Kävimme syömässä After work-pastat Makkaratalon katutasossa sijaitsevassa Leonardossa, johon monesti on tehnyt mieli piipahtaa. Hyviä iltalialaisia tuoksuja on aina lehahdellut sieltäpäin, kun on kiireessä kipitellyt ravintolan ohitse.
Sali oli täynnä, mutta onneksi yksi seurue oli juuri poistunut ja mahduimme joukkoon. Ravintola ei ole mikään supersuuri, pöydät ovat aika ahtaasti, ja tunnelma korkialla. Pöytien punaruutuliinat ja hieman hämyinen fiilis sopii paikkaan.
Listalla taisi olla kaiken kaikkiaan vain neljä pastaa (siis eikö tää ollutkaan italiailainen ravintola?) joista Jii valitsi italianmakkarapastan (Orecchiette-tuorepastaa ja italianmakkaraa radicchio-punasipuli-punaviinikastikkeella), sillä perustein, että edesmenneessä Fabianinkadun Pregossa (nykyään vain Lahdessa?) söi täydellisen makkarapastan. Ensisilmäyksellä olisi voinut kuvitella syövänsä jotain täysin muuta kuin pastaa, annos ei nimittäin herättänyt ruokahaluja. Maultaan ensimmäinen haarukointi vahvisti vain luotaan työntävää ulkonäköä, paljon erilaisia voimakkaita makuja joista mikään ei muistuttanut erinomaisesta pasta-annoksesta. Vaikka pastaa ei ollut paljon, alkoi mutustaminen tökkiä jo puolessa välissä, voimakkaat maut olivat tehneet tehtävänsä. Neitikin maistoi eikä paria haarukallista enempää tehnyt mieli. Pastan kera nautittu Toscanalainen Cecchi Chianti -punaviini oli myös lievä pettymys, laimea viini ei sopinut pastan kanssa lainkaan yhteen.
Neiti otti Pappardelle-tuorepastaa ja villisikahöystöä (kuvassa). Pasta oli aikalailla sitä perusjauhelihapastaa, jonka mätti napaansa ihan tyytyväisenä. Valkkaria (Pinot Grigio delle Venezie) oli kyytipoikana, mutta se ei ollut kovin kummoista. Pastojen kanssa naposteltavaksi saimme pannuleipää uunikuumana, nams.
Annoksemme olivat noin 16euron hintaiset, eikä hinta-laatu-määrä-suhde ollut siis ollenkaan balanssissa. Varmaankin olisi pitänyt tilata ne pizzat... Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi hyvin.
Tähdet: 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti