keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kappeli, 27.11.11

Ja vihdoinkin koitti se päivä kun Jiistä tuli diplomoitu ingenjööri. Tätä ihmettä juhlistimme isommalla porukalla ravintola Kappelissa Esplanadinpuiston reunalla. Pöytämme ei ollut valmis, vaikka saavuimme kymmenisen minuuttia myöhässä sovitusta pöytävarauksesta (hå?). Onneksi apu löytyi läheltä, Kappelin baarin muodossa. Siellä oli hyvä nauttia alkushamppanjat rauhallisessa miljöössä, jopa ehkä paremminkin kuin aperitiiveinä ruokapöydässä. Paikkana Kappeli on tunnelmaltaan juhlallinen ja se on justikään sisätiloiltaan uudistettu. Kahvion puolella emme käyneet, mutta siellä näytti olevan kirkkaanvalkoiset pöydät ja  pinnatuolit, siis todella outo valinta tähän rakennukseen.

Siirryimme onnittelumaljojen kilistelyiden jälkeen salin puolelle selailemaan menuta ja pähkäilemään illan ruokavalintoja. Alkuun Jii otti jaloviinalla maustettua jokirapukeittoa, neiti herkkutattikeittoa. Poppoossa maisteltiin myös etanoita ja jättikatkarapucocktaileja, joita kovin kehuttiin. Sienikeitto oli liian kermaista ja raskasta alkukeitoksi, kulho tuntui pohjattomalta, mutta maku muuten oli hyvä. Jokirapukeitossa oli enemmän säännöstelty kerman käyttöä, mutta mausteita oli taas käytetty runsaansopivasti, Jii tykkäs. Annoksen nimeksi olisikin melkein sopinut tulinen jokirapukeitto. Alkupalojen kanssa nautimme lasilliset Fairhills Chardonnaytä - "talon valkkaria" sekä lämpimiä leipiä.


Pääruokana oli sekä kala-, että lihalinjallisia. Jiin päivän valinta osui (luomu) härkäpippuripihviin. Papusen lautasella oli grillattua siikaa. Molemmat pidimme kovin annoksistamme. Erityismaininta kalan sopivalle kypsyydelle, mutta lautaselle jä pyörimään endiivi, joka oli kitkerää ja pahanmakuista. Punaviini; Peter Lehmann Wildcard Shiraz, oli liian mehumainen pihvin seuralaiseksi. Mutta maku parani hiukan kun antoi viinin ilmaantua.


Pääruokien jälkeen oli täysinäinen olo, mutta jälkikset oli jo tilattu... Onneksi niitä ei tuotu heti pääruokien jälkeen, vaan saimme pitää pienen sulattelutauon. Jälkiruoka-annokset eivät nekään nimittäin olleet pieniä, kuten muutkaan Kappelin annokset. Neidillä (menu Pekka Halosen mukaiseisti) oli mustikkapiirakkaa ja mustikkajäätelöä. Hyvää, mutta överimustikkaista. Tähän olisi kaivannut jotain raikasta makua kaveriksi. Jiin Crème Brulee oli nappi ja kruunu juhlaillan päätteeksi (with cognac). Törkeys hyvää!


Kappelista jäi koko 7-hengen seurueelle postiivinen kuva. Ruoat ovat perinteistä ja suomalaisia makuja sisältäviä. Kappeli on siisti, aikuisväen paikka johon Converseilla ei ole asiaa. Tarjoilu pelasi (tosin vähän persoonattomasti ja jäyhästi), miljöö on tunnelmallinen ja sopii päivällistämiseen ja juhlistamiseen hyvin. Ruoka maittoi ja kenellekkään ei jäänyt nälkä näiden annosten jälkeen.
Tähdet: 4

perjantai 23. joulukuuta 2011

Tehtiin ite: Luumurahka

Noniin, nyt ollaan päästy talvi-menun finaaliin, eli jälkkäriin.

Ja jälkiruokana on luumurahkaa papusen äipän helpolla ohjeella. Tämä on takuuvarma nanna-jälkkäri. Meilläpäin luumurahka on yleensä ollut Jouluaaton ähkyruokailun päättäjä. Luumurahka kuuluu nauttia pipareiden kanssa, hitaasti ajan kanssa. Sohvalle siirtyminen sallittua.


Luumurahkaan tarvitaan
-purkki kuohukermaa (vatkaa vaahdoksi)
-purkki maitorahkaa
-luumuhilloa/ marmeladia noin 1dl
-sitruunamehua pari rkl

Sekoita ainekset ja laita rahka jääkaappiin maustumaan, mitä kauemmin sen parempi. Tarjoile piparkakkujen kanssa.

Maukasta Joulua Kaikille!

torstai 22. joulukuuta 2011

Tehtiin ite: Kanaa glögiviinissä ja kasvisgratiinia

Jokin sateinen ja masentava arki-ilta lämmittelin glögiviiniä kattilassa, ja samalla pälkähti mieleen jospa glögiviiniä voisi käyttää jossain pataruoassa kostukkeena, makeutta ja mausteisuutta tuomaan.

Ja sehän jopa toimi, syntyi kanaa glögiviinissä. Ensiksi pilkoimme ja paistoimme paketillisen amerikanpekonia, pari keskikokoista sipulia ja ison kourallisen herkkusieniä, sekaan lisättiin pieni purkki tomaattipyrettä. Paloiksi pilkotut broilerinfileet (3 isoa) kävivät omalla pannulla ruskistumassa puolikypsiksi. Sitten kummatkin pannulliset pataan nesteiden kera. Glögiviiniä puolet ja vettä puolet (yht. n. 5dl)  ja hiljaksiin porisemaan ja putputtelemaan noin 40 minuutiksi. Loppuvaiheessa lisäsimme pari rkl hillosipuleita ja hillosipuleiden lientä ja hitusen suolaa ja pippuria.

Kanasta tuli mureaa. Maku oli tosi kiva, makea ja talvinen, hillosipuleista kivaa kirpsakkuutta. Lisukkeena oli kukkakaali-parsakaaligratiinia. Glögipataa tullaan tekemään uudestaan (varsikin jos uhkaa jäädä avaamattomia glögipulloja joulun jälkeen...). Glögiviininä oli Alkon Perinteistä punaviiniglögiä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Tehtiin ite: Saaristolaisleipää ja graavilohta

Saaristolaisleipää piti kokeilla tehdä itse jo vuosi sitten joulun alla, mutta se taisi jämähtää vuokien puutteeseen. Nyt on hankittuna yksi isompi teflonkäsitelty pitkulainen vuoka toisen pienemmän kaveriksi. Ainahan sitä kannatta leipoa vähän suurempi satsi kerralla jos työhön ryhtyy...

Saaristolaisleivän teko oli helppoa, paistoaika oli piiitkä, mutta samallahan sitä puuhasteli muuta. Tämä leipäkokeilu onnistui ihan ok näin aloittelijalle. Taikina kohosi ja oli uunissakin vielä hyvän näköinen. Vaikeinta oli arvuutella kypsyyttä, leipä kun kauttaaltaan on niin tumma päältä. Keskeltä leipä olikin siten vähän taikinainen, mutta toisaalta eikö saaristolaisleipä kuulukin olla vähän tahmaista? Jotenkin leipä myös lässähti ja kutistui loppuvaiheessa ja kun sen otti pois uunista, normaalia? No kuitenkin, maku parin päivän päästä maisteluna oli oikein hyvä, ja nyt leipää on pakkasessa varattuna jouluaaton pöytään.


Tässä siis talvimenun alkupala: Graavilohirulla ja saaristolaisleipä. Perinteinen ja simppeli, mutta aika lyömätön pari. Lohirullan sisällä ei sen kummempaa; tuorejuustoa, sitruunapippuria ja tilliä.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kattaus: Talvi

Neiti innostui laittamaan pöytää. Lapanen karkasi moposta (vai miten se menikään), sen jälkeen kun mökiltä sai haettua tykötarpeita, sammalet ja varvut tuoksuvat ihanasti metsälle. Kuvatuksi tuli jälkkärivaihe (siksi maljat lautasilla). Tähän tunnelmaan ja kattauksen kuvaamiseen onneksi sopi synkkä päivä, ja näitähän on riittänyt.

Ainekset talvikattaukseen:
- pellavaliina
- jouluvalot
- maljakko
- valkoisia koristekiviä
- sammalmätästä lisukkeineen
- männynkäpyjä
- astiat ja muu ruokailuvälineistö (Iittalaa; Taika - Gaissa - Essence)

Sommitellaan omannäköiseksi kokonaisuudeksi.

Kattaus on vasta puoliruokaa, siksipä kokkasimme alku-, pää-, ja jälkiruoan, jotka sopisivat aiheeseen talvi. "Menu" on jo valmistettu ja kuvattu, joten se voidaan postata lähiaikoina.

Täytyy sanoa, että Papua puri kattauskärpänen, ideana olisikin suunnitella kattaus ja 3 ruokalajin menu päävuodenaikojen mukaan, joten jatkoa luvassa jos kärpänen jaksaa pöristä...

maanantai 12. joulukuuta 2011

Fifteen 3.12.11

Ensimmäiseksi illallispaikaksi Damissa valitsimme Fifteenin, parin raitsikkapysäkin päästä rautatieasemalta. Pähkinänkuoreen kiteytettynä Fifteen on TV-kokki Jamie Oliverin perustama koulu ja ravintola, joka kouluttaa ja työllistää paikallisen maan työttömiä ja syrjäytyneitä nuoria. Ravintolassa työskenteli illalla monipäinen joukko youngstereita, keski-ikä 20vee, sanoisin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, kerrottiin ravintolan ideasta, menun ja ruokien siällöistä sekä vastailtiin kysymyksiimme täydellisellä englannilla, kuten hollantilaiset yleensäkin.

Alkujuomiksi otimme loman kunniaksi lasit kuohuvaa, joita nautimme keittiön tervehdyksen (marinoituja pikkusipuleita ja retiisejä + jokin nami dippi) ja leipien kanssa. Pöytään saapui myös nopeasti alkapalaksi tilaamamme iso antipastilautanen kukkurallaan loistavia makuja. Tässä vaiheessa meidän kahden hengen pöytä oli aivan täynnä astioita, ja ehkäpä nuoren henkilökunnan kokemattomuus ja tilannetajun puuten tuli tällöin esiin, yhdistimme siis itsenäisesti puolityhjiä lautasia toisiinsa, ja parit lautaset pinoihin, jotta saimme tilaa kyynärpäille.

Alkupalat täyttivät vatsamme vaikka kuinka yritimmekin h i t a a s t i napostella niitä, ja mietimme ottavamme vain pienet pastat pääruoaksi. Tarjoilija kertoi kuitenkin pienen annoskoon olevan ihan pieni, joten päätimme ottaa pääruokaversiot. Neidille, naudanlihalasagne (kuvaassa) ja Jiille papardelle-jänis-pasta (ja lasi punaista). Ja voi vide minkä kokoinen olikaan pääruoka. Lasagne vielä meni, mutta Jiin annos oli niin suuri, että alkupaloja ei olis tarvittu lainkaan sen selättämiseen. Lasagne oli taivaallisen hyvää, ihan mahtava! Jiin jänis maistui riistalta, kuten pitääkin, mutta neilikan ja inkiväärin (jouluinen maku, oliko ne niitä?) käyttö oli liian runsasta, ja annoksen huvetessa alkoi sapuska maistumaan yhä tunkkaisemmalta. Ja tätä siis olisi jäänyt dogibägiin asti.

Olo oli näiden ruokien jälkeen kuin täysinäisellä ilmapallolla, mutta jälkkäri, sitruunatorttu sisilialaisista sitruunoista, poltettua marenkia ja päärynähilloketta, kuulosti maistettavan arvoiselta, ja hintakin 7,50 oli edukas. Otimme yhden annoksen, kahdella lusikalla (vaikka tarjoilija mainitsikin, että torttu on sitten aika pieni...). Hoksasimme edellisistä ruokalajeista, että pieni tässä ravintolassa tarkoittaa jotain muuta kuin pientä. Sitruunatorttu oli samalla makea ja hapan, ihanan voimakas, mutta tarvitsi ehdottomasti pehmeän marengin kaverikseen. Hilloke oli turha eikä sopinut annoseen. Yksi kokonainen torttuannos olisi ollut liikaa makeutta yksin syötäväksi. Jaettuna tämä oli hyvä päätös kivalle illalle.


Meille jäi todella postiivinen kuva Fifteenistä, oli kiva seurata ravintolan toimintaa, nuorta henkilökuntaa ja sen tehäväjakoja. Toivottavasti tämä toimii monelle nuorelle hyvänä ponnahduslautana. Ruoka oli hyvää, annokset kauniita, reilun kokisia ja oikein kohtuu hintaisia tasoonsa nähden. Miljöö on hieman hallimainen, mutta kun väkeä saapuu pöytiin ja puheensorina yltyy ei siihen kiinnitä enää huomiota. Suosittelemme pöytävarausta, jonka voi helposti tehdä netissä jopa tuntia aikaisemmin jos tilaa vain löytyy.

Tähdet: 4

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Muilla mailla: Amsterdam

Kävimme myöhäissyyslomalla Amsterdamissa aistimassa joulutunnelmaa ja mittaamassa vatupassilla vinkuroita taloja. Hyvää ruokaa saatiin, tämä tietysti vaati hiukan taustatyötä. Maailman parhaita ranskiksia ja maailman parasta piffiä, pannukakkuja ja pilsneriä unohtamatta. Juttua seuraa myöhemmin, olisi tässä läpikäytävä rapiat 500 valokuvaa (eihän meillä ollut kuin kolme kameraa mukana :D )...

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Leonardo Bar & Ristorante, 11.11.11

Maaginen päivämäärä, ei takaa maagista pöperöä. ;)

Kävimme syömässä After work-pastat Makkaratalon katutasossa sijaitsevassa Leonardossa, johon monesti on tehnyt mieli piipahtaa. Hyviä iltalialaisia tuoksuja on aina lehahdellut sieltäpäin, kun on kiireessä kipitellyt ravintolan ohitse.

Sali oli täynnä, mutta onneksi yksi seurue oli juuri poistunut ja mahduimme joukkoon. Ravintola ei ole mikään supersuuri, pöydät ovat aika ahtaasti, ja tunnelma korkialla. Pöytien punaruutuliinat ja hieman hämyinen fiilis sopii paikkaan.

Listalla taisi olla kaiken kaikkiaan vain neljä pastaa (siis eikö tää ollutkaan italiailainen ravintola?) joista Jii valitsi italianmakkarapastan (Orecchiette-tuorepastaa ja italianmakkaraa radicchio-punasipuli-punaviinikastikkeella), sillä perustein, että edesmenneessä Fabianinkadun Pregossa (nykyään vain Lahdessa?) söi täydellisen makkarapastan. Ensisilmäyksellä olisi voinut kuvitella syövänsä jotain täysin muuta kuin pastaa, annos ei nimittäin herättänyt ruokahaluja. Maultaan ensimmäinen haarukointi vahvisti vain luotaan työntävää ulkonäköä, paljon erilaisia voimakkaita makuja joista mikään ei muistuttanut erinomaisesta pasta-annoksesta. Vaikka pastaa ei ollut paljon, alkoi mutustaminen tökkiä jo puolessa välissä, voimakkaat maut olivat tehneet tehtävänsä. Neitikin maistoi eikä paria haarukallista enempää tehnyt mieli. Pastan kera nautittu Toscanalainen Cecchi Chianti -punaviini oli myös lievä pettymys, laimea viini ei sopinut pastan kanssa lainkaan yhteen.


Neiti otti Pappardelle-tuorepastaa ja villisikahöystöä (kuvassa). Pasta oli aikalailla sitä perusjauhelihapastaa, jonka mätti napaansa ihan tyytyväisenä. Valkkaria (Pinot Grigio delle Venezie) oli kyytipoikana, mutta se ei ollut kovin kummoista. Pastojen kanssa naposteltavaksi saimme pannuleipää uunikuumana, nams.


Annoksemme olivat noin 16euron hintaiset, eikä hinta-laatu-määrä-suhde ollut siis ollenkaan balanssissa. Varmaankin olisi pitänyt tilata ne pizzat... Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi hyvin.

Tähdet: 2

perjantai 18. marraskuuta 2011

Uuden sadon viinit 17.11.11

 “Le Beaujolais nouveau est arrivé!

Viinimaa Ranskassa hypetys on käynnissä, on aika korkata uuden sadon ensimmäiset viinipullot. Hypetyksestä pääsi eilen myös osalliseksi valkoviinin vannoutunut ystävä neiti Papu eräässä kutsuvierasillassa...

Wikistä piti etukäteen hieman sivistää itseään, jotta tietää mistä oikein onkaan kyse: Beaujolais Nouveau on ranskalainen Gamay-rypäleestä valmistettava Beaujolais-alueen viini. Viini päästetään markkinoille aina marraskuun kolmantena torstaina (eli tänä vuonna 17.11). Beaujolais viinejä kuvaillaan kevyiksi, ja että sopivat hyvin seurustelujuomaksi ja buffet tyyppisen ruokailun yhteyteen. Viini kuuluu juoda nuorena, eikä sitä vuotta kauempaa voi säilyttää. Rypäleet poimitaan käsin ja viinin kypsymyinen kestää 6-8viikkoa.

Maisteltavat viinit olivat Beaujolais Villages Primeur C’est La Vie! ja Art’s Beaujolais Nouveau, joita Alkostakin nyt saa. Buffetruoan (caesar-salattia, paahtopaistia, marinoituja kasviksia ja lohkoperunoita, lämminsavulohta, pororieskarullia...eli aika sekalaisesti kaikkea) kanssa maistettiin Villagesia. Maku oli lempeä ja mehumainen. Helppo juotava valkoviinin ystävälle. Art’sia seuraava lasi, ja makueroa löytyi. Tässä oli selvästi hapokkuutta ja muutenkin terävämpi maku kuin ensimmäisessä. Neidin suosikki oli pehmeä Villages, mutta kumpikin olivat kyllä sellaisia helppoja juotavia henkilölle, joka yleensä ei pidä punaviinistä. Neidin seuralainen oli sitä mieltä, ettei kyseisiä Beaujolaisseja lähtisi itse hankkimaan, liian laimeaa. Enpä siis suosittelisi vahvoista punaviiniestä pitävälle (enkä Jiille), maku on varmasti kuin mehua. Mutta eiffeltorni-pullo ainakin on kaunis. :D

lauantai 12. marraskuuta 2011

F8, Tema, 22.10.11

Ja pahpöh. Stokkan F8:iin sai tälläkertaa hieman pettyä. F8 siis on osittain uudistunut, kahdesta vanhasta ravintolasta tuli yksi isompi ravintola. Eli Easy ja Fine ovat kuolleet ja kuopatut (samalla onneksi se kaamea hökötys, joka toimi alkusalaattipöytänä)
ja koravattu nyt Tema-ravintolalla. Temassa ei ole valitettavasti ole mitään muuta uutta kuin ruokalista ja nimikyltti. Odotimme jonkinnäköistä uudistusta ravintolasalin sisustukseen, vaikka vanhastakin kovin tykkäsimme, mutta ei. Uusi ruokalista vaikutti melko monipuoliselta, jokaiselle jotakin erilaisten teemojen alta; Nordic, Spicy, Fast näin esimerkiksi.

Astelimme puolityhjään ravintolaan neljän hujakoilla, lauantai-iltapäivänä. Saimme menut, teimme tilauksen ja jäimme odottelemaan keittiöntervehdyskeittoa, jolla alkusalaattipöytä oli kuulemamme mukaan korvattu. Noh, keittiöntervehdys jäi saamatta, meidät nimitäin unohdettiin yli 20 minuutiksi, vaikka istuimme melkein keskellä salia, ja henkilökunta kulki jatkuvasti ohitsemme. Kun ruoka-annokset vihdoin saapuivat pöytään, eikä niiden tulonkaan jälkeen alkanut kuulua leipäkoria, joita muille ruokailijoille oli heti ruokatilauksen jälkeen tuotu, oli pakko vetäistä tarjoilijaa hihasta, jotta saataisiin edes leivät pöytään. Alkutervehdystä (tällä kertaa olisi ollut tomaattikeitto, kuultiin naapuripöydästä) emme jaksaneet kinuta, pääruokaa kun oli jo aloitettu haarukoimaan.

Ja sitten itse ruokaan. Papu päätti kokeilla poronkäristystä ja Jii otti Spicy-listalta kuhaa. Poronkäristys ja kala lisukkeineen tuotiin yhteensä 7:llä eri lautasella ja kupissa. Olikin kova työ mahduttaa kaikki astiat 2-hengen pöytään lasien, vesikannun ja leipäkorin lisäksi. Kuppien kanssa pelaamien oli ihan turhaa kikkailua, ja ruokakin jäähtyi nopeasti pikkuastioissaan. Poronkäristys oli mureaa, mutta liian suolaista, Muussi oli todella paksua ja raskasta, lisukkeena vielä raikkaat puolukat ja pari mautonta ruusukaalia omissa kipoissaan. Vähän jäi outo fiilis kippokuppi sekoilusta/ klassikkoruuan modernisoinnista, eikä itse ruokakaan maistunut niin, että sitä voisi kehua.

Jiin siika tuli "vain" kolmessa eri astiassa. Kala lautasella, öljypohjainen sieni-sipuli höystö lasiveneessä ja riisi kupissa. Siika itsessään oli grillattu chili/korianteri/inkivääri-maustesekoituksella ja se oli sopivan tulista kalan kanssa. Kala oli muutenkin erittäin hyvää joskin askartelu kokonaisen kalan kanssa on aina aikaa vievää, ruotoja riittää. Riisiä taas oli liian vähän (kuten muussia Papusen annoksessa), mutta sieni-sipuli höystöä öljymarinaadissaan oli sopivasti ja se olikin annoksen ehdoton kohokohta. Tämä lisäke oli sopivan maistuva ja erityisesti sienistä pitävälle timanttinen lisäke. Yhteenvetona annos lisukkeineen oli hyvä, mutta myös Jiin ruoka-askarointia hankaloitti kippojen ja kilistimien sekalainen armeija ahtaalla battlefieldillä. :(


Vaikka tämä kokemus F8, oli vähän plaah, niin annetaan vielä joskus uusi mahdollisuus Temalle..ehkä.

tähdet 3

Ja käymälätarkastuksen jälkeisest kommentit: F8 ravintolamaailman Teman puolella ei ole omia vesiklosetteja, vaan täytyy lähteä ulos itse ravintolasalista yleiselle puolelle, jotta pääsee puuteroimaan nenäänsä. Not so nice.

tiistai 8. marraskuuta 2011

EatHelsinki 2012.

EatHelsinki 2012-kirja on täällä! Kirja koostuu 12 eri tasokkaan Helsinkiläisen ravintolan esittelystä, eikä siinä vielä kaikki, ravintoloissa kirjaa näyttämällä saapi rahanarvoisia etuja!

EatHelsinki-kirja on osa EatEurope kirjasarjaa, johon tällä hetkellä kuuluu Tukholma, Skåne ja pari kaupunkia Saksasta. Projekti on alun perin lähtöisin Tukholmasta ja esimmäinen EatSweden Stockholm julkaistiin 2007. EatHelsinki 2012 on neljäs Helsinki- kirja, mutta vasta tänä vuonna tuli hankittua omaan käyttöön.

Oma painos löytyi Akateemisesta kirjakaupasta, ja oli melkein uunilämmin :D  Varovaisesti tuli kassajonossa kurkisteltua mitä ravintoloita kirjasta tällä kerralla löytyy...




Ja ravintolat ovat: A21 Dining, Bellevue, Carelia, Graniittilinna, Grotesk, Helkan keittiö, Lehtovaara, Lyon, Lämpö, Raku Ya, Solna ja Torni.

Pieni pettymys oli, että kirjassa ei ole enää mukana Oloa, Postresiä tai Carmaa, joita salaa toivoimme. Ainakin osalla syynä on se, että sama ravintola voi olla vain kahtena perättäisenä vuotena mukana kirjassa. Toisaalta se on hyvä asia, että ravintolat vaihtuvat, näin Eat-kirjojen suurkuluttajatkin viihtyvät ravintolabongareina. Tuolta listalta löytyi muutamia jo tuttuja, ja pari omaa suosikkia, jotka varmasti aijotaan testata ensi vuonna.
 
 
Kirja on kivan pieni ja kevyt mahduttaa käsilaukkuun. Henk.koht. en kovinkaan pidä tummanpuhuvasta ulkonäöstä, parannustoivomuksena onkin jonkinlainen ruutu tai valkoinen sivulaita, mihin voisi kirjoittaa syömisensä, näin niikuin muistoksi. Tuo tummanruskealla tausta ei kovin hyvin palvele siinä.


Kirjaa löytyy Akateemisen lisäksi mm. Decanter- ja Eiring- putiikeista. Netistäkin pitäis saada tilattua, mutta ainakin tänään Eatin nettisaitti on tökkinyt: http://www.eateurope.eu/

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kaarna ja Skumppa, 14.10.11

Lokakuisen perjantai-illan ohjelmana oli pitkästä aikaa teatteria, ja näytelmänä oli jo puoli vuotta sitten loppuunvarattu Vadelmavenepakolainen Kom-teatterissa (mutta ei hätää myöhäisheränneet, toukokuulle on kuulemma vielä lippuja saatavilla!). Milläkäs muulla teatteri-ilta aloitetaan kuin katkarapuvoileivällä! Tällä kertaa leivän päältä löytyi muitakin meren asukkeja Kaarna-ravintolassa.

Kaarna sijaitsee aivan Helsingin ytimessä, kauppakeskus Foorumin toisessa kerroksessa, tänne on helppo löytää Helsinkiä tuntemattomankin. Kaarna kuuluu äs-ryhmään ja on hengeltään suomiruokapaikka. Listalta näytti löytyvän paljon sapaksia ja pikkuannoksia, ja perinteisempää; poroa, lohikeittoa ja lihapullia. Sekä Kaarnan smörrebröd - katkarapuja, lohta ja siikaa - joka kuulosti teatteriväen korvaan lupaavalta. Kaarnassa on myös kattava olutlista pohjoismaisia makuja mallasjuoman ystäville, juomia voi nauttia rennosti sohvilla istuskellen, ravintolan baarin puolella.

Tämänkertainen seurue nautti leipiensä kera punaista italialaista luomuviiniä ja valkoista Chileläistä, olivat kummatkin ihan juotavia, perushyviä. Itse smörikset olivat pikkunälkään sopivan kokoiset, maut olivat hyvin perinteiset. Lohi vei voiton kaloista, katkaravut olivat surkeita pikkukoppuroita ja niitä muutenkin löytyi vähän leivätä. Sivussa ollut etikkakurkkusalaatti muistutti kesästä, jolloin "hölskytyskurkkuja" tulee itsekin tehtyä, namia. Leivän hinta, melkein 16 euroa, antoi olettaa isompaa ja / tai tasokkaampaa annosta, joten se oli pieni pettymys. Leipä kuitenkin oli kirjattu menun pääruokalistalle, eikä alkupaloihin tai pikkusyötäviin. Tai sitten vaan oli kauhea nälkä :D

Perjantaina alkuillasta paikka oli täynnä ja hieman meluisa. Sisustus oli ruskeasävytteinen, ja ravintolan Suomi-henkeä löytyi esimes metsäkuvin printatuissa valaisimien varjostimissa. Ikkunoista aukesi taas kivat näkymät Mannerheimintien vilskeeseen. Erityisiä illalliskutsuja en ravintolassa pitäisi, mutta arkisempana piipahdus- tai lounaspaikkana menee. Ruuassa ei sen enempää moitittavaa mutta ei kehuttavaakaan. Palvelu ystävällistä ja ripeää.

Tähdet 3

Teatterillan päätteeksi poikettiin parisen viikkoa sitten avattuun Simonkadulla sijaitsevaan viini ja shampanjabaari Skumppaan. Paikka oli tosiaankin vielä uutuuttaan kiiltävä ja puhtoinen. Ihan kivasti uudistettu paikka. Musiikkina oli perjantaina klo 22 jumputijumputia, voikun olisi ollut vähän tyyliin sopivampaa ja chillimpää lounge-musaa. Ei tuota kauan jaksanut. Maistoin Italian Cup- coctailin, joka oli pirteä ja makea juoma marjoilla, (ei tainnut enää olla avajaishinnat kehissä, 12e!). Alkuillasta tämä voi olla ihan kiva ja tunnelmallinen paikka poiketa lasilliselle, toivottavasti silloin soi vähän mietitympi taustamusakki.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tehtiin ite: Paahtopaistivoileipä

Melko usein tulee tehtyä täytettyjä voikkuja iltapalaksi ja voileivät ovat myös helppo eväs piknikille ja sopii myös hyvin lounasevääksi töihin. Täälläpäin voikut täyttyyvät yleensä ruuantähteillä; kanalla, lihalla, kasviksilla ja jonkinlaisella kostukekastikkeella tai vaikka raejuustolla. Helppoa ja hyvää.

Perinteisestä sunnuntairuoasta, paahtopaistista, saa hyvän ja ruokaisan täytetyn voileivän seuraavan päivän lounasevääksi. Tällä kertaa leipä oli sisällöltään seuraavanlainen (ts. ainekset jotka jo valmiiksi sunnuntai-iltana löytyivät kotoa):

Leipä: Reissumies täysjyvä
Täyte: Perunasalaattia (Forssan versiota), jääsalaattia, ohuita siivuja punasipulia, suolakurkkua, sekä tietenkin sunnuntairuuan tähteet, eli paahtopaistia ohuina viipaleina ja pippuria. Paahtopaistin valmistusohje löytyy esimerkiksi täältä.


Tämä eväsleipä osallistuu samalla Lokakuun ruokahaasteeseen, jossa etsitään parasta mukaan pakattavaa lounasevästä. Täytetty voileipä ei ehkä ole se uusin eväsidea, mutta toimiva ja tuo vaihtelua mikrotettaviin "samaa pöperöä mitä tein eilen illalliseksi" annoksiin. Ruokahaaste todellakin osui ja upposi, sillä lähes joka ilta Papu kyhäilee lounaseväät seuraavaksi päiväksi. Ja todellakin, välillä voi saada eilisillan tähteistä parempaa ruokaa kuin sodexoamicoissa. ;)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Vespa, 6.8.11

Italialaistyylinen ruoka on meidän molempien mieleemme, ja viime käynti Ravintola Vespassa vain vahvisti mielipidettä, tänne pitäisi olla jo pöytävaraus seuraavaan kertaan...

Vespa sijaitsee Helsingin keskustassa, Etelä-Esplanadin alkupäässä. Vespa jakautuu kolmeen kerrokseen; kellarissa sijaitsee trattoria, katukerroksessa baari sekä osa ravintolatilasta ja yläkerta on varattu kokonaan ruokaravintolan käyttöön. Yläkerran ikkunapöydistä avautuu kiva näkymä Espalle. Vespa on todellakin italialaistyylinen ravintola täyteen ahdetulla pöytäjärjestelyllään. Ravintola on aina (kaikki kolme kertaa kun olemme käyneet) ollut aivan täynnä joten pöytävaraus on must. Italialaista on myös se, että joskus iltaisin paikalle ilmestyy viulua soittava ja laulava Gigolo, joka onneksi on tajunnut kiertää meidän pöydän riittävän kaukaa ;). Miinusta Vespa saa kyllä käymälöistään. Aina jonotusta yhteen koppiin. Vai onkohan kellarikerroksessa lisää?!

Alkupalaksi Vespassa tarjotaan lämmintä ja hyvää focaccia-leipää. Pääruoaksi viimekerralla Jii söi risotto con asparagi e salmone, eli parsa-kylmäsavulohirisoton. Nti Papu nautti linguini di pollo al limone, eli broilerin rintafilee-mozzarella-sitruuna-pastan. Jiin risottoannos oli tuhti, sopivan puuromainen niin kuin risoton kuuluukin. Parsa ja kylmäsavulohi sopivat erinomaisesti yhteen ja tuloksena olikin yksi parhaista risotoista ikinä. Papun öljypohjainen pasta oli myös loistava, annos oli kevyt, maistuva ja raikas. Ruokajuomana nautimme Tommasi Ripasso Valpolicella Classico -italialaispunaviiniä, joka keikkuu Jiin viinilistan kärkipäässä. Suosittelun arvoinen paikka!

Tähdet: 4

lauantai 8. lokakuuta 2011

Reseptivinkkausta

Tässä vinkki kun et tiedä mitä tehdä ruoaksi ja jääkaapissa on sitä sun tätä... ja omistat iPadin. Epicurious kertoo, kun syötät jääkaapin sisältöä ohjelmaan, mitä kaikkea kyseisistä aineksista saa aikaan. Voi tietysti olla, ettei matkaa kauppaan voi välttää, mutta uusia ja erikoisiakin ruokavinkkejä löytyy varmasti 100 000 reseptin joukosta. Riippuen reseptin alkuperästä voi ruoanlaitto vaatia hieman eksoottisempien mittojen noudattamista kuten esimerkiksi  fl.oz. Ruokaohjeita löytyy aina makaronilaatikosta lampaan sisäfileeseen, in english of course.

Tabletti-PC on havaittu erinomaiseksi ruoanlaitossa. Laite on kevyt ja ohjeet saa näytölle helposti. Jos jotain pitää pikaisesti tsekata netistä onnistuu sekin välittömästi. Tarkkana saa tietysti olla, ettei taikinoita viskaa ruudulle ;)

perjantai 30. syyskuuta 2011

Chez Dominique, 26.8.11

Elokuussa juhlistettiin Nti Pavun syntymäpäivää Chez Dominiquessa pitkän, kolmen ruokalajin lounaan muodossa. Palvelu oli heti sisäänastumisesta lähtien huippuluokkaa, mikä nyt tämäntasoiselta ravintolalta olikin odotettua. Söimme pari tuntia rauhassa jutustellen, tämänlaisiin pitkiin lounaisiin / illallisiin Chez onkin omiaan.

Lounas aloitettiin keittiön tervehdyksellä, joka koostui napin kokoisesta tartar-pihvistä sekä perunalastusta, jotka tarjoiltiin kivilaatalta. Saimme pöytään myös pienet lämpimät leivät ja kirnuvoita. Tartar oli tartar, perunalastu läpikuultava ja mauton, enempi ehkäpä siis vain koriste annoksessa(?) Alkuruoka oli menuun mukaan äyriäisiä, kurkkua ja sahramia. Äyriäislautasesta löytyi montaa merenelävää, joukossa mm. lentokalanmätiä :D, oli muuten ihanan pehmeää. Äyriäisistä tykkääville lautanen on makumaailmaltaan täys kymppi. Pääruoaksi oli vasikkaa ja juureksia viiden mausteen combolla (kuvassa). Lautasesta kohosi yyber mahtavat ja vahvat tuoksut, ja liha oli suussasulavaa. Lihaa ja juureksia pystyi kastamaan jauhemaustecomboon, joka oli kuitenkin sopivan hempeä. Pääruoan sulattelun jälkeen oli vuorossa jälkiruoka; Vadelmaa ja jasmiiniriisiä. Annoksessa oli myös marenkia ja keksiä. Ihanan raikasta!  Lounaan kruunasi kahvin kera saapunut keittiön tervehdys mustikkapiirakan ja mangomarmeladin muodossa. Nti Pavun allergiatkin otettiin hyvin huomioon kaikissa ruokalajeissa, esimerkiksi Jiin nauttiessa pähkinäistä mustikkapiirakkaherkkua, Papu maisteli muumilimonadivaahtokarkkia :) Overall: Makuelämykset olivat todella hyvät, kuitenkaan toista kertaa emme samoja annoksia tilaisi (tai ehkä Papu ottaisi tuon vadelmajälkkärin ja Jii äyriäset), tällaisissa ruokapaikoissa haetaan kuitenkin uusia elämyksiä ja eihän sitä tiedä kuinka hyvää muut menuun annokset ovat!

Suun kostukkeena Nti Papu nautti lasillisen Ranskalaista valkoviiniä ja Jii puolestaan samoilta seuduilta kotoisin olevaa punaviiniä. Viinit olivat sommelierin valitsemia ja sopivat hyvin lounaan kera. Anteeksiantamaton virhe meiltä, mutta viinien nimet ovat päässeet hukkumaan taskunpohjalta.

Kahden Michelin-tähden CD on sisustukseltaan moderni ja simppeli, ei mitenkään erityinen. Papu istui peräseinän pitkällä sohvalla, joka on kyllä mainio paikka ravintolasalin tarkkailuun, mutta sohvan pehmikkeet olivat valahtaneet mössöksi juuri siitä istumakohdalta. Ei siis kovin kiva istuskella pari tuntia kuopassa :/ Luulempa, että koko sohva on kumpareinen aina pöydän kohdilta, toivottavasti siis fiksaavat piakkoin sohvantäytteet kuntoon. Käymälätarkistus tietysti tehtiin ja kaikkihan oli siellä vimpanpäälle ja moitteettomassa kunnossa.


Ravintolakäynti oli oikein positiivinen. Sopiva paikka kun haluaa extraa, makuelämyksiä ja vaikkapa vähän juhlistaa. Ehdottomasti Chez Dominique illallisen myödossa on joskus vielä koettava. Lounashan on kuitenkin lounas, joten illalla vielä kävimme syömässä Kaislan toastit Helsingin Taiteidenyön lomassa ;)

Tähdet: 4 ja puoli

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kylässä: Rapujuhlat 3.9.11


Aluksi: Freixenet Carta Nevada Semi Seco - Cava

Alkuruoka: Rapuja, tilliä, paahtoleipää
Koonunga Hill Chardonnay -valkoviini
Rapusnapsit

Pääruoka: Minttumarinoitu Karitsan sisäfile, tumma sipulikastike, chimicurri, valkosipuliperunat
Cycles Gladiator Syrah -punaviini
(joka, vinkki vinkki, hakkaa useimmat kalliimmat kilpakumppaninsa 100-0).

Jälkiruoka: Jogurttikinuskipannacotta

Lopuksi: Kahvi + mustikkapiirkka

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

F8, Easy, 17.9.11

Kävimme juhlisamassa Fazerin (ja Jiin) synttäreitä Stokkan kasikerroksen Easy-ravintolassa. Kaikki F8 konseptin kahvilat ja ravintelithan kuuluvat Fasulle ja sattumalta kaikesta syötävästä ja (alkoholittomasta)juotavasta oli -20% synttäriale. Passasi meille. F8:iin on nyt myös avattu uusi ravintola Tema - jonne saimme 2 pääruokaa yhden hinnalla kupongin, se siis testiin piakkoin.
Paikkana Stokkan kasikerroksen ravintolamaailma on hiukan sekava. Mutta kun Easyn oven yhdestä nurkasta viimein löytää, avautuu eteen avara ja miellyttävä ravintolasali. Alkusalaattipöytä, joka kuuluu kaikkiin annoksiin, on kyllä taas semmoinen suunnittelun kukkanen, että toimivuus on siitä kaukana! Mielenkiinnolla odotan näkeväni millainen sisustuskonsepti Temaan on valittu.

Easyssä otimme kummatkin härkäburgerit kun oli himo hyvää hampparia. Eipä tarvinnut taaskaan pettyä. Hampurilaiseen saa valita joko vehnä- tai vehnäruissämpylän, joka on kiva boonus. Itse hampurilainen sisältää kaksi pihviä, salaattia, punasipulia, suolakurkkua. tomaattia, majoneesia ja juustoa. Lisäksi annokseen kuuluu runsas pikarillinen ranskalaisia. Ruoasta olimme yhtä mieltä; erinomaista ja täyttävää, joskin iso hamppari ehti loppuvaiheessa kylmetä (ei lämmitettyjä lautasia). Palvelu ystävällistä stokka-laatua.

Tähdet 3 ja puoli

torstai 15. syyskuuta 2011

Tehtiin ite: Mökkiläisen syyslounas.

Kopallinen kanttarelleja löytyi vaivatta, sienisoossia, jauhelihapiffejä ja uunikasviksia. Siinäpä syksyinen combo.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kakkugalleria, 4.9.11

Neiti Papu testasi ystävättären seurassa Kakkugallerian kakkubuffan. Buffetissa on sama idea kuin buffetissa yleensä, eli saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Papu sai 3 kokonaista ja 3 vähemmän kokonaista leivosta syödyksi. :P Kahvilatyttö kertoi, että jotkut jaksvat yhdeksänkin palaa, huhhuh!

Kakkugallerian leivokset ja kakut ovat näitä "moussekakkuja", silminkin nautittavia kaunistuksia. Perinteistä mummon mansikkakermakakkua ei siis ole tarjolla.

Kakkugallerialta löytyy 3 myymälä-kahvilaa Helsingin keskustassa. Testipaikkana oli Fredrikinkadun pieni puoti, jossa asiakaspaikkoja on noin 20. Sisäilma tuntui hivenen tunkkaiselta kun astelimme pari rappusta katutason alapuolella olevaan myymälään, ja kahden eri pöytäseurueen papatus meinasi pilata muuten niin rauhaisen sunnuntai-iltapäivän. (hah, onneksi ne opiskeljat olivat jo ähkineet buffettia tarpeekseen ja siirtyivät pois) Kahvilatyttö oli ihan asiallinen, ehkäpä viikon ystävällisyyspoitsit olivat jo jaettu, joten mitäpä sitä turhaan... Lisäksi pyyntömme servieteistä, jotka loppuivat kesken ignoorattiin jostain syystä...

Buffe kustantaa tavallisella teellä tai kahvilla 11e. Ensimmäiseksi lautaselle valikoitui ne parhaat maut (tai silloin vielä oli makeanälkä eikä makeaähky). Mangolime, suklaaunelma ja jokin suklaa-marja-kakkupala. Suklaaunelma oli niin hyvää, että sitä olisin santsannut, jollei tiskistä olisi loppunut kyseinen kakku. Mangolime oli ihanan raikas ja sopi todella hyvin suklaakakun kanssa syötäväksi. Seuraavalla kierroksella tuli maistettua mm. Passion-vadelmaa ja jotain juustokakkua jossa oli mansikkaa. Tässä vaihessa alkoikin jo tulla makeamittaritäyteen. Kakut rupesivat maistumaan samalta makealta mössöltä, milloin vähän marjaa, milloin hedelmää. Tähän pätee siis paremmin kuin hyvin sananlasku: ei makeaa mahan täydeltä.

Ihan heti ei tee mieli kakkuja buffettimuodossa, mutta voisihan tätä harkita uudestaan...pieninä annoksina Kakkugallerian tuotokset ovat buenoa!

Tähdet buffettimeinigille: 3 ja puoli

maanantai 5. syyskuuta 2011

Sfäär, Tallinna, 30.7.11

Lähelle Tallinnan laivasatamaa on pompahtanut suht uusi ravintola/myymälä Sfäär. Elokuun Gloria-lehti mainitsi paikasta, jonka ohitse muuten olisimme varmasti kävelleet. Mutta onneksi emme.

Ravintola on vanhassa makasiinirakennuksessa (samassa kuin Restaurant Ö). Loftmainen tila korkeine ikkunine on sisustettu osittain vanhoilla 50-luvun tavaroilla, osittain design-kalusteilla, somisteena kaikenlaista fixi-pyörästä lähtien. Taustalla hyvää musiikkia. Luulenpa, että illalla paikalle tullaan myös istuskelemaan pelkän vinilasillisen ja tunnelman takia. Very hip sanosin, sellainen paikka, joka hipistä Punavuoresta voisi löytyä, mutta ei löydy. Tykkäystä atmosfäärille.

Saimme menut eteemme ja valitsimme pastat. Neiti Papu otti pasta carbonaran ja Jii kirsikkatomaatti-pähkinä-juusto-pastan. Ruokavälineistö ja astiat olivat kiva persoonallinen piristys. Alkuleivätkin tarjoiltiin söpösti tuohikorista ja olivat todella maukkaita. Pasta-annokset hyvän kokoisia ja makuisia. Viinilista oli pitkä, sillä Sfäär on ravintolan lisäksi viini- (ja vaate)kauppa.
Viiniä otimme mekin mukaan, listahinnasta -20% pois.

Jälkkäriksi suklaakakkua joka oli moussemainen, todella hyvä kakku. Lasku pöytään ja pastat, juomat ja jälkikset kahdelle kustansi hitusen päälle 30e. Ei paha!

Paikan yleisfiilis oli mieleemme, ruoasta pelkkiä plussapisteitä, tarjoilijatkin mukavia.
Tähdet: 4

torstai 1. syyskuuta 2011

Tehtiin ite: Katkarapupannukakku

Ystäviä kylässä, katkarapupannukakku maistui.


6dl rasvaton maito
1/4tl suola
3dl vehnäjauho
1kpl rapukeittopussi
4 kananmunaa
1dl öljy
sopivasti katkarapuja

Sekoita ja kaada uunipellille. 250 astetta, 20-25min.

torstai 25. elokuuta 2011

Carlito's, Espoo

Italialaishenkinen Carlito's kauppakeskus Sellon vieressä on varma nakki, jos kaipaa hyvää ja freessiä murkinaa. Listalta olemme testanneet salaatteja, pizzaa ja pastoja. Mainioita kaikki, mutta voiton vie kanacaesarsalaatti. Lämmin grillattu kananfileepihvi raikkaan salaattipedin päällä on reilunkokoinen ja täyttävä annos. Kokista riippuen annos on näytänyt erillaiselta, leipäkrutonkien asettelu on taidetta ;)

Viinilista tarjoaa myös nautittavaa makuun kuin makuun. Varsinkin punaviinilistaa on käyty läpi (nuoruuden)innolla. Viimeksi Jiin testaama Italialainen Casa Sant'Orsola Barbaresco sopi pizzan kanssa kuin nyrkki silmään. Hintataso ainakin hieman "paremmilla" punaviineillä on melko tyyris, varsinkin jos verrataan erinomaisia viinejä tarjoavaan Ristorante Pregoon.

Carlito's toimii Glo hotellin alakerrassa ja tarjoaa aamiaisen hotellivieraille, lounastakin saa. Välillä olemme olleet nälkäisenä nykimässä ovenkahvaa (ravintola on iltapäivisin kiinni ja avaa klo 17 illaksi) ja joutuneet kääntymään Prisman tiskin puoleen...Paikka on mukavasti sisustettu ja kokkien touhuja pystyy seuraamaan osasta pöytiä. Tuuletus on aika kovalla, joten vilukissat (kuten Papukin on) varautukoon.

Palvelu on ollut ihan hyvää, välillä olemme huomanneet kummallisuuksia. Miksi esimerkiksi aina ei tarjota alkupalaleipäkoria (hyvää focacciaa) ja levitettä? Ja kerran odottelimme tilauksen teon jälkeen helteisellä terassilla tilattua vesikannua, joka lopulta tuli vasta ruoan kanssa...muihin pöytiin kyllä tuotiin juomat ennen ruokia.

Kanacaesaria tekisi taas mieli, mjams!

Tähdet: 4

perjantai 19. elokuuta 2011

Pinella 12.7.11

Helteisenä heinäkuunpäivänä neiti Papu oli hra ja rva Pavun kanssa Turuus, ja lounaspaikaksi valittiin nostalgian hengessä Ravintola Pinella. Täältä on paljon nuoruusmuistoja Pavun vanhemmilla, ja silloin muinoin sai kuulemma halpaa punaviiniä ;) Lue täältä historia osuus.

Neiti tilasi härkä miniBBQ burgeriannoksen. Herra valitsi saman ja rouva salaattia. Oltiin vesilinjalla. Burgeriannos sai miinusta siitä, että coleslaw-salaattia ei suostuttu vaihtamaan mihinkään, edes tavalliseen kurkunpätkään. Kyseinen raakasalaatti kun ei käy allergiselle neidille (saisikin muuten oman postauksen neidin allergioista ja ruokarajoitteista). Itse burgerit maittivat ja melkein vetivät vertoja Stockmannin kasikerroksen härkäburgerille, ja se on paljon se. Annos oli iso ja esillepano lankulla ranskalaisämpäreineen kiva. Nicoisesalaatti tonnikalapihvillä oli kuulemma muuten oikein oivaa, mutta itse tonnikala hiukan kuivaa.

Paikassa oli kiva tunnelma, kotoisa ja tyylikäs. Täällä pitkästa aikaa istuin sohvalla, joka oli oikein mitoitettu ruokailusohvaksi, eikä mikään upottava ruma nahkainen möhkäle. Terassi näytti myös kivalta, mutta paksut kiviseinät pitivät sisätilaa hellepäivänä viileämpänä paikkana ruokailla. Tarjoilija oli ehkä vähän ulalla, ei tiennyt annoksien sisällöstä, niiskutti nuhansa, ja naapuripöydän laskut menivät useaan kertaan sekaisin...lomatuuraajako?

Nti Papu tykkäsi, mutta seuraavan kerran Turussa pitää suunnata Blankoon tai Tintåån, jota kaikki niin kehuvat.

Tähdet: 4

torstai 18. elokuuta 2011

Bravuria 28.7.11

Late lunch klo 14-17 - Kaksi pastaa yhden hinnalla, houkutteli kesälomalaiset testaamaan Ravintola Bravurian Kampissa, entisen Chicosin tiloissa. Ruoat Bravuriassa tilataan suoraan kokeilta, jotka merkkaavat ovelta saatuihin elektronisiin kortteihin tiedot tilauksesta. Juomapuoli hoidetaan erillisestä baarista, ja kortti vinkuu. Poislähdettäessä kortti annetaan erilliselle kassalle ja maksetaan syöpöttelyt.

Henkilökunta opasti mukavasti heti ovella kuinka asioida ja mistä mitäkin löytää, ensin tilattiin juomapuoli. Jii otti laihannäköisestä (sekalaiselle liitutaululle oli merkitty 2 punaviintä, listalla olisi ollut näköjään enempikin) viinivalikoimasta punaista, Farnese Sangiovese Organic -luomuviintä, neiti otti jäävettä.

Kokeilta tilasimme 2x gamberi-pastan - katkarapuja, rukolaa, sitruuna-voikastiketta. Jii tagliatellella ja Papu spagetilla. Jii otti lisä chilin. Sinä sitten jonotettiin ja katsottiin kuinka kokit valmistivat annoksemme noin viidessä minuutissa. Isot pasta-annokset tarjottimelle ja vapaata pöytää etsimään.

Kylläpä maistuivat annokset erillaisilta vaikka periaatteessa piti olla samat ainekset. Chili oli sopivan tulista Jiille (tulisen ruoan ystävälle yllätys), Papu ei moista olis syönyt. Jiin arvio: Erinomaisen makuinen pasta höystettynä chilillä sekä hivenen sitruunaisella aromilla. Neidin arvio omasta annoksestaan oli aivan päinvastainen. Maistelimme toistemme annoksia, ja niistä huomasi kuinka eri makuisia pastat olivat. Jiin vahva chili kumosi sopivasti sitruunan, voin ja rucolan yhteismakua, joka oli aivan liian terävä ja pistelevä neidillä. Kyllähän sitä söi nälkäänsä, mutta tästäedes Papu välttelee kysestä ruoka-aine yhdistelmää kuin ruttopuistoa.

Ainiin, Jii tahtoo eritysmainita viinin, joka oli kuravettä. Viinin valinnassa halpa ja hyvä käy hämmästyttävän usein yhteen, kunhan tietää mitä hakee. Tällä kertaa valinta ei olisi voinut olla huonompi.

Fiilis: Paikka oli meluisa ja vähän sekava, chillaus musiikkia yhdestä nurkasta, puheensorina kaikui kovilla pinnoilla, ja kokkien pannut porisivat. Valaistus oli jotenkin oudon hämärä lounastus paikaksi ja muutenkin vähän epäonnistunut. Katot oli maalattu liitutaulumaallla jonne sinne tänne kirjoitettu ruoka-annoksia ja hintoja. Suurella ja korkealla 12hlön neliöpöydällä oli hassua istua ja heilutella jalkoja, tuli ihan Liisa ihmemaassa -olo.

Nti Pavulla oli vähän epäonnistunut kokemus, ehkäpä toisen pastan valinta olisi antanut lisäpointseja Bravurialle? Jii tykkäsi pastasta erittäin paljon ja... siinähän se sitten olikin. Bravuria toimii varmasti hyvin lounaspaikkana tai pikaisena ruokana matkalla baarista toiseen, mutta emme lähtisi illastamaan Bravuriaan.

Tähdet: 2 ja puoli

lauantai 13. elokuuta 2011

Startti.

Herneet on poimittu, kohta rokka porisee.