lauantai 22. joulukuuta 2018

Ite tein: Glögimarjamaljat

Jos vielä jälkkäri joulupöytään mietityttää, niin tässä oma suosikkini. Näistä glögimarjamaljoista taitaa nimittäin tulla joulupöydän vakkarijälkkäri. Tämä on helppo valmistella jo etukäteen, ja sopivan raikas joulusyöpöttelyjen päätteeksi, eli just mitä pitääkin sillä hässäkkää riittää keittiössä. Tämä ohje on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää joulua kirjasta, joka on oikeasti huippu, olen löytänyt valtavasti hyviä ohjeita kirjasta talvikauden kokkailuun.


Valmista ensin, hyvä olisi jo paria päivää aikaisimmin, glögisiirappi, ja seuraavana päivänä laita marjat siihen maustumaan muutamaksi tunniksi, tai yön yli. Vatkaa juuri ennen tarjoamista kermavaahto, joka maustetaan kanelilla ja tomusokerilla.

Glögisiirappi, n 3dl:

2,5dl vettä
2dl sokeria
1 vaniljatanko
1 tähtianis
1kanelitako
5 kokonaista neilikkaa

Mittaa kaikki ainekset kattolaan ja kuumenna kiehuvaksi. keitä noin 15 minuuttia. Siivilöi kuuma siirappi puhtaaseen lasipurkkiin tai -pulloon, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.

Glögimarjat:
400g pakastemarjoja
1dl glögisiirappia

Sulata marjat ja kaada glögisiirappi marjojen päälle, sekoita ja anna maustua 4 tuntia tai yön yli ennen tarjoilua.

Kanelilla maustettu kermavaahto:

2dl kuohukermaa
0,5tl kanelia
1rkl tomusokeria

Vatkaa kerma vaahvoksi ja sekoita kaneli ja tomusokeri joukkoon.



torstai 6. joulukuuta 2018

Ite tein: Munakoiso-gubbröra saaristolaisleivälle

Sain syksyllä käsiini tämän vuoden Vege joulu -lehden, jossa on kymmeniä jouluteemaisia kasvisruokia. Tai oikeastaan eihän nämä kaikki tarvitse joulua, vaan sopivat hyvin muutenkin kokattavaksi. Reseptikokoelma alkaa olla jo aika valtava, niin kirjoina, lehtinä, irtolehtisinä ja käsikirjoitettuna lippulappuina, kuin täällä blogikirjastossa, ja niinpä ideoita nappailen milloin mistäkin yhden ja toisen. Tästä lehdestä halusin ehdottomasti kokeilla Munakoiso-gubbröraa. Nimittäin graavilohileivät on suurinta herkkuani, ja ylipäätään saaristolaisleivät kuuluvat niin joulu kuin juhannuspöytään, mutta myös onta kertaa näiden väliin. Eli mitenkäs tämä munakoisosörsseli sitten toimi? Sen verran hyvin että pääsee tänne blogiin, toistamisen väärti siis. Muista tehdä sörsseli edellisenä iltana maustumaan jääkaappiin.




Ohje Vege joulu -lehden mukaan.

Munakoiso-gubbröra (noin 8-9 leivälle)

4 keitettyä perunaa
1 munakoiso (400g)
3 dl vettä
1,75 dl sokeria (vege-lehden ohjeessa 2dl, mutta omasta mielestä hieman vähempi määrä riittäisi)
1 dl etikkaa
5 maustepippuria kokonaisena
3 laakerinlehteä
1 punasipuli
1 nippu tilliä
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna
2 rkl kapriksia
1 dl kaurafraichea
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Kuori perunat (kesän uudet perunat tietysti voi olla kuorineen), keitä ja jäähdytä kylmiksi.
Kuori munakoiso ja kuutioi. Lisää vesi, sokeri, etikka, maustepippurit ja laakerinlehdet kattilaan, sekoita ja kiehauta ja lisää munakoisot. Keitä 5 minuuttia ja valuta munakoisot. Kuutio perunat, hienonna punasipuli, hienonna yrtit. sekoita kulhossa perunat, munakoiso, punasipuli, yrtit ja kaprikset yhteen, lisää kaurafraiche ja mausteet. Säilytä jääkaapissa kannellisessa astiassa. Röra säilyy kolme päivää jääkaapissa.



sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Helppoa retkiruokaa nuotiolla: feta-kasvisnyytit ja pullat tikussa

Leuto lokakuu on ollut hyvä ruskaretkelle. Sellaisen miniretken villiin pääkaupunkiseudun luontoon tein viikko sitten Vantaalla, Kuusijärvellä. Kuusijärvi on helppo virkistysalue, pari notskipaikkaa, iso uimaranta, saunat ja kahvila. Paikassa houkutteli erityisesti savusaunat ja mahdollisuus pulahtaa järveen. Savusauna oli loppujen lopuksi kiva elämys, sitten kun villeimmät saunojat oli vartijan ja poliisien toimesta siirreetty höyryämään muualle. :D Ulkoilijoita riitti, joten omaa zen rauhaa hakevien kannattaa etsiä muu lokaatio.


Nuotiopaikalla makkarat nököttivät vieritysten soijanakkien kanssa, mutta sopu sijaa antaa ja omat eväät mahtuivat muhimaan hiillokseen. Jos sinulla retkiä tiedossa, suosittelen tällaista helppoa nyyttiratkaisua, jossa kasvikset muhivat pehmeiksi ja maustuvat fetasta ja sen yrttiöljystä. Nyytti on helppo tehdä vaikka jo kotona valmiiksi, ja käyttää siihen tietysti voi omia mieleisiään kasviksia.

