sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ite tein: Kuumajuoma inkivääristä, mintusta ja sitruunasta

Kurkku on ollut karheana joka toinen aamu, väsyttää eikä aamuista tahdo valveta päivää. Joku neuvoi kokeilemaan inkivääriteetä. Auttaisi ainakin flunssaoireisiin. Se onkin ollut ihana, lämmittävä ja koukuttavakin juoma. Monta pannullista on keittynyt tänä talvena.















Tee juomana on ollut tälle neidille aika vieras kummajainen. Lapsena join joskus ruusunmarjateetä, kaikki muu oli karvasta ja ihan vain pahaa. Pussiteemaailma, hyh. Hunajan imeskelin mielummin lusikasta suoraan. Mutta nyt aikusemmalla iällä tee päätyy aina välillä kuppiin. Japanissa tutustuin vihreään Sencha-teehen, ja siitä erityisesti pidän. Jokin teekurssi olisi kyllä nastaa käydä.



Inkivääriteestä lähti pieni kokeilu käyntiin ja kehittyi oma kuumajuoma variaationi. Aromit tuoreista tuotteista maustavat siis nykyään teeveteni.

Aloitin niin, että ensin keitin vettä kieuhuvaksi tuore inkiväärinpala rauhassa mukana poreillen ja maustaen vettä. Kaato mukiin ja hetki japanilaista Sencha-teelehtien huljuttelua toi lisämakua juomaan. Nam. Seuraavaksi kokeilin sitruunalohkon ja inkiväärin yhdistelmää, ja nyt kolmanneksi vielä tuoretta vahvaa minttua maustamaan vettä. Tämä yhdistelmä jo sellaisenaan maistuu itselleni ja lämmittää kurkkua ja olotilaa.

Tee näin:

Laita kattilaan tai vesipannuun peukalonkokoinen  pala kuorittua inkivääriä ja noin 6dl vettä. Kiehauta. Kaada vesi haudutuspannuun ja lisää luomusitruunan viipale ja 1-2 vahvan mintun oksaa. Anna maustua pari minuuttia. Kaada teekupposeesi. Halutessasi mausta hunajalla tai huljuta kupissa vielä pienen pieni hetki lemppari-irtoteetäsi.




maanantai 25. tammikuuta 2016

Ite tein: Kookos-kanakeitto

Nämä tammikuun pakkaskelit kolottavat luita ja ytimiä. Kehoitan, että kohmeinen olo taltutetaan lämmittävällä sopalla asap! Lientä on ihana ryystää ja samoin pidellä kulhosta kaksin käsin ja lämmitellä kämmeniä. Tässä siis mahtava, sopivasti lämmittävän mausteinen kookos-kanasoppa, joka on saanut inspiraationsa thaimaalaisesta keittiöstä. Loistavasti sopii Suomen talveen ihan värinsäkin puolesta!

Ja sopan äärellä on ihana haaveilla kaukomaiden huojuvista palmuista ja varvastossuista... ja paremmista ajoista. Tämä soppa nimittäin näki monia kyyneliä kun elämä ykskaks kaatui niskaan. On vain jatkettava eteenpäin pienin askelin, löytää joku päivä se elämä (ja ruokahalu) uudestaan, vaikka nyt paha olo puristaa sydäntä...





Kookos-kanakeitto

500g broilerin rintafileitä
n. 3cm pala inkivääriä
1litra kanalientä
400g kookosmaitoa
300g siitakesieniä
1 chili (tulisuus oman maun mukaan)
muutama kevätsipulinvarsi
2rkl kalakastiketta
1rkl sokeria
1lime
n. 5-10kpl thai-basilikan lehtiä


Paloittele broilerin rintafileet sopivankokoisiksi suikaleiksi ja suupaloiksi. Viipaloi sienet, chili, kevätsipuli ja inkivääri valmiiksi. Kiehauta kattilassa kanaliemi, käytä esimerkiksi fondia liemen tekemiseen. Lisää liemeen kanapalat ja sienet ja paloiteltu inkivääri, ja kiehuta noin 15 minuuttia. Lisää sitten kookosmaito, kalakastike ja sokeri ja puolikkaan limen mehu. Lisää kevätsipuli ja chili ja thaibasilikanlehdet, anna kuumentua ja kiehua vielä hetki. Tarkista maku. Tarjoillessa lisää sopan päälle vielä halutessasi limenlohko ja muutama thai-basilkan lehti.



maanantai 18. tammikuuta 2016

Nojatuoliruokamatkalla Barcelonassa.

Viimein oli aikaa selata syksyllä ilmestyneitä keittokirjoja ja tutustua tarkemmin Richard McCormickin Barcelona -kirjaan. Oranssia Barcelona-kirjaa olen tarkoituksella himaillut, sillä arvasihan sen miten käy kun avasi kirjan, ja vielä tähän pimeimpään aikaan vuodesta. Matkakuume, se vain nousee. Värikkäät kuvat, rento tunnelma ja Barcelonan ravintolavinkit, aijjai. Barcelona on tällä neidillä yksi haavekaupunki, ja miten mainio kevätkohde se olisikaan... huoh! Nyt kyllä kelpaisi ihan mikä tahansa irtiotto!




Richardilta ilmestyi hetki sitten turkoosikantinen Pariisi-kirja, josta muutama sananen tuli myös kirjoitettua, ja Barcelona on siis sarjan toinen osa. Tyyliltään kirja on hyvin samanlainen kuin Pariisi. Kansien välistä löytyy siis reseptien lisäksi matkavinkkejä. Kuvat kaupungista värittävät kirjaa, ja reseptit ovat vegepainotteisia, terveellisiä ja kepeitä sekä kesäisiä.


Onneksi pimein vuodenaika on jo taltutettu ja kyllä se kesä jo kohta tulee vai mitä! Lukuevääksi tein nopeat pintxoset, eli Pohjois-Espanjalaiset tapakset. Kirjasta löytyi muutamaakin erilaista päälisvaihtoehtoa. Omien patonginpalojen päälle päätyi vuohenjuustolevitettä ja persimonia, jotka vihdoinkin kypsyivät makeiksi ja syöntikuntoon. Patonkiviipaleet kannattaa paistaa ensin rapeiksi pannulla tilkassa oliiviöljyä. Kirjaa voisi suositella Espanja-faneille ja matkakumeisille pienellä varauksella ja tietysti Richard faneille :) Ja Nyt Barcelonahenkisiä herkkuja löytyy ravintola The Cockin lounaslistalta vielä kolme viikkoa, sinne siis haaveilemaan lämmöstä.


Sponsoroitu: Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta




keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ite tein: Sitrusposset

Talvisesongin helpoista helpoin jälkkäriherkku, sitrusposset! Sitruunamehun lisäksi possettia kannattaa kokeilla myös muilla sitrushedelmillä. Vaikka mandariinilla tai veriappelsiinilla. Miksaile oma sekoitus. Koska sitruuna on itselleni aika vahva yksistään, kokeilin "laimennusta" mandariinilla, jolla sain sopivan suhteen omiin makuhermoihini. Tee jääkaappiin hyytymään hyvissä ajoin, jo aamulla, niin päivällisen jälkeen on herkku valmiina heti tarjoiltavaksi. Mums!







Sitrusposset, 2:lle

2dl kermaa
0,75dl sokeria
0,75dl itse puristettua sitrushedelmien mehua (esimerkiksi 2/3 sitruunamehua ja 1/3 mandariinimehua)

päälle: kermavaahtoa ja sitruunankuoriraastetta


Purista mehu sitrushedelmistä, ja siivilöi mehusta hedelmäliha pois. Laita kerma pieneen kattilaan ja kuumenemaan hellalle. Lisää sokeri ja sekoita koko ajan kunnes sokeri on täysin sulanut ja kerma poreilee. Nosta kattila pois liedeltä ja kaada sitrushedelmien mehu joukkoon. Sekoita ja kaada seos kahteen annoslasiin. Laita lasit jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään viitisen tuntia tai vaikka yön yli. Lisää annoksien päälle kermavaahtonokareet ja sitruunankuoriraastetta ennen tarjoilua.






lauantai 9. tammikuuta 2016

Haaveiden hetki, #Tamarinhetki.

Lähipäivien paukkupakkasissa on ollut jotain hyvääkin, aurinko nimittäin on paistanut pilvettömältä taivaalta! Ja valo piristää, tekee virkeämmäksi. Mutta samalla kun nenänpäätä pistelee ja varpaita kipristää, tulee hetkittäin ajatelleeksi kumpa sitä olisikin jossakin lämpöisessä. Miten olisi Thaimaa? Se on paikka, josta tiedän vain sen mitä tutut ovat kertoneet, media välittänyt, sekä makumatkoja ravintoloissa ja kokeiluja kotona.

Tutustuminen aitoon thaikulttuuriin ja thairuokaan, lisänä vähän hikistä lämpöä, skootterikaaosta Bangkokin kaduilla ja kaiken stressin laukaiseva thai-hieronta. Oh yes, tätä mä niin tarvitsisin nyt, sanoo tämä neiti! Hörppisin ihanaa papyamehua katukeittiöiden eksottisessa tuoksumaailmassa, toisessa kädessä tahmakka kanavarras hiiligrillistä. Mistä kojusta nappaisin seuraavan maistiaisen?


Uusi maa, uusi kulttuuri, uudet maisemat, tuoksut, ihmiset ja ne ruokaelämykset. Nämä sytyttävät ja innostavat. Ihmisten erilaiset tavat elää, tehdä ja ajatella asioita. Aitous. Haluni nähdä maailmaa on iän karttuessa vain kasvanut, jotain on tullutkin nähtyä, mutta oikeastaan ei vielä mitään. Matkailuun liittyy suuresti ruoka kohdallani. Haluan tutustua ennalta maahan ja kaupunkiin ja sen ruokakulttuuriin, etsiä ja listata paikallisten suosittelemia ravintoloita ja kahviloita. Ehkä joku tori jossa katsella kun paikalliset tekevät ostoksensa koti-illallisilleen. Jos on mahdollista käydä viinitilalla tai ananasviljelmillä, nokka osoittaa sinne. Uuden ja jännittävän maailmankolkan ja ruokakulttuurin kokeminen ensimmäisen kerran avartaa ja antaa paljon. Kauhallinen nuudelisoppaa katukojusta on yhtä tärkeä kokemus kuin pinseteillä aseteltu finedine taideruoka.

Kimmokkeen tähän Thaimaa-haaveiluun sain kun kuulin Thaimaalaista ruokaa tarjoavan Tamarin-ravintololoiden  #tamarinhetki -kisasta bloggareille (ja myös instagrammaajille), jossa palkintona on niinkin huima juttu kuin makumatka Bangkokiin Katukeittiö -keittokirjankin kirjoittaneen, Liemessä-blogin Jennin kanssa! Ruokaelämyksiä, katukeittiöitä ja kokkauskurssia!

Tästä matkatunnelmoinnista ja uusien makujen haaveilusta alkoi kielenpäätä väkisinkin kutkuttamaan. Höyryävät riisikipot, curryiset wokit ja padat, kookoskermaiset keitot. Polttavaa tulisuutta, makeutta, suolaisuutta ja happamuutta. Sitruunaruoho, inkivääri, katkaravut, lihavartaat, värikkäät kasvikset ja mehukkaat hedelmät. Ja se visuaalisuus ja värikkyys. Ja koristeellisuus, hedelmien ja kasvisten kovertamien mitä kekseliäämpiin herkkiin kukkiin ja lehdykäisiin! Ruokataidetta!


Olihan sitä sitten siirryttävä keittiöön haaveilemaan Thaimaasta ja Tamarinhetkestä, ruokakaupan kautta. Ja olipa myös kova vimma päästä kasvisten kimppuun kirurginveitsellä. Se olikin rentouttavaa. Näprääminen sai ajatukset pois tästä hetkestä ja mielikin oli rauhallisempi kovertaessa porkkanaa. Terapiahetki. Mitään mullistavaa Picassoa en saanut aikaan, aloitin pienesti, helppoja lehtiä porkkanasta vain, kukka kurkusta.



Haaveilu jatkui kauhanvarressa. Liedelle laitoin tulemaan kookos-kanakeiton, Tom Kha Gai-keiton, sillä se lämmittää niin mieltä kuin vatsaa. Tässä on täydellinen talvikeitto ja flunssankarkoittaja näillä pakkasilla. Ohjetta tulossa myöhemmin!









tiistai 5. tammikuuta 2016

Baskeri & Basso 1.1.16

Nyt on uusi helmi Helsingin ravintolakartalla! Baskeri ja Basso ravintola on huippu paikka niin ruoaltaan, tunnelmaltaan kuin sisustukseltaan! Viiden hengen "testiryhmä" totesi yksikantaan, tämä on yksi parhaista ravintolaelämyksistä. Tästä n. 2 kuukautta sitten avatusta ravintolasta tulee varmasti suosittu, varaa pöytäsi ajoissa!



Ravintola Baskeri ja Basso sijaitsee Tehtaankadun päässä, siellä Eiran päässä. Ravintola on bygätty vanhan metallipajan tiloihin, ja sisäänkäynti löytyy pikkaisen piilosta, kerrostalojen sisäpihalta. Hauska nimi juontuu pitäjistä, Nicolas, Niki "baskeri" Thieulonista ja kokkaavasta "bassosta" Kalle Kiukaisesta. Alansa huipputyyppejä! Televisioaparaatistakin on tullut seurattua kumpaisenkin jampan kulinaristisia seikkailuita maailmalla, ja nyt hyörinää ja kokkausta pääsi näkemään ja kokemaan ihan läheltä.



Ravintolassa on avoin keittiö mitä ikinä on tullut nähtyä, kokkailu tapahtuu ihan samassa tilassa, ei väliseiniä tai sermejä. Ainakin omasta mielestä on mahtava seurata keittiön työskentelyä. Kuinka rauhassa kolme heeboa hoitivat kyökin, valmistelivat ruoat ja asettelivat lautasille annokset. Kalle sai aikaiseksi mahtavan parimetrisen liekinleimahduksen (vahingossa kai) ja maistatti Nikillä kastiketta, "onks liian perus?" Rosoiset seinäpinnat, upeat korkeat kaari-ikkunat, pehmeä ja kotoinen sisustus, eripari mummolamaiset kukkalautaset ja hämärä valaistus loivat ihanan tunnelman. Tuntui kuin olisi jossain muualla kuin Suomessa, vähintään Tukholmassa tai Köpiksessä. Ilmastointi pelaa, ja vilukissa neuvoo shaalin ottamista mukaan toisille vilukissoille. Mutta lämminhenkinen ja rento tunnelma ruoan ja mahtavien viinien lisäksi lämmittävät.



Rennosti, bistromaisesti, ruokalista löytyi liitutaululta joko peräseinältä tai pienemmältä taululta joka kulki salihenkilökunnan mukana seurueelta toiselle. Herkullinen lista koostui kylmistä alkupaloista, välipastasta ja -risostosta ja pääruoista. Kaikki annokset ovat suunnilleen saman kokoisia ja suosituksena oli ottaa 2 alkupalaa, välipasta tai -risotto sekä ns. pääruoka. Jälkkärille jäi vielä hyvä kolo, ja tästä setistä tuli juuri sopivan kylläinen ja tyytyväinen olo. Noudatimme 2+2 ohjetta, ja testiporukalla tulikin sitten hyvin maistettua läpi miltei koko lista. Ruoista ei keksitty moitteen sanaa, kaikki olivat ihania makuja ja yhdistelmiä laadukkaista aineksista. Välipasta todella on paikan juttu, tarjoilijankin mukaan. Pasta, voi, timjami ja parmesaani, eipä täydellisiin makuihin paljon muuta tarvitse. Tarjoilijan suosittelemat viinit olivat onnistuneita. Menkää ja nauttikaa!





Tähdet: 5!