Muilla mailla: Ruokaa Ranskassa

Ja sitten vihdoinkin Ranskan matkan järisyttävän hyviin sapuskoihin. Onnistuimme aika nappiin ravintolavalinnoissamme, muutamat samana- tai edellispäivänä netistä (michelinukon sivuilta) bongatut paikat osoittautuivat merkinnän ansainneeksi. Extempore valinnat olivat myös hyviä. Yhtä, keskellä ei mitään, erittäin kiinnostavaa ravintolaa (Le Relais des Moines) emme päässeet kokemaan koska paikka olikin kiinni, viikonpäivät menivät meillä sekaisin (kielimuuri oli jykevä ;) ) Onneksi tuli vain parinkymmen kilometrin ajolenkki...

Nyt suosittelemme että kipaiset jääkaapilla hakemassa huikopalaa, muuten saattaapi tulla nälkä :)

Saint-Paul de Vencessä söimme Le Carusossa alle 30 euron lounaan (pääruoka, jälkiruoka ja lasi viiniä). Neidillä maailman parasta sahrami-vihannes risottoa ja vaaleaa kalaa, Jiillä  pääruokana ankkaa kahdella tapaa, joka loisti myös. Jälkkäriksi ihanaa suklaa fondantia.

Mouginssissa illallistimme L'amandierissä. Täältä odotimme ruoilta hitusen verran enemmän kuin saimme. Ruoka oli hyvää, mutta ei räjäyttänyt pankkia. Paitsi Jiin alkupala: Lasissa mausteista makkaraa ja tomaatti-kasvishöystöä, munaa ja vieressä paahdettua pistaasileipää. Jiin pääruoka, tumma lusikoitava möhnä oli paikallista Rockfish-keittoa. Pirun mausteista ja hervoton ämpäri :D Ravintola oli aika fiini ja kaikki olivatkin pukeutuneet toiseksi parhaisiinsa. Olimme varanneet pöydän pari päivää aikaisemmin, mikä kannattaa tehdä jos aikoo illalliselle pikkuiseen Mouginssiin ainakin lomasesonkina. Tunnelmalliseen mäennyppylälle rakennettuun kylään kannattaa ehdottomasti pysähtyä ainakin lounaalle jos aikaa ei ole illalliselle.

Roussilionissa lounastettiin random-ravintolan kattoterassilla. Possulla täytettyjä kasviksia, jälkkäriksi tarte tatinia ja maisemien ihailua. Herkullista oli ruoka, palvelu "tylyintä" mitä kohdattiin matkalla, eli perus suomitarjoilua. ;)

Ferme Sainte Cecile - ravintola, lähellä Lac Ste Croix-nimistä turkoosinsinistä järveä, oli aivan huippulöytö. Michelinguidessa oli monta haarukkaa ja hymynaama ja näihin mainintoihin luottaen (ravintolan nettisivut nimittäin vaikuttivat hiukan Internetin alkuaikoihin jämähtäneiltä) kurvasimme kivitalon pihaan. Saimme lounastaa terassilla lehtipuiden alla yhden parhaimmista aterioista ikinä.

Alkuun tervehdyksenä lohimuffinssia ja tonnikalamousseleipänen, toisena tervehdyksenä espressokupillinen herkullista sienikeittoa. Leipäkorista tarjoiltiin sämpylöitä vähän väliä. Pääruokana parsaa, pastaa joka oli täytetty oliivitahnalla ja porsasta. Väliin järkyttävän ihanaa tuoretta vuohenjuustoa ja hedelmäleipää. Lopussa melkein itkimme ja nauroimme mansikkakeon alta paljastuneelle pannacotalle, miten täydellistä pannacottaa ja herranjestas koko menu! Huh! Ravintolaa taitaa pyörittää perhe ja kun teimme lähtöä, niin kaikki vilkuttivat ja aurevoiresivat meille ovelta. Liikkistä! Tänne kun pääsisi joskus vielä uudestaan...