Feta-kasvis-makkaranyytti (2 hlö)

Leivinpaperia ja foliota
1kpl fetapaloja yrttiöljyssä se "puolikuun muotoinen paketti"
n 15cm kesäkurpitsaa
10kpl kirsikkatomaatteja
2 iso herkkusieni
1 paprika
1/2 punasipuli tai 1-2 salottisipuli
2 mausteista makkaraa joko grillattuna (rapea kuori!) tai nyyttiin paloiteltuna


Pilko kasvikset kasaksi leivinpaperin päälle levitä päälle yrttiöljyä ja fetaa, rutista nyytiksi ja vuoraa se vielä foliolla. Valmista nuotion lämmöstä riippuen, kun kasvikset pehmeitä, n 20 minuuttia.


Tietysti tavoitteena oli tehdä niitä aitoja ja oikeita tikkupullia jotka kieritetään omavuolemaan tikkuun ja nautitaan hillon kanssa. Mutta elämä kun ei ole Strömsötä. Älyväläyksenä valmiit voisilmäpullat kaupan paistopisteeltä mukaan ja eikun keihästys ja liekkejä kohti. Pulliin tuli rapea kuori ja voi ja sokeri pehmeni mukavasti. Oikein yllätti, suosittelen testaamaan ;)



lauantai 29. syyskuuta 2018

Menu Nordic virolaisittain, valofestarit Tallinnassa ja mystinen Rummu.

Yhteistyössä Tallik

Olin viimeviikolla mukana Tallinkin järjestämällä ruokamatkalla Tallinnassa. Pääpointtina oli maistattaa toimittaja- ja bloggarijoukolla Silja linen ja Tallinkin laivojen loppuvuoden Menu Nordic. Menu Nordic on siis se vaihtuva menu laivan fine dining-ravintolassa, Sijalla esimerkiksi Bon Vivant-ravintolassa. Loppuvuoden Menu Nordic on hitusen enemmän Baltic kuin Nordic, sillä sen on suunnitellut virolainen keittiömestari Peeter Pihel. Menu sisältää virolaisia makuja ja raaka-aineet tulevat suoraan Viron metsistä, mailta ja vesistä. Viro viettää tänä vuonna 100-vuotsijuhliaan, joten tässä menussa onkin tarkoitus tutustuttaa ihmiset virolaiseen ruokakulttuuriin modernilla twistillä. Menu on kyllä selkeästi eri tyyppinen kuin aikasemmat maistamani Menu Nordicit, joissa on maistunut skandinaavisemmat maut suomalaisten ja ruotsalaisten kokkien suunnittelemina.

Uudessa Menu Nordicissa on 5 ruokalajia jossa on possua, siikaa, turskaa, viiriäistä ja vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kasvis ja vegaaniruokalijoille on oma kolmen ruokalajin menu. Menu tarjoillaan aina viinipaketin kanssa ja menun hinta laivoilla on 118 euroa, kantsikortilla saa hitusen alennusta. Menua tarjoillaan 9.1.2019 asti

Ensimmäinen alkupala; puna- ja keltajuurta sekä 6kk suolattua porsaankylkeä ohuena siivuna, ja toinen alkupala mustajuurta ja graavattua siikaa ja viiriäisen munia, olivat hienostuneen finedine-ulkonäön omaavat, mutta puhtaat ja reilut makumaailmaltaan. Pikkelöintitekniikkaa ja savustusta maistui, punajuuret kypsytetään erikoisemmin heinälaatikossa. Ehkä tällaista makua ja raaka-ainetta vähän osasinkin odottaa. Tummaa virolaista vuokaleipää voilla meni parikin viipaletta annoksien välissä.



Pääruoista ensimmäinen; turskanposki, jokirapukastike ja peipsiläinen sipuli oli sitten aivan loistava annos, ja suosikkini koko menusta. Toinen lautanen olisi mennyt helposti ja tuo kastike oli juuri sopivan suolainen ja lempeän voimakas. Yleensä olen saanut liian ärtsyjä rapukastikkeita. Seuraava päruoka oli myös maukas annos viiriäistä ( annoksessa myös viiriäisen sydäntä!) ja juureksia. Viiräinen on Virossa yleinen raaka-aine, ja löytyy monen ravintolan listalta muodossa tai toisessa.



Jälkiruoka oli aikamoinen ylläri, eteen tuotiin kaunis ja herkkä annos punaherukkamannavaahtoa!  Virossa vispipuuro on klassikko. Virolaiseen perinnekeittiöön kuuluu myös tattari, puurona ja lihan lisukkeena tavallisimmin ja tässä menussa jälkkärissä, jossa oli käytetty tattarimannaa. Foodielle Menu Nordic on sopivaa ja laadukasta aistien kutkuttelua laivamatkalle. Menu oli myös juuri sopivan täyttävä, ähkyltä välttyi. Jos on pihvinälkä, valitsisin toisen ravintolan.


Virolainen sommelier, Mati Timmerman on tehnyt juomaparitukset, ja omat suosikit olivat alkuruoan kanssa tarjottu itävaltalainen Pfaffl Weissburgunder valkoinen, ja jälkkärin kanssa mainiosti kimmppaan sopinut raikas ja sopivan makea Italialainen Acquesi Brachetto Spumante. Menis kyllä muutenkin.

Samaan päivään sattui sopivasti Tallinnan Kadriorgin puiston valokarnevaalit ja lämmin syyskuinen ilta oli aivan parasta viettää hämärtyvää ja elävin tulin ja valoin koristeltua puistoa kierrellen. Tänä vuonna tapahtuma oli kaksi-iltainen ja keskellä viikkoa, vaikka väkeä oli paljon liikkeellä, niin mitään jonoja ja ruuhkarysiä ei tullut eteen kuten tammikuisissa Helsinigin valokarnevaalissa on välillä käynyt. Kannattaa tsekata valokarnevaalien ajankohta, jos ensi syksynä suunnittelee Tallinnaan matkaavan. Varsin laadukas tapahtuma kivalla puistoalueella, josta löytyi myös mm. konsertteja ja ruokarekkoja ja kivoja kojuja.




Okei, nyt tulee mielenkiintoisin kokemus tällä reissulla. Turkoosia vettä, avaruusmaista hiekkakenttäistä maisemaa, graffitteja ja hylättyjä, osittain veteen uponneiden rakennuksien luurankoja. Ollaan Rummussa, hylätyllä vankila-alueella ja kalkkikivilouhoksessa.




 Rummun hylätty louhos on noin 45 kilometrin päässä Tallinnasta. Neuvostoaikaan täällä louhittiin kalkkikiveä ja vasalammen marmoria. Louhoksen työtekijät olivat viereisen vankilan vankeja. Louhos lopetettiin viron itsenäistyttyä, eli 1991. Vankila jatkoi vankilana vielä vuoteen 2012. Kun louhinta lopettiin pohjavesi alkoi nopeasti täyttämään louhosta, ja muodostui kirkasvetinen järvi, jonka upoksiin on jäänyt kaikenmoista rakennustavaraa, piikkilankaa ja osia rakennuksista. Alueesta on tullut suosittu uimareiden ja sukeltajien keskuudessa, turkoosi kimmeltävä vesi houkuttelee monia. Mikään turvallinen lapsiperheiden uimarantakohde ei tämä kuitenkaan oikein ole, raunioilta hurjapäät hyppivät veteen, ja kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty. Paikkaa ei ole vartioitu, ja porteilla ja varoitus- ja kieltokylteillä on osittain suljettu pääsyä alueelle maanomistajan toimesta. Varmaankin jostain aidankolosta pääsee kuitenkin luikahtamaan helposti jos tänne halajaa. Luvallisesti paikalle pääsee järven kautta rantautuen oppaan kanssa, Paekaldan lomakeskuksesta vuokrattavilla kanooteilla. Syksyisenä tuulisena päivänä ei veden pohjaa aivan erottanut, mutta erittäin mystinen tunnelma tällä alueella ja autiolla louhosrauniolla kyllä vallitsi. Joku musta korppi olisi voinut hyvin kraakkua tuolla piikkilangalla keikkuen, mutta paikka oli aivan eloton, vain tuuli puhisi heiniä miltei vaakatasoon.





Toimittajamatkan Tallinnaan tarjosi Tallink


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Nami Namaste ja Dutch Baby -hollantilainen pannukakku

Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja matkasin Sikke Sumarin Nami Namasteeseen. Kun on odottanut ja unelmoinut jostain, niin tottahan niitä mielikuvia on pää täynnä. Mahanpohjassa kipristeli kun lautta tömähti Muhun saarelle ja enää olisi pieni hetki ennen Nami Namasten porttia. Ja mikä maailma portin takaa paljastuikaan, Ne kuvat joita olin paikasta nähyt, ja ne kirjoitukset mitä olin lukenut olivat omin silmin, makuaistein ja sielun koettuna vieläkin upeammat. Miten onnelliselta hetken aikaa elämä tuntuikaan, se fiilis kun koet jotain sykähdyttävää kaikilla aisteillasi ja olet läsnä juuri siinä ajattelematta ja olematta mitään muuta. Nami Namastessa on taikaa.


Namastessa tarjottu ja tehty ruoka, niin aamupala, lounas, ja illalliset, siis kaikki huippua ja myös uusia makuja itselle, mahtava ruokataivas. Namastessa osallistuin kokkauskurssille, jonka veti Namasten kokki, hollantilainen Albert, hitsi miten mainio tyyppi! Albert kertoi niin monta pikkuniksiä mitä ei ikinä kokkikirjoissa lue tai resepteissä kerrota, että olisi pitänyt nauhoittaa koko kolmituntinen kokkaussessio vaikka podcastiksi. Sekin esimerkiksi, että olen käyttänyt foliota aina vääripäin :D Sikke on julkaissut Nami Namaste kokkauskirjan, josta kokkikurssin reseptit olivatkin kätevästi, ja jonka tietysti ostin muistoksi mukaan. Se on nyt mun the coffee table book, ja sunnuntaiaamukahvi seurani.


Ensimmäisenä reseptinä kokkailin Sikken kirjasta Dutch Baby - pannarin, sillä ajankohta on sille on just nyt, omppujahan piisaa! Onnistui hyvin, pannari kohoaa ja kumpuilee uunissa, ja lässähtää heti uunista tulon jälkeen, mutta kauniisti lässähti. Määrästä valmistui 2kpl  pyöreitä pannareita, sillä käytin pieniä alle 20cm halkaisijaltaan olevia pyöreitä vuokia. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään uuninkestävää paistinpannua.



Dutch Baby - hollantilainen pannukakku, (Sikken ohje)

Omenatäyte:
1 rkl voita
2 omenaa ( käytin ainakin 5 pientä omenaa) ohuiksi lohkoiksi leikattuna ja kuorittuna
1-2rkl hunajaa
1cm tuoretta inkivääriä raasteena
1 appelsiinini kuori raastettuna

Taikina:
3 munaa
2dl maitoia
2dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1tl kardemummaa
1tl vaniljasokeria tai muuta vaniljaa
ripaus suolaa

Sulata voi kuplivaksi uuninkestävässä paistinpanussa ja paista omenalohkoja kunnes voi on imeytynyt niihin, lisää hunaja, inkivääri ja appelsiinin kuori ja anna karamellisoitua hetki. Ota pannu pois liedeltä. Tee taikina yhdistämällä kaikki aineet, sekoita mutta älä vatkaa. Kaada taikina paistinpannulle, omenalohkojen päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunes taikina kypsää ja omenalohkot ruskettuneita. Nauti lämpimänä tomusokerin ja vaikka vaniljajäätelön kanssa.

lauantai 18. elokuuta 2018

Ite tein: Mustikkapullat

Mustikkasaalis tänä vuonna on todella onneton. Ne vähät mitä on saanut poimittua, olen tuoreeltaan syönyt, mutta eihän ne kuivuudesta kärsineet marjat oikein maistu sellaisenaan, siksi olikin hyvä heittää pari desiä näiden mustikkapullien täytteeksi. Tämä muuten taitaa olla ihan ensimmäinen kerta kun leivoin tällaisiä perinteisiä pyöreitä marjapullia. Ohjeen ja inspiraation sain Olgan pullakirjasta, josta olen aikasemmin tehnyt tämän mustikkaisen kranssin. Nämä pullat onnistuivat huippuhyvin, taikina onnistui jetsulleen, ja täytemassa myös. Tuossa pullakirjassa on hyviä vinkkejä, sillä pullaa kun tulee tehtyä niin harvoin niin kaikki niksit pitää aina kerrata uudelleen. :D

 Kuvissa pullat näyttävät vähän lyttänältä, sillä ne olivat matkanneet hellekelissä repussa hölskyen eväänä rantakallioille. Mutta se ei makua haitannut :D


Olgan mustikkapullat, 24 kpl isoja pullia:

Perinteinen vehnäpullataikina:
5 dl maitoa
50g tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
150g pehmeää voita
n. 16 dl vehnäjauhoja

täyte:
2dl kermaviiliä
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja
5 dl mustikoita

extra-
murupäällyste ( ilmankin siis pärjää ;) ):
25g pehmeää voita
1 dl sokeia
1dl vehnäjauhoja

Sekoita isossa kulhossa kädenlämpöinen maito, hiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää kananmunat. Lisää jauhoja aina vähitellen, ja vatkaa taikinaa puuhaarukalla, kun se on liian paksua ja raskasta, iske käsi taikinaan. Vaivaa pehmeä voi taikinaan vuorotellen loppujauhojen kanssa, ja vaivaa kunnes taikina alkaa irtoamaan kulhon reunoista. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa leivinliinan alla.

Leivo sitten taikinasta 24 pyöreää pullaa, ja laita ne leivinpaperin päälle ja leivinliinan alle ja anna kohta vielä noin 20 minuuttia. Tee täyte ja mikäli vielä intoa riittää murupäällyste: Sekoita ensin kaikki muut täytteenaineet keskenään paitsi mustikat, ja lisää vasta loppuvaiheessa mustikat. Murupäällysteessä nypi voi sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Paina kohonneisiin pulliin jauhoitetulla juomalasinpohjalla syvennykset, voitele reunat munalla ja täytä ne noin 1 rkl per pulla. Ripottele lopuksi murupäälystettä tai vaikka vain kidesokeria pullien päälle. Paista pullia 190 asteessa noin 15 minuuttia, tai kunnes ovat kullanruskeita.



lauantai 28. heinäkuuta 2018

Ite tein: Kirsikka-mozzarellasalaatti ja Entrecôte

Kuuma heinäkuu on tehnyt sen kumman jutun, että grilliruokaa ei tee yhtikäs mieli. Vaan päivän polttoaineena on paljon mielummin jotain raikasta. Paljon salaatteja on kuulunut minun heinäkuun ruokavalioon. Pakkasessa hetken viilenneillä vesimelooniviipaleilla haen lisänestetystä. Pakkaseen laitan myös vesipullon, joka toimii kylmäkallena ja hätäjuomana seuraavan päivän pyöräretkellä. Mutta se salaatti, tässä resepti ihanaan kirsikkasalaattiin, jota juhannuksena tein Entrecôte-pihvin lisukkeeksi. Reeptin alkuperäinen idea löytyi Glorian ruoka & viini lehdestä, jota hieman muokkailin, samaisesta ruokalehdestä löytyy myös tämä, mun ihan lemppari perunasalaatti.



Kirsikka-mozzarellasalaatti (2:lle, liukesalaattinana 4:lle)

1 pieni kesäkurpitsa
iso kourallinen kirsikoita halkaistuina ja kivet poistettuina.
1-2 palloa mozzarellaa revittynä
1 kesäsipuli varsineen pilkottuna
n. 4 mintunoksan lehdet, pienittynä tai pienet kokonaisina.
1 pss salaattisekoitusta

kastike:
2rkl sitruunamehua
0,5dl oliiviöljyä
0,5tl suolaa
ripaukset mustapippuria myllystä

Sekoita kastike pienessä astiassa. Viipaloi kesäkurpitsa ja grillaa tai paista noin viitisen minuuttia. Kokoa salaatin ainekset salaattivadile ja sekoita, valuta lopuksi kastike salaatin päälle.




tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kitchen & bar by Maannos: Vegedinnerillä

Kävin kesänalkajaisten kunniaksi vegeystävän kanssa Telkakkakadulle keväällä avatussa Kitchen & bar by Maannos ravintolassa. Omalla pohjalla oli viimeisenä muistikuvana kasvisravintolasta Grön ja sen joululounas, joten aika korkealla oli odotukset millaista kasviksista saadaan aikaa Maannoksessa.

Alku oli varsin lupaava, kivasti ja melko trendikkäästi sisustettu rafla, vanhaa tiilipintaa, betonia, puuta, kivat pehmeät nojatuolit ruokatuoleina ja mustat putkivalaisimet. Ensimmäisenä tarjoilija pahoitteli meille, että on vasta ensimmäistä päivää, ja jeesimässä omistaja kavereita (ilta oli siis melko bookattuna!), mutta hän kävi hyvin aina selvittämässä knoppikysymykset keittiön puolelta.

Maannoksessa kehoitettiin meitä ottamaan menu, joka koostuisi noin 10:stä pienestä jaettavasta annoksesta. Kaikki olisi vegeä ja nälkä kyllä lähtisi, mutta proteiinia saisi liha tai kala "lisukkeella" halutessaan. Me vegeiltiin ja juomaksi otin itselleni suositellun juomapaketin. Paketti oli kolme lasillista viiniä ja sekä olut, joka muistaakseni oli Ruosniemen panimon lomittaja ':)

Pöytään tuotiin ensin alkupalat, joista leipää ja piimävoita voi ylistää kohti leipätaivasta.
Sen sijaan savikupissa tarjottu öljyinen kurkkuliemi oli kyllä liian outo makuelämys, ja pieni hörppy sitä riitti. Pikkuiset sultsinat hauenmädillä ja herneillä olivat nätit ja pikkusievät, mutta kun kaikki muu oli ronskimpaa ja rehdimpää tuntuivat ne olevan eri tekijän kätösistä kuin muut illan annokset. Ihana samettinen munakokkeli toi mieleen lapsuusmuistoja.


Seuraavassa setissä oli grillattua sydänsallaattia, ja kuinka grillattu salaatti voikaan olla sitten hyvää! Keltainen raaste on kanamunankeltuista ja pikanttia makua toi pikkelöidyt kasvinosat. Toisella pikkulautasella oli kotijuustoa, tomaatteja sekä krassinlehteä ja kolmannella grillattua kesäkurpitsaa ja pinaattia ja munanvalkuisraitoja. Alkuviiniä tarjottiin tähän settiin, aivan en näille alkuille ole vielä lämmennyt, mutta maisteluannoksena menee.


Pääruokasetti seuraavaksi pöytään ja viinikin vaihtui punaiseen. Lämmin ohratto oli huippu maukas ja aivan vihreä persiljasta. Grilliä oli nähneet myös nauriit, jotka olivat kalaliemessä ja pikkelöityjen pienten kukkakaalien kanssa. Yhdellä lautasella oli myös keveyesti grilliä nähneet retiisit lehtineen.



Hyvää, mutta hei minkäs lehden alla se liha on? Pakko myöntää, että vaikka kasvikset on mahtavia, niin vielä kaipaisin tähän jotain lihaa, kalaa tai vastaavaa. Ehkä näin sekasyöjänä illallinen tuntui vähän kuin alkupaloilta tai lisukkeilta. Kehoitankin ottamaan tuohon menuuseen ehdottomasti lihan kimppaan ja täydentämään aterian. Ehkäpä myös vähän lisää variaatioita ja työstä kasviksille olisi toivonut, nyt tuntui että jokatoinen kasvis oli grillipintaa käynyt saamassa ja that's it. 


Jälkkäriniä oli herkkä ja herkku mesiangervojäätelö ja viimeiseksi sitten tuli vielä lasku pöytään, mutta sillä olikin varsin vänkä esitystapa, vai mitä :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Ite tein: Raparperitiramisu

Tiramisu on jälkkäreistä se oma lempparini. Se on myös todella helppo vierastarjottava, ja helposti tuunattava tähän aikaan vuodesta maasta pongahtavalla herkulla, eli raparperillä!  Raparperin kirpeys tuo kivan "potkun" tiramisuun, jossa muuten en käytänyt alkoholia tällä kertaa, eikä se niin sitä kaivannutkaan. Tällaisessa lasitölkissä jälkkäri on aika kiva ja näyttävä tarjottava ja helppo kuljettaa vaikka piknikille mukaan.


Raparperitiramisu aloitetaan valmistamalla ensin raparperihillo, sen voi hyvin tehdä jo vaikka päivää ennen kuin itse tiramisun, sillä hillon on hyvä olla jäähtynyttä laittaessa sitä tiramisuun.

Raparperihillo

300g raparperiä
tilkka vettä
1-1,5dl sokeria

Huuhdo ja kuori raparperinvarret ja paloittele paloiksi. Keitä ja pehmennä raparperejä miedeolla lämmöllä tilkassa vettä hiukan hillomaiseksi, mutta kuitenkin niin että osa raparperin paloista säilyy kokonaisina sattumina, lisää sokerija anna sen sulaa ja sekoittua. Anna hillon jäähtyä.

Raparperi-tiramisu

2dl vahvaa kahvia jäähtyneenä
5 munaa
1 dl sokeria
500g mascarponejuustoa
200g savoiard-keksejä
n. 1,5-2dl raparperihilloa

tummaa kaakaojauhetta

Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset toisistaan, ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi ja lisää mascarpone. Yhdistä valkuisvaahto varovaisesti nostellen keltuis-mascarponen sekaan. Kasta keksi kerrallaan kahviin (älä uita!) ja lado keksikerros tarjoiluastian pohjalle. Lisää hillonokareita ja peitä paksuhkolla kerroksella muna-mascarponevaahtoa. Toista kerrokset ja laita lopuksi sihvilän avulla kerros kaakaojauhetta tiramisun pinnalle. Nosta jäähtymään jääkaappin vähintään muuamaksi tunniksi, lisää kaakaojauhetta vielä juuri ennen tarjoilua. Vadelmat passaa myös joukkoon!







sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Kaupallisessa yhteistyössä Nespresso

Olen kahvinjuojana vielä vähän jäljessä suomalaisesta kahvikulttuurista, ainakin määrässä, minulle yksi kuppi päivässä riittää ja ilmankin pärjäisi. Kahviin totuttelu alkoi niistä kahvilaketjujen jättilateista ja makusiirappimaailmasta vasta kymmenisen vuotta sitten. Nyt valitsen lähes aina kahvilaolosuhteissa espressopohjaisen kahvin jonkinasteisella maitohunnulla, yleensä cappuccinon. Kotonakin maitotilkka soljahtaa kahviin. Kotona kahvia teen vain aamuisin, ja silloinkin vain kun on hetki aikaa heräillä ja nauttia siitä kahvista, kuten viikonloppuisin. Yksi kuppi on määrällisesti juuri sopiva tuohon viikonloppuhetkeen. Mieli ei tee enempiä. Kahviaparaattina on Nespersson kapselikone, johon olen tykästynyt sen helppouden ja vaivattomuuden takia, ja tietysti ennekaikkea hyvämakuisen kahvin. Keittimellä saa sen yhden kupin mahdottoman kätevästi, ja hukkaan heitettävää kahvia ei jää. Nespresson kahveihin ja kahvikoneisiin olen alunperin päässyt tutustumaan blogitapahtuman kautta jo vuosia sitten, tänä keväällä olin Nespresson kutsumana kahvisokkotastingissa ja tutustuin heidän sustainability-ohjelmaansa.


