Ite tein: Punajuuriohratto

Syyskuu on käänyt kalenterissa. Ruokaisat kylmät salaatit väistyvät ja uuni lämpiää padoille ja laatikoille. Mökillä viljelylaatikossa oli kokeilussa punajuurta, mutta satoa ei taida tulla edes yhteen mini red welvet-kuppikakkuun. Punajuuret on siis haettava torilta tai Rismasta, mutta tämä punajuurilaattikko on tehtävä joka syksy! Tästä ohjeesta tulee isollekkin jengille syystalkoopöperöä tai pakkaseen pahan päivän varelle. Alkuperäinen ohje on Sydänmerkin, josta löydän aina vähän väliä just jeppis arkimurkinavinkkejä.

Punajuuri-jauheliha-ohratto (2 pientä vuokaa, tai 1 iso)

800 g punajuurta
2 keskikokoista sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
400 g jauhelihaa, (vege voi korvata tämän kuten haluaa)
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 5-10 oksaa lehtiä tuoretta timjamia

6 dl vettä
4 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa


Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Tässä jos missä on siitä suuresta kodinkonehärpäkkeestä raastinosineen hyötyä, joten kaiva se kellarivarastosta! Sipulit saa toki myös syötettyä samalla laitteella pieneksi. Paista jauheliha ja sipuli kevyesti paistinpannulla, mausta. Voitele iso vuoka, tai kaksi pienempää, ja kaada ainekset vuokaan, sekoita mausteet tasaisesti joukkoon. Sekoita nesteet ja kananmunat keskenään kulhossa ja kaada vuokaan. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin tunti, tai kunnes punajuuri on kypsynyt.

Ite tein: Halloumi-meloni-pitaleivät

Mökillä on erittäin sallittua oikoa ruoanlaitossa. Nälkä iskee nopeasti ulkona touhutessa, ja silloin onkin hyvä olla kaapissa jotain puolivalmista. Esimerkiksi puolivalmiit sämpylät ja patongit on helppo nakata uuniin sinä aamuna kun leivän kannikat ja korput eivät houkuttele. Pita-leipäpaketti on kätsy mökkivara, siitä saa nopeasti lämpimät iltapalaleivät kyhättyä (kovin valokuvauksellisia eivät kyllä ulkonäöltään ole :D). Täytteeksi raikasta tzatziki-kastiketta, paistettua halloumia, makeaa melonia. Älä unohda tuoretta tilliä, sopii ihanasti.

Halloumi-meloni-pitaleivät (3kpl)

3kpl puolivalmiita pitaleipiä (tai jos rahkeet riittää leipomaan itse leivät niin huippis)
1 pkt halloumia
pieni cantaloupe-meloni
salaatinlehtiä, esim jääsalaatti
tilliä
pippuria


Tzatziki:

puolikas kurkku
2dl turkkilaista jugurttia
1-2 valkosipulin kynttä
1/2tl suolaa
1tl sokeria
pippuria

Tzatziki: Raasta kurkku ja valuta siitä suurimmat nesteet pois, käytä siivilää apuna. Pilko valkosipuli aivan pieneksi, yhdistä kaikki aineet soosiksi ja jätä jääkaappiin maustumaan. Pilko meloni ohuiksi siivuiksi ja revi salaatinlehdet valmiiksi. Paista halloumi viipaleina pannulla, niin että pintaan tulee hyvä väri. Lämmitä samalla uunissa pitaleivät ja halkaise ne miltei kahtia. Kokoa ainekset leivän väliin ja nauti leipä lämpimänä.

Daddy Greens Pizza Bar, Helsinki 30.7.17

Pizza Pizza Pizza...The Pizzagame is on! Kerronpa siis minäkin yhdestä kivasta laatuläpysköjä tarjoavasta aivan uudesta pizzeriasta, nimittäin Daddy Greensin Pizza barista. Pizzeria aloitti kylläkin jo viime vuonna toimintansa pop-up ravintolana, ja nyt siis heinäkuussa on avannut ovensa liiketilassa Töölössä, Manskun päässä, Humalistonkadulla. Viime kesänä maistoinkin jo pizzamiesten, Eeron ja Davidin, napolilais-NYC-tyyppistä pizzaa. Silloin lyhtytolppamainoksen perässä löysin tien Sompasaaren pop up-pizzeriaan, jossa pizzaa paistettiin paikalle roudatulla puulämmitteisellä pizzauunilla sompiksen hiekkakasojen keskellä. Ja hyvältä maistui tuolloin pizza vähän erikoisemmassakin sijainnissa, ja niin maistui nytkin, posliinilautaselta pöydän ääressä nautittuna.

Pieneen pizzeriaan on melko huomaataton sisäänkäynti, mutta pizzan tuoksun perässä oli helppo suunnistaa. Olipa muuten hiton houkutteleva tuoksu. Sisätilat ovat nähneet tarkoituksella moukaria ja spraymaalia, ja pöydät ja tuolit ovat kirppishenkisesti eriparia. Seinillä on myös galleriamaisesti maalauksia roikkumassa, ja galleriamaisesti niitä on varmasti myös mahdollista ostaa (?).

Napakka pitsalista kuulosti aivan liian herkulliselta, ja päätimme kamun kanssa jakaa puoliksi kaksi erilaista läpyskää. Täyteyhdistelmissä löytyi mukavasti pirsistävän erilaisia comboja. Valikoitui valkoinen pizza perunoilla, kevätsipulilla ja (järkyttävän)hyvällä mozzarellalla, sekä "perus" tomaattipohjainen josta löytyi mausteista makkaraa, lehtikaalia ja jonkinmoista villiyrttiä. Näillä kaikilla pizzoilla oli hauskat ja vissiin vähän hankalat nimet kun nyt ei muistu enää mieleen. Oma suosikkini usein on valkoinen pizza, ja näistäkin se veti pitemmän korren. Taikina oli sitkeää ja pehmukkaa, sopivan niukalti hiiltynyttä. Jonoa ei ollut suuremmalti sunnuntai-iltana, ja kaikki nälkäiset löysivät pöydänkulman. Pitsat saatiin eteen puolisen tunnin odottelun jälkeen. Sen kärsi hyvin, sillä odotus palkittaan huippuhyvillä laatupizzoilla! Suositus, peukku, ja onnet tälle Töölön tulokkaalle. Tän kesän paras pizza ja varmasti tulee käytyä uudelleen!

Kesä! *life is hard but not today.*

Kesäloma ja ei mitään tekemistä? Taitaa kyllä olla, mutta tässä pari vinkkiä lisää. Joihin liittyy vesi! Nimittäin jos vielä et ole kokeillut melontaa, niin suositukset Siuntionjoelle, hyvästä aloittelijoille sopivasta melontareitistä, jossa kivasti vaihtelevia maisemia.

Jos taas kesähesailtana kaipaa omaa rauhaa ja Zen-hetkeä, sen voi hyvin löytää karun kauniista Merihaan Kulttuurisaunasta, ja sen pehmeistä pellettilöylyistä.

Ja muuten vaan maauimalat, ne on parhaita paikkoja, aikaisin aamulla on vielä tilaa kaakeleiden välissä, voi lipua ja tuntea auringon, sadepisarat ja tuulen, tai vetää rataa kyyneleet silmissä, riippuen päivän olotilasta. Uima-allas on muuten hyvä paikka itkeä, vaikka olet keskellä ihmisiä, olet yksin, ja jos joku erehtyy kysymään onks kaikki okei, niin joo, tää on ihan normaalia ja jatkunut jo pidemmän aikaa. Oisko silmätulehdus...

*life is hard but not today.*

Sauna-1-IPA / Kulttuurisauna

5/5! Tjusträsk

Viimevuoden puolella olin bloggarimatkalla pitkin ja poikin Läntistä-Uuttamaata, ja silloin kävimme tutustumassa SE-Actioniin, joka järjestää monenmoista aktiviteettia seudulla, ja juurikin kajakki- ja kanoottivuokrausta. Silloin, lumisena marraskuunpäivänä, päätin että tänä kesänä noihin maisemiin, kanootti alle ja maailmanparasta mustaherukkajäätelöä syömään Sjundbyn linnalle.

Tilasin kaveriporukallemme kajakit, ja näin painajaisia joessa uiskentelivista kyykäärmeistä. Vähän taisi siis jäskättää ensimmäinen kajakointi. :D Mutta turhaksi se osoittautui! Eskimoita ei nähty eikä tehty. SE-actionin Susse ja kajakit odottivat meitä Siuntion Pappilassa joenvarressa kajakit valmiina. Täydellinen kesäaamu, oli tuuletonta, auringonpaistetta ja fiilis 6/5!

Meloimme noin 6 km matkan jokea pitkin ja Tjusträskin ylittäen Sjundbyn linnalle, jossa tutustuimme vielä linnan historiaan opastetulla kierroksella. Linna on auki vain tiettyinä ajankohtina ja oppaan seurassa, joten aukiolot kannattaa selvittää ensin ennekuin lähtee matkaan. Reissun on tietysti myös yhdistettävä lisää kulinaristisia kokemuksia, Kirkkonummen paras ravintola, Bistro O Mat.

Ja mikä se Kulttuurisauna sitten on? Se on yleinen sauna, Helsingissä, Merihaassa. Kulttuurisauna on muutama vuosi sitten rakennettu, suomalaisen ja japanilaisen arkkitehdin yhteisprojekti, jossa on pyritty miettimään ekologisuutta. Itse rakennus on moderni ja jopa karu, omat visualistin silmät kiittävät rouheutta, betonipintaa, ja simppeliyttä, joku taas voisi sanoa että näyttääpä keskeneräiseltä. Naulatkin vaatekoukkuina! Saunassa on omat osastot miehille ja naisille, yhteinen vilvoittelualue sisällä sekä ulkona, niin etupihalla ilta-auringossa kuin atriumpihalla jonka keskellä kasvaa iso koivu. Uimarappuja pitkin pääsee puhaltamaan mereen.

Paikassa on valokuvauskielto, joten itse on mentävä katsomaan. Ryhmiä ei tänne oteta, ja ymmärrän kyllä miksi. Muutama turisti pyöri samaan aikaan, mutta onneksi muuten oli varsin rauhallista. Saunajuomaa ja pientä syötävää (mm. kananmunia ja salmiakkia!) saa ostaa. Vallilan Panimo on tehnyt oman sauna oluen Kulttuurisaunalle, Sauna - ykkösolut IPAn, joka olikin juuri sopiva palautusjuoma löylyjen jälkeen. Ja tänne haluan marraskuussa, kun on pimeää ja räntää vihmoo vai olisiko se ensilumen aika.

Ite tein: Galette punaisilla marjoilla ja vuohenjuustolla

Jotain suolaista jotain makeaa, siitä se ajatus sitten lähti. Galette-piirakka punaisilla marjoilla ja vuohenjuustolla. Rustiikkinen ruispohja. Marjoina käytin puolet vadelmia ja puolet punaherukoita, joiden kirpsakkuutta pehmentää vuohenjuusto. Suhde voi tietysti olla toisenlainen jos kirpeydestä ei niin välitä. Karviaisten uskoisin sopivan myös mainoisti.

Tämän ranskalaisperäisen Galette piirakan tekoon ei siis tarvita piirasvuokaa, hieman näpräämistä vain. Reunoja kääntäessä kannattaa käyttää alla olevaa leivinpaperia hyödyksi ja tuupata reunoja ja samalla nostella leivenpaperia, niin taikina ei murru.

Pohja:
100g voita
1,5dl ruisjauhoja
2,5dl vehnäjauhoja
2rkl muscovadosokeria
hyppysellinen suolaa
2dl ranskankermaa

Täyte:
400g punaisia marjoja (tässä vadelmia ja punaherukoita)
1-2rkl perunajauhoja (jos marjat pakasteita, käytä 2-3rkl)
100g vuohenjuustoa kiekkoina tai pieninä paloina
noin 5 timjaminoksaa lehdet nypittyinä
muutama timjaminoksa koristeena

1 kananmuna


Paloittele kylmä voi pieniksi kuutioiksi taikinakulhoon, lisää keskenään sekoitetut jauhot, sokeri ja suola, ja nypi taikina käsin tasaiseksi murumaiseksi seokseksi. Lisää sitten ranskankerma joukkoon ja vaivaa takina palloksi. Taputtele taikina leivinpaperin päälle ja painele se ohueksi pizzapohjan kokoiseksi lätyksi. Kasaa tasaisesti pohjan päälle täytteet, niin että reunoille jää noin 3 cm tyhjää, ja taita sitten reunat piirakan keskustaa kohti. Ulkonäön ei tarvitse olla niin justiinsa galetessa, joka mielletään muutenkin rustiikiksi piiraaksi. Voitele reunat vielä kananmunalla ja paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Piiraassa on mukava makean ja suolaisen liitto, ja on mainio ja näyttävä vaikka brunssipöydälle.