lauantai 9. kesäkuuta 2012

Radio 26.5.12

Päätimme valkata ja varata valmiiksi yhden illallisravintolan etukäteen Köpiksestä. Ensiksi nettiä selaillessa ja ravintoloita rankatessa jäi mieleemme Relae, mutta online-varattavat pöydät vilkuttivat punaista jo kolmisen viikkoa ennen matkaa. Reissuumme myös osui parikin (helluntai ja joku tanskalaisten extra) pyhäpäivää, jolloin moni tsekkaamistamme ravintoloista (ja kaikki kaupat) pitivät rokulipäiviä. Tämä vähän mutkistutti matkasuunnitelmiamme.

Relaen tilalle löytyi kuitenkin aika superi ravintola, Radio, jonka ravintoloitsija, Claus Meyer, on yksi Noman perustajista. Radio sijaitsee parin metropysäkin päässä ytimestä, mutta me reippaina nuorina kävelimme ne muutamat korttelit keskustasta. Radio juontaa nimensä toisella puolen tietä sijainneesta yleisradion toimitilasta. Radio on melko tuore ravintola, joka painottaa pohjoismaiseen moderniin ruokaan, kasviksiin sekä kauden antimiin. Kasvikset tulevat suurelta osin ravintolan omalta plantaasilta, Lilleø-saarelta. Siellä kasvaa myös hedelmäpuita sekä valmistetaan viiniä Nomaan. Lihat ja kalat tulevat mahdollisimman läheltä pientuottajilta ja kalastajilta.


Ravintola on tunnelmallinen, tyylikäs moderniin tapaan ja sopivan rento. Me tykkäsimme. Seinille on isketty vanhaa puulautaa, mustat kalusteet ja valaisimet tuovat särmää. Lattia on taivaallisen kaunista vaaleaa leveää lankkua, Dineseniä, kun tanskassa ollaan.

Menu on hyvin yksinkertainen, viisi ruokalajia, joista voi valita joko kaikki viisi (400dkk) tai kolme (300dkk). Lisäksi on yksi päivän pääruoka ja jälkkäri, joita ei ole listalle painettu. Toki otimme koko viiden lajikkeen menun. Ruokajuomaksi lasilliset viinimenun valikoimasta. Menuu vaihtuu viikottain.

Alkuun tervehdyksenä tarjottiin sipulinkuoriveneitä. Namskis. Kiva idea, tätä sormiruokaa voisi kokeilla myös kotikentällä. Varsinaista ruokaa odotellessa pöytään tuotiin myös kori rapsakkakuorista vaaleaa leipää, joka onneksi pidettiin pyytämättä koko ajan täytenä (sen verran hyvää oli!).

 
Ensimmäisenä menuun osana pöytään kiikutettiin listan mukaan kampasimpukkaa / pinaattia / valkosipulia. Kampasimpukka oli hyvin tehty, pehmeää ja suussa sulavaa, ja koko annos oli (ainakin Nti Papun mielestä) illan paras.


Toisena oli vuorossa eksoottisen kuuloinen annos nokkakalaa / raparperiä / ruisleipää. Kala oli mieto, hieman sitkeästi leikattava kapea pötkö. Lisäksi annoksessa oli omenasiivuja sekä marmeladinauhoja! Yhdistelmänä annos kuulosti hyvinkin oudolta, mutta yllätti positiivisesti, vaikka tahmensitkeitä  marmelaadinaruja ei ymmärretty, mutta näyttivät hyvältä lautasella :D makeaa, suolaista, hapokasta, hampaissa rouskuvaa. Ihan hyvä combo.


Seuraavana lautasella tuotiin porkkanaa / savujuustoa / tilliä. Porkkana oli valmistettu jännästi tihmakaksi ja tahmaiseksi. Jos ymmärsimme oikein sekä uunissa että pannulla... vai oliko se keittämällä ja pannulla... Maku oli taas erinomainen ja savujuustovaahto pehmensi porkkanan makua kivasti. Juustovaahtoa oli hieman liikaa tai sitten porkkiksia liian vähän ;)


Sitten olikin ns. pääruoan vuoro: vapaastimyllertänyttä possua / retiisiä / piparjuurta. Ravintolan mukaan mikään annoksista ei ole varsinainen pääruoka, jälkiruoka tai alkuruoka, vaan niitä voi periaattessa syödä ja sekoitella toiseenkin järjestykseen. Liha mielestämme markkeerasi pääruokaa, joten sellaisena sitä söimme. Annos oli täyttävä ja possun maku toi Neidin mieleen joulukinkun. Jiin mielestä tämä oli muihin annoksiin verrattuna selvästi heikoin, ei kuitenkaan missään nimessä huono.


Viimeisenä vuorossa oli jälkkäri: auringonkukan siemeniä / makeaa salaattia / lakritsia. Yllärinä annoksessa oli myös jätskiballo sekä endiivi(?!). Tämä oli ulkoiselta anniltaan ehkäpä illan kaunein. Maultaankin pomppasi Jiin suosikiksi. Yhdistelmä toimi mielettömän hyvin ja (ennen) omituisena pitämä endiivi oli sopivan mieto Jiille, Neidin suussa ei tämäkään endiivi maistunut hyvälle.


Viimeisen annoksen jälkeen päätimme vielä kahvitella ja jakaa päivän (menuun kuulumattoman) jälkkärin. Jälkkärin jälkkärissä oli jäätelöä, keksiä, kaurahiutaleita, popcornia, kinuskia ja ties mitä. Kahvi oli (kuten Tanskassa aina) erittäin hyvää. On kyllä ihme, että ylittämällä sillan Köpiksestä Malmöhön kahvin hyvä maku (ja keittotaito) uppoaa johonkin Juutinrauman sillan syövereihin.


Viinit nautimme perinteisesti, Nti valkoista ranskalaista ja Jii punaista italialaista. Viinimme olivat yhdet menuuhun mietityn viiden viinipaketin viineistä, neidin mietittynä kampasimpukkaan, ja Jiin possuannokseen. Suositukset osuivat nappiin. Perinteistä viinilistaa ei ollut tarjolla, vaan ravintolassa on tapana ehdotttaa mietymyksien perusteella viinejä sopimaan ruokiin.

Ruoat tarjoiltiin keraamisista astioista, joissa annosten ulkonäkö oli hienosti mietty ja taideteoksia oli ilo katsella. Tarjoilu pelasi erinomaisesti. Meitä huomioitiin riittävästi, sekä annosten sisällöt selitettiin täydellisellä enklannin kielellä (välillä meni meiltä ohi yksi jos toinenkin aines :D).  Radioon ovesta astui ulos melkein jopa haikein mielin!

Tähdet: 4 ja puoli

torstai 7. kesäkuuta 2012

Louisiana 29.5.12

Vietimme köpisreissulla yhden kauniin päivän Louisiana-taidemuseossa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Köpiksestä. Paikka on kaikille modernista taiteesta (ja tanskalaisesta 60-luvun arkkitehtuurista) kiinnostuneille kyllä yksi hyvä päiväretkikohde, varsinkin jos ilma on kaunis, nimittäin näköalat jotka avautuvat museon puutarhasta ovat aika valloittavat...



Louisianassa söimme buffet-lounaan joka oli laadukas ja todellakin hintansa arvoinen (119dkk). Viikottain vaihtuvaan menuuseen kuului tällä kertaa mm. ihania uunissa paistettuja uusia perunoita, yrttikanaa, kasvispiirakka, lohitartaria, uuniporkkanoita, salaattia ja hyviä erilaisia leipiä, Lisäksi hintaan kuului vielä maukas parsakeitto pestotahnalla. Jos tiesi käy Louisianaan, niin ehdottomasti kannattaa edukas ja maittava lounas nauttia.




Tähdet lounaalle: 3 ja puoli

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Aamann's ja The Royal Cafe

Tankassa käydessä on pakko syödä smörriksiä, mieluiten useamman kerran. Meidän matkaamme mahtui pari voileipäbaaria.

Aamann's (Øster Farimagsgade 10)


Aamann's sijaitsee hiukan syrjässä, eikä turisti tänne eksy jollei tiedä paikkasta etukäteen. Onneksi olimme tehneet hiukan researchia Suomen puolella ja osasimme suunnata tänne heti alkuun voikuille. Kannatti. Voikut olivat freessejä ja varsinkin parsa-kana leipä maistui namille, se nousi suosikiksi.


Toinen maistelemamme leipä oli porsaan paahtokylkileipä, jossa oli mielenkiintoisesti käytetty raparperia tuomaan raikkautta. Raparperihilloke sopi erittäin hyvin suolaisen possun kaveriksi. Pohjaleipä oli tummaa paikan päällä leivottua, hieman kuten meidän saaristolaisleipä. Olisi vielä tehnyt mieli ottaa toisetkin leivät, mutta piti jättää tyhjää tilaa masuihin illallista varten.





The Royal Cafe (Amagertorv 6)



The Royal Cafe löytyy Royal Copenhagenin sisäpihalta. Kahvilla käynti Royal Cafessa taitaa olla monen turistin "mitä tehdä Köpiksessä"-listalla. Kahvila on saanut myös mainintoja Michelin-oppaissa. Kahvilan sisustus on kuin Liisa ihmemaassa talosta. Seinät ovat vaaleanpunaiset joihin on maalattuu kukkaköynnöksiä, korkealla katossa roikkuu kattokruunuja, pöytäryhmät ovat keskenään erilaisia ja pari sohvaryhmääkin on. Astiat ovat Royal Copenhagenin söpöläisiä, hiukan eriparia tietenkin. Seinustoilla on hyllyittän kaikkea pientä tavaraa ja kippoa, joita voi ostaa mukaansa.


Ympäristöä oli kiva ihmetellä kun odottelimme voileipätilaustamme eli kuten kahvilassa kutsutaan "Smusheja". Tilauksemme oli yksi lammasleipä ja toinen kana-sieni. Kana-sieni tuli vaalealla leivällä ja oli meidän suosikkimme. Royalin leivät eivät, matkaoppaiden kehuista huolimatta, vetäneet vertoja Aamannsin timanttisille leiville. Itse kahvila on persoonallinen ja kovin epätanskalainen. Kahvitauon jälkeen Neiti pääsi ihailemaan Royal Copenhagenin astioita viereiseen lippulaivamyymälään.
 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tehtiin ite: Karjalanpiirakoista

Piirakoiden teko alkoi edellispäivän aamuna, jolloin keittelimme perinteisen riisipuuron, puolitoistakertaisena määränä, jotta puuroa saisi myös syödä puurona. Riisipuuro on herkkua, jota keittelemme muulloinkin kuin vain jouluna, vaikka välillä tuleekin kinaa kattilanheiluttelijan roolista  :)

Piirakkataikinan ohjeeksi valikoitui the one and only Kotiruoka-kirjan (painos 77) ohje, jossa oli vielä piirroskuvin selitetty piirakoiden valmistusta.

Taikinan teko oli simppeliä, ja oli helppo pyöräytellä siitä palloja ja pallot taas tangoiksi, kunhan muisti pitää tarpeeksi ruisjauhoja pöydällä. Tangoista sitten leikattiin pieniä lihapullan kokoisia paloja, jotka pyöritettiin palloiksi. Pallot taas puikuloitiin superohuiksi suurinpirtein soikionmuotoisiksi lätyiksi ja laitettiin elmukelmun alle jotteivät kuivu. Puuroa siveltiin lätyn keskelle ja sitten rypyttämään. Olipa hauska hoksata miten rypyttäminen tapahtuikaan ja oli ihan helppoa! ha! Vaikka eipä näillä ole piirakoiden missikisoihin asiaa ;) Uunituoreet piiraat vielä siveltiin kuumalla voivesiseoksella ja laitettiin voipaperin alle muhiskelemaan.

Puuro sitten loppui meiltä kesken, taidettiin laittaa sitä vähän reippaasti ekoihin piirakoihin... Aikaa ja pikkutarkkaa näpräystä piirakoiden teko vaatii, mutta on kivaa viikonloppupuuhaa.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Tehtiin ite: Karjalanpiirakat

Vihdoinkin vihdoinkin! Ensimmäiset ite tehdyt piirakat. Hyvii o!


Postaamme erikseen vähän ohjeentynkää...