Nespressolla on kestävän kehityksen ohjelma, joka ulottuu aina kahviviljelyksiltä tuotantoon, logistiikkaan ja kierrätykseen. Esimerkiksi viljeliöitä opastetaan ympäristökestävämpään tuotantoon, puita istutetaan tuottamaan happea viljelyksien kupeeseen, ympäristölle haitallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä ei käytetä. Nespresso ostaa pavut suoraan tilalta, ei kahvipörssistä, joka takaa viljelijäperheille paremman toimeentulon. Tarkemmin voit lukea koko ohjelmasta Nepresson sivuilta.

Mikä herättää ehkä eniten kysymyksiä meille tallaajille, on kapselikahvia "keittäessä" syntyvä roska, eli käytetty kapseli. Kapseli on valmistettu alumiinista, jonka Nesperesso on valinnut sekä kahvia suojaavan ominaisuutensa vuoksi, että alumiinimateriaalin hyvän kierrätettävyyden. Se suojaa ja säilyttää aromit ja maut parhaiten, mutta on myös ympäristöystävällinen siinä mielessä, että alumiinin pystyy kierrättämään ja jalostamaan taas uudestaan ja uudestaan. Kahvinpuru toimii alumiinin sulatusprosessissa polttoaineena, jolloin säästyy energiaa. Kahvikapselit valetaan esimerkiksi alumiiniharkoiksi ja muiksi komponenteiksi ja siitä sitten teollisuuden jatkokäyttöön.


Meillä Suomessa käytetyt kapselit voi viedä eko- tai pienmetallikierrätyspisteeseen, kuten säilyketölkit, ja pienmetallipiste pitäisi löytyä jo ihan omasta roskakatoksestakin, jos asuu yli 20 talouden talonyhtiössä. Myös Nespresson putiikissa Helsingissä on oma piste, jonne voi kipata käytetyt kapselit. Olenkin sinne kiikuttanut aina pussillisen kapseleita samalla kun olen hakenut uusia kahveja. Itselläni tosiaan ei kovin nopeasti kerry kapseliroskavuorta tällä kahvinjuontimääräällä, ja siksi olen aina kerännyt roskakapselit hedelmäpussiin ja pussin ilmatiiviseen isoon rasiaan, ja rasiassa roskakaappiin, jotta hajut pysyvät poissa. Lähiaikoina on käyty paljon keskusteluja kierrätyksestä ja etenkin muovista, jonka vuoksi omaakin roskaamista, kierrättämistä ja kuluttamista on seurannut kriittisemmin. Miksi mansikatkin myydään muovirasiossa ja kurkku kelmutettuna, sitä havahtuu kaupassa. Ja miten paljon muovijätettä kertyykään aina roskakatokseen vietäväksi!




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Ite tein: Kaurapuuropancakes

Miltä kuulostaisi tarjota aamupuurot lettuina seuraavalla kotibrunssilla? Toimii myös tehtynä eilisestä puurosta, hävikkiherkkua parhaimmillaan. Seuraksi jugurttia, tuoreita marjoja ja makeaa vahterasiirappia.


Tämän kauralettu-idean nappasin Nyhtökauraa!-kirjasta. Ja onpan sen verran maukkaat ja kivat letut että päätinpä laittaa ohjetta myös tänne blogiin. Oikeastaan kutsuisin näitä pancakesiksi, sillä ovat vähän paksumpia lättysiä.

Kaurapuuroletut (n. 10 pikkulettua)

4dl jäähtynyttä kaurapuuroa
1 kananmuna
n 0,5dl vehnäjauhoja (tai kokeile kookosjauhoja)
1rkl sokeria
1tl vaniljasokeria
n. puolikkaan sitruunan raastettu kuori

voita paistamiseen
mansikoita tai muita marjoja
rahkajugurttia
kookoslastuja
vaahterasiirappia

Sekoita kaikki aineet yhteen puurokattilassa, anna levätä ja taikinan turvota puolisen tuntia. Paista kuten letut lettupannulla, tarjoa heti esimerkisi mansikoiden, rahkajugurtin ja vaahterasiirapin kanssa.





sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Ite tein: Karjalanpiirakoiden uudet värit

Keväällä pidin ystäväni kanssa karjalanpiirakkatalkoot. Tai eihän niiden aluksi pitänyt olla talkoot, mutta sitä taikinaa tuli vain tehtyä vielä vähän extraa, ja huomaamatta keittiössä puuhattiin kuutisen tuntia :D Hommailu on kuitenkin hauskaa ajanvietettä, ja just sopivaa puuhaa sunnuntaipäiväksi. Jauhot pöllysivät ja liesi täyttyi täytekattiloista, peltiä toisen perään uuniin, ja maistiaspiirakoita heti suuhun. Tottakai piti vielä mennä hiukan pidemmälle, ja kehitellä muitakin kuin niitä riisipuurotäytteisiä piirakoita, ajatuksella, että väriä saa ja pitää olla. Neljää väriä sitten saatinkin aikaiseksi.


Itseasiassa karjalanpiirakoiksi ei virallisesti saisi ihan mitä vaan rypytettyjä puikulan muotoisia piiraita kutsua. Mutta ne perinteiset riisipuurotäytteiset piirakat on kyllä omassa suussa aina niitä karjalanpiirakoita, oli sitten pohjataikinan ruisjauhojen prosenttimäärä sitten mikä, tai kuoren paksuus jätetty milliviimaimella mittaamatta. Näitä piirakkatalkoiden piirakoita tehtiin rennosti ja keksittiin uusia täytteitä lennosta.

Riisipuurotäytteisten piirakoiden lisäksi syntyi kolme muutakin täytettä. Bataattitäytteessä on mannapuuro puurona ja valmista kaupan kylmähyllyllä myytävää bataattisosetta, punajuuritäytteessä ohrapuuro ja punajuurisose. Vaalenapunaiset piirakat sisältävät puolukkapuuroa.


Piirakoiden tekoprosessiin on hyvä varata se puolisenpäivää, vaikka ei samanmoista reilun 80 piirakan urakkaa olisi edessä. Helpottaa myös jos edellisenä päivänä valmistaa täytteet, sillä melkoisen monta vaihetta tuohon yhden piirakan valmiiksi saattamiseen menee. Vaikeaa ei ole, eikä tuo rypytyskään niin justiinsa tarvitse olla, saahan näistä tulla ihan omia persoonallisuuksia :D

Taikinaohje löytyy Martoilta (ja myös videomuodossa joka jelppaa rypytysongelmissa) ja täytteet kun tehtiin ilman mittailuja niin ovat tässä vain summittaiset. Maistele suolaisuus ja koostumus itse :)

Riisitäyte:
Keitä riisipuuro. (Martoilla tähänkin ohje!) Ja riko jäähtyneeseen puuroon kananmuna sidosaineeksi.

Bataattitäyte:
Keitä parin hengen mannapuuro ja sekoita joukkoon 500g pötkö valmista bataattisosetta. Mausta suolalla. Kun seos on jäähtynyt riko täytteeseen kananmuna.

Punajuuritäyte:
Keitä parin hengen annos ohrapuuroa ohrasuurimoista ja sekoita joukkoon 500g pötkö valmista punajuurisosetta. Mausta suolalla. Kun seos on jäähtynyt riko täytteeseen kananmuna.

Puolukkapuurotäyte:
Keitä parin hengen mannapuuro, survo hiukan puolukoita ja lisää ne puuroon. Jäähdytä ja lisää kananmuna.



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Ite tein: Simppeli sitruunapasta

Kevättalvi on menty tutun arkikaavan mukaan, eikä aikaa ja halua bloggailuun ja kokkailuun oikein tahdo löytyä. Mistä niitä kevätpiristysruiskeita saa? Tämä helppo ja yksinkertainen sitruunapasta toi ruokahalua takaisin samoin kuin Aglio & Olio kirjan selaaminen. Slurps, korvamerkitsin pari seuraavaa to do-pastaa tuosta opuksesta.


Tämä sitruunainen pasta tuli tehtyä vähän oman pään mukaan, seuraavilla aineksilla ja summittaisilla määrillä.

Spaghettia n. 2 ihmisen annos (Rummo on tämänhetkinen suosikkimerkkini)
1/2 sitruunan mehu
n. 1/2tl sitruunankuorta raastettuna
noin 1,5dl kermaa
tuoreita yrttejä sopiva kourallinen (lehtiprsiljaa ja ruohosipulia)
pippuria
suolaa
parmesaanilastuja/ -raastetta
(n. 100g ilmakuivattua kinkkua)

Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu talteen. Pilko yrtit. (Halutessasi paista pannulla ilmakuivatut kinkkuviipuleet, ja nosta syrjään odottamaan itse pastan valmistusta ja lisää ne lopuksi pastan joukkoon) Keitä spaghetti hyvin suolatussa vedessä miltei kypsäksi. Kaada puhtaalle pannulle sitruunamehu, sitruunankuoriraaste ja kerma, anna miltei jopa kiehahtaa, lisää yrtit, sekoita ja nosta pannulle kevyesti valutettu spagetti, sekoita hyvin ja nosta heti tarjolle. Raasta päälle parmesaania ja rouskauta pippuria ja suolaa tarvittaessa.


sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Ruokaboksi, viikon arkisafkat resepteineen kotiovelle.

Ruokaboksi saatu blogin kautta

Oletko jo kuullut Ruokaboksista? Ruokaboksi on ateriapalvelu, jossa viikon alussa toimitetaan kotiovelle kolmen tai halutessasi neljän päivän illallistarpeet konstailettomiin kotiruokiin resepteineen, eli sinulle jää kokkaaminen. Ruokaboksin missio on vähentää ruokaostosten ja niiden suunnittelun vaivaa ja lisätä perheen yhteistä aikaa – auttaa perheitä valmistamaan ja syömään päivällinen yhdessä. Samanmoisia palveluita käytetään jo hurjasti Ruotsin puolella helpottamaan arkiruokarumbaa. Kävin muutama viikko sitten tutustumassa Ruokaboksi-palveluun bloggareille järjestetyssä illassa, ja sain myös mahdollisuuden kokeilla seuraavalla viikolla boksia ihan käytännössä.


Boksi on suunniteltu kahden aikuisen ja 2-3 lapsen talouksia silmällä pitäen. 3 päivän boksin normaali hinta on 74 euroa, 4 päivän 89 euroa. Annoskoot ja tarvikemäärät olivat runsaat, ja osaa jäi runsaasti seuraaviinkin kokkailuihin käytettäväksi. Kokkailut reseptien mukaan onnistuivat varsin kohtuullisin ajoin. Boksin tuotteet olivat hyviä ja laadukkaita ja olivat hyvin kylmiä saapuessaan. Boksi tuotiin koti-ovelle maanantaina siinä viiden maissa, ja koska ruokaboksin reseptit julkaistaan jo etukäteen nettisivuilla, olin jo päättänyt valmiiksi ensimmäisen "uhrin", inkiväärilohen. Aikaa kyllä sain kulumaan enemmän kuin lupailtu 20 minuuttia (pitihän myös välillä instailla :D), mutta lohesta tuli maukas ja mehukas. Inkiväärikastike tarrautui vahvemmin parsakaaleihin ja teki niistä huippuhyviä. Porkkanaraaste (vaikkakin appelsiinimehulla höystetty) oli vähän tylsä lisuke, siitä kun tulee itselleni mieleen aina vaan kouluruokalat :D



Kokeiluviikkona oli kananfileitä Reinin lihalta, Tammisen rotukarjan naudanjauhelihaa, ja kotimaista kirjolohta. Vihannekset oli paperipusseissa, tomaattisoossi Muttia, esipaistetut patogit taasen Eldoradoa. Ruokaboksilta ilmoitettiin jo edellisellä viikolla sähköpostilla boksin tulosta ja resepteistä, ja samalla mitä perusaineksia pitäsi löytyä kaapista valmiina, lähinnä mausteita, öljyä, etikkaa. Tekstarina tuli vielä tieto tarkemmasta toimituskellonajasta. Ruokaboksi reseptitiimiä luotsaa valloittava Vappu Pimiä, ja kokeiluviikon omaksi lepparireseptiksi nousi Dijon-kana. Boksia penkoessa hieman kummastutti kun sitä Dijonia ei löytynytkään vaan pötkö Auran sinappia. Onneksi omasta kaapista löytyy aina Dijonit, joten sitä tietysti käytin.



Yksi resepteistä oli selkesti perjantai-iltaan sopiva: Lihapullasubit. Patongit subeihin olivat esipaistettuja versioita. Koska kaapissa oli tälläinen (täysjyvä)hätävaraleipä pian vanhetuvalla päivämäärällä, niin käytin sen tässä.  Lihapulliin tuli täytteeksi fetaa, ja kaalista ja porkkanasta näprättiin coleslaw-salaatti. Positiivisin yllätys oli linssi-perunavuoka, joka ei ollenkaan aluksi kiinnostanut tehdä, mutta olikin tosi maistuva.


Kokeilu oli varsin kiva, ja voisin hyvinkin tilata boksin uudestaan. Boksista riittää iloa varsinkin pienelle perheelle, joka haluaa selvitä helposti arkisapuskasta, ja saada vaihtelua ja monipuolisuutta pöytään kun joku toinen on miettynyt valmiiksi sen mitä tänään syötäisiin. Kaksi aikuistakin syö tästä hyvin ja sapuskaa jää vielä seuravaksi päiväksi lounasevääksi tai iltapalaksi. Koska nettisivulle tulee etukäteen reseptit, on helppo katsoa sattuuko viikolle itselle sopimattomia inhokki ruokia tai just niitä kiinnostavia. Tällä hetkellä toiminta-alueena Pääkaupunkiseutu, Tampere ja lähikunnat. Lue täältä lisää.

Ruokaboksi saatu Ruokaboksi Oy:ltä

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ravintola Fat Lizard, Espoo 20.1.18

Espoon uusin ravintolatulokas, Otaniemeen avattu Ravintola Fat Lizard, tuo uutta meille Espoolaisille, tänne kauppakeskusravintoloiden luvattuun kaupunkiin. Ravintolaan on helppo löytää myös Helsingistä saapuvien: Metrolla Aalto-yliopistolle, rullailee rappuset ylös maanpinnalle, ja siinä se mutterin muotoinen ravintolan sisäänkäynti onkin jo suoraan silmien edessä. (Valitset vain ne Tietotien puoleiset ovet kun suunnistat ulos!). Espoolaisille tärkeä tieto metroilusta huolimatta, tai just sen takia, myös parkkipaikkoja löytyy runsaasti. ;)



Tammikuisena lauantai-iltana paikka oli miltei täynnä ruokailijoita, muutama vapaa-pöytä siellä täällä, eli taisi olla ihan hyvä juttu, että naksuttelin pöytävarauksen aamupäivällä ihan kahdellekkin hengelle. Pientä säätöä oli huomattavissa niin tarjoilijoilla kuin itse ravintolassa, jotain putkistoa korjailtiin ravintolan avokeittiön edessä. Ruokaa myös hetkinen ehdittiin odotella, mutta se meni siemaillessa oluita ja höpöttäessä kuulumisia. :)

Ravintola Fat Lizard on vähän kuin veli Herttoniemen Treffi Pubille, ravintoloiden takaa löytyy samaa poppoota. Se miksi ravintolan nimi on Fat Lizard on varmastikkin syy yhteistö Espoolaisen Fat Lizard pienpanimon kanssa. Oluthanoja on tiskissä pitkä rivi ja toki pulloittankin löytyy juomaa, myös muilta panimoilta kuin Fat Lizardilta. Paikkaa ei voi kuitenkaan mitenkään mieltää perinteiseksi panimoravintolaksi, vaan ravintola on sisustettu hyvin modernisti ja siististi, viimeisimpien trendien mukaisesti (kiiltävää messinkiä, tammea, mustaa seinää) seurusteluravintolaksi. Tila on avara, ja sitä on kivasti jaettu useampaan eri tasoiseen alueeseen, eikä jätetty suureksi halliksi. Näkisin täällä perheitä ja kaveriporukoita syömässä ja viettämässä aikaa, otaniemeläisiä afterworkeillä sohvilla istuskelemassa. Ravintolan aukioloajat ovat varsin laveat, joka päivä lounaasta myöhään yöhön, viikonloppuisin biletetään(?) jopa neljään.

Paikan "burgerit" todettiin maittaviksi ja sopivan kokoisiksi. Seesami sämppärit olivat hyvät ja fyllinkit niin ikään. Oma Lobster rollini oli maultaan melko hentoinen, ensi kerralla kokeilen joko lihaversiota tai paikan puu-uunissa valmistettuja super herkun näköisiä ja tuoksuisia pitsoja. Jännänä yksityiskohtana täällä tarjotaan sirkkoja friteerattuna. Sirkkafarmi on kuuluemma miltei naapurissa kuten tuo Fat Lizardin panimokin nykyään. Muuten menu on todella Amerikka-henkinen. mm: pihviä, lasagnea, surf and turffia, meat/vege/seafood plattereita, joita voi jakaa seurueen kesken, ja jälkkärilistalta bongasin klassikko baked alaskan.



Yleiskokemus jäi positiivisen puolelle, ja tänne tulee varmasti mentyä toisenkin kerran. FAT brunssi sunnuntaina, aftereille perjantaina...