Kappeli, 27.11.11

Ja vihdoinkin koitti se päivä kun Jiistä tuli diplomoitu ingenjööri. Tätä ihmettä juhlistimme isommalla porukalla ravintola Kappelissa Esplanadinpuiston reunalla. Pöytämme ei ollut valmis, vaikka saavuimme kymmenisen minuuttia myöhässä sovitusta pöytävarauksesta (hå?). Onneksi apu löytyi läheltä, Kappelin baarin muodossa. Siellä oli hyvä nauttia alkushamppanjat rauhallisessa miljöössä, jopa ehkä paremminkin kuin aperitiiveinä ruokapöydässä. Paikkana Kappeli on tunnelmaltaan juhlallinen ja se on justikään sisätiloiltaan uudistettu. Kahvion puolella emme käyneet, mutta siellä näytti olevan kirkkaanvalkoiset pöydät ja  pinnatuolit, siis todella outo valinta tähän rakennukseen.

Siirryimme onnittelumaljojen kilistelyiden jälkeen salin puolelle selailemaan menuta ja pähkäilemään illan ruokavalintoja. Alkuun Jii otti jaloviinalla maustettua jokirapukeittoa, neiti herkkutattikeittoa. Poppoossa maisteltiin myös etanoita ja jättikatkarapucocktaileja, joita kovin kehuttiin. Sienikeitto oli liian kermaista ja raskasta alkukeitoksi, kulho tuntui pohjattomalta, mutta maku muuten oli hyvä. Jokirapukeitossa oli enemmän säännöstelty kerman käyttöä, mutta mausteita oli taas käytetty runsaansopivasti, Jii tykkäs. Annoksen nimeksi olisikin melkein sopinut tulinen jokirapukeitto. Alkupalojen kanssa nautimme lasilliset Fairhills Chardonnaytä - "talon valkkaria" sekä lämpimiä leipiä.

Pääruokana oli sekä kala-, että lihalinjallisia. Jiin päivän valinta osui (luomu) härkäpippuripihviin. Papusen lautasella oli grillattua siikaa. Molemmat pidimme kovin annoksistamme. Erityismaininta kalan sopivalle kypsyydelle, mutta lautaselle jä pyörimään endiivi, joka oli kitkerää ja pahanmakuista. Punaviini; Peter Lehmann Wildcard Shiraz, oli liian mehumainen pihvin seuralaiseksi. Mutta maku parani hiukan kun antoi viinin ilmaantua.

Pääruokien jälkeen oli täysinäinen olo, mutta jälkikset oli jo tilattu... Onneksi niitä ei tuotu heti pääruokien jälkeen, vaan saimme pitää pienen sulattelutauon. Jälkiruoka-annokset eivät nekään nimittäin olleet pieniä, kuten muutkaan Kappelin annokset. Neidillä (menu Pekka Halosen mukaiseisti) oli mustikkapiirakkaa ja mustikkajäätelöä. Hyvää, mutta överimustikkaista. Tähän olisi kaivannut jotain raikasta makua kaveriksi. Jiin Crème Brulee oli nappi ja kruunu juhlaillan päätteeksi (with cognac). Törkeys hyvää!

Kappelista jäi koko 7-hengen seurueelle postiivinen kuva. Ruoat ovat perinteistä ja suomalaisia makuja sisältäviä. Kappeli on siisti, aikuisväen paikka johon Converseilla ei ole asiaa. Tarjoilu pelasi (tosin vähän persoonattomasti ja jäyhästi), miljöö on tunnelmallinen ja sopii päivällistämiseen ja juhlistamiseen hyvin. Ruoka maittoi ja kenellekkään ei jäänyt nälkä näiden annosten jälkeen.
Tähdet: 4