Vihdoin tuli se lauantaipäivä eteen, kun kauan mielessä pyörinyt IPIn brunssipöytä ja Kallion kirppistely- ja putiikkikierros pääsi toteutuksen asteelle. Kävelykierroksella muuten löytyi mahtava pieni Avikaisten leipomo, jonka ruisleipäkissat hymyilivät ikkunassa. Tuonne nostalgialeipomoon täytyy ehdottomasti tehdä oma visiittinsä kunhan vain sattuisi olemaan sopivasti auki! Onko jollekkin tuttu paikka?
Mutta siis brunssiin. IPI Kulmakuppila on todella suosittu brunssipaikka, jonne pöytävarauksia ei oteta, ja noutopöytä brunssia on tarjolla vain lauantaisin. Siksi isolla porukalla tänne meneminen on vähän riskaabelia ja pöytää saattaa joutua odottamaan helposti vartin tai reilunkin. Parille hengelle pöytä vapautui onneksi viidessä minuutissa, alkoi nimittä kuola jo tippumaan takinkauluksille katsellessa värikkään brunssipöydän herkkuja. Arkisin IPIstä saa pienempää aamiaista ja soppa- ja salaattilounasta ja tiskiltä kakkupaloja ja muita herkkuja.
Jos IPI ei ole vielä sinulle tuttu, pienenä valaistuksena voit lukaista täältä IPIn syntytarinan. Ipin miljöö on vaalea, raikas, valoisa ja modernisti sisustettu, sekä lämminhenkinen palvelultaan. IPIssä työskentelee kehitysvammaisia tarjoilu- ja kahvilatöissä, joka on isommankin peukun arvoista toimintaa.
Brunssivalikoima on laaja ja lähentelee jo huimasti enemmän lounasta kuin aamiaista. Noin 22 euron hintaan on vastinetta hyvin. Perinteisestä aamiaisesta muistutti oikeastaan vain spelttipuuro ja smoothie itsesään, muuten kasvisvoittoisat salaattikuhlot valtasivat notkuvan noutopöydän. Brunssi alkaa klo 11, ja yhtään aikasemmin ei sopisi ainakaan itselleni näin ruokaisa herätys. Lämpimänä tarjottiin tomaattista kanapataa, paahdettuja perunoita ja helmijyväkuskusta. Karpalomehu, kahvi ja tee kuuluivat myös brunssin hintaan.
Jälkkäripöydästä piti tietysti kokeilla vielä kaikkea, vaikka ähkyn partaallahan sitä jo oltiin. Ensin on hyvä yritää huijata itseään raikkalla hedelmillä, mutta marjapiirakka, itse tehdyt kaurakeksit ja yltiösöposti espressokuppeihin annosteltu vispipuuro oli vielä maistettava. Onkin hyvä tulla IPIin kiireettömälle brunssille ja nauttia rauhassa lauantaipäivästä. Kuitenkin pöytiin jonottajia oli miltei koko brunssilun ajan kärkkymässä pöytiä, joten ylenpalttista hengailua ja someräpläilyä en itse kehtaisi harrastaa.
IPI:n Brunssi oli sellainen jonka mielellään toistaisi vielä uudemman kerran. Laatu ja määrä oli hyvää ja runsasta. Namskis!
Mutta siis brunssiin. IPI Kulmakuppila on todella suosittu brunssipaikka, jonne pöytävarauksia ei oteta, ja noutopöytä brunssia on tarjolla vain lauantaisin. Siksi isolla porukalla tänne meneminen on vähän riskaabelia ja pöytää saattaa joutua odottamaan helposti vartin tai reilunkin. Parille hengelle pöytä vapautui onneksi viidessä minuutissa, alkoi nimittä kuola jo tippumaan takinkauluksille katsellessa värikkään brunssipöydän herkkuja. Arkisin IPIstä saa pienempää aamiaista ja soppa- ja salaattilounasta ja tiskiltä kakkupaloja ja muita herkkuja.
Jos IPI ei ole vielä sinulle tuttu, pienenä valaistuksena voit lukaista täältä IPIn syntytarinan. Ipin miljöö on vaalea, raikas, valoisa ja modernisti sisustettu, sekä lämminhenkinen palvelultaan. IPIssä työskentelee kehitysvammaisia tarjoilu- ja kahvilatöissä, joka on isommankin peukun arvoista toimintaa.
Brunssivalikoima on laaja ja lähentelee jo huimasti enemmän lounasta kuin aamiaista. Noin 22 euron hintaan on vastinetta hyvin. Perinteisestä aamiaisesta muistutti oikeastaan vain spelttipuuro ja smoothie itsesään, muuten kasvisvoittoisat salaattikuhlot valtasivat notkuvan noutopöydän. Brunssi alkaa klo 11, ja yhtään aikasemmin ei sopisi ainakaan itselleni näin ruokaisa herätys. Lämpimänä tarjottiin tomaattista kanapataa, paahdettuja perunoita ja helmijyväkuskusta. Karpalomehu, kahvi ja tee kuuluivat myös brunssin hintaan.
Jälkkäripöydästä piti tietysti kokeilla vielä kaikkea, vaikka ähkyn partaallahan sitä jo oltiin. Ensin on hyvä yritää huijata itseään raikkalla hedelmillä, mutta marjapiirakka, itse tehdyt kaurakeksit ja yltiösöposti espressokuppeihin annosteltu vispipuuro oli vielä maistettava. Onkin hyvä tulla IPIin kiireettömälle brunssille ja nauttia rauhassa lauantaipäivästä. Kuitenkin pöytiin jonottajia oli miltei koko brunssilun ajan kärkkymässä pöytiä, joten ylenpalttista hengailua ja someräpläilyä en itse kehtaisi harrastaa.
IPI:n Brunssi oli sellainen jonka mielellään toistaisi vielä uudemman kerran. Laatu ja määrä oli hyvää ja runsasta. Namskis!
IPI Kulmkuppila on niin sympaattinen paikka, kaikkinensa. Brunssille en ole päässyt, lounaalle kyllä. Siitä tykkäsin kovasti!
VastaaPoistaKiitos kun kommentoit! Kiva tietää, että lounas on myös hyvä!
PoistaEn ole koskaan kuullutkaan, kiitos siis jakamisesta! Näyttää herkulliselta ja kuulostaa ideanakin oiekin hienolta.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kiva että tuli sinullekkin jotain uutta ;) Yleensä mä laahaan vähintään vuoden perässä kaikista uusista rafloista ja kahviloista :D
Poista