Papu sai kutsun Ravintola Helmeen ystävänsä syntymäpäivää illastamaan. Mittarit uhkaavasti lähenevät itse kullakin maagista Frederikin rallatuslaulua, mutta onneksi tässä on vielä muutama rillutteluvuosi jäljellä ;) Juhlioita varten oli katettu nätti pitkä pöytä tilaan, joka myöhemmin muuttui tanssilattiaksi / oleskelutilaksi kun baari avautui ja muu kansa (joka jonotti sisään!) aloitti bileiltansa. Helmi siis onkin the paikka, tai kuulemma ainakin ollut? Helmen pintakuori on ikäväkyllä jo kovia kokenut, rikkinäisiä lamppuja, kuluneita kalusteita ja pintoja, jotka näkyvät ikävästi valossa ruokaileville vieraille, bailaajat tuskin huomaavat hämärässä likatahroja.
Helmen combinaatio yökerho + fine-dining-ravintola on omasta mielestäni outo ja epäonnistunut. Ruoka siis yritää olla hienoa, pieniä taideannoksia, mutta makuelämyksessä ei suurempaa hurrattavaa. Annokset voisivat olla persoonallisempia: reippaampi ja reilumpi ote sopisi mielestäni Helmen konseptiin paljon paremmin, kuin hienosteluyritys valkoisine pöytäliinoineen.
Parasta ravintolaillassa oli tietenkin nähdä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa, ja vaihtaa kuulumisia. Tämän illan perusteella Helmeen en omasta valinnasta menisi, Helsingistä kun löytyy niin paljon parempaa samalla hinnalla (ja edullisemminkin). Omat annokseni olivat paistettua haukea ja jälkkärinä neljän suklaan helmi. Jälkkäri oli oikein hyvä, mutta haukiannos oli pöytään tullessa melkein kylmä. Kala oli puisevaa ja annos muutenkin kuiva, ja olisi kaivannut kastiketta. Kurpitsapyrelisuke löytyi myös ystävättären alkuruoka-annoksesta, heh, kiva syödä samaa sekä alku- että pääruokana... Annoskoot ovat pienet, ja lausahdus "Mäkin kautta kotiin" taisi kuulua useammin kuin kerran tämän pöydän yllä. Ja ainiin, muistutin pähkinäallergiastani tarjoilijalle, jolloin hän käski olla syömättä sitä tummempaa leipää leipäkoreista, jotka tulevat alkuun... niitä leipäkoreja ei kylläkään koskaan tullut...
Henkilökunnassa näytti olevan reippaasti vajetta, tai kyllä niitä poitsuja pyöri baarin takana tärkeinä, jokin ulkopuolinen tarjoilijavahvistus (ei tiennyt paikan vessojen sijaintia, jotka muuten olivat aika sotkuisessa kunnossa) saatiin pöydällemme puolessa välin iltaa. Yksi tarjoilija yli 15 hengelle on hippasen alimitoitettua. Pöydän länsisiivessä heräsi keskustelua siitä mikä on ryhmän määritelmä. Meidän joukko nimittäin ei sitä ollut, sillä ryhmämenuuta emme saaneet. Eikös ryhmämenu olisi ravintolalle helpompaa kuin 15 eri annosyhdistelmää? Annokset piti ilmoittaa jo etukäteen ravintolalle, mutta ravintolassa saikin vielä muutella tilaustaan. Siitä sitten seurasi sekaannusta ja jälkkäreiden epäaikaista saapumista pöytään "sun jälkiruoka meni tolle joka tilas vasta täällä jälkkärin, saat kohta". Lopulta pöytään saapui ylimääräinen sulkaajälkkäri, jonka tarjoilija arpoi yhdelle onnelliselle.
Ja sitten onkin aika
Kärpänen (siis ihan oikea banaanikärpänen!) kroolasi ystävän viinilasissa. Ja nyt oikesti oli sallittua käyttää "Tarjoilija tarjoilija...."-fraasia :D Viinilasillisen vaihto olikin sitten monimutkaisempi juttu: Ensin tuotiin jälkkäriviinilasi -tarjoilija kuitenkin huomasi väärän lasin ennekuin ehti kaataa - lasi vaihtoon. Seuraava lasiin saatiin viini kaadettua, mutta mukaan lipsahti korkkia - viini ja lasi vaihtoon. Kolmas kerta toden sanoo ja valkkari saatiin lasiin asti puhtaana, lasi oli kylläkin punaviinilasi...
Tähdet:
2
Luonnossa helmen kehittyminen herneen kokoiseksi voi viedä noin 50 vuotta, ja irrallisen helmen syntyminen on harvinainen tapahtuma. (Wiki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti