Menu Signature on Ruotsin kokkimaajoukkueen suunnittelema menu, jonka teema on matka Ruotsin ympäri. Annokset on nimetty jotakin Ruotsin kuntaa tai lääniä edustavaksi. Menun hintaan (139e) kuuluvat ruoan lisäksi juomat. Vinovativa, Ruotsalainen viinimaahantuoja, on mätsännyt jokaiseen annokseen oman viininsä. Onneksi viinit olivat mukavasti pienemmän kokoisia kaatoja, ja pääsimme ihan itse ulos ravintolasta, vaikka pientä keinumista olikin (se oli vaan se myrskyaallokko) ;D
Alkuun saimme pienen keittiöntervehdyksen: Skånen kinkkua ja sipsiä, leipäkorikin tuotiin pöytään. Koria katsoimme hieman hämmästellen, sillä leivät eivät todellakaan olleet fine dining tasoa. Ranskanleipää jättiviipaleet, kuiva perussiemensämpyä ja pari saaristolaisleipäviipaletta. Viime laivareissulla Bon Vivantin leipäkori oli kyllä ihan eri maata, selävästi tuoreiden ja vasta leivottujen leipien kanssa. No, leivät jätimmekin koriin, sillä ajattelimme, että nälkä ei pitäisi jäädä tästä 7 ruokalajin menuusta. Eikä kyllä jäänyt!
Varsinainen alkuruoka oli nimetty Kalix-kunnan mukaan. Kalix sijaitsee ihan siellä Perämeren pohjukassa, Ruotsin Lapissa. Annoksesta löytyi rapea ruiskuorinen muikku, muikunmätiä, smetanaa, punasipulia ja yrttinen savariini-leipä. Savariini oli hieman mauton, mutta passasi hyvin kuorruttaa muilla herkullisilla tykötarpeilla. Viininä oli Saksan Rheinhessenin alueelta, Geil Riesling Heritage Trocken, kylläpä oli muuten superhyvä riesling! Maukas alkuruoka antoi odottaa hyvää jatkoa.
Seurava annos tulikin sitten ihan toiselta puolen Ruotsia, Lounaisrannikolta, Bohus-läänistä. Annoksessa oli paistettua kampasimpukkaa ja osterikastiketta, piparjuurimunajuustoa, sekä sinisimpukka. Tämä annos oli erityisesti Jiin mieleen. Kampasimpukat olivatkin täydelliset ja sulivat suussa. Viininä tähän oli yllättäen punainen. Itävaltalainen viini, Zweigelt, Claus Preisinger, Burgenland. Pidimme viinistä, sopivan kevyt, marjaisa ja sopi erinomaisesti annoksen kanssa yhteen.
Kolmas annos olikin illan tähtiannos, superherkku. Kuhaa, selleriä, porkkanaa ja hasselpähkinää. Nimeksi oli annettu Örebron -lääni Keski-Ruotsissa. Mutta tähän annokseen mietitty Australialainen Yabby Laken Chardonnay oli hirvitys Neidille ja Jiikään ei lämmennyt vahvasti savulle/pekonille tuoksuvalle valkkarille. (alla kuvassa myös Kalix -alkuroka)
Neljäs annos oli liharuoka. Häränseläkettä Gotlannista. Tässä vaiheessa pohdimme, että toivottavasti tulossa olisi sellainen "reasonable size" -annos, jotta lopuistakin ruoista jaksaa nauttia, mutta vielä mitä, annos olikin sitten isoin koko menusta. Herkullinen murea härkä, suppilovahverot ja maa-artisokat kuitenkin katosivat lautasilta :). Suppiksien voimakas ominaismaku oli neidin mielestä hiukan liian päällekäyvä ja lisukkeeksi oikeasti kuuluuva kanttarelli, olisikin ollut parempi kumppani. Kantsujen satokausi vaan taisi olla jo hieman ohi... Viininä oli punaista Espanjasta. Mencia 2008, Avanthia, Valdeorras, jossa tuoksui ja maistui nahka ja juurekset. Chardonnay pettymyksen jäljeen tämä maistui.
Sitten oli vuorossa suunraikastaja, Shampanja-anissorbettia. Teki tehtävänsä.
Varsinaista jälkkäriä edelsi juusto. Joka oli kyllä sellainen pläjäys, että nostaa vieläkin ihon kanalihalle. Annoksessa oli iso paksu pala vuohenjuustoa, sekä puna- ja hopeasipulia. Tämä oli, jo super täyden vatsan päälle, aivan liikaa, ja vahva juusto sipuleineen jäi meiltä kummaltakin osittain lautaselle. Annoksen ymmärtäisi jossain muussa yhteydessä, mutta että jälkkärijuustona ja vielä hurjan monen ruoan jälkeen. Huhuuuh! Juuston kanssa tuli uusi viinilasi pöytään, Italialainen Amarone Valpolicella, Doc Roncolato. Tuoksui juustolta ja kipristeli kielellä. Viinit tuotiin pöytään aina valmiiksi laseihin kaadettuna, pulloa kuitenkin näytettiin, jotta etiketin sai lukea. Mukavampi tapa olisi jos kaadot laseihin tehtäisiin asikkaan nenän alla pöydässä, näkeehän siinä samalla sitten miten viini asettuu lasiin.
Viimeinen annos olikin sitten pehmeä ja sopiva lopetus. Vaniljamoussea, omenaa, kauratoffeekeksiä ja marenkia. Omenat olivat Ingrid-Marie -lajiketta, kuten voimakkaassa calvados tyyppisessä POM- jälkiruokajuomassakin. 12cl annos oli too much meidän makuun. Omenat ja jälkkäri olivat kotoisin Sörmlandista, eli ihan siitä Tukholman kyljestä.
Ilta oli monine ruokalaijeineen ja viininmaisteluineen elämys, mutta muutama pieni juttu jäi meitä häiritsemään.
Leivät ja hirveänkamala juusto. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja homma kulki. Vatsat tulivat täpötäyteen!
Tähdet:3 1/2
*Illalisen tarjosi Silja Line*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti