suklaat
Upeita kuvia! Ja noi hepat - tosi komeita ja isoja otuksia!
VastaaPoistaKiitos! :) Joo hevoset olivat aikamoisia jötiköitä, mutta rauhallisia.
Poista