Pöytävarauksemme oli ravintolan avaamisaikaan, kello 18, jolloin tarvoimme räntäsateessa ja myrskytuulessa ravintolaan. Story-hotellimme oli sopivalla paikalla, parin korttelin päässä Voltista, joten meikit pysyivät naamassa vaikka sateenvarjo vinkashtikin rikki myräkässä. Ravintolan pienessä pääsalissa kaikki pöydät on sijoiteltu todella lähekkäin, joten vilkasta puhetta käytiin niin ruotsiksi, suomeksi (muutkin kuin me), englanniksi ja venäjäksi, taitaa siis olla ravintolan maine kiirinyt jo pitkälle.
Voltissa työskentelee huippuravintoloiden ex-kokkeja, jotka perustivat oman ravintolan halutessaan tarjota asiakkaille jotain muuta kuin perus sitä-sun-tätä. Huippuruokaa ja huippupalvelua, kauniissa tunnelmallisessa ympäristössä. Voltissa on tarjolla menusettejä neljän-, kuuden- ja yhdeksän ruokalajin versioina. Neljän ruokalajin setti kustansi noin 60 euroa, viinipaketti tähän 50 euroa. Settiä ei ole pakko ottaa, vaan on mahdollista valita ihan omat suosikit menuiden annoksista ja yhdistellä oma "menu". Pääruoka yksistään oli noin 35 euroa (kaksi vaihtoehtoa) kasvisruoka noin 22 euroa (yksi vaihotehto), alkuruoan sai noin 16 eurolla (kolme vaihtoehtoa) ja jälkkärin (kaksi vaihtoehtoa) tai juustot pauttiarallaa kympillä, näin vapaasti kruunut euroiksi suomennettuina. Ruokalista on siis mukavan suppea. Lasilliset viiniä valitsimme käsinkirjoitetusta muistilehtiöstä henkilökunnan suosituksien mukaan. Olivat kyllä super valinnat! Alkuun molemmat nautimme vienosti hapokasta ja kevyttä valkoviiniä Ranksan Alsacen alueelta (Marc Tempé, Zellenberg '09).
Neiti jätti alkuruoan välistä, Jii tilasi kala-alkuruoan, joka oli pohjoisten vesien kalaa nieriää (eli rautua). Kala oli puoliksi paistettu kypsäksi ja tarjoiltiin jugurttikastikkeen ja kurkkupikkelssin kanssa. Annos oli sopivan kokoinen ja aivan mahtavan maukas ja yksinkertainen. Raikas tuulahdus aina siihen perus lohi-, siikamaailmaan. Lämmintä leipää tuotiin myös pöytään, päälle sipaistiin voita ja sitä ihteään, eli laardia.
Pääruoaksi Jii otti lampaanfileen, joka tarjoiltiin isojen kaalibiittejen ja maukkaan kastikkeen kanssa. Kaaleista pinta oli poltettu kunnolla ja suussasulavan murean lampaan kanssa ei kyllä muita lisukkeita tarvinnutkaan. Liharuoan kaveriksi Jii nautti punaista, hassun hauskalla etiketillä varustettua, Ranskan Puy-de-Dômen alueelta (Patrick Bouju Brutal '11). Tämä osoittautui niin erinomaiseksi valinnaksi, että sitä tuli tilattua vielä toinen lasillinen juuston kera.
Neidin annos oli huippukaunis kaikessa vaaleudessaan, turskaa, sipulinkuoria ja maa-artisokkaa. Sipulinkuoret olivat makeita hillottuja, kala suli suuhun ja maa-artisokkaa löytyi annoksesta niin pyreenä kuin kuoret sipsimäisiksi paistettuina. Pieni häivähdys seljankukkaakin maistui. Seljankukkamehu on muuten oikein hyvä janojuoma, harmi vaan että Suomesta ei tuota mehua taida saada kovin yleisesti muualta kuin Ikean hyllyltä. Mutta siis, aivan huippuruokaa, sekä kala että lammas!
Jälkäriksi Jii otti juuston, joka olikin varsin erikoinen ilmestys. Kaarevalle ohuen ohuelle tunnbrödille, eli rapealle rieskalle, raastettua mietoa luomujuustoa (ja meiltä meni tietenkin ohi mikä juusto tuo olikaan kun niin hämmästelimme esillepanoa). Leipänen syötiin käsin, ja juusto oli sopivan mieto ja kevyt illan päätökseksi.
Neiti tilasi loppuun teetä ja saikin sitä jänskästi ihan uudenlaisessa muodossa! Pöytään nimittäin tuotiin lasikannu, jossa oli oksa tuoretta sitruunaverbeenaa. Päälle kaadettiin kiehuvaa vettä ja pyydettiin odottamaan nelisen minuuttia ennen kuppiin kaatamista. Tee maistui oikein hyvälle, sokeria tai hunajaa ei kaivannut. Teen kanssa tarjoiltiin bonuksena juuri uunista ulos tullutta mahdottoman hyvää sitruunavanilja "sponge"-kakkua. Kakku oli sen verran iso, että siitä ritti hyvin kahdelle.
Teetä juomme todella vähän kotioloissa, mutta tämä oli niin hyvää (ja hauskaa tehdä), että pitääpä kokeilla! Tee selvästi rauhoitti tuhtia olotilaa ja unikin maistui päivän jälkeen.
Nautimme hitaasti ravintolaillasta ja ravintolan hämyisästä ja intiimistä tunnelmasta, upeista ruoka-annoksista niin visuaalisesti kuin sisäisesti. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä, mukava että välillä kokkikin piipahti salissa tervehtimässä meitä ja tuomassa annoksia pöytään. Voltista meille tuli mieleen Köpiksen Radio, jossa oli samanlainen tunnelma ja upeat sesongin mukaiset ruoka-annokset, tosin hiutusen verran enemmän siellä oli fine-dining meininki. Voltin hitusen reilumpi meininki annoksissa puri meihin. Tälläisen ravintolan oven sulkee aina haikein mielin...
Tähdet: 